Kiroa, toppinkeja ja hierontaa

10 Dec

Kiropraktikko Linda kävi hoitamassa Ceen 8.11. Oli hyviä uutisia mutta oli myös niitä ei-niin-hyviä. Otetaan hyvät uutiset ensin.

Lantio tuntui suoremmalta kuin aikaisemmin. Ilmeisesti kun oikeaa takajalkaa on nyt saatu hieronnalla ja sen jälkeisellä liikunnalla käyttöön, on liike tehnyt tehtävänsä. Jos on joku iso jumi kropassa, ei liike ole oikeanlainen kun sitä jumista paikkaa säästelee. Pikkuhiljaa se vaikuttaa koko kroppaan.

Ensimmäinen ei-niin-hyvä-uutinen oli että Ceelle on alkanut muodostua lapakuopat. Olen niitä itsekin aina silloin tällöin silmäillyt, mutta nyt kun ajan kanssa katselin, niin ihan selväthän ne oli. Eli satulat, jotka on topattu kolmisen kuukautta sitten, pitänee topata uusiksi….

Ceellä löytyi myös juminen kohta oikealta puolelta rintanikamien alkupäästä (eli sään edestä). Oikean puolen kaulanikamien loppuosa oli samoin vähän juminen. Tämä VOI tietysti johtua monesta asiasta – kuten vaikka ruunapoikien lempipuuhasta eli toisten härkkimisestä aidan välistä. Ei se kovin montaa toistoa vaadi kun vedetään päätä välistä pois kun toinen puraisee palasen naamasta. Ceeltä puuttuu tälläkin hetkellä palanen silmän yläpuolelta ja viimeisimpänä keskeltä turpaa. Mutta se voi johtua myös satulasta. Eli, toppausten tarkistus ensin ja sitten ihmetellään lisää.

Satulaseppä kävi 26.11. tarkistamassa satulat. Estesatula istui edelleen hyvin, eikä siihen tarvita muutoksia. Koulusatula sen sijaan oli muuttunut etupainoiseksi, kun uudet villat olivat tiivistyneet. Olin itsekin ollut tuntevinani etupainoisuuden, joten sepän lausunto vahvisti omia tuntemuksia. Plus Lindan havainto lapakuopista… Koulusatula siis lähti toppausten täydennykseen.

Topattu satula palasi muutaman päivän jälkeen ratsastukseen ja oli kyllä todella paljon paremman tuntuinen. Villoja lisättiin etuosalle ja aavistus takaosalle. Reilu viikko tästä eli 9.12. kävi hieroja hoitamassa Ceen normitapaan puolivälissä kiro-hoitoja.

Lihaksiston tilanne vasemmalla puolella:
– etuosa hyvä, ei reaktioita
– satulan alle jäävässä selän osassa etuosa on aukinainen ja reagoimaton
– satulan alle jäävässä selän osassa takaosa vaati käsittelyä (ns. tynnyriosassa kylkiluiden välissä/päälläl/alla oleva lihaksisto), tässä oli myös reagointia
– lapa oli hyvässä kunnossa
– vatsalihakset reagoivat hieman sen jälkeen kun tynnyriosaa oli käsitelty auki (pientä kiristystä)

Lihaksiston tilanne oikealla puolella:
– etuosa hyvä ja reagoimaton muuten, mutta sään etupuolella kohdassa jossa kolme eri lihasta kiinnittyy toisiinsa, oli pieni patti eli jumi jota hoidettiin (Cee nautti tästä todella paljon); kyseessä kuitenkin ihan normaali työstä johtuva jumi
– satulan alle jäävä selän osa hyvä
– lapa hyvä, kuten myös vatsalihakset
– takajalkaa käsiteltiin vain kevyesti

Seuraavaksi pitää avata syvät lihakset kunnolla eli oikea takajalka ja rungon päällä olevat lihakset. Se tulee aiheuttamaan jonkin verran kipua, eikä ole mielekästä ajoittaa hoitoa siihen kohtaan, kun on kovimmat treenit meneillään. Eli ajoitetaan hoito niihin päiviin, kun pohjat ovat kovat, eikä muuta voi kuin kävelyttää/kävellä.

Advertisements

Ruokintaa ja verianalyysia

29 Nov

Cee on nyt syönyt Sankari-rehua ja Prima-kivennäistä 18.10. lähtien eli puolentoista kuukauden verran. Näkyvin muutos on karvan kiilto. Ceellä tosin on karva kiiltänyt aiemminkin, mutta nyt se on jopa niin kiiltävä että joskus epäilee laittaneensa siihen showshinea unissaan 😀

Cee hankasi häntäänsä polttiaisten takia syksyllä aika voimakkaasti. Olin ajatellut, että rehu vaikuttaisi siihen enemmän kuin mitä on tehnyt. Tosin rehun syöttöhän tulisi aloittaa hyvissä ajoin ennen polttiaisaikaa, liian myöhään aloitettu ei varmaankaan enää vaikuta samalla tavalla. Joka tapauksessa, Cee hankailee vähän häntäänsä edelleen (todella vähän, mutta niin että jouhista sen näkee). Ensi vuonna onkin mielenkiintoista nähdä, miten rehu vaikuttaa vaiko ei lainkaan.

Ceen sapuskat tällä hetkellä jakaantuu kolmeen ruokintakertaan (heinät neljä kertaa päivässä). Tässäpä nämä määrät.

Aamu:
1 litra kauraa
1 litra Sankaria

Ratsastuksen jälkeen:
1 litra Greenlinea (kunhan Raisio Agron toimitus tulee, niin tähän vaihtuu Pure Alfa)
1 painallus Chevinalia
(psyllium toistaiseksi)

Ilta:
1 litra kauraa
1 litra Sankaria
pieni määrä Prima-kivennäistä täydennykseksi
valkosipulirouhetta
ruusunmarjarouhetta
elektrolyyttiä (Cee saa joka päivä elektrolyyttitäydennystä, hikipäivinä enemmän, muuten sitten vähemmän)
pellavarouhetta liotettuna
porkkanoita ja pari palaa leipää jauheiden alla

Eläinlääkäri kävi ottamassa pienen verenkuvan hampaiden raspauksen yhteydessä. Jos muistatte vuosi sitten, niin Ceellä oli ravinnosta johtuva anemia, joka parani kuukauden vitamiinikuurilla (Chevinal) ja jatkamalla Greenlinen syöttämistä. Ero vuosien välillä oli hyvin pieni, tänä syksynä oli paremmat arvot ilman Chevinalia ja niin että mysli oli vaihtunut Sankariin. Mutta ero oli tosiaan hyvin pieni.

Marraskuu 2016 verikoe.

Marraskuu 2017 verikoe.

Lääkäri siis määräsi vitamiinikuurin tuttuun tapaan. Itse päättelin että myös psyllium-kuuri on nyt syytä antaa, jos ravintoaineiden imeytymisessä on ongelmia hiekan vuoksi. Molemmat kuurit alkoivat viime lauantaina eli tänään oli viides päivä. Cee on ollut täynnä energiaa kuin ilmapallo nyt muutaman päivän. Tarkemmin kun muistelin niin sama juttu taisi käydä viime vuonna vitamiinikuurin aloittamisen yhteydessä. Cee on esittänyt kaikenlaisia kevätjuhlaliikkeitä ja nopeita muuveja sekä kentällä että kentän ulkopuolella. Jos Ceehen vaikuttaa rauhoittava vahvasti niin vaikuttaa kyllä vitamiinitkin 😀 Hieno Cee ❤

Ruunan puunausta

15 Nov

Nyt kun tuli jälleen suoritettua ruunan puunaus pidemmän kaavan kautta, niin otin pari kuvaakin muistoksi. Kysessähän on tietenkin peniksen ja esinahan putsaus. Ceellä ei esinahan alle juurikaan kerry likaa. Tiedän että joillakin ruunilla se on se ongelmallisempi paikka – mustaa mönjää saa pestä ihan letkulla kumihanskat kädessä ja pesuaineen kera. Ceelle jää hyvin pieniä määriä likaa esinahan alle ja sekin putoilee pois itsekseen. Ceellä likaisempi osa on varsinainen penis, johon tarttuu likaa, niinpä sitä tuleekin säännöllisesti putsailtua.

Itseni ei ole tarvinnut vielä käyttää lainkaan pesuainetta ja/tai letkua puhdistukseen, mutta joillakin hevosilla se vaatii sekä että. Käytä ehdottomasti intiimipesuun tarkoitettua pesuainetta, kuten Excaliburin Sheath Cleaneria tai vastaavaa tarkoitukseen tehtyä, jos pesuainetta päädyt käyttämään.

Homma alkaa sillä että kastelen puhtaan pyyhkeen läpimäräksi lämpimällä vedellä. Kun Ceetä silittää esinahan päältä, laskee se peniksen alas, jolloin siihen pääsee käsiksi. Alkuun Cee ei antanut ollenkaan koskea intiimialueelle, mutta kun se huomasi kuinka mukava tunne on puhtailla paikoilla, on homma helpottunut. Joillain hevosilla auttaa lämpimällä vedellä letkuttaminen juuri sen vuoksi, että hevonen laskee peniksen alas helpommin. Muuten ei oikein esinahan sisään pääsekään käsiksi.

Sen jälkeen kun penis on näkyvissä, käärin sen hetkeksi märkään pyyhkeeseen (ehkä 30 sekuntia). Kosteus pehmentää kovettuneen lian ja lika lähtee ihan itsestään pois, kun pyyhkeellä kevyesti sivelee pintaa. Kun ei käytä mitään pesuaineita, ei peniskään kuivu vaan siihen jää luontainen rasva pintaan.

Toinen paikka mihin Ceelle jää herkästi eritteitä, on virtsaputken pään viereen. Ei mitään jättiläiskokoisia, vaan pieniä eritepalluroita muodostuu ajan kanssa. Tarkastankin virtsaputken reunat melkein viikottain, ettei niihin ole päässyt kertymään eritepalleroita. Reunojen sisäpuolet saa esille kun varovasti esim. peukalolla levittää peniksen päätä. Varo ettet raavi vahingossa kynnellä. En kaivele reunojen alta vaan ihan silmämääräinen tarkastus riittää. Toki seuraan lähes päivittäin myös pissaamista, että se sujuu helposti, ilman vaikeuksia. Virtsaamisvaikeudet ovat usein merkki siitä, että virtsaputken reunaan on muodostunut papu.

Alla olevassa videossa poistetaan peniksen päästä jättiläispallero, englanniksi sheath bean. Kun poistaa eritettä virtsaputken pään vierestä, pitää tietenkin varoa ettei kajoa itse virtsaputkeen. Eli aika varovasti kehottaisin itsekseen näitä kökköjä irroittelemaan. Jotkut hevoset eivät tästä toimenpiteestä erityisesti pidä, joten kannattaa varoa takajalkoja. Osalla hevosista tämä kannattaa ajoittaa esim. raspauksen yhteyteen, jos hevonen rauhoitetaan sitä varten.

Putsasin Ceen intiimialueet eilen ja sen lisäksi että Cee oli kovin tyytyväinen toimenpiteeseen, liikkui se myös oikein hyvin sen jälkeen. Ehkä likaa oli sitten kertynyt vähän liikaa – lyhempi puhdistusväli siis seuraavalla kerralla. Englanninkielinen linkkivinkki vielä niille, jotka kaipaavat lisäinfoa aiheesta 🙂

Puomi-kavalettiharkkaa itsenäisesti

12 Nov

Nyt kun kelit kerran sallivat, on syytä kuluttaa kentän pohjaa ja roudata puomeja aina kun mahdollista. Vähän sama kuin hankitreenin kanssa – sitä tehdään aina silloin kun on hankea (eli harvoin).

Eilen lauantaina, pienessä tihkusateessa, kannoin kentälle kuusi tolppaa ja seitsemän puomia. Alla olevassa kuvassa näkyy tehtävien asetelma. Maapuomeja olisi voinut olla enemmän, mutta en jaksanut pelkästään itselleni kanniskella niitä enempää.

Maapuomit oli ravietäisyydellä, noin 120 cm päässä toisistaan. Kavalettien korkeus oli ehkä 40-45 cm eikä niissä ollut maapuomia, ainoastaan yksi kannattimille nostettu puomi kussakin tolppaparissa.

Ensimmäisenä varsinaisena harjoituksena tulin ravissa maapuomeja kummastakin suunnasta. Vaihdoin joka kerran jälkeen suuntaa. Alla olevassa kuvassa näkyy linja mitä pitkin menin (vasemmassa kierroksessa maapuomeille ja suunnan vaihto oikeaan). Muutaman sujuvan kerran aloin ottaa käyntiin suunnilleen ohittaessani poikittaista kavalettia ja muutaman käyntiaskeleen jälkeen taas ravia.

Cee oli todella innoissaan jo heti näistä ravipuomeista eikä oikein meinannut malttaa ravata niiden yli rauhassa. Se yritti muutaman kerran jopa tulla laukalla ulos toisesta puomista 😀

Tokana harjoituksena ravipuomien jälkeen nostettiin vastalaukka, jossa tehtiin isohko voltti, jatkettiin laukkaa noin kentän lyhyen sivun keskelle, missä takaisin raville. Samalla siis tuli tehtyä suunnanvaihto. Alla olevassa kuvassa vasemmasta kierroksesta maapuomit ravissa, heti niiden jälkeen oikean laukan nosto, jossa voltti ja sitten laukkaa toiseen päähän kenttää – raville, maapuomit, vasen laukka jne.

Tässä kohden Cee alkoi käydä jo aika lämpimänä ja yritti ennakoida minkä laukan halusin sen nostavan. Tuli siis kaikenlaisia laukkoja ennen kuin se alkoi taas keskittyä tehtävään. Yhden kerran jouduin ihan pysäyttämään sen ja sanomaan että huhuu, täällä on ratsastajakin selässä.

Kolmas tehtävä oli sama muuten kuin edellinen, mutta nyt mentiin kavaletin yli. Pari ekaa kertaa meni aika kiemurrellen (oma katse jäi vaeltelemaan jonnekin), mutta sitten loput meni tosi hyvin.

Seuraavassa harjoituksessa jätettiin jo maapuomit rauhaan ja tehtiin ihan vaan laukkaharjoituksia. Tässä alla olevassa piirroksessa tultiin sisään oikeassa kierroksessa, jossa ylitettiin poikittainen kavaletti ja toinen pitkän sivun kavaleteista. Sitten loivalla kaarteella suunnanvaihto vasempaan (ja laukanvaihto), josta poikittaiselle kavaletille. Kavaletin jälkeen nyt toinen pitkän sivun kavaleteista ja taas suunnan ja laukanvaihto.

Cee oli tässä oikein kivan tuntuinen, mutta itse jäin ehkä vähän himmailemaan. Se mikä oli plussaa, oli että vaikka tultiin pari kertaa kauas, niin pohkeesta Cee lähti eteen ja kavaletin yli puhtaasti ❤

Viimeisenä tehtävänä tulin niin vaikeata harjoitusta, että unohdin jossain välissä miten sitä pitikään tulla ja päädyin vain hyppelehtimään kavaletteja epämääräisistä suunnista 😀 Tässä kohden tätiratsastaja olisi tarvinnut jonkun muistuttamaan mitä pitikään tehdä.

