Huoltopäivä

22 Oct

Ceellä oli tänään huoltopäivä 😀

Päivä lähti käyntiin kengityksellä. Edellisestä kengityksestä oli vierähtänyt aikaa 7 viikkoa ja kulumaa olikin havaittavissa erityisesti etukengissä. Muuten kengät on pysyneet hyvin, mutta ihan järkyttävimpään muta-aikaan yksi kenkä irtosi ja toinen vääntyi. Ihan kohtuullinen tilanne kenkien suhteen siis.

Edestä jätettiin pohjalliset pois, jotta ne eivät ole tiellä, jos (kun?) pitää laitella irrotettavia tilsakumeja. Koska kiinteitä tilsakumeja ei laitettu, kengissä on hokkireiät tehtyinä. Polarpadithan laitetaan kärkihokkeihin kiinni, niin kiinnittelen hokit sitten itse, jos tarvetta on.

Kengityksessä selvisi että Ceellä on taakse laitettu jo aikaisemmin Grand Prix -kengät. No niitähän piti ihan sitten guuglettaa, että mitä niistä kerrotaan. Tietenkin silmä tarttui siihen, että kengät on tarkoitettu erityisesti “high level competition” -hevosille. Mitenhän silmä siihen tarttuikin…

Kenkä on tarkoitettu antamaan enemmän tukea, silloin kun hevonen ottaa enemmän painoa takajaloilleen. Tätä extra-tukea useimmat hevoset kaipaavat – ei siis tarvitse olla välttämättä grand prix -tasoinen hevonen (vaikka Ceehän tietysti on ❤ ).

Edessä Ceellä on sivukäänteelliset kengät. Sivukäänteellinen siksi, että se voidaan sovittaa hieman taaemmas kuin varvaskäänteellinen kenkä, millä taas nopeutetaan kavion pyörähdystä. Kun kavio pyörähtää nopeammin, helpottaa se jalan niveliin, siteisiin ja jänteisiin kohdistuvaa kuormitusta. Ceen kengittää CE-F Antti Sulanen.

Iltapäivästä odotti vielä hierojan käsittely. Jos muistatte niin Ceen oikea takajalka oli edellisellä kerralla aikamoisen juminen. No nyt se oli pysynyt ihan hyvänä ja lihaksisto oli alkanut toimia sen ympärillä. Merkittävää toipumista oli havaittavissa sekä pepussa että sitä kautta koko kropassa. Kunhan jalka saadaan kokonaan auki, niin tilanteen pitäisi olla todella hyvä.

Meillä on niin onnellinen tilanne Ceen kanssa, että sekä Linda Telford että Marko Kaunisto hoitavat Ceen lisäksi myös muita hevosia yhdessä. Toinen hoitaa rankaa ja toinen lihaksistoa useamman hevosen osalta. Uskon että tästä seuraa vain hyvää. Ja parasta kuitenkin on se, että ei tarvita klinikkahoitoja vaan kaikki tämä tapahtuu kotitallilla.

Lihaksiston tilanne vasemmalla puolella:
– takaosa hyvä, ei reaktioita
– etuosa hyvä, ei reaktioita
– edellisellä kerralla jumitellut vasen kaula ja lapa olivat kumpikin siis nyt ok
– vatsalihakset normaalissa työkunnossa, ei reaktioita

Lihaksiston tilanne oikealla puolella:
– takaosa parempi kuin edellisellä kerralla, oikean takareiden kova pahkura sulanut, lihaksisto alkanut palautua, antoi hyvin hoitaa, tosin reagoi alkuun jonkin verran (ehkä kipumuisti?)
– etuosa hieman juminen (lapa, ryntäiden alaosa, rintarangan pää), reagoi hoitoon kuopimalla
– vatsalihakset normaalissa työkunnossa, ei reaktioita

Ennen hierontaa Cee ehti viettää BoTin selänlämmittimen alla puolisen tuntia. Hieronnan jälkeen se sai vielä verkkoloimen kaulakappaleineen päälleen heinien syönnin ajaksi. Kyllä oli muuten tyytyäisen oloinen heppa päivän hoitosessioiden (ja tietysti liikunnan ja syömisten) jälkeen. Vaikka inhimillistäminen onkin pahasta 😉

Advertisements

Päivä HIHSissä

21 Oct

Päivä Helsinki International Horse Show’ssa oli aivan mielettömän ihana ❤ Olin ensimmäistä kertaa mukana median edustajana ja varustauduin ottamalla mukaan tabletin, johon kirjoittelin mietteitäni jo katsomossa istuessani. Se selkeästi auttoi – tosin nyt on tiedossa piiiiitkääää postaus. Jos et jaksa lukea näitä jorinoita, niin tässä päivä videon muodossa.

International Grand Prix Freestyle -kouluratsastusluokka

Hienoja hevosia, taitavia ratsastajia. Yksi ajatus kuitenkin iski mieleen suorituksia katsellessa. Kun hevonen on radalla pohkeen takana, niin se on vaikea tilanne. Vaikka kuinka yrität saada hevosen innostumaan ja polkemaan kunnolla, niin ei se vaan enää onnistu. Radalla innostaminen on jo myöhäistä. Esteratsastajat keskeyttävät ratojaan ihan jo turvallisuussyistä kun hevonen on pohkeen takana, mutta kouluratsastajat harvemmin keskeyttävät samasta syystä. On tietysti eri asia yrittää vaan polkea vauhtia poniin sileällä kuin lähestyttäessä puolitoistametristä estettä.

Tykkäisköhän Cee?

Spectator Judging -sovellus oli todella kiva lisä kouluratsastusluokkaan. Esitystä tulee katsottua ihan eri tavalla kun sitä arvioi samalla. Laskee vähennyksiä, arvioi liikkeitä ja ratsastajan vaikuttamista sekä taiteellisuutta, omaperäisyyttä ja mitä niitä arvostelukohtia nyt olikaan. Mielenkiintoista muuten että sovelluksen oletusarvosana on seiska eikä ns. turvakutonen. Siinä sitä olisi miettimistä myös ihan livetuomareille… Pitäisikö yleisin arvosana olla kuitenkin seiska mistä lähdetään sitten joko nostamaan tai tiputtamaan?

Yleisön 580 tuomaria arvosteli esimerkiksi Jeanna Högbergin 71,699 arvoiseksi suoritukseksi – viralliset tuomarit antoivat sille 73,125 ja itse annoin 75,000. Saman verran suunnilleen kun yleisö antoi vähemmän pisteitä kuin tuomarit, annoin minä enemmän. Mutta erot olivat sallituissa rajoissa, alle 5 prosenttia.

Dressage Mini Klinikka

Kansainvälisellä tuomarilla Peter Hollerilla oli 15 minuuttia aikaa kertoa kaiken tietämänsä kouluratsastuksesta. Demoratsastajina olivat Anna Kärkkäinen ja Elisabeth Ehrnroth.

Videolla näkyy klinikasta pari pätkää, tässä vähän Peterin kommentteja kummastakin hevosesta, aloitetaan Ettanista:
– Ettanin hevosen ravi on kiva ja elastinen
– Hevosen muoto on hyvä – ei liian alhaalla tai ylhäällä
– Lisätty ravi ei heti lähtenyt kunnolla eteen ja nenää pitäisi saada vähän eteenpäin
– Koottu laukka on hyvä, mutta saisi olla takaosalla enemmän
– Puolipiruetissa ei ollut tarpeeksi eteenpäinpyrkimystä
– Laukanvaihtosarjoissa hevonen voisi olla enemmän ylämäkeen ja saisi olla suorempi

Ettanin hevoselle ykköset olivat todella vaikeat – hevonen hermostui kun ei onnistunut, joten harjoitus piti jättää tältä osin kesken. Hevonen ei myöskään ollut niin valmis piaffen osalta kuin Annan – mutta Peterin loppukommenttina: tässä hevosessa näkyy korkea laatu.

Annan hevosen osalta ensimmäisenä arvioitiin koottu ravi.
– Hevosen pitäisi olla suorempi, vinoudella se pyrkii helpottamaan tehtävää
– Ravi jää liikaa paikoilleen ja kaula on liian lyhyt
– Lisätty ravi oli yllättävän hyvä – oletus oli että se ei ole niin hyvä, koska kootussa ravissa oli jonkin verran toivomisen varaa
– Anna valmisteli lisätyn ravin erittäin hyvin, ensin suoristi hevosen ja sitten vasta pyysi eteen

– Koottu laukka, siinä pitäisi olla enemmän pomppua
– Myös laukassa lisää ohjaspituutta, jotta kaula venyisi lisää

Puolipiruetti oli liian pieni ensimmäisellä kerralla, toisella kerralla Anna suoritti sen paremmin. Laukanvaihtosarjoissa hevosen pitäisi olla enemmän takaosallaan. Ykkösvaihdoissa ensimmäinen sarja meni rikki, mutta seuraavassa ratsukko sai jopa neljä perättäistä puhdasta laukanvaihtoa, mikä on tälle tasolle oikein hyvä. Piaffe oli valmiimpi Annan hevosella kuin Ettanin.

Land Rover Helsinki Grand Prix

Radankävely Anna-Julia Kontion kanssa, alku löytyy videolta. Tässä Juulin ajatus siitä miten rata tulisi suorittaa (videolla näkyy myös suorituksia, joten niistä voinee arvioida, että miten sen olisi itse ratsastanut).

– Ykköselle sisään oikeasta kierroksesta
– Esteiden 1-2 väli on 6 sujuvaa askelta
– Esteiden 3-4 väli on 6 normaalia askelta
– Este 5 tulee nopeasti ja heti sen perään on kolmoissarja, eli on oltava valmis ennen ja jälkeen vitosen HETI
– Esteiden 5-6 väli on 6 askelta. Oletetun kaarrelinjan yli (liian pitkä kaarre, “muka ottaa itselleen tilaa”) ei kannata mennä, koska rytmi esteelle katoaa
– Esteiden 7-8 väli on 6 sujuvaa askelta. Koska 8 on iso okseri niin ei kannata ottaa seiskalle pienempää askelta
– Este 9-10 väli on lyhyt 6 askelta. Este 9 on kaksoissarja. Mahdollisuus olisi viiteenkin, mutta koska valkoinen pysty on heti seuraava, ei kannata tulla liian isolla laukalla.
– Esteiden 11-12 väli on 7 askelta
– Esteet 3, 7 ja 11 ovat radan suurimmat esteet
– 69 sekuntia on maksimiaika perusradalla, erillinen uusinta

Maksimiaika ei näyttänyt aiheuttavan ongelmia radalla, mutta muuten rata oli kyllä rakennettu haastavaksi. “Suosituimmat” esteet pudotuksille olivat nelonen (okseri), kolmoissarja (kutonen), seiskapysty kaarteesta, kymppi (iso okseri ennen tiukkaa kaarretta) ja 11 (Taittinger-pysty tiukan kaarteen jälkeen).

Taittinger-pystylle tultiinkin haastavalla kaarella ison okserin jälkeen. Hevoset tekivät okserille (10 este) isoja hyppyjä, joten ainoastaan ne ratsukot jotka tulivat sitä seuraavalle pystylle linjan, jossa lähes nuoltiin reunaa, selviytyivät seuraavasta esteestä virheittä.

Nelosesteen (okserin) pudottaneiden tie kolmoselta neloselle ei ehkä ollut ihan optimaalinen, vaan aika moni näytti “oikaisevan” kaarta ja hevoset jäivät sen vuoksi vähän mataliksi edestä. Osalla jäi jopa ulkolapa pullottamaan, joten hevonen hyppäsi vähän kroppa vinossa. Näitä asioitahan opetellaan ihan 60 sentinkin radoilla, joten ei ne perusasiat siitä mihinkään katoa, vaikka estekorkeus nousee metrillä!

Juulia Jyläs teki hienon ja puhtaan suorituksen perusradalla, ollen ainoa uusintaan päässyt suomalainen. Uusintaanhan on tavoitteena saada noin kolmasosa lähtijämäärästä. Tässä luokassa oli 44 ratsukkoa ja uusintaan heistä päätyi 12 eli 27%. Tavoitteeseen siis päästiin ja perusrata oli haastavuudestaan huolimatta juuri oikean tasoinen.

Uusinnassa nähtiin tiukkoja teitä, mutta vain harva jätti pois askeleita. Uusinnan kolmoseste (Longines-okseri) osoittautui vaativimmaksi ja siinä nähtiin useimmat pudotukset. Voittoon ylsi Steve Guerdat – Alamo.

Ja loppuun pakollinen HIHS-kaverikuva – tässä me ollaan. Aikuisratsastaja ja Ruuhkavuosiratsastaja.

Jos vaan mahdollista on – ensi vuonna varaan HIHSiin kaikki neljä päivää ❤ Oli ihanaa ❤

Ruokinnan viilausta osa II, Sankari-rehu

20 Oct

Ceen ruokinnan viilaus aloitettiin elektrolyyteillä, niin kuin blogin seuraajat muistanevat. Uutta lyyttiä on nyt syöty viikko ja en voi uskoa, että sillä olisi niin suuri vaikutus kuin on ollut. Cee palautuu treeneistä ihan eri tavalla kuin aikaisemmin. Osa virran lisäyksestä voi johtua viilenneistä säistä, mutta kaikkea ei voi laittaa sen piikkiin. Cee on liikkunut todella halukkaasti nyt joka päivä – mielenkiinnolla seuraan tilannetta!

Tiistaina Cee aloitti saamaan Norra Sankari-rehua, pienellä totuttelumäärällä mennään toistaiseksi. Myös kivennäiset vaihdettiin samalla Norra Primaan. Yleensä en tee useampia muutoksia yhtä aikaisesti, jotta voin olla varma mistä muutos johtuu (jos muutos näkyy). Cee kuitenkin saa lisäkivennäisiä niin pienen määrän, että en usko sen muuttavan juuri suuntaan tai toiseen dramaattisesti tilannetta. Tällä hetkellä kivennäismäärä on noin neljännesdesi.

Sankari-rehu Ikea-kipossa.

Ensimmäisenä maisteluna tarjoilin pienen määrän Sankaria ihan pelkältään ruokakuppiin. Halusin nähdä, millä halukkuudella ja innolla kuiva pelletti tulee imuroiduksi 😉 Jos Cee olisi vetänyt sen vauhdilla, niin olisin ehkä harkinnut että annanko kuivaa pellettiä kuitenkaan – ihan ruokatorven tukoksen pelossa. Mutta Cee söi pelletit rauhassa, mutustellen ja maistellen (video Ceen fb-sivulla). Eli ei kun pelletin syöttöön!

Ceen aamuruokakippo näyttää siis nyt tältä (ainekset sekoitettuna).

Kauraa 1 litra, mysliä vajaa litra,
Sankaria se mitä litrasta jäi mysli vajaaksi.

Ja iltaruokakippo tältä (ainekset sekoitettuna, ilman porkkanoita ja melassileikettä).

Kauraa 1 litra, mysliä vajaa litra,
Sankaria se mitä litrasta jäi mysli vajaaksi,
Prima-kivennäisiä 2 pientä mittaa,
ruusunmarjarouhetta pieni mitta,
valkosipulia 2 vielä pienempää mittaa,
elektrolyyttiä 2 samanlaista pienempää mittaa.

Niin kauan kuin vanhaa mysliä on jäljellä, syö Cee tällaista sekoitusta ja sitten sen jälkeen siirrytään kaura-Sankari-sekoitukseen.

Kyselin rehusta myös Ruuhkavuosiratsastajalta, jonka Päde on syönyt Sankaria nyt jo pidemmän aikaa. Kiitos hyvistä vinkeistä! Huomenna ajattelin mennä HIHSissä käväisemään RaisioAgron osastolla heinäanalyysien kanssa. Katsotaan saanko jotain lisä-ajatuksia ruokinnan suhteen.

Kaveri kysyi miksi haluan vaihtaa rehun toiseen. Tästä ei ehkä ollut vielä mainintaa, mutta ensinnäkin Ceen tällä hetkellä syömä rehu on ulkomaista ja toisekseen se on hankalasti saatavaa. Koska Cee asuu “toisten nurkissa” on rehusäkkien varastointi hankalaa, joten kun niitä hakee vain kaksi kerrallaan, niin ruokinnasta tulee melko kallista (ja vaivalloista). Norra-rehut saa kotiin toimitettuna vaikka säkki kerrallaan ja kuljetus sisältyy säkin hintaan. Sitä helpommaksi ei voi enää rehujen hankinta tulla.

Kunhan Cee on syönyt jonkin aikaa uutta rehua, niin päivitetään tilannetta tännekin 🙂

Helsinki International Horse Show

16 Oct

Tänä vuonna Horse Show’hun on mielestäni ollut tarjolla enemmän edullisia lippuja ja lippupaketteja kuin aiempina vuosina. Tiedänkin todella monta sinne lähtijää, jotka eivät aikaisempina vuosina lippujen kalleuden vuoksi ole paikan päälle lähteneet, mutta nyt ovat menossa. Tämä on mielestäni oikea suunta – pääasia on saada katsomoihin täytettä ja näytteilleasettajien kojuihin kävijöitä.

Tässä vielä viime hetken lipputärppi! SRL:n jäsenille tarjotaan viime hetken huipputarjousta: Superlauantai-pakettia (sisältää lauantaipäivän kansainvälisen GP-päänäytöksen klo 11 alkaen sekä iltanäytöksen klo 19) hintaan 79 euroa (norm. 135,50 euroa). 


Bloggaajat saattoivat hakea media-akkreditoitumista ja niin tein minäkin. Joka vuosi paikalla on noin 100 akkreditoitunutta median edustajaa. Kutsu tapahtumaan tuli sähköpostilla myöhään eilen illalla ja olenkin menossa paikan päälle ihan koko lauantaipäiväksi. Niinpä tässä teille muutama poiminta lauantain ohjelmasta ja exposta, katsottavaksi ja tutustuttavaksi.

Päivitys 19.10.2017 klo 9.00: Tässä linkki ajantasaiseen aikatauluun ja lähtölistoihin.

Ponien ystävien ohjelma alkaa jo klo 9 Lasten matinealla, johon saa ostettua oman lippunsa. Ihan ensimmäinen ohjelmanumero on ponien estefinaali heti muutaman minuutin yli – kannattaa olla siis ajoissa paikalla. Tuttuun tapaan puoleentoista tuntiin mahtuu kaikenlaista koko perheelle sopivaa viihdettä, luvassa on mm. shetlanninponeja, vikellystä, agilitykoiria ja Irish Cob -hevosia.

[Expoilua vuoden 2015 HIHSissä.]

Matinean jälkeen kannattaa piipahtaa expon puolella. Reitsport Manski on osasto, josta saat todennäköisesti ostettua edukkaimmat tekstiilit. Samalla voi käväistä vaikkapa katsomassa Putiikki Ainon uutuudet tai Horzen tarjoukset. Päänäytökseen lipun ostaneet pääsevät sisään puoli tuntia ennen näytöksen alkua. Jäähallin puolen expo aukeaa jo klo 8.30 ja Expo Paviljonki klo 10.

Kello 11 alkaa päivän päänäytös, jonka ehkä odotetuin osuus on kansainvälinen Land Rover Helsinki Grand Prix -estekilpailu 160 cm korkeudella klo 14.20.

[Hyppelöintiä vuoden 2015 HIHSissä.]

Mutta jo ennen sitä yleisöä hemmotellaan omalla lempilajillani eli kouluratsastuksella ❤ heti klo 11 alkaen. Silloin starttaa International Grand Prix Kür Dressage Final -koulukilpailu ja itse aion istua tiiviisti penkilläni tuolloin. Aion myös ladata kännykkääni Spectator Judging -appin ja antaa omia pisteitäni ratsukoille. Hauska nähdä, onko itse yhtään samaa mieltä tuomareiden kanssa ratsukoista! Katso lisää appista täältä.

Kello 13, heti koulukisan jälkeen, on luvassa Peter Holler Dressage Miniklinikka, jossa demoratsukkona on Anna Kärkkäinen – Elves Angel. Klinikka on nimensä mukaan lyhyt silmäys kouluratsastuksen arvostelupisteisiin – miksi ja mistä pisteitä tuomaristo antaa. Heti klinikan jälkeen esiintymisvuorossa ovat Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi Eskadroonat. Oletan ja toivon, että areenalla nähdään hienoja suomenhevosia ❤

[Vuoden 2015 HIHSin huikein kouluratsastus-hetki <3]

Kahden tunnin istunnon jälkeen onkin aika jälleen jaloitella ennen GP-estehyppelöitä. Syömään on aina jonoa! Tälle vuodelle on luvattu uusia kioski-tyyppisiä ruokamyyntipisteitä, joiden ainakin pitäisi laajentaa tarjontaa ja nopeuttaa ruoan saantia. Paddock’s Club sijaitsee verryttelyalueen vieressä ja siellä on tarjolla lämmin päivän keitto. Tämä siis vinkkinä niille, jotka haluavat jotain muuta kuin wrappeja tai hodareita. Ohjelmassa on tauko noin klo 13.40 – 14.20.

Kun vatsa on ravittu, voikin istahtaa penkille ihastelemaan Rion olympialaisten ratamestari Guilherme Jorgen laatimia tehtäviä GP-ratsukoille klo 14.20. Monesti tulee mietittyä mitä tehtävillä on haluttu testata ja ratkaisuja katsottua ratamestarin silmin – vaikka eipä tässä ollakaan suunniteltu kuin ykköstason ratoja 😀 Luvassa on monia kansainvälisiä tähtiä kuten Daniel Deusser, Meredith Beerbaum-Michaels, Kevin Staut eikä vähäisimpänä olympiahopeamitalisti Peder Fredricson.

[Vuoden 2015 show.]

Estehyppelöitä on luvassa vielä klo 17.15 alkavan Take Your Own Line -kisan tiimoilta 140 cm korkeudella. Jos ei jaksa enää hyppelöintiä katsella, voi piipahtaa vielä expon puolella. Itseäni kiinnostaa tutustua Norra-hevosrehuihin (heinäanalyysien kera). Ja jos aikaa vielä on, pitää poiketa Q-VIO Branding -osastolla kyselemässä Ceen fanipaitojen painatuksista.

Kaiken tämän jälkeen onkin aika lunastaa lippu vielä iltanäytökseen, jossa hyppelehditään Helsinki Classics 150 cm korkeudella heti näytöksen alettua klo 19.

[Juuli Suomi 100  -hengessä 2015.]

Suomi100-kisailulla näytös jatkuu – areenalta voit bongata esimerkiksi Katja Ståhlin ja Pullukan n. klo 20.45 alkaen. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita tästä kisasta tuskin tulee puuttumaan! Kouluratsastusta on tarjolla kansallisessa Small Tour Dressage Final -luokassa n. klo 21.45, jossa voit jälleen testata pisteiden antamista Spectator Judging -appilla.

Näytöksen päätteeksi Ypäjän Hevosopisto esittää välähdyksiä Suomen 100 vuoden jokaiselta vuosikymmeneltä. Esitys kantaa nimeä Hevonen ja ratsastava Suomi – pääosissa on luonnollisesti suomenhevonen. Vielä virkummat voivat jatkaa iltaa Ladies Night‘in merkeissä. Expo Paviljonki on avoinna klo 22 asti ja Jäähallin puolen expo jopa klo 23 asti.

[Love is in the air 2015.]

Ja sitten onkin aika toivottaa hyvää yötä! Tosin olen kuullut, että jotkut jatkavat vielä After Ride Partyissa ja niidenkin jatkoilla 😀 Eli heille hauskaa iltaa – ja virkeätä sunnuntai-aamua 😉

Ps. Aikataulut elävät, joten antamani ohjelma on suuntaa-antava. Paikan päällä kannattaa kuunnella kuulutuksia – tosin kansainväliset luokat alkanevat juuri silloin kun ne on ilmoitettu alkaviksi. Muuten ohjelma joustaa tilanteiden mukaan.

Kaikki postauksen kuvat (c) Tilves Photography.

Equine Products UK Everyday Electrolyte

14 Oct

Parisen vuotta sitten aloin syöttää Ceelle elektrolyyttejä joka päivä. Sillä on karsinassa suolakivi, mutta huomasin kuinka se ei sitä maistellut. Kivi ei kulunut sitten millään. Kokeilin vaikka mitä erilaisempia koostumukseltaan, eikä se välittänyt yhdestäkään niistä. Niinpä ainoa ratkaisu oli laittaa sille suolaa purkista.

Jotkut syöttävät ihan oikeasti suolaa (esim. merisuolaa), mutta itse päädyin lisäämään iltasapuskaan elektrolyytti-valmistetta, jotta myös muut hien mukana poistuvat ainesosat saadaan palautettua elimistöön. Tähän mennessä Cee on syönyt Pharmacaren Power-Lyte elektrolyyttijauhetta. Perusannos joka päivä on 20 g – jos se on hikoillut/hikinen, olen tuplannut annoksen ja antanut 40 g.

Power-Lyte sisältää tuoteselosteen mukaan seuraavia ainesosia: glukoosi, natriumkloridi, kaliumkloridi, aromi, magnesiumkloridi, kalsiumkloridi. Sen sisältämiä määriä ei löydy muualta kuin Eviran tekemästä rehuanalyysistä. Tässä vuodelta 2015 analyysin tulos (huom. analyysi ei kerro glukoosin (rypälesokeri) määrää), määrät g/kg: natrium 87, kalium 65, magnesium 0,83, kalsium 0,37. Jos tätä antaisi 50 g eli saman verran kuin Equine Productsin tuotetta, olisivat määrät: natrium 4,35 g, kalium 3,25 g, magnesium 0,042 g, kalsium 0,019 g. Jouduin lukemaan Eviran rehuanalyysin viisi kertaa ennen kuin uskoin analyysin tulokset.

Tällä viikolla Cee on aloittanut uuden elektrolyytin: Equine Productsin Everyday Electrolyte -valmisteen. Mikäli sitä syöttää 50 g, korvaa tuote esitteen mukaan 2,5 litran hikoilussa menetetyt elektrolyytit. Hevonen voi raskaassa työssä hikoilla 10-15 litraa tunnissa (Lähde: Hevostietokeskus ry). Tähän tosin sellainen huomio, että tavallinen harrastehevonen ei noihin hikisiin litramääriin pääse. Raskas työ vaatii raskaammat elektrolyytit 😉

Saksalainen tutkija Helmut Meyer on laatinut seuraavanlaisen taulukon, jossa on kuvattu erilaista työtä tekeville hevosille sopivat määrät. Tätä voinee edelleen pitää jonkinlaisena suuntaa antavana arviona, vaikkakin taulukko on jo vuodelta 1987.

Lähde: Pagan, J.D. 1998. Electrolytes and the performance horse.

Equine Productsin elektrolyytin koostumus on (hevosen annos 50 g):
natriumkloridi 23 g, magnesiumsulfaatti 9 g, kaliumkloridi 7 g, natriumbikarbonaatti 4,75 g, dekstroosi 3,25 g (D-glukoosi eli rypälesokerin eräs muoto), kalsiumkarbonaatti 3 g. Kannattaa verrata näitä arvoja tuohon edellä mainittuun valmisteeseen. Alkuperäisrodun omistajaa kiinnostanee erityisesti sokerin alhainen määrä.

Cee on syönyt tätä nyt vasta parisen päivää, joten vaikutuksia en vielä voi sanoa. Ainakin se nyt on jo selvää, että tällä tuotteella ei tule syöttäneeksi silkkaa sokeria ja täyteaineita vaan ihan sitä itseänsä – elektrolyyttejä. Siitä sitten voidaan olla montaa eri mieltä, että tarvitseeko hevonen elektrolyyttejä. Itse kuulun siihen “lahkoon”, joka niitä syöttää. Jokainen päättäköön itse ja lukekoon ne tutkimukset, jotka tukevat omaa ajatusmaailmaa.

Lannehalvaus ja elektrolyytit (engl. tying up), Harris & Snow (1992).
Elektrolyytit ja suoritushevoset, Pagan (1998).

Tuotteen maahantuoja on VetAgro Oy, josta voi tiedustella ajan tasalla olevaa jälleenmyyjien listaa. Tämä ei ole yhteistyöpostaus vaan tehty omasta mielenkiinnosta elektrolyyttien ihmeelliseen maailmaan.

Ihan kiva

7 Oct

Eilisessä kouluvalkussa Cee oli “ihan kiva”. Se näytti ulospäin hyvältä – muoto oli hyvä ja tasainen, se mennä porskutti eteenpäin nätin näköisenä suklaasilmänä. Mutta. Se ei tuntunut niin hyvältä kuin olisin toivonut.

Cee oli torstaina ollut jäykkä ja haluton taipumaan. Niinpä se oli asia, johon valmennuksessa paneuduttiin heti alusta alkaen. Tehtiin töitä keskiympyrällä ja välillä pienemmillä ympyröillä. Tehtiin ravissa avotaivutuksia ja voltteja. Tehtiin kulmat huolella ja niin että niissä piti taipua.

Vähitellen Cee alkoi tuntui taipuisammalta, mikä oli tietysti kiva juttu. Mutta se tuntui edelleen epämääräisen ei-kivalta. Se ikään kuin ravasi “suorin jaloin”. Ceen askel on yleensä aika keinuva ja joustava jo heti alusta lähtien. Nyt tuntui että se meni etujalat pökkelöinä eteenpäin. Emppu sanoikin valmennuksen lopussa että sen lavat eivät liikkuneet niin hyvin kuin ovat viime aikoina liikkuneet. Siitä se tunne selkäänkin sitten tietysti johtui.

Laukassa Cee oli kyllä muuten kiva, mutta painoi jonkin verran kädelle. Uskallan sanoa että suomenhevokseksi vähän 😀 mutta Ceen kohdalla se oli enemmän kuin normaalisti. Se kyllä kantoi itsensä kivasti kun katsoin videota, mutta ehkä sitten jäin itsekin taas vanhaan tapaani kannattelemaan sitä. Pitelin jalalla ja kannoin kädellä. Argh.

Vastalaukat sen sijaan olivat upeat. Onneksi saatiin ne videolle. Ne eivät olleet niin hienot kuin viimeksi, mutta aika liki yhtä hyvät. Kaiken kaikkiaan Cee oli “ihan kiva” oikein kiva – se on kehittynyt huimasti. Jotta saa perspektiiviä asioihin, pitää katsoa vanhoja videoita, joissa se on etupainoinen, liikkuu pitkässä muodossa, niska ei ole ylin kohta, se ei kanna itseään, sen takajalat jäävät kauas taakse….

Cee oli ihana ❤

Tässä video valkusta. Kiitos Oili-murulle, että jaksoit kuvata ❤ Videota on noin 20 minuuttia, mutta se on kuvattu puhelimella ja pimeässä – ei siis ole kovin korkealaatuinen mutta mutterista saa kuitenkin HD-tasoiseksi. Yksilövalmennus kestää 30 minuuttia, joten lähes kaikki harjoitukset on videolla nähtävissä.

Esteradat paperilla ja käytännössä

30 Sep

Tänään oli perinteiset seuranmestaruuskisat, joissa toimin tuomarina, mutta sen lisäksi suunnittelin radat. Vaikka kuinka suunnittelee radat mittakaavassa ja ihan radansuunnittelu-softalla, näkee niiden toimivuuden vasta kun niitä ratsastetaan. Kaikki ratapiirrokset ovatkin suuntaa-antavia, esteiden lopullinen sijoittelupäätös ja linjojen pituuspäätökset tehtiin vasta paikan päällä.

Luokka 1: 50-60 cm (367.2 A2/A2). Puhtaita ratoja 4/6.

Ratojen sujuvuuteen ja toimivuuteen vaikuttavat mm.:
– pohja: onko sitä kasteltu vai onko se päässyt kuivamaan, onko se tiivis vai pääseekö se rullaamaan jne.
– valo: paistaako aurinko johonkin esteeseen, tuleeko johonkin esteeseen varjo jne. (puhumattakaan keinovalosta)
– ratsukot: mikä on ratsukoiden todellinen taso, mikä on ratsukoiden päivän taso jne.
– estemateriaali: onko materiaali houkuttelevaa hevoselle, onko materiaalia riittävästi jne.
– seinät ja aidat: miten niitä voi hyödyntää ohjaamaan kohti estettä, onko tilaa riittävästi etteivät ne pysäytä hevosta muutaman askeleen välein jne.

Luokka 2: 70 cm (367.1 A2/A2). Puhtaita ratoja 5/11.

Tämän päiväisten ratojen suunnittelussa onnistuin erinomaisesti seuraavissa osissa:
– sarjavälit: ihan täydelliset kaikille kategorioille aina 90 cm luokkaan asti, siinä olisi pitänyt pidentää väliä (eli pitää kiinni suunnitelmasta eikä säätää kisan aikana)
– aidan hyödyntäminen: suhteutettu linja ja sarja oli rakennettu niin että aita ohjasi niitä kohti ja sain ratsastajilta kommenttia, että tämä toimi myös livenä, hevoset imivät hyvin
– pohjan huomioiminen: huomasin radan rakennuksen aikaan että pohja on hyvä ja tiivis eli voidaan mennä isoilla korkeuksilla ja näin oli ihan livenäkin, metri meni kevyesti tällä pohjalla
– ensimmäisen luokan odotusalue toimi hyvin, sille oli varattu riittävästi tilaa
– erityisesti viimeisen luokan rata testasi juuri sitä mitä olin sen halunnutkin testaavan: tasainen, huolellinen suoritus perusradalla ja uusinnassa pakko ratsastaa eteenpäin mutta edelleen tarkasti toivat vain yhden ratsukon puhtaalla tuloksella maaliin – juuri niin kuin pitikin

Luokka 3: 80 cm (367.1 A2/A2). Puhtaita suorituksia 3/7.

Mitä parannusta pitää miettiä:
– sini-punapuominen este, jossa oli punainen lankku lisänä ja joka tultiin kaarevalla linjalla joko ulos aidasta tai aitaa kohden, aiheutti eniten kieltoja
– jos ei haluta vaarallisia teitä, pitää ne blokata tehokkaammin, muuten siitä välistä yrittää aina joku selvitä

Luokka 4: 90 cm (AM5). Puhtaita suorituksia 1/3.

Summa summarum.  Olin todella tyytyväinen siihen, miten radat toimivat. Radat oli mahdollista ratsastaa puhtaasti ja sujuvasti, toki vaadittiin ratsastus ajatellen eteenpäin eikä taaksepäin sekä tietysti että ratsukko oli luokan vaatimusten tasolla. Kaikille esteille tullessa ehti suoristamaan hevosen eikä epäluonnollisiin teihin kannustettu radan suunnittelulla. Taputan epäsuomalaiseen tapaan itseäni olkapäälle ja nautin pienen voitonjuoman 🙂

Ensi viikolla Ceen kanssa onkin vuorossa estevalmennus ja sunnuntaina rataesteharkat! Jee!