Viivillä veikeitä kiemuroita

10 Jan

Eilen tallille mennessä tallin pihalla kohtasin ensimmäisenä tupakkaa polttavan nuoren tytön. Hämmästykseni oli suuri, kun tajusin että kello on kymmentä vaille 5 ja tunti alkaa siis viideltä ja tämä tupakoiva typy on menossa tunnille, hevonen laittamatta… Ehkä se oli sitten hänen tärkeysjärjestyksessään ensimmäinen asia, tiedä häntä…

No, tallissa tarvittiin avustajaa kuten yleensä, eli aloin heti hommiin – yhden martingaalin tarkistus, toiselle suitsien laitto ja kolmannen suitsien rikkinäisyyden toteaminen. Kentällä vielä satulavöiden kiristelyä, satulaan nousussa avustamista, raippojen jakoa, jalusten tarkastusta… Sitä normia. Ja kivaa – musta just tollanen auttaminen on kivaa!

Kun tunti oli lähtenyt alkuun, olikin aika siirtyä takaisin talliin, laittamaan omaa ratsua kuntoon tunnille. Heposena oli Viivi, jolla menin viime kesänä leirikisoissa ja pääsin kolmannelle palkinnolle! Hoitaessa Viivi ei tykkää kiireestä, eli sille pitää varata aikaa jutella ja vähän rapsutella ja hellästi harjata ennen tositoimia. Sillä oli toisen takajalan kenkä irronnut, mutta Viivi ei ole sen tyyppinen hevonen, ettei se suostuisi kengättä liikkumaan, varsinkin kun on talvi ja alusta hyvä.

Rauhassa harjailin ja laitoin heposen kuntoon, Viivillehän tulee suojat kaikkiin jalkoihin, paitsi talutuksessa. Taluttaessa kun ei vauhdit paljon nouse 🙂 Siinä vaiheessa kun heppa oli valmiina, oli Viivikin jo ihan valmis töihin. Viivillä ratsastaessa saa olla pitkä piiska, jota käytetään alkuun, alun jälkeen ei juurikaan tarvitse muistuttaa.

Tunnin teemana oli laukka. Ensin tietysti lämmiteltiin ja tehtiin voltteja. Tunnilla oli 8 ratsukkoa, eli volteissa piti katsoa, että ne pysyy tasan omalla puolella kenttää. Muutenkin volteilla kiinnitettiin huomiota tahdin säilymiseen ja siihen, että se voltti tehdään paikkaan, johon se kannattaa tehdä. Siis että pää kääntyy ja katsotaan myös niitä muita ratsukoita! Tässä opella oli hyvä syy, miksi pitää katsoa muitakin ratsukoita. “Jos olette kisoissa, te ette voi lämmittelyssä törttöillä!” Kuinka totta! Volteissa oli kyllä mulla sanomista, Viivin työmotivaatio oli hieman alhainen kun tämä oli päivän ainoa tunti. Kesti siis aika kauan ennen kuin saatiin joku eteenpäin pyrkimys aikaiseksi.

Sitten lähdettiin varsinaisiin harjoituksiin. Ensimmäinen harjoitus alkoi ravissa. Ensin tehtiin vastakaarto, mutta ennen uralle palaamista, “volttiosuuden” puolivälissä, nostettiin laukka. Laukka tuli nostaa täsmälleen oikeassa kohdassa, joten sitä harjoiteltiinkin melko monta kertaa. Meillä nostot meni ihan kivasti, tosin alkuun nostot tuli liian aikaisin…

Viivillä pitää ratsastaa rennolla ohjalla. Tämä on mulle kyllä erittäin hankalaa, koska mun istuntani ei ole sillä tasolla, että sillä saisin hevosen avuille. Ohjasote on mulla vielä niin vahva, että sitä saakin pitkään harjoitella rentouttamaan! Haasteena oli siis rentouttaa ohjasotetta, jotta Viivi ylipäätään laukkaa eteenpäin.

Toisena harjoituksena oli vastalaukka. Tämäkin harjoitus alkoi ravissa. Lyhyen sivun mutkan jälkeen, tultaessa pitkälle sivulle, piti asettaa ulospäin, varmistaa että paino on ulkojalalla ja nostaa vastalaukka. Riippuen hevosesta tämä tehtävä onnistui paremmin tai huonommin. Viivi nosti ensin “väärän” laukan eli vastalaukan mutta korjasi sen itse alkuun “oikeaksi” eli myötälaukaksi – joka tässä harjoituksessa ei siis ollut tavoite. Kun harjoituksia oli tehty muutama kerta, sain Viivin pidettyä vastalaukassa. Aivan viimeisessä harjoituksessa sain Viivin pidettyä vastalaukassa myös siirryttäessä lyhyelle sivulle, jei! Mutkat on aina vaikea mennä vastalaukkaa, joten tämä oli ihan hurjan hyvä saavutus!

Tunnin jälkeen ope sanoikin, että se meni hyvin 😀 Kun sitten kehuin kuinka hyvä Viivi oli ollut, ope sanoi että hevoset muuttuu kun ratsastajan taidot lisääntyy. Että kun näillä ratsastuskoulun hevosilla menee niin monen tasoisia ratsastajia, niin hevoset osaa olla tekemättä, jos niiltä ei vaadita. Mutta kun vaaditaan (ja myös muistetaan kehua hyvästä työstä) niin hevoset alkaa tehdä enemmän. Eli semisti tuli kehuja siis myös taitojen kehittymisestä. Voi miten oli tällainen aikuisratsastaja onnea täynnä!

Koin tunnilla vielä yhden valaistumisen – nimittäin istunta oli lähes täydellinen. 😉 Tunnin jälkeen tarkistin ja Viivin satula on Stübben, joka sopii mun takapuolelle täydellisesti. Toisekseen tunnin alussa käytin aikaa jalustimien pituuteen ja ratsastin vielä muutaman kierroksen ja säädin uudelleen lonkkien avaamisen jälkeen – jalustimet oli oikean mittaiset. Kolmas juttu oli se että ajattelin aktiivisesti sitä tunnetta, että “istun takataskujen päällä” ja että ryhti on kuitenkin hyvä ja että mulla on kouluratsastajan ryhti. Ja noi toimi! Mun istunta tuntui niin hyvältä, että! Tästä on hyvä jatkaa huomiselle tunnille!

Ratsu: Viivi Verraton

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: