Helsinki Horse Fair tulee taas!

12 Feb

Helsingin Horse Fairistä alkaa hevosihmisen kevät! Perinteinen maaliskuun alun tapahtuma järjestetään Messarissa ja yhteen paikkaan kerääntyvät silloin lähes kaikki liikuntaharrastajat. Samaan aikaan hevostapahtuman lisäksi järjestetään GoExpo-tapahtuma, jossa voi tutustua muihin liikuntalajeihin kiinnostuksen mukaan. Ja penkkiurheilijoillekin on oma tarjontansa – nimittäin Kuva&Kamera-messut yläkerrassa 😉

Horse Fairin ohjelma on nyt julkaistu ja tässä postauksessa katselen sitä – yllätys, yllätys – suomenhevosintoilijan silmin. Mitä messuilla siis on tarjolla tällaiselle suomenhevosia rakastavalle aikuisratsastajalle?

Aloitetaanpa ensimmäisestä messupäivästä eli perjantaista. Perjantaina kannattanee ohjelman seuraamisen lomassa käydä tutustumassa messuosastoihin. Oletettavissa on, että lauantaina ja sunnuntaina osastot ovat ruuhkaisia, perjantaina ei niinkään. Ja perjantaina saa lipun SRL:n jäsenkortilla hintaan 10 euroa!

Perjantain suosikit by Aikuisratsastaja.

Jos suomenhevosrakkaus on vahva, eikä ratsastus niinkään, kiinnostanee valjastusnäytös Talutusareenalla, jonka järjestävät yhteistyössä Työhevosharrastajat ja Suomenratsut ry. Messuohjelma ei kerro, onko suokkeja mukana näytöksessä, mutta tämä korvamerkinnällä ”saattaa sisältää suomenhevosia”.

Jälleen korvamerkinnällä ”saattaa sisältää suomenhevosia”, on tarjolla vikellystä. Jos Aimen hevosista ei olekaan jompi kumpi suomenhevonen mukana näytöksessä (vaan se ”yksi puoliverinen” 😉 ), niin ainakin suomenhevosihminen on mukana.  Vikellystä voi ihailla Ajalin Areenalla.

Messuilla on tarjontaa myös niille, jotka eivät VIELÄ ole omaa suomenhevosta hankkineet syystä tai toisesta – eli talutusratsastusta (Talutusareena). Ja jos suomenhevonen rotuna on vielä vieras, niin sitten ensimmäiseksi suunta kohti Rotukavalkadia, jossa suomenhevonen on yhtenä esiteltävänä rotuna (Ajalin Areena).

Lauantain suosikit, yksi uusikin, by Aikuisratsastaja.

Lauantain messuohjelman kohokohdaksi saattaa muodostua kutsuesteratsastuskilpailu suomenhevosille eli Prix de Biofarm (100 cm). Kutsutuista ratsukoista ei ole vielä tietoa, sillä ratsukoita on pyydetty vahvistamaan osallistumisensa 24.2. mennessä. Jännityksellä seuraamme siis keitä on mukana! Kisa käydään Ajalin Areenalla klo 15.15 alkaen.

Sunnuntain suosikit – nyt jo kaksi uutta mukana – by Aikuisratsastaja.

Voi ihanuus! Nuoria suomenhevosia! Sunnuntaina puolen päivän jälkeen Ajalin Areenalla esiintyy kaksi 4-vuotiasta ja kaksi 5-vuotiasta suomenhevosta esteratsastusklinikassa. Klinikalla keskitytään nuorten hevosten valmistautumiseen laatuarvosteluja silmällä pitäen. Klinikan vetää Anna Kärkkäinen. Takuulla aiheuttaa ihastuneita huokailuja suokkitätien joukossa – varsinkin niiden, joilla omat kasvatit ovat valmistautumassa laatareihin…

Sunnuntaina pitää TIETENKIN mennä katsomaan kantakirjaori Salmiakki Poikaa. Lempinimeltään Mikki on toistaiseksi kirjattu II-jalostusluokkaan, mutta noussee tänä vuonna I-luokkaan kilpailutulostensa perusteella. Kun kouluratsastus ja suomenhevoset ovat lähellä sydäntä niin tässä on takuuvarma ohjelma nähtäväksi. Kouluratsastusesitys tapahtuu Ajalin Areenalla.

NO MUTTA ENTÄ SE LIPPUARVONTA! Se tulee tässä. Osallistua voit Aktiivi Cecil Ceen facebook-sivulla kommentoimalla tätä postausta koskevaa kirjoitusta. Kommentoijien kesken arvotaan yksi lippupaketti, joka sisältää 2 kertalippua messuille. Liput ovat sähköisiä, joten ehtivät varmasti perille. Arvonta suoritetaan sunnuntaina 25.2. klo 20. Nähdään messuilla!

Advertisements

Ratsastajan kehonhuolto

11 Feb

Viime vuonna kyselin blogin lukijoilta mistä aiheista haluaisitte lukea enemmän. Yksi näistä toiveista koski ratsastajan kehonhuoltoa ja toivojana oli Eeva.

Aina voisi tehdä enemmän oman kuntonsa ja liikkuvuutensa eteen, mutta jossain tulee aikaraja vastaan. Hevosihmiset kun vielä haluavat viettää aikansa mieluiten hevosten kanssa eivätkä jumppasalilla, niin “oma aika” jää helposti vähiin. Kun Ceelle tuli vuokraaja mukaan kuvioihin, sain yhden ”vapaaillan”, jolloin käyn joogassa (Vinyasa Flow Yoga, FitStation). Jooga auttaa avaamaan kehoa, joten jäykistävän ratsastuksen oheislajiksi se on erinomainen.

Itse tykkään tehdä keppijumppaa – tämän esimerkin jumpan voi tehdä kotona tai vaikkapa töissä taukojumppana. Ennen tai jälkeen jumpan voi tehdä kävely- tai hiihtolenkin ja päivän pikkujumppa on tehtynä!

Liike 1. Tavoitellaan tähtiä.

Alkuasennossa seistään lantion levyisessä haara-asennossa ja keppi on molemmissa käsissä leuan tasolla etupuolella. Tästä punnerretaan keppi ylös suorille käsille ja siitä alas niskan taakse. Tästä takaisin ylös ja eteen jne. Tässä liikkeessä idea ei ole tehdä toistot mahdollisimman nopeasti vaan ajatuksen kanssa ja loppuun saakka (ääripisteeseen asti). Toistoja 20 kertaa.

Liike 2. Hyvää huomenta!

Alkuasennossa seistään lantion levyisessä haara-asennossa ja keppi on niskan takana hartioilla. Selkä pysyy suorana koko liikkeen ajan, polvissa voi olla hieman joustoa. Tästä kumarrutaan eteenpäin niin että takareisissä tuntuu venytys, ei kuitenkaan yli 90 asteen. Tämäkin liike suoritetaan rauhallisessa temmossa, venytys saa tuntua jonkin aikaa. Suoristetaan takaisin alkuasentoon ja toistetaan 20 kertaa.

Liike 3. Vain taivas on rajana.

Alkuasennossa seistään lantion levyisessä haara-asennossa ja keppi on suorille käsille ojennettuna pään yläpuolelle leveällä otteella. Tästä ojennetaan toinen jalka suoraksi taakse, kurottaen samalla käsillä ylöspäin. Venytetään siis koko kroppaa auki. Palautetaan venytyksen jälkeen jalka alas ja vaihdetaan venytys toiselle jalalle. Toistetaan 20 kertaa (kummallekin jalalle).

Liike 4. Katso, hevosia!

Alkuasennossa seistään lantion levyisessä haara-asennossa ja keppi on niskan takana hartioilla. Ylävartaloa kierretään rauhallisessa temmossa kumpaankin suuntaan vuorotellen. Toistoja 20.

Liike 5. Kukkuu, kuka siellä.

Alkuasennossa seistään lantion levyisessä haara-asennossa ja keppi on niskan takana hartioilla. Tästä lähdetään taivuttamaan ylävartaloa vuorotellen kummallekin sivulle. Jälleen tehdään toistot rauhallisessa temmossa ja huolehtien siitä että taivutaan suoraan sivulle, eikä vartalo kallistu eteenpäin. Toistetaan 20 kertaa.

Liike 6. Maailman ympäri.

Alkuasennossa seistään lantion levyisessä haara-asennossa ja keppi on niskan takana leveällä otteella. Tästä tehdään niin isoa kahdeksikkoa puolelta toiselle kuin mahdollista. Vaihda suuntaa tehtyäsi toistot toiseen suuntaan. Toistoja 20 molempiin suuntiin.

Liike 7. Istutaan mättäälle.

Alkuasennossa seistään lantion levyisessä haara-asennossa ja keppi on niskan takana leveällä otteella. Tästä laskeudutaan alaspäin kyykkyyn, paino kantapäillä. Tarkista että polvet ovat jalkaterien suuntaiset ja jalkaterien päällä sekä selkä pysyy suorana. Venytetään selkää rauhassa ja noustaan rauhallisesti takaisin ylös. Toistetaan 20 kertaa.

Liike 8. Lavat liikkeelle.

Alkuasennossa seistään lantion levyisessä haara-asennossa ja keppi on suorilla käsillä vartalon edessä hieman lantiota leveämmällä otteella. Tästä keppi pyöräytetään suorin käsin yläkautta selän taakse ja takaisin. Mitä kapeampi sitä sitä enemmän liike lisää liikkuvuutta. Toistetaan liike 20 kertaa.

Liike 9. Satula selkään hop!

Alkuasennossa seistään lantion levyisessä haara-asennossa ja keppi on suorilla käsillä vartalon edessä leveällä otteella. Tästä nostetaan keppiä vartalon edessä kyynärpäät edellä siihen asti että kulma on 90 astetta. Käännetään keppi niin että kyynärpäät jäävät sen alapuolelle ja työnnetään tästä suorille käsille ylös. Tuodaan keppi samaa tietä alas. Toistoja 20.

Liike 10. Kuuleeko kukaan?

Alkuasennossa seistään lantion levyisessä haara-asennossa ja keppi on suorilla käsillä vartalon edessä leveällä otteella. Keppi saa roikkua vapaasti ja rennosti käsissä. Taivuta vasenta korvaa kohti vasenta olkapäätä ja siirrä samalla keppiä oikealle. Tuo keppi takaisin keskelle ja vaihda venytyksen puolta oikealle, vieden keppiä vasemmalle. Toista  20 kertaa kumpaankin suuntaan.

Postauksen kaikki kuvat Tilves photography. Tsemppiä treeneihin!

Ceen uudet lenkkarit

4 Feb

Tänään koitti se päivä kun kengittäjä-Antti laittoi kauan odotettua iskunvaimennusta Ceen etukavioihin. Nyt odotellaan seuraavaksi mitkä on Ceen fiilikset uusista lenkkareista – pitääkö se tuntumasta vai onko mitään eroa.

Villi poni kengityksessä.
Huomaa, kuinka Cee on kiinni vain omassa kaulassaan 😀

Etukavioihin laitettiin Vettecin Equi-Pakia, nestemäistä uretaania joka jähmettyy nopeasti ”geelipohjalliseksi”. Tuote on tarkoitettu juuri Ceen tyyppisille hevosille, joilla on ohut antura ja matala kavionpohja. Kaikki pohjan epätasaisuudet (jääkököt, kivet) tuntuvat ohuen anturan läpi ja kun kavionpohja on vielä matala, tuntuvat pienetkin epätasaisuudet isosti.

Hevari/Equi-Pak.

Homma lähti liikkeelle verkosta, joka muotoillaan kengän muotoiseksi ja tulee siis kengän ja kavion väliin. Verkko pitää uretaanin paremmin paikoillaan, varsinkin kun Ceen etukengät ovat kooltaan neloset ja kenkä jää kannalta aika avoimeksi (pyöreän muotoinen kavio).

Kengän naulauksen jälkeen kengän päälle liimataan uretaanilevyn palanen. Näin Equi-Pak voidaan puristaa kavion ja uretaanilevyn väliin tasaisesti (ehkä jopa  helpommin). Hommaan on ihan oma uretaanipuristimensa, kuten verkot ja uretaanilevytkin. Kuvassa puristin.

Kaviota pidetään 30 sekuntia ilmassa ja sen jälkeen annetaan uretaanin kovettua vähintään minuutti (hevosen seistessä uretaanilevyn päällä edelleen). Sen jälkeen uretaanilevy poistetaan ja kengitys viimeistellään normaaliin tapaan. Kuvassa uretaanilevy poistettu. Verkko näkyy uretaanin läpi.

Tilsakumeja ei siis tarvita eteen. Taakse Cee sai oranssit tilsakumit ❤

Ensimmäinen ratsastus geelilenkkareilla oli ”ihan ookoo”. Alkuun Cee oli vähän varovaisen tuntuinen, mutta rentoutui loppua kohden. Jonkin verran uutuudenliukkautta on etusissa havaittavissa lumella, mutta aika vähän kuitenkin. Ekan testin jälkeen siis varovainen kyllä tälle tuotteelle.

Equi-Pak uretaanituote maksaa Hevarissa inasen vajaat 50 euroa per pakkaus. Ceelle sitä kuluu yksi pakkaus per kavio, joten pelkkä uretaanineste kustantaa satasen verran. Siihen sitten tarveaineet ja normaali kengitys päällle. Halpaa hupia tämä ei siis ole – jos tosin ei kai hevostelu sitä ole koskaan. Näin tyytyväinen polle lähti ratsastukseen auringonpaisteessa kengityksen jälkeen.

Loppuun vielä videolinkki juutuubiin, jos kiinnostaa nähdä ”asennusvideo”.

Lastauskoulussa

23 Jan

Ceen fb-sivua seuraavat ovat sieltä saaneet jo tutustuakin viimeisimpään lastauskouluun. Ajattelin nyt kirjoitella vähän pidemmän (pitkän!) pätkän tänne bloginkin puolelle – niille joita aihe kiinnostaa.

Hommahan eteni niin, että viime vuoden puolella harjoittelin ahkerasti lastausta Ceen kanssa, mutta ei vaan päästy eteenpäin. Kehitys junnasi ja tuli vähän takapakkiakin. Niinpä itselle tuli pieni taisteluväsymys koko hommaan ja se jäikin tauolle. Ennen puolentoista viikon takaista lastauskoulua olin harjoitellut Ceen kanssa edellisen kerran lokakuussa….

Kävin katsomassa Laineen Sepon valkkuja alkuvuodesta pariinkin eri kertaan (maneesilla) ja siitä heräsi taas palo matkustamiseen. Miten paljon helpompaa olisi kun voisi tehdä Ceen kanssa maneesimatkoja silloin, kun siltä tuntuu. Koska omat keinot oli käytetty loppuun, piti alkaa katsella apukäsiä. Lueskelin nettiä ja katselin videoita juutuubista ja osuin tähän videoon.

Video: Horse&Power Training

Videoita oli useampiakin ja ne vakuuttivat siitä, että tästä kouluttajasta saisimme meille apuja. Ainoa ongelma oli, että videon kouluttajan pääpaikka oli Nivala…. Kun etsiskelin lisää tietoa, huomasin että kouluttaja käy vetämässä hevostaitokursseja Etelä-Suomessa! Melkein vieressä (Nivalasta päin katsottuna)! Ei kun tuumasta toimeen ja kysymään apua. Mervi vastasikin nopeasti ja sovittiin koulutustreffit perjantai-illalle 12.1.

Kyllä jännitti kun perjantai-ilta koitti. Etukäteen olin varannut Ceelle samat varusteet, millä se on matkustanut aikaisemminkin. Kaikkiin jalkoihin laitetaan putsit ja suojina toimii Back on Trackin ratsastussuojat. Olin ottanut esille nahkariimun, mutta videon katsottuani myös koulutusriimun (naruriimu) ja -narun (painava köysi). Porkkanat oli pilkottu ja traileri pihassa. Näiden lisäksi Mervi otti mukaan pitkän piiskan.

Ensimmäinen koulutussessio oli itselleni paitsi jonkinmoinen järkytys, myös silmiä avaava, sillä Ceehän on tavallisesti todella rauhallinen. Edestä päin tuleva paine on sille tuttu, mutta takaa tulevasta paineesta se hermostui toden teolla. Se yritti kaikki mahdolliset temput, että pääsisi eroon paineesta – paitsi koppiin meno. Se hyppi lastaussillan puolelta toiselle, se nousi pystyyn, se potki taaksepäin, se riehui kaikilla mahdollisilla tavoilla. Ja paine kuitenkin tuli kymmenen metrin päästä…

Kuten yllä olevalla videolla näkyy, valtaosa hevosista antaa periksi jo siinä puolen tunnin kohdalla. Arvaatte varmaan, että Cee ei todellakaan tehnyt niin. MINÄ olin valmis antamaan periksi puolen tunnin kohdalla, viemään hevosen takaisin karsinaan, myymään trailerin ja toteamaan että me ei matkusteta mihinkään. Onneksi Mervi ei hätkähtänyt harvinaisen itsepäisestä suomenhevosesta vaan jatkoi sitkeästi, rauhallisesti.

Reilun tunnin jälkeen alettiin edistyä. Eka koulutuskerta päättyi siihen, että Cee tuli sisään kolme kertaa, seisoi siellä kohtuullisen ajan ja peruutettiin pois. Aika ei ollut kovin pitkä, eikä hevonen todellakaan rento. Cee oli aivan hikimärkä kaikesta riehumisesta, sessio kesti puolitoista tuntia. Myös minä olin aivan väsynyt ja kylmissäni. Seuraava koulutuskerta sovittiin heti sunnuntaille.

Sunnuntai jännitti vielä enemmän. Mitä jos sama riehuminen toistuu? Mitä jos Cee ei edelleenkään halua mennä koppiin tai pysyä siellä? Mitä jos, mitä jos, mitä jos?

Cee oli selkeästi työstänyt asiaa parin vuorokauden aikana ja homma lähti ihan eri asenteella liikkeelle. Cee oli myös hierottu lauantaina, joten jos jotain jumeja oli edellisen päivän riekunnasta tullut, niin ne oli ainakin avattu. Koulutuskerta kesti reilun puolisen tuntia. Sinä aikana Cee meni koppiin noin 5-6 kertaa ja kerrallaan viitisen minuuttia se seisoi siellä. Lopussa kolisteltiin takapuomia, laitettiin puomia “kiinni”, liikuttiin kopissa toisella hevospaikalla eteen-taaksepäin…. Minäkin kokeilin kaikki eri tehtävät porkkanoiden syötön 🙂 lisäksi eli puomilla seisten hevosen ohjaamisen ja takaa paineistamisen.

Tästä tokasta kerrasta jäi todella hyvä mieli. Tajusin myös, että yksin en olisi IKINÄ saanut opetettua Ceetä lastautumaan HYVIN. Niin hyvin meni, että ehdin ottaa vähän kuvamateriaaliakin koulutuskerran aikana 😀

Siellä Cee seisoo. Puomia laitellaan “kiinni”, kolistellaan ja liikutaan hevosen takana.

Kotiläksyksi saatiin opetella olemaan rentona kopissa. Siis mennä koppiin, pysyä siellä ja rentoutua. Mitään muuta ei tässä vaiheessa tarvittaisi. Ensimmäinen itsenäinen harjoituskerta jännitti taas aika lailla. Olin saanut kaksi kaveriani avustamaan ja kerroin heille aluksi mitkä heidän tehtävänsä ovat. Kaverit oli nappivalinta! Kumpikin hoiti hommansa juuri niin kuin piti ja koulutuskerta oli todella onnistunut.

Cee kokeili ensimmäisellä kerralla, onko pakko mennä ja väisti kopin sivuun, mutta siihen se sitten jäi. Sen jälkeen Cee toimi juuri kuten pitikin. Ehkä vähän itse hätiköin, koulutuskerta olisi voinut olla hitusen pidempi. Mutta toisaalta – kun kaikki meni niin hyvin, niin ei haitanne että nyt tuli lyhyempi sessio tähän väliin.

Vikalla kerralla toin Ceen kopille, annoin narun M:lle, käännyin ja rapsutin Ceetä kun kävelin pois lastaussillalta. Kun olin kävellyt muutaman metrin, kuulin kuinka Cee käveli selän takana itse koppiin ❤ Pari kertaa se liikautti jalkaansa, että mahtaisiko peruuttaa pois – naksautin kerran, pari ja se palasin takaisin etupuomille. Siinä vaiheessa kun kuulin kuinka Cee söi porkkanaa ja se vielä alkoi lepuuttaa toista takajalkaansa, totesin että tähän me lopetetaan. Cee rentoutui, eikä olisi halunnut peruuttaa pois kopilta.

Tässä vielä video itsenäisestä harjoituskerrasta. Koko harjoitus näkyy videolla, pois lukien tauko. On kyllä ihan eri fiilikset taas tässä hommassa! Kiitokset Horse&Power Trainingin Merville ❤ jo tässä vaiheessa. Vielä on tekemistä mm. rentouden ja vieraiden paikkojen kanssa, mutta nyt on taas uutta motivaatiota jatkaa harjoituksia!

Ceen vuosi 2017

4 Jan

Eikö se ole aika perinteistä että uuden vuoden alussa muistellaan vielä tovi edellistä vuotta 🙂 Niin mekin tehdään ja palataan hetkeksi vuoteen 2017.

[Kuva maaliskuulta.]

Pääasiassa vuosi kului treenaten ihan kotioloissa, mutta kolmet kisat mahtui vuoteen – yhdet koulukisat käytiin ”ulkonakin”. Upouusi traileri saapui alkuvuodesta, joten päästiin aloittamaan lastausharjoitukset. Omalla traikulla mentiin kisoihinkin ❤ Koulukisoissa vakiinnutettiin HeA-taso. Estepuolella Cee hyppäsi 90 senttiä osana jumppaa. Olisi varmaan mennyt saman ratanakin, jos olisi kokeiltu.

[Kuva toukokuun kouluharkkakisoista.]

Muita viime vuoden isompia juttuja oli, että heinäkuun puolivälistä lähtien Ceellä on käynyt kerran viikossa vuokraaja. Näin Ratsastaja pääsi aloittamaan joogaharrastuksen. Mieleen jäi myös alkuvuoden epämääräinen epäpuhtaus-episodi. Viitisen viikkoa Cee oli epämääräisen epäpuhdas – välillä oli, välillä ei. Mitään muuta vikaa ei löytynyt kuin kengitys, jota sitten muutettiinkin.

No mitä me sitten tehtiin:
– kouluvalmennuksia 42 kertaa
– estevalmennuksia 19 kertaa
– koulukisoissa 2 kertaa
– Cee estekisoissa lainakuskin kanssa kerran
– Cee ratsutus (esteet) 6 kertaa
– harjoituskisoja ja rataharjoituksia 4 kertaa
– omia treenejä, humputteluja, maastoiluja, talutuslenkkejä, vapaapäiviä, laiduntamista….

[Kuva toukokuun estekisoista.]

Mihin käytettiin euroja viime vuonna:
– traileri 10 500 euroa
– tallimaksut 5 130 euroa
– valmennukset ja ratsutukset 2 120 euroa
– varusteet (satuloiden toppaukset, hankinnat hevoselle ja itselle) 1 680 euroa
– kiropraktikko ja hieroja 880 euroa
– kengitys 730 euroa
– vakuutus 490 euroa (vakuutuksesta sain yhden eläinlääkärin käynnin takaisin)
– eläinlääkäri (rokotus, raspaus, alkuvuoden ongelmat) 460 euroa
– lisärehut 370 euroa
– jäsenmaksut, kilpailuluvat ja kisamaksut 300 euroa

Satuloita topattiin uusiksi, ruokinta vaihdettiin. Muutoksia Ceen henkilökunnassa tapahtui: uusi hieroja ja uusi kengittäjä. Estetreeneissä käytettiin myös toista valmentajaa.

[Kuva pääsiäiskuvauksista.]

[Kuva esteharkoista elokuussa.]

Cee otti viime vuonna taas harppauksen eteenpäin. Mun kanssa se hyppäsi noin 75 cm radan. Koottuja askellajeja alettiin kokeilla ja varsinkin laukassa saatiin aika makeita askelia aikaiseksi. Vähän lisää vaihteita askellajien sisällä saatiin haettua – isompia askeleita, pienempiä askeleita. Ihan superhieno vuosi, vaikka olikin vähän vastoinkäymisiä alkuvuodesta. Paljon siis odotuksia vuodelle 2018!

Tässä vielä videokooste viime vuodesta. Kaikki videomatsku ei mahtunut mukaan – otin joka kuukaudelta vain yhden videon mukaan. Kiitos kun olitte mukana meidän matkassa viime vuonna – toivottavasti viihdytte myös tänä vuonna!

Seppo Laine 4.12. Ratsuhevosen kuntovalmennuksen perusteet

30 Dec

Joulukuun alussa kävin kuuntelemassa Seppo Laineen luennon Teivossa. Aiheena oli ratsuhevosen kuntovalmennuksen perusteet ja tarjolla oli rutkasti kokemusperäistä tietoa. Olin illan antiin todella tyytyväinen ja paljon tuli ajattelemisen aihetta. Luvassa siis pitkä postaus 🙂

Illan teemana oli tarjota vastauksia kysymyksiin:

Miksi? Minkälaista? Miten?

Kuntovalmennus on tärkeä asia jo sen takia, että kaikkien meidän tavoitteena on terve ja kestävä hevonen. Joillakin kuntovalmennuksen tavoitteena on näiden lisäksi saada aikaan hyvä kilpailusuoritus.

Ihan ensimmäisenä Seppo käsitteli hevosen liikunnan tarvetta ja totesi, että hevoset liikkuvat nykyään aivan liian vähän. Yleisliikkuminen on vähäistä ja tällä tarkoitetaan laiduntamista, taluttamista, kävelyttämistä jne. Hevoset tarhataan lyhyitä aikoja pienissä tarhoissa ja yksin. Näin niiden luontainen liikkuminen jää vähäisemmäksi kuin jos ne esimerkiksi olisivat isoilla laidunalueilla laumoissa.

Hevosia tulisi siis liikuttaa enemmän ihmisen toimesta. Seppo kertoikin että ”aikoinaan” hevoset liikutettiin kaksi kertaa päivässä. Samalla käytiin töissä tai opinnoissa, eli aikaa kyllä löytyy kun halua vaan on. Hyvä esimerkki missä kohden tätä kaksi kertaa päivässä liikuttamista voisi miettiä omaan toimintaansa, on vaikkapa kilpailupäivä tai rankempi valmennus.

Jos rankka treeni on tehty vaikkapa aamupäivästä ja palauttava ratsastuskerta on seuraavan päivän illalla, raskaasta työstä palauttavaan harjoitukseen tulee väliä puolitoista vuorokautta! Niinpä tässä kohden olisikin hyvä lisätä vaikka talutuslenkki kilpailupäivän/valmennuksen iltaan. Näin palautuminen lähtisi liikkeelle jo samana päivänä.

Seuraavaksi Seppo antoi ajattelemisen aihetta siitä, minkä tyyppistä kuntoa hevoselle haetaan. Jos hevosta treenataan kuin kisahevosta, mutta sitä liikutetaan liian vähän, seuraa siitä yleensä ongelmakäyttäytymistä. Hevonen pukittaa jne. kun sillä on enemmän kuntoa kuin mitä sitä rasitetaan.

Harrastehevonen tai kouluhevonen ei tarvitse vauhtikestävyyttä lainkaan samalla tavoin kuin kenttähevonen. Siis hevosen päälajin ja käyttötarkoituksen tulisi vaikuttaa treenaamiseen. Sitä voiman/kestävyyden lajia pyritään hankkimaan, mitä hevonen suorituksessaan tarvitsee. Ylikunto ei hevoselle helposti muodostu, mutta hevosen voi kiirehtimällä rikkoa. Eli treeneissä tulee muistaa nousujohteisuus ja palautumisen tärkeys.

Kun hevoselle opetetaan uutta asiaa, kannattaa se sijoittaa harjoituksessa siihen vaiheeseen kun hevonen on hyvin verrytelty. Ajallisesti uusi asia sijoittuisi siis noin 20-30 minuutin väliin treenin aloituksesta. Väsynyt hevonen ei pysty oppimaan uutta tai ainakaan oppimaan sitä hyvin. 

Vaikka lajitreenit ovat tärkeitä, kertoi Seppo mahtavan esimerkin siitä, miten kaikki ratsukot tarvitsevat monipuolisia harjoituksia. Ingrid Klimken pitämällä klinikalla kaikki kouluratsukot hyppäsivät jokaisella koulutunnilla. Tehtävät saattoivat olla kaikkea maapuomeista kavaletteihin ja pieniin esteisiin, mutta näitä tehtiin kouluratsastusharjoitusten ohella jokaisella tunnilla. Nämä tehtävät auttavat parantamaan hevosen koordinaatiota (mihin laittaa jalkansa ja miten hallitsee vartalonsa).

Tärkeä asia vammojen ehkäisyssä on voiman kasvattamisen lisäksi hevosen tasapainon systemaattinen kehittäminen. Nuorella tai lajia vaihtavalla hevosella laukan opettaminen kannattaa aloittaa kaarevalla, isolla uralla. Tällöin laukkaaminen ja sitä kautta tasapainon löytäminen on helpompaa.

Vammojen ehkäisyyn myös pohjilla on merkitystä – niiden ei tulisi olla liian upottavia (jännevammat) eikä liian kovia (nivelvammat). Pohja ei tietenkään saa olla myöskään liukas. Tässäkin kohden tulee muistaa hevosen liikuttaminen vaihtelevilla (mutta hyvillä!) pohjilla. Vaihtelevat pohjat tarkoittaa työskentelyä esimerkiksi maastossa tai vaihtelevamuotoisilla hyvin hoidetuilla nurmipohjaisilla kentillä.

Harjoituspäiväkirjan pitäminen ja vuosisuunnitelman tekeminen on kehittymisen perusta. Vuosisuunnitelman tekemiseen muutama Sepon vinkki:
– mitä pidempi lepokausi, sitä pidempi peruskuntokausi
– peruskunto on tärkein osuus hevosen kunnon kehityksessä
– peruskuntoharjoitus ei ole rasittavaa vaan työskennellään aerobisella alueella
– erityisesti peruskuntovaiheessa kannattaa hyödyntää maastoja
– maastoharjoituksia esimerkiksi: kiipeily, kävely-ravi-pätkittely tai laukkatreeni mäessä rauhalllisessa tempossa ja hevosen oman tempovalinnan mukaan
– jos maastoja ei ole käytössä, voi tehdä puomi-kavalettitreenin vaikka maneesiin (kts. alta)

Viikko-ohjelma pitäisi suunnitella etukäteen ja seurata sen toteutumista harjoituspäiväkirjan muodossa. Näin jälkikäteisseuranta helpottuu. Seppo painotti sekä viikko- että vuosisuunnitelman tekemisen tärkeyttä, jotta hevosen treenaaminen on suunnitelmallista ja kehittyminen ylipäätään mahdollista.

Yleisö sai esittää Sepolle kysymyksiä. Tässä muutamia poimintoja.

Alkukäynnit – maasta vai selästä? Voi tehdä kummin vain, mutta! käynnin on oltava reipasta. Eli jos itse on hidas kävelijä, niin sitten selästä.

Jalkojen kylmäyksen merkityksestä. ELL Kristiina Ertola oli yleisössä ja vastasi yksiselitteisesti: ”Jalkojen viilennys on edelleen tärkeää”. Seppo täydensi vielä, että rankempien treenien jälkeen ehdottomasti kylmäys.

Ylipainoinen hevonen ja liikunnalla laihduttaminen. Seppo totesi että liikalihavuus on suuri ongelma hevosilla, vaikkakin kouluhevosten liiallinen massakkuus on onneksi saatu selätettyä. Ylipainoisella hevosella pohjien merkitys on vieläkin tärkeämpi. Pehmeällä pohjalla jalkoihin kohdistuva rasitus on liian suuri kun mukana on vielä ylipaino rasittamassa.

Pihatto vai ei. Pihatto on erittäin hyvä erityisesti kasvaville varsoille. Mikäli kisahevosta / rankassa treenissä olevaa pidetään pihatto-olosuhteissa, tulee huomioida riittävä jäähdyttely. Kaiken hikoilun tulee olla päättynyt ennen kuin hevonen viedään takaisin pihattoon (jälkihikoilun huomioiminen) ja hevosella kuiva loimi ja kuiva karva.

Kisaverryttelyaika on rajoitettu, miten verrytellä? Seppo kertoi muutamia vinkkejä, joilla voi saada hevosen verryteltyä ilman että käyttää varsinaisesti verryttelyaluetta. Ensimmäisenä aamuratsastus aamulla kotona jo ennen starttia. Toisena vinkkinä kävelyn määrän lisääminen, vaikka verryttelyyn ei mahtuisikaan (taluttaminen, kävely kilpailualueen ympärillä tai alueella). Loppuverryttelyn voi myös tehdä kotona kisojen jälkeen – kilpailun jälkeen lepo, syönti ja sen jälkeen palauttava verryttely.

Ja loppuun vielä oma kysymykseni: Onko hevonen oikeasti pakko klipata? Seppo kertoi että silloin aikoinaan kun hän kisasi suomenhevosella, sillä oli todella paksu karva vuoden ympäri ja silloin ei klipattu yhtäkään hevosta. Karva ei vaikuttanut hevosen suoritukseen eikä palautumiseen. Toki se hikoili ja hikoilu pitää ottaa huomioon, mutta klippaus ei ole pakollinen.

Ai niin, vielä se kavalettiharjoitus!

Sijoita kuusi kavalettia (max 60 cm) peräkkäin kaarevalle uralle. Kavalettien etäisyys toisistaan on in’n’out eli noin 3,3 – 3,5 metriä. Harjoitus kannattaa aloittaa maapuomeilla ja nostaa yksitellen kavaleteiksi edistymisen mukaan. Harjoitusta voi muokata niin, että välissä otetaankin yksi laukka-askel.

Kavaletteja ennen nostetaan laukka ja kavalettien jälkeen otetaan käyntiin. Harjoitus on siis intervallityyppinen: käynti – laukka – kavaletit – käynti jne.

Kiitos Sepolle aivan mahtavasta tietopaketista! Ja nyt ei kun treenaamaan!

Sprenger Flexcite

14 Dec

Osallistuin tässä jokin aika sitten Horsepron järjestämään arvontaan, jossa palkintona oli Sprengerin uutuus, Flexcite turvajalkkarit. Aivan uskomatonta, mutta niin vain voitin ne jalkkarit!

Sprenger uutuus on Flexcite turvajalustimet joissa yhdistyvät Bow Balance ja System-4 jalustimien parhaat puolet. Jalustimet ohjaavat jalan oikeaan asentoon ja antavat parhaan tasapainon. Hyvä iskunvaimennus joka säästää ratsastajan niveliä ja jänteitä. Taipuva varsi edistää jalan irtoamista jalustimesta vaaratilanteissa.

Jalkkarit paketista otettuna ❤

Bow Balancet meillä on ollut käytössä molemmissa satuloissa, koulusatulassa antrasiitin väriset ja estesatulassa metallinväriset. Olen tykännyt jalustimista todella paljon. Jalustimet pysyvät hyvin jalassa eivätkä polvet kipeydy. Pari kertaa on muistaakseni tarvittu jalustinten turvaominaisuuksia, eikä jalka ole todellakaan jäänyt kiinni jalustimeen.

Vasen yläkulma: System-4, vasen alakulma: Bow Balance, oikea: Flexcite

Nämä uudet Flexcitet laitoin (metallinvärisinä) estesatulaan ja kokeilin niitä kavalettihyppelöissä. Ensimmäisenä huomasin että jalustinkumien grippi on todella hyvä. Ne oikein imeytyivät kiinni saappaaseen ja jalka pysyi jalustimessa todella hyvin, vaikka saappaan pohja oli märkä lumesta. Valmistajan sivuilla sanotaankin että uudenmallisissa jalustinkumeissa on käytetty kahta eri kovuutta kumissa, jotta pito olisi mahdollisimman hyvä. Peukku tälle.

Vertailun vuoksi käsi on 7,5 kokoinen.

Toinen havainto oli, että nivellys on jämäkämpi kuin Bow Balancessa. Nivellys joustaa kyllä hyvin, mutta ei mielestäni anna niin paljon periksi kuin Bow Balancessa. Tosin, vaikea muistaa enää paljonko Bow Balancet joustivat uusina – voi siis olla että nivellys tuntuu hetken käytön jälkeen samanlaiselta kummissakin jalkkareissa. Itse pidin siitä tunteesta, että nivellys oli jämäkämpi ja jalka pysyi enemmän vaakatasossa kuin kantapää hyvinkin alhaalla. Peukku siis uudelle nivellyssysteemillekin.

Jalustin on fyysiseltä kooltaan hieman kookkaampi kuin edeltäjänsä. Se ei kuitenkaan näytä mitenkään jättimäiseltä käytössä – vaikka kieltämättä kun sen ensi kertaa otti käteen, niin jalustin näytti iiiiisoooooltaaaaa 🙂 Kokoeroa on korkeudessa muutama milli ja yläosa on leveämpi kuin Bow Balancessa. Muotoilu noin muuten näytti siltä että siinä on todellakin yhdistelty kahta edeltäjäjalustinta (katso vertailukuva yllä).

Muotoilu ylhäältä päin.

Jalustimia saa metalli/musta -värisenä ja 120 mm leveinä. Hintaa näillä on 199 euroa. Lyhyen käyttökokemuksen pohjalta voin suositella jalkkareita samaan käyttöön kuin ostin aikoinaan Bow Balancetkin. Jos polvet ja muutenkin nivelet kipeytyvät varsinkin kevyessä istunnassa, nämä jalustimet auttavat nivellyksen johdosta ihan varmasti. Jalustimen turvaominaisuudet ovat erittäin hyvät, edeltäjäkään ei jäänyt koskaan kiinni kenkään. Ja vielä, jos ongelmana on jalustimen karkaaminen jalasta, näillä jalustimilla sitä ei enää tapahdu, kumien grippi on superhyvä. Kokeilin näitä kavaleteilla, mutta voisin yhtä hyvin kuvitella jalustinten sopivan kouluratsastukseen, kuten edeltäjänsäkin. Nämä jäävät ehdottomasti käyttöön!

Loppuun vielä lyhyt ja pimeä video kavalettitreeneistä – jos on oikein tarkkasilmäinen, voi katsella jalan asentoa Flexcite-jalkkareissa 🙂