Verrattomalla Viehkolla, virkeällä varsalla

14 Jan

Otsikon mukaisesti viime perjantain ratsunani oli Viehko Verraton, joka täsmälleen ottaen ei kyllä enää ole varsa 🙂 vaan syntynyt vuonna 2007 täyttäen tänä vuonna jo kuusi muikeaa vuotta! No onhan se tosin ratsun iässä vielä melko vähän, eli nuoresta hevosesta puhutaan kylläkin.

Koska on talvi, jonkin verran pakkasta ja kenttäkin sen mukainen, on tunnit tällä hetkellä kovin koulupainotteisia. Ehkäpä jo seuraavalla tunnilla kuitenkin päästään jotain hyppelehtimään – sehän riippuu säiden herrasta… Vaan ei se haittaa, kouluratsastus on kaiken alku ja juuri, ilman sitä ei voi tehdä mitään muutakaan. Siis jos perusratsastus ei ole hallussa, ei kannata pyrkiä erikoisempiin ratsastusjuttuihinkaan.

Sinkosin töiden jäkeen tallille heti kun vaan kodin kautta ehdin. Tallivermeet päälle ja menoksi! Ehdin siis tallille noin varttia vaille viisi. Talutustunti oli alkanut puolelta ja siellä näyttikin olevan kaikki ok, joten menin sitten talliin katsomaan miltä viiden tuntilaisten puuhat näyttävät. Siellä oli ihan puoliammattilaisia 🙂 laittamassa heppoja joten valtaosa ei tarvinnut apua.

Menin kentän laidalle näiden ratsukoiden perässä kun tiesin että talutustuntilaisten hevosista osa ei jatka seuraavalle tunnille ja pienet ratsastajat tarvitsevat apua hevosten talliin viemisessä, riisumisessa jne. Sain avustettavaksi Verpi-kullalla ❤ menneen pikkutytön, jonka kanssa sitten opeteltiin lisää varusteiden riisumista – osa oli jo hallussa mutta aina oppii uutta, itse kukin!

Viehko on kuulemani mukaan ollut jonkin verran rauhaton laitettaessa tossa syksyllä mutta nyt en kyllä huomannut sellaista. Tai mitään erityistä, sanotaan näin. Kyllähän vesi maistui juuri nyt hyvältä ja suolakivi ja vaikka mitä, mutta eihän se haittaa kuntoon laittamista. Yksi ratsastajien äideