Ceen esteratsastus-varusteet

16 Aug

Nyt kun vihdoin! alkaa Ceen varusteasiat olla kunnossa, ajattelin esitellä mitä varusteita sillä käytetään ja vähän siitä, miksi. Ensimmäisenä esittelyyn pääsevät estevarusteet. Kuvan näkyvät vihreät estesuojat on jo myyty eteenpäin uuteen kotiin 🙂 Pyrin hankkimaan Ceelle ainoastaan sellaisia varusteita, joita se oikeasti tarvitsee. Kun sitten varusteessa on liikaa kulumaa omaan makuuni, myyn ne eteenpäin kovemmalle käyttäjälle tai lahjoitan ratsastuskoulun hevosille loppuun kulutettavaksi.

Tärkein asia itselleni on estesatula, sitä käytän esteharjoitusten lisäksi myös aina maastossa. Ceellä on käytössä (Prestige) Appaloosa Golden Star, istuinkooltaan 17″ ja leveydeltään noin 34. Tämä satulamalli oli oikeastaan ainoa mikä ei tule lavan päälle, kuten estesatuloiden kanssa tuppaa olemaan. Satulassa on hyvät etu- ja takatuet ja jonkin verran takakaartakin istuimessa. Vaikka satula onkin jo aika vanha, se on kestänyt kulutusta erittäin hyvin. Molemmilla puolilla on edelleen tallella solkisuojat siiven alla, mikä on suojannut siipeä varmasti tosi paljon kulumasta puhki.

Suitset ovat Horzen Nevada-malliset meksikolaiset. Kun hommasin meksikolaisia, oli vain tuossa mallissa x-full -kokoisia tarjolla. Olisin halunnut Schockemöhlen suitset, mutta niitä ei ollut tarjolla x-full -kokoisina ja kun tiedustelin että riittäisivätkö full-kokoiset, niin myyjä epäili että eivät riitä. Koska Cee käyttää kuitenkin normikuolainta esteillä, tuo meksikolainen suitsitus hieman “terävyyttä” apuihin. Ohjat tulivat suitsien mukana ja ovat kumiset.

Kuolaimena Ceellä on Sprengerin Dynamic RS aurigan -kuolain koossa 135 mm, 16 mm paksuisena. Aurigan-materiaali tekee siitä hevosen suutuntumalle miellyttävämmän (takaa syljen erityksen). Tätä samaa kuolainta olen käyttänyt jo vuosia Ceellä myös kouluratsastuksessa. Ihan alkuun Ceellä oli käytössä olympia-kuolain, mutta siitä onneksi älysin siirtyä melko pian pois. Cee on herkkäsuinen, kuten valtaosa suomenhevosista. Näin jälkikäteen ajatellen olympia-kuolain oli sille aivan liikaa rautaa suuhun.Jalustinhihnoina on Schockemöhlen 135 cm pitkät jalkkarit. Näihin päädyin mm. anatomisen solkien muotoilun vuoksi, jolloin ne eivät paina reiteen. Kokemusta oli myös saman merkin rintaremmi-martingaalista, joten tiesin merkin laadukkaaksi. Nämä ovat olleet nyt aika pitkään käytössä ja ovat pysyneet kohtuullisen hyvin kuosissaan.

Jalustimiksi olen hankkinut Sprengerin Bow balancet (itse asiassa molemmissa satuloissa on samanlaiset, mutta eri väriset). Hukkasin helposti jalkkarit aikaisemmin hypätessä – nyt se on historiaa. Jalkkarit pysyy jalassa leveän jalustimen pohjan ja nivellyksen ansiosta. Aiemmin polvet kipeytyivät hyppäämisestä ja pidemmistä maastolenkeistä. Tämäkin vaiva katosi näiden jalkkareiden ansiosta. Jalkkarit ovat kokoa 12 cm ja teräksen väriset metalliosistaan.

Kuten tuli jo mainittuakin, Ceellä on käytössä rintaremmi-martingaali.  Eniten se vaikuttaa ratsastettavuuteen mutta se myös tuo vakautta hevoselle. Jonkin verran Cee nostaa päätään hypätessä, mutta martingaali ei Ceellä juuri koskaan “ota kiinni” eli rajoita pään tai kaulan liikettä. Panssaria pidettäessä rintaremmi-osuus myös auttaa pitämään satulaa paikallaan. Martsari on merkiltään Schockemöhlen Pro jump plus ja kooltaan x-full.Vatsapanssaria käytetään aina yli 60 senttisillä esteillä, muuten käytän enimmäkseen normisatulavyötä. Panssari on myös Schockemöhlen, Oregon-malliltaan ja 130 cm pitkä. Alkuun Ceellä hypättiin myös isommat ilman panssaria, mutta sitten huomasin kuvia katsellessa, että joskus kaviot kävivät aika liki mahaa. Kun hommasin panssarin, niin aika nopeasti siihen tuli jälkiä – tarpeellinen varuste siis. Hankintalistalla on saman valmistajan satulavyö nahkaisena, Schockemöhle Pallas Premium sports (anatomisesti muotoiltu).

Estesuojia Ceellä on kaksi settiä. Cee hivuttaa takajaloillaan jonkin verran, joten takana sillä on aina suojat, sileälläkin. Hypätessä ja maastoillessa käytän suojia sekä etu- että takajaloissa. Toinen estesuojasetti on kisakäyttöön ja toinen arkikäyttöön. Kisoissa jalkoihin puetaan Back on Trackin Royal -sarjan suojat, ne ovat kokoa full. Nämä istuvat Ceelle todella hyvin ja näyttävätkin vielä hienoilta!

Arkikäytössä on tällä hetkellä Horze Advanced ProTec -suojasetti, kooltaan cob. Horzen suojat ovat niin jäätävän kokoiset, että kaikista Horzen suojista Cee käyttää cob-kokoisia. Käytän näitä suojia myös maapuomiharjoituksissa. Takasuojia kaipaisin erikseen ostettavina, sillä ne kuluvat Ceeltä ensimmäisenä puhki hivutuksen vuoksi. Tosin kuluma on kosmeettinen eikä haittaa hevosta, enemmänkin Ratsastajaa 😉

Estesatulan huopia Ceellä on neljä arkikäyttöön tarkoitettua ja yksi kisahuopa. Kisakäyttöön on hommattu Back on Trackin Limited edition -mallin valkoinen huopa. BoTin huovat ovat jämäkkiä ja niiden sisäpuoli on musta, mikä pitää niiden ulkonäön siistinä kovankin käytön jälkeen. Niiden muotoilu sopii Ceelle todella hyvin.

Arkikäytössä Ceen lempihuopa on myös Back on Trackin Limited edition -mallin huopa mutta harmaana. Harmaa väri sopii Ceelle aika kivasti. Alkuun pidin tätä huopaa vain valmennuksissa, mutta vähitellen se on tullut käyttöön ihan arkenakin. Huopa on aina ratsastuksen jälkeen täysin samassa kohdassa ja asennossa kuin oli ennen treeniä selkään laitettaessa.

Vanhin Ceen estehuovista on Lami-Cellin oranssi, pehmeä Mirage-mallinen huopa. Se on ihan hyvä huopa, mutta nykyään pidän enemmän jämäköistä huovista, joten tämä on enimmäkseen käytössä silloin kun muut on pesussa. Maastossa värinsä takia huopa on tietysti enemmän kuin hyvä.

Toinen Lami-Cellin huopa on kisoista palkinnoksi (1. sijasta) saamani polo-mallinen huopa, joten sillä on tunnemerkitystä. Myös tämä huopa on pehmeä ja paksuhko, joten ei tällä hetkellä ole meidän suosikkihuopamme varsinaisesti käyttöön. Lami-Cellin huovissa sisäpuoli on kyllä aivan mahtavaa teknistä kangasta, joka kuivuu hetkessä ja on miellyttävä hevosta vasten hikisenäkin.

Kaverilta sain lahjaksi vaaleansini-harmaan huovan ❤ Huopa näkyy satulakuvassa ja se on lähinnä varahuopana meillä käytössä. Se on myös jämäkähkö huopa, mutta satulavyön pidike ei ole täysin optimaalisessa paikassa Ceen kannalta ja huopa valuu herkästi satulan takaa liian kiinni hevoseen. Siksi käytän sitä ehkä vähiten huovista.

Molemmissa satuloissa Ceellä on lisäksi käytössä lampaankarvaromaani. Se on Horzen Harleigh-mallinen, jossa on “ilmastointiverkko” selkärangan kohdalla. Molemmat romaanit ovat ilman täytepaloja. Ceen estesatula on vanhempaa mallia, joten sen runko ei jousta juurikaan. Lampaankarvaromaanilla satulan alle tuodaan välttämättä tarvittavaa joustoa, joten ilman karvaa ei satulaa voi käyttää.Satulan sopivuuden vaihdellessa, olen hankkinut näitä hetkiä ajatellen pari erilaista romaania. Täytepalaromaani on Horse Comfortin ja siinä lisätäytteet ovat huopamateriaalia. Tätä tulee käytettyä satunnaisesti, jos haluan kokeilla olisiko tarvetta muuttaa satulan painopistettä. Enimmäkseen tämä on kyllä ollut lainassa kavereilla kun heillä on ollut satulaongelmia 🙂

Painetta tasaava romaani on Equi-Guardin X-pert airthrough -mallinen. Sen tarkoitus on toimia iskunvaimentimena satulan ja hevosen välissä. Tätä käytin erityisesti silloin kun Ceellä oli lateksitopattu satula. Alustaa ei näyttäisi enää olevan Hööksin valikoimissa.

Lastausviikko kolme – vähän takapakkia

13 Aug

Lastausharjoittelu on edennyt rauhallisessa tahdissa viikkoon kolme. Tämän viikon tavoite oli päästä jo matkaan, mutta tämä tavoite ei toteutunut. Liian vähän on harjoiteltu trailerissa olemista, siis puomien kiinnilaittamista ja sillan sulkemista. Tämä siksi että Amatööriratsastaja kuvitteli, ettei niissä osissa lastausta ollut mitään ongelmaa 😉 Tämä luulo osoittautui todella vääräksi.

Päivä 7. Koppi kiinni. Takapakkia.

Olin saanut avustajan paikalle ja tavoitteena oli laittaa koppi kiinni asti, olla sisällä hetki ja sitten tulla rauhassa ulos. No ihan ei mennyt niin kuin Strömsössä tämä harjoitus sitten kuitenkaan…

Harjoitus alkoi hyvin. Lastaus tehtiin tallin etupihalla. Avasin kopin vasta kun Cee oli jo kädessä ja kaikki oli hyvin. Cee oli rauhallinen ja kiinnostunut. Käytiin läpi avustajan kanssa mitä tehdään ja missä vaiheessa, kaikki selvää.

Cee tuli heti sisään koppiin ja avustaja kolautti takapuomia ja käänsi sen Ceen takapuolen taakse. Näin toistettiin muutamia kertoja ja Cee vain seisoi trailerissa, ei minkäänlaista reaktiota.

Ajattelin (väärin!) että no laitetaan sitten takapuomi kiinni. Näin tehtiin. Cee seisoi edelleen ilman minkäänlaista reaktiota.

Ajattelin (todella väärin!) että no laitetaan sitten takasilta kiinni. Noin 20-30 senttiä ehti avustaja nostaa takasiltaa, kun Cee säikähti sitä. Se peruutti voimalla kohti takapuomia ja säikähti kun se olikin kiinni. Otti askeleen eteenpäin ja peruutti nyt takapuoli alaspäin suuntautuneena kohti takapuomia.

Takapuomia ei oltu laitettu kiinni sokalla – onneksi ei, en halua edes ajatella mitä olisi tapahtunut jos se olisi ollut kiinni. Takapuomi pomppasi auki ylöspäin ja Cee peruutti trailerista ulos. Takapuomi oli asetettuna ylempiin kiinnityksiin, mutta tulihan todettua että se pitää olla alemmissa…

Säikähdys oli todella kova – mitä olisi voinut tapahtua hevoselle ja vielä enemmänkin avustajalle, joka oli nostamassa siltaa! Säikähdyksellä onneksi selvittiin, mutta pakitettiin myös vähän harjoitusten suhteen.

Käytin Ceen vielä kerran kopissa. Se tuli sinne hetken emmittyään, selkeästi se epäili että sitä yritetään laittaa puomien kanssa kiinni. Mutta tuli kuitenkin ❤

Harjoiteltiin sen jälkeen vielä puomilla kosketusta ihan vaan pihalla. Avustaja syötti etupäästä porkkanaa aina kun takapuoleen sai koskea puomilla ilman reaktiota. Loppuun vielä ihmeteltiin sitä takasiltaa – avattiin ja suljettiin ja kosketeltiin turvalla. Nyt laitetaan matkasuunnitelmat toistaiseksi jäihin ja seuraavat pari päivää harjoitellaan lähes ainoastaan puomikosketuksia.

Päivä 8. Puomikosketukset osa I

Olin saanut jälleen avustajan paikalle. Harjoituksen ensimmäisessä osassa en avustajaa tarvinnut. Käytiin vain kopissa syömässä porkkanoita mahdollisimman monta kertaa. Senkin jälkeen vaikka Ceetä alkoi harjoitus kyllästyttää, niin mentiin koppiin.

Viimeisessä toistossa sain sen tuloksen, mitä toivoinkin. Cee ei olisi halunnut peruuttaa pois kopista ollenkaan. Sain oikein tomakasti pyytää sen astumaan taakse, jotta se peruutti ulos kopista. Ehkä eilinen ei sittenkään ollut tehnyt sille kovin paljon hallaa. Tämä harjoitus oli helpotettu sillä, että väliseinä oli auki.

Harjoituksen toinen osa oli puomilla koskettelu. Avustaja hoiti taas etupään hommat eli hevosen pitelyn ja porkkanan syötön. Aina kun minä sanoin “hyvä”, avustaja tuuppasi porkkanaa suuhun.

Alkuun palkkioon riitti se, että sain koskettaa puomilla. Sen jälkeen palkkion sai kun puomia sai hangata takapuoleen. Lopulta palkkion sai siitä, että puomilla sai työntää oikein kunnolla takapuolesta (eikä hevonen painanut vastaan tai reagoinut).

Viimeinen toisto toi tässäkin harjoituksessa sen tuloksen, mitä toivoin. Ceen etujalat olivat trailerin sillalla, se katseli kiinnostuneesti traileriin päin ja minä työnsin puomilla oikein kunnolla takapuolesta. Cee ei reagoinut, ainoastaan seisoi paikoillaan sillalla. Tähän oli hyvä lopettaa päivän harjoitus ja huomenna uudelleen…

Päivä 9. Puomikosketukset osa II

Jälleen avustajan kanssa hommissa. Sama harjoitus kuin eilen eli 1) lastautuminen traileriin porkkanoita syömään ja 2) puomilla koskettelu, mutta nyt heti siten, että ollaan suuntautuneina traileriin päin.

Ceetä ei olisi huvittanut lastausharjoitus ollenkaan. Normaalisti se on kävellyt aika suorilla heti koppiin, mutta ei tällä kertaa. Nyt seistä nökötettiin ja ihmeteltiin hetki. Tällä viikolla kaikki kolme harjoituskertaa olivat peräkkäisinä päivinä, joten sillä voi olla merkitys innokkuuden suhteen.

Lopulta kopissa käytiin noin viisi kertaa ja sen jälkeen siirryttiin kakkosharjoitukseen. Avustaja otti hevosen ja porkkanat käteensä ja asettui niin että Ceen pää oli kohti traileria. No Ceehän yllätti (ainakin Ratsastajan) ja lähti heti avustajan kanssa kävelemään sisäänpäin. Jäi kyllä vielä sillalle.

Minä olin takapäässä ja hieroin ja työnsin takapuomilla Ceetä takapuolesta. Kun aloin taputella puomilla takapuoleen, Cee ottikin askeleita sisäänpäin! Aika nopeasti se meni avustajan kanssa koppiin asti ja siihen lopetettiin tältä päivältä.

Harjoituksen tulos oli parempi kuin olin edes osannut toivoa. Ensinnäkin Cee meni avustajan kanssa rennosti koppiin ja toisekseen ei olisi taaskaan halunnut tulla pois trailerista. Kolmanneksi puomilla sai taputella ja työntää ihan rauhassa, eikä Cee sanonut siitä mitään. Oikein hyvä tulos. Nyt pidetään taas pari päivää taukoa ja sitten vaikeutetaan harjoituksia. Harjoitellaan nyt rauhassa, niin toivottavasti kuljetuksesta tulee Ceelle positiivinen kokemus.

Kuvia tai videota ei tämän viikon harjoituksista ole, mutta kevennykseksi tässä lyhyt video ensimmäisestä yrityksestä lastata lähettämällä viikko sitten. Aika laimea yritys – nyt onnistuisi jo paremmin. Ehkä pitää kokeilla sitäkin joku päivä. Aikaahan on vaikka kuinka paljon 🙂

Kesäkuukausien harjoitukset

10 Aug

Kesä- ja heinäkuussa harjoituksia on ollut haittaamassa useampikin asia. Laidunkausi on ollut kuumimmillaan, joten osa hevosista oli useamman viikon pois kuvioista (vähemmän valmentautujia = ei valmennuksia). Kesä on myös kisojen ja kaikkien muiden tapahtumien aikaa, joten ne syövät tehokkaasti lähes puolikkaita viikkoja pois kalenterista. Niinpä näiden parin kuukauden harjoitukset ovat olleet aika paljon oman viitseliäisyyden varassa – minkälaisia harjoituksia olen itse suunnitellut ja toteuttanut.

Tässä listausta mitä parina kuukautena ollaan tehty:
– itsenäisiä kouluratsastusharjoituksia 14 (osa näistä lyhyempiä kuin toiset ja osa ei-niin-vakavasti-otettavia-harjoituksia)
– kouluvalmennuksia 6
– itsenäisiä puomi-/esteharjoituksia 7
– estevalmennuksia 4
– humputtelua ilman satulaa tai muutoin vaan haahuilua 8
– maastossa 11
– vapaapäiviä 8
– vuokraaja 3

Kirjoitan Ceen omaan mustaan kirjaan joka päivältä mitä ollaan tehty, miten pitkä harjoitus on ollut plus vielä mitkä fiilikset on jääneet. Poimin tähän muutaman päivän selostukset ja harjoitusten kuvaukset.

maanantai 5.6. Cee oli niin pehmeän tuntuinen, että se tuntui melkein liian hyvältä ollakseen totta. Tuli jopa vähän tyhjä olo, kun se oli niin kevyt ja nöyrä. Toisaalta siis kaikki hyvin 🙂

maanantai 26.6. Vettä tuli kuin aisaa! Kenttä oli iso uima-allas, silti kaikki askellajit läpi ja n. tunnin ratsastus. HYVÄ ME!

perjantai 7.7. Kouluvalkku 30 min /yksilö. Cee oli aivan MAHTAVA! Kantoi itsensä hienosti ❤ ❤ ❤ Alkoi tehdä mieli lähteä kisoihin 🙂

tiistai 18.7. 1,5 tunnin kävelymaasto (lyhyt ravipätkä). Cee oli reipas – paljon autoja, peräkärryjä, postilaatikoita ja kiviä 🙂 ei haitannut mikään, vaikka mentiin ihan uutta reittiä.

lauantai 22.7. Estevalmennus noin 1 h 15 min. Cee oli aivan mahtava ❤ ❤ ❤ Hypättiin lopussa rataa 70 – 75 cm korkeudella. Harjoitus sopi Ceelle tosi hyvin. Ihana Cee ❤ ❤ ❤

sunnuntai 23.7. Maastossa X kanssa. Kaikkia askellajeja mutta myös TOSI vauhdikasta laukkaa. Ihan maasto, ihana ilma, reippaat hevoset, hyvä seura!! Cee oli hyvällä tuulella!

Kaiken kaikkiaan kesä- ja heinäkuu on menty aika rennolla asenteella. Ollaan tehty määrällisesti ehkä vähemmän, mutta vaadittu vähän enemmän laatua. Vasta viime viikolla (elokuussa) ollaan aloiteltu koulukisoja varten kouluohjelman treenit tauon jälkeen. Tosin täytyy sanoa, että vastalaukat olivatkin sitten ihan parhaat mitä ollaan tähän mennessä saatu aikaiseksi ❤

Lastausviikko kaksi

6 Aug

No nin, lastausviikko numero kaksi vuorossa ja harjoitukset tehtynä.  Kaikki kolme ensimmäisen viikon lastausta tehtiin tallin etupihalla. Siitä normaalisti lähdetään liikenteeseen, joten se oli luonnollinen paikkavalinta. Toisen viikon teemana oli lastautuminen muissa paikoissa kuin ns. vakiopaikassa.

Päivä 4. Lastaus “lantalan päädyssä”.

Ensimmäiseksi tallin ympäristön lastauspaikoista valikoitui lantalan pääty. Tässä paikassa on enemmän häiriötekijöitä: yläkenttä ja autotie jäävät trailerin taakse, osa tarhoista hevosineen jäävät trailerin eteen. Lastauspäivä oli aika tuulinen, joten mietin etukäteen onko sillä vaikutusta vai ei. Tarhoissa oli myös lastauksen aikana hevosia, jotka vähän juoksentelivat ja hirnuivatkin, joten kiitokset karvaisille avustajille 🙂

Takapuomit olivat jälleen kiinni kun tulimme trailerin luokse ja niiden avaaminen (kolina) sai Ceen värähtämään. Vaikuttaisi siltä että Cee yhdistää kolinaan epämukavia kokemuksia.

Harjoitus eteni hyvin samanlaisesti kuin aikaisemminkin. Avasin puomit ja siirsin väliseinän. Cee odotti rauhassa löysällä narulla. Otin porkkanapussin käteen, Cee tuli traileriin, mutta peruutti melkein saman tien pois.

Lyhyen odotuksen jälkeen Cee tuli takaisin traileriin ja seisoi siellä neljän porkkanapalan syönnin ajan. Huomasin että se katseli ulos sivuikkunasta – sieltä näkyi yksi hevonen tarhassaan. Peruutin Ceen pois kun se oli rauhassa ja oli seissyt mielestäni riittävän kauan trailerissa.

Summa summarum. Tässä paikassa Ceetä ei oltu lastattu ikinä ja lastausaika oli silti vain noin minuutti. Paikassa oli pieniä häiriötekijöitä ja silti Cee lastautui hyvin. Puomikolina sai Ceen sen sijaan varautuneeksi. Sitä pitää siis harjoitella lisää, paikkavalinta ei todennäköisesti ole meidän ongelmamme.

Päivä 5. Lastaus tallin takaisella tiellä, avustajan kanssa.

Sain viikon toiselle lastauskerralle avustajan. Suunnitelmana oli lastata tallin ympäristössä edelleen. Tallin ympäristössä ei kauheasti ole lastauspaikkoja, tämä oli kolmas ja siten viimeinen mahdollinen paikka – tallin takana tiellä. Tietä pitkin pääsee yhdelle mökille, joten se olisi sitten huonoa tuuria jos sieltä juuri lastauksen aikaan tulisi auto.

Avustajan tehtävänä oli seistä lastaussillalla, kolauttaa puomia ja sen jälkeen koskettaa kädellä Ceetä takapuoleen silloin, kun Cee on sisällä trailerissa. Väliseinä pidettiin edelleen auki. Harjoitus meni hyvin, Ceetä sai rauhassa koskettaa takapuolesta ja kolistella puomia. Harjoituksen kesto oli noin viitisen minuuttia, josta neljä minuuttia oltiin kopissa.

Tässä lastauspaikassa Ceetä on kerran yritetty lastata kun oltiin menossa kisoihin – ei menty. Lastauksen kesto oli tuolloin noin tunti, eikä sitä saatu lastattua tässä sijainnissa vaan traileri siirrettiin toiseen paikkaan, jotta hevonen saatiin ylipäätään sisään. Käytiin sitten ajelemassa vaan lyhyt pyörähdys ja purettiin kisakamat. Tällä kertaa siis vähän toisenlainen tulos ❤

Päivä 6. Lastaus kotipihassa.

Toin Ceen laitumelle lauantaina ratsastuksen jälkeen. Cee sai olla laitumella noin reilut nelisen tuntia ennen lastausharjoitusta. Videolla on koko harjoitus nähtävissä – pahoittelen jälleen kerran pölinää 😀 Kamera sentään oli paremmassa paikassa tällä kertaa.

Tämän kerran pointteja oli kaksi: jälleen uudessa paikassa lastaaminen ja väliseinän kiinni oleminen. En itsekään muistanut että väliseinä oli kiinni kun aloin lastata, kuten ei Ceekään. Se törmäsi ekalla yrityksellä siihen 😀 No, seuraavalla yrityksellä pääsi sitten jo hevospaikallekin.

Tämäkin harjoitus meni hyvin. Cee ei olisi halunnut poistua porkkanoiden luota takaisin laitumelle vaan yritti kahteenkin kertaan kääntyä takaisin traileria kohti 🙂 Harjoitus oli aika lyhyt, mutta mitä sitä hinkkaamaan, kun kerran menee hyvin.

Ensi viikon lastauksissa taas vaikeutetaan tehtäviä kerta kerralta. Niihin tarvitsenkin kaikkiin avustajan, mutta täytyy yrittää sovitella harjoitukset sellaisiin ajankohtiin että se on mahdollista.

Kauhean tyytyväinen olen tähän meidän tähänastiseen edistykseen. Tähän  mennessä harjoituksia on tehty kuutena päivänä, eikä niiden kesto ole ylittänyt tuntia yhteensä. Kuuden harjoituksen tuloksena Cee on lastattu useita kertoja neljässä eri paikassa, se sietää kohtuullisen hyvin puomimelua ja hyvin kosketusta takaa, väliseinä voi olla kiinni lastatessa ja Cee pysyy kopissa niin kauan että takapuomi on mahdollista saada kiinni. Se myös liikkuu kopissa eteen ja taakse ja tärkeintä kaikessa, pysyy kohtuullisen rentona häiriötekijöistä huolimatta. Tästä on hyvä jatkaa harjoituksia!

Suomen valovoimaisimman suomenhevosen kuvaukset

5 Aug

Aktiivi Cecil Ceen fb-sivulla oli jokin aika sitten kisa, johon kaikki suomenhevoset iästä tai jalostussuunnasta riippumatta saivat osallistua. Kisassa etsittiin Suomen valovoimaisinta suomenhevosta juhlavuoden kunniaksi. Valinnan suoritti raati, jossa mukana olivat valokuvaaja Matti Kallio, kuvajournalisti Ossi Ahola Aamulehdestä ja minä itse. Kuvia saapui lopulta melkein 250 kappaletta, joista voittajaksi valittiin Muistin Poika.

Kuva: Veli Rickhard Ojala.

Kisassa palkintona oli Veljekset Wahlstenin lahjoittaman loimen lisäksi myös valokuvaus-sessio Tilves photographyn kanssa. Kuvia otettiin sekä loimen kanssa että myös voittajan valitsemasta teemasta. Voittaja Soile valitsi teemaksi steampunkin hengessä otetut kuvat Muistin Pojan kanssa. Tässä oma lempikuvani näistä kuvista poimittuna. (Kaikki postauksen muut kuvat kuin ensimmäinen Tilves photography.)

Muistin Poika on 27-vuotias ruuna, jonka omistaa hevosen kasvattajan lapsenlapsi. Heillä on pian 21 vuotta yhteistä eloa takana – kunnoitettava matka on siis kuljettu yhdessä! Muistin Poika on juuri niin monipuolinen kuin suomenhevonen vain voi olla. Sillä on ratsastettu sekä koulu- että esteratsastuksessa, ajettu reellä, uitettu ja startattu raveissakin.

Tässä muutama kuvaa voittajasta loimen kanssa – valitsin sellaiset kuvat joista itse pidin eniten. Niissä mielestäni tulee esiin parhaiten suomalaisuus ja suomenhevosen olemus. Muistin Poika on niin rauhallisen ja lempeän näköinen ❤

Ja viimeisenä ehdoton suosikkini loimikuvista ❤

Tämä Suomen valovoimaisimman suomenhevosen etsintä kuvauksineen oli mielenkiintoinen toteuttaa. Aikaa siihen sai kulumaan aika reilusti joka vaiheessa, mutta ei ole poissuljettua etteikö toistakin tällaista voisi lähteä ideoimaan.

Back on Track Lynx -uutuuskypärä

2 Aug

Vihdoinkin odottamani uutuus on täällä! Nimittäin säädettävä Back on Trackin EQ3 Lynx -kypärä. Ostin omani vajaa viikko sitten ja se on kyllä aivan ihana! Rakastan sitä tunnetta kun kypärä puristaa päätä ja säädettävällä kypärällä sen puristuksen tunteen saa juuri niin tiukaksi kuin itse haluaa.

Itselläni on M-koon kypärä eli se sopii koosta 54 kokoon 58 asti. Back on Trackin normi-kesäkypärä minulla on kokoa 56 ja talvikypärä (mitoitettu talvisen fyllinkin kera) kokoa 57. Kypärän istuvuus on hyvin samanlainen kuin on ei-säädettävän EQ3-kypäränkin eli jos sinulla sellainen jo on (tai olet sellaista sovittanut), tämä uutuuskypäräkin sopinee muotojen puolesta päähäsi.

Ostin mikrokankaisen mustan, mutta saatavilla on myös keinonahkainen versio. Kumpikin vaihtoehto on oikein tyylikäs. Mikrokankaisessa on jo tutuksi muodostunut kiiltävä nauha päälaen ympäri tuomassa maltillisesti bling-blingiä. Keinonahkainen on matan ja puolikiiltävän välistä ollen sekin mielestäni sopiva kaikkiin ratsastuksen lajeihin. Halusin itselle mustan mikrokankaisen sillä tämä kypärä on hankittu kisakäyttöön ja jo aiemmin hankin mustat saappaat, joissa on sisäpuoli mokkanahkaa. Nämä sopivat siis yhteen kuin nenä päähän!

Kypärä tulee olemaan saatavilla aina koosta S kokoon L saakka. Hintaesimerkkinä annahoivaa.fi -jälleenmyyjä, jossa kypärä on hinnoiteltu 239 euroon. Kypärästä voi tehdä jo ennakkotilauksia kaikkia kokoja ja kumpaakin materiaalia koskien todennäköisesti kaikilta jälleenmyyjiltä. Nyt jo saatavilla on pieni erä valikoituja kokoja.

Loppuun vielä uuden kypärän hankintaa miettiville pari juttua. Ensinnäkin kypärä on väliaikaisen VG1-standardin mukainen eli sen todellakin uskaltaa hankkia. Toisekseen MIPS-teknologian on kehittänyt tiimi, jossa oli mukana mm. neurokirurgi Hans Von Holst. Hän oli kiinnostunut nimenomaan aivovammojen ehkäisystä, nähtyään niitä työssään jo liiankin paljon. Jos siis aivojesi kunto kiinnostaa, niin tähän uutuuteen kannattaa tutustua.

Safe is the new trend!

Ps. Kypärä on ostettu yhteistyöalennuksella. Jotain laadusta kertonee kuitenkin, että itselläni käytössä on vain ja ainoastaan Back on Trackin kypäriä.

Lastausharjoitukset jatkuvat

1 Aug

No niin, toinen ja kolmas harjoituskerta on takana. Lastauspaikka pysyi samana, mutta muutin harjoitusta hieman sisällöltään molemmilla kerroilla. Sain aikaiseksi viritellä kameran trailerin sisälle, mutta videon kanssa oli vähän ongelmia. Toinen lastauskerta piti videoida – laitoin kamerankin valmiuteen, mutta unohdin laittaa sen päälle. Kolmannella kerralla laitoin videon päälle, mutta se liikahti ja kuvakulma on…no, mielenkiintoinen. Lastauksen edetessä se liikahti vielä uudelleen ja “kattoa on kiva kattoa” 😀

Ratsastajan omista menoista johtuen päivän 1 ja 2 välissä oli lastausharjoittelusta vapaa päivä. Kolmas harjoituskerta oli heti toisen jälkeisenä päivänä. (Tiistai, torstai ja perjantai)

Päivä 2. Toinen harjoituskerta.

Tuttuun tapaan heppakoppi tallille ja lastaussilta auki. Hepan kuljetuskamat esille ja porkkanapussi valmiiksi. Cee tarhasta karsinaan, jalkojen harjaus ja suojat jalkoihin. Heti kun aloin laittaa suojia, olin havaitsevinani pientä innostusta Ceessä. Hmm. Voisiko olla niin, että tämä harjoitus onkin Ceen mielestä kiva…?

Cee kohti traileria etupihalle, jossa on takapuomit edelleen kiinni. Halusin totuttaa sitä puomimeluun tällä kertaa erityisesti – siksi puomit kiinni. Cee tulee heti lastaussillalle ja ihan kiinni puomiin. Avaan ensin oikeanpuoleisen puomin ja Cee on jo menossa sisälle traileriin!

Toppuuttelen sitä, avaan vasemman puoleisenkin puomin ja kolistelen molempia puomeja kovaäänisesti kiinni ja auki. Heiluttelen väliseinää ja jatkan kolistelua. Cee yrittää mennä heti vasemmalta sisään, kun väistän laittamaan väliseinää auki. Vaikuttaa hyvältä.

Porkkanapussi on trailerin lattialla, nappaan sen ja kävellään suorilla traileriin, löysällä narulla. Syödään yksi porkkana, sen jälkeen Cee haluaa peruuttaa.

Pienen mietintätauon jälkeen otetaan uusiksi. Cee tekee itse aloitteen eli astuu eteenpäin – lähden nopeasti kävelemään trailerin etuosaan ja puomin ali. Heppa seisoo ihan rauhassa ja syödään porkkanaa. Avaan etupuomin ja kolistelen sitä auki ja kiinni kovaäänisesti. Ei reaktiota.

Cee astuu askeleen taaksepäin, annan ottaa – takajalat pysyvät edelleen sisällä. Pyydän sitä eteenpäin sanomalla “eteen”, samalla sanalla jota käytän sen kanssa aina kun haluan sen astuvan eteen. Taaksepäin-sana on “taakse”, jolla mm. peruutetaan. Heti kun sanon eteen, se ottaa askeleen eteenpäin ja saa porkkanan. Taas mutustellaan hetki porkkanaa (useampi porkkana peräjälkeen).

Haluan saada Ceen ihan kiinni etupuomiin, joten riskeeraan harjoituksen ja pyydän vielä askeleen eteenpäin. Se tulee eteen! Porkkana palkkioksi ja kun sitä on vähän aikaa mutusteltu, pyydän saman tien peruuttamaan pois trailerista.

Isot rapsutukset palkkioksi, porkkanapussi jää jälleen traileriin eikä porkkanaa saa kuin trailerissa sisällä. Heppa talliin, suojat pois ja takaisin tarhaan. Harjoitus onnistui yli odotusten!

Harjoituksen kesto oli tällä kertaa hieman pidempi, sillä seistiin trailerissa pidempi aika kuin ensimmäisellä harjoituskerralla. Reilusti alle 10 minuuttia kuitenkin oli varsinaiseen harjoitukseen käytetty aika.

Päivä 3. Kolmas harjoituskerta.

Sama setti kuin aikaisemmin. Suojista ja putseista Cee selkeästi osasi jo yhdistää, että nyt mennään traileriin. Tallia kierrettäessä kohti traileria, sen askel oli todella reipas! Toivottavasti oppiminen pysyy näin mukavana jatkossakin.

Kolmas harjoituskerta oli vaativin, sillä olin saanut tähän paikalle avustajan. Nyt siis lastaukseen osallistui kaksi ihmistä, mikä selkeästi sai Ceen “hereille”. Avustajan tehtävänä oli kolistella takapuomia samalla kun itse lastaan Ceetä. Jos oltaisiin päästy pidemmälle harjoituksessa, avustaja olisi vielä heilutellut takapuomia ja väliseinää. Näin pitkälle ei kuitenkaan päästy vielä tällä kerralla, tässä oli selkeästi jo monta opittavaa asiaa Ceelle – ei auta ahnehtia.

Tämä harjoitus oli pisin kestoltaan (10 min). Koko harjoituksen kesto on videolla. Muutamia selkeitä onnistumisia saatiin, vaikka ei päästykään vielä liikuttelemaan väliseinää ja takapuomia Ceen takana.

1. Ensimmäinen takapuomin kolautus kun Cee meni ensimmäistä kertaa traileriin sai sen peruuttamaan voimakkaasti ulos. Onnistuminen oli, että seuraavilla kerroilla se ei reagoinut niin voimakkaasti puomin kolinaan, vaikka selkeästi korvista näkee, että se koko ajan kuuntelee kolinaa.

2. Kahden henkilön osallistuminen lastaukseen huolestutti Ceetä. Se että se rentoutui siitä huolimatta, oli hyvä onnistuminen. Ainakin alkuun se on lastattava vähintään kahden ihmisen toimesta ja kisapaikoilla on aina todella paljon ihmisiä (varsinkin katselemassa jos lastaus ei menekään suunnitellusti 😉

3. Cee “kyllästyi” harjoitukseen lopussa. Sen näkee videolta. Se katselee trailerista poispäin, eikä tule yhtä halukkaasti sisään kuin alussa. Siitä huolimatta se suostui tulemaan sisään, edelleen löysällä narulla. Ja tämä oli ehkä isoin onnistuminen – vaikka ollaan menty “rajan yli”, silti se käveli sisään ja sain peruutettua sen omasta aloitteestani ulos.

Itsessäni huomasin seikan, mikä nyt heti pitää kitkeä pois. Huomasin yhdessä vaiheessa alkavani paineistaa Ceetä enemmän kun paikalla oli toinen ihminen. Se oli kohdassa missä Cee kyllästyi. Huomasin silloin kerran vetäväni (tosin kevyesti) narusta – onneksi tajusin sen saman tien ja annoin narun taas mennä löysäksi. Haluan että Cee tulevaisuudessa lastautuu lähettämällä ja siihen ei kyllä kuulu narusta vetäminen.

Tässä tämä video katsottavaksi, vaikka hauskahan tuo kuvakulma on. Ja kauhea selitys, koittakaa kestää 😀