Oikeassa laukassa poikittainen kavaletti, laukanvaihto joko kavaletin päällä tai heti sen jälkeen. Toinen pitkän sivun kavaleteista ja pääty-ympyrän kautta kohti poikittaista kavalettia, nyt vasemmassa laukassa. Laukanvaihto oikeaan ja sen jälkeen toinen pitkän sivun kavaleteista jne.

Cee oli harjoituksissa oikein mukavan tuntuinen. Vähän jäi terävyyttä puuttumaan lopun tehtävissä, varmaan itsestäni johtuen. Olisin tarvinnut siinä kohden jonkun muistuttamaan että siellä pitäisi tehdäkin jotain – niin kuin esimerkiksi ratsastaa. Mutta hyvä mieli jäi molemmille harkoista!

Pyhäinpäivän pukuratsastus

4 Nov

Perinteinen pukuratsastus-päivä koitti tänäkin vuonna. Juhlavuoden kunniaksi me pukeuduimme tietenkin Suomi-aiheisesti ❤

#suomi100
#suomenhevonen110
#aktiivicecilcee10

Cee sai ylleen valkoisen huovan ja pintelit. Sinistä laitettiin sitten harjaan ja häntään. Aikuisratsastaja veti jalkaansa siniset housut ja puki päällensä Suomi-paidan.

Monella pyhäinpäivä liittyy kuolleiden muistamiseen, mutta itselläni näin ei ole. Arvostan kovasti kaikkea sitä mitä edesmenneet sukupolvet ovat eteemme tehneet, mutta sen arvostuksen osoitan ennen kaikkea elämällä jokaisen päivän täysillä. Uskon että esimerkiksi sodan kokenut, nyt jo edesmennyt pappani olisi samaa mieltä kanssani. Olenkin perinyt häneltä oman elämänmyönteisen asenteeni ❤

Cee oli yllättävän kivan tuntuinen ratsastaa. Pelkäsin vähän että mitenhän on, kun eilinen kouluvalmennus oli aika kovalla pohjalla. Mutta hyvä ettei se tuntunut heposen jäsenissä!

Perinteitä kunnioittaen ratsastuksen jälkeen nautittiin pöydän antimista yhdessä. Tänä vuonna ruokapöytä katettiin ulos koska meillä oli hevosvieraita. Ensi vuonna täytyy varata myös hepoille jotain pientä pureskeltavaa. Kivaa oli taas ja ensi vuonna uudelleen!

Valmentajalle

1 Nov

Henna antoi täytettäväksi kolmisivuisen paperin. Täytin sen varovaisesti lyijykynällä, niin voin kumittaa sen kokonaan tyhjäksi ja alkaa alusta – jos siltä tuntuu. Tähän mennessä ei ole tuntunut (paitsi heti kun olin saanut tämän postauksen kirjoitettua, niin kumitin juttuja pois 😀 ). Aiheena on tietenkin valmentautumista ympäröivät asiat – vahvuudet, heikkoudet, tavoitteet, unelmat…

Vaikka Henna onkin estevalmentajani, täytin paperin samalla ajatellen myös kouluratsastusta. Ilman kouluratsastusta ei ole esteratsastusta. Ja vaikka ei valmentautuisikaan niin tavoitteellisesti, niin kysymykset saivat kuitenkin ajattelemaan.

Vahvuutemme ratsukkona

Löysin useamman asian, joita pidän meidän vahvuuksina.
– Harjoittelu on kurinalaista ja suunnitelmallista.
– Me luotetaan toisiimme.
– Kummallakin on hyvä terveys.
– Kummallakin on ASENNE kohdallaan.

Heikkoutemme ratsukkona

No näitäkin löytyy, niin kuin kuuluukin löytyä. Yksikään ratsukko ei ole täydellinen. Kolme ensimmäistä kohtaa täyttyvät kummankin kohdalla, ehkä osittain myös neljäskin.
– Ajoittainen epävarmuus tekemiseen.
– Voitaisiin olla hoikempia.
– Aerobinen kunto voisi olla parempi.
– Mukavuudenhaluisuus, helppo jäädä mukavuustasolle ja tyytyä siihen.

Tavoitteeni tällä kaudella (ensi vuosi)

No tässä olikin paljon tavoitteita. Niitä on pakko laittaa tärkeysjärjestykseen.
1. Kouluratsastus: Vahva helppo A -taso (yli 60%)
2. Käsittely: Lastaus ja kuljetus sujuvaksi
3. Esteratsastus: Noin 80 cm ratana niin että saataisiin taitoratsastuksessa hyvät pisteet
4. Puhtaat yksittäiset laukanvaihdot

Miten saavutan tavoitteeni

Hirvittävän tärkeä kysymys. Jos asettaa tavoitteita, niin pitäisi miettiä myös miten tavoitteet aikoo saavuttaa. Ensimmäistä kohtaa näistä alla olevista pidän tärkeimpänä. Pitää uskaltaa harjoitella, mutta myös epäonnistua. Tästä on olemassa myös sanonta että jos ei ole epäonnistunut, ei ole koskaan edes yrittänyt.
– Harjoittelu! Uskallan epäonnistua!
– Valmennukset 1/vko/laji
– Lastauksessa 3 pvää peräkkäin harjoittelua kerran kuussa (tässä kohden tunsin piston sydämessäni, lastaus on taas ollut tauolla….)

Unelmani

Tähän harrastukseen liittyen mulla on monia unelmia. Tärkein niistä on että saataisiin tehdä tätä Ceen ja mun yhteistä juttua kumpikin hyvällä mielellä ja terveinä. Että meillä olisi monia vuosia yhdessä ja meillä olis hauskaa toistemme kanssa. Sitten tietysti on niitä muita unelmia, mutta ne ei ole niin tärkeitä. Niistä ehkä yhden voisi nostaa tähän. Unelmoin kolmostason startista kouluratsastuksessa, jopa vielä niin että tulos olisi hyväksytty ❤

Muita seikkoja mitä ohjaajan tulisi tietää

Tässä kohden alkoi runosuoni sykkiä ja paperiin varattu tila ei riittänyt. Taustoja kirjoittelin kummastakin, sekä Ceestä että itsestäni. Miten ollaan edetty tähän pisteeseen ja minkälaisia vastoinkäymisiäkin matkalle on mahtunut. Mutta ehkä kolme tärkeintä juttua:
– Cee on elämäni hevonen ❤
– Me ollaan molemmat herkkäsieluisia, meitä ei saa komentaa liikaa.
– Me ollaan molemmat sitkeitä suomalaisia ja yritetään kyllä parhaamme joka kerta.

Loppuun oli vielä varattu tilaa ensi vuoden kilpailusuunnitelmalle. Mä luulen, että käytän sen tilan siihen, että kirjoitan pikemminkin suunnitelman siitä, mitä harjoitellaan kunakin kuukautena. Yksi painopistealue jokaiselle kuulle. Joo, tämä kuulostaa hyvältä. Oli hyvä paperi täytettäväksi. Kun jutut kirjoittaa ylös, niin ne muuttuu arkipäiväisemmiksi ja konkreettisemmiksi.

Helsinki Horse Show 2017 – mitä jäi mieleen

29 Oct

Viikko sitten oli Helsinki International Horse Show’ssa vielä täysi tohina päällä. Itse vietin koko lauantaipäivän tapahtumassa ja ehdinkin nähdä paljon – unohtamatta monia hyviä keskusteluja muiden kävijöiden kanssa, tuttujen ja tuntemattomien.

Katsomossa ehdin istua koulu- ja esteratsastusluokan, miniklinikan ja rakuuna-esityksen ajan. Expossa pyörähdin pysähtyen vain niille osastoille, jotka olin etukäteen jo expo-luettelosta katsonut. Kun tähän lisää ruokatauot ja sosiaalisen kanssakäymisen, niin siinähän se päivä jo onkin kulunut. Aika riensi todellakin kun oli hauskaa.

Suomessa on noin 74 000 hevosta (lähde: Suomen Hippos), joten siihen omistaja- ja harrastajaporukkaan mahtuu vaikka kuinka monta erilaista mielenkiinnon kohdetta. Horse Show’hun tästä porukasta oli tullut 45 000, kilpailemaan 300 (mukana kansainväliset ratsastajat). Hevosia oli mukana 600 ja keppariväkeä lähes 300.  Ihan mukavan kokoiset kekkerit Suomen mittakaavassa.

Kotiin asti exposta lähti lähinnä uutta tietoa. Pysähdyin pitkäksi ajaksi Norra-hevosrehujen osastolle. Ceehän aloitti Sankari-rehun syömisen parisen viikkoa sitten ja halusinkin jutella Ceen ruokinnasta enemmän. Suomenhevoseksi Cee ilmeisesti syö enemmän väkirehuja kuin keskivertopolle. Tai sitten keskivertopolle tekee vähemmän hikisiä töitä kuin Cee?

Cee siirtyy Sankari-rehun käyttäjäksi myslistä – tilasin rehua jo lisää verkkokaupasta. Norralta on tulossa myös uusi sinimailasrehu Norra Pure Alfa, joten tietenkin kiinnostuin siitä heti. Ceehän syö päivässä litran Greenlinea, joka pitää hakea kaupasta. Sen sijaan Norran rehut tuodaan tallille…. Joten ei kun vertailemaan! Otin vertailuun mukaan myös Greenmixin, joka myös on suosittu lisärehu.

Nyt kun Cee kohta siirtyy pois myslistä (sitä on vielä muutamia litroja jäljellä) niin pitää laskea ruokinta uusiksi. Energiaa Norran sinimailasessa on vähemmän ja sokeria + tärkkelystä enemmän, joten alkuperäisrodun kanssa pitää olla tarkkana. Mutta kunhan saan taas laskettua arvot ajan tasalle niin siitä myöhemmin enemmän. Norran sivuilla olevaan ruokintalaskuriin on tulossa ihan lähiaikoina kaivattu muutos: sinne voi syöttää myös muiden rehujen määrät (esim. juuri sinimailastuotteet).

Kotiin lähti lehtiuutuus Riders Magazine viiden euron hintaan. Lehti on kevyttä luettavaa ja varmasti voi vitosen laittaa huonompaankin asiaan. Itse tykkään lukea melkein mitä vain hevosiin liittyvää, joten kyllä tämänkin luki läpi, huolimatta tekstin huonosta luettavuudesta (tekstin tasaus oli epäonnistunut). Kohderyhmä lehdelle lienee jossakin 10-18 vuotiaiden tienoilla, ainakin tämän ensimmäisen numeron perusteella.

Jos lukeminen kiinnostaa, mutta et kokenut olevasi ihan Riders Magin kohderyhmää, on 15.11. asti voimassa Hevosmaailman synttäritarjous. Kestotilauksen 1.vuosi hintaan 29 euroa (6 numeroa), kampanjakoodilla HIHS17X. Bongasin tämän tarjouksen Horse Show’n käsiohjelmasta.

Kuva lainattu Hevosmaailma.fi -sivustolta.

Loppuun vielä kiitos Fortumille kännykän latauspisteestä! Se oli todella tarpeen ja aivan mahtava palvelu plus varmasti kävijämagneetti osastolle. Kotiin tuliaisiksi lähti osastolta myös käsisaippua 😀

Kiitos Helsinki International Horse Show! Nautin tapahtumasta ja se antoi taas paljon jaksamista räntäsateessa hevosen kanssa harrastamiseen. Hetken ajaksi arki väistyi ja saattoi nauttia hyvästä ratsastuksesta hienoissa puitteissa. Ensi vuoteen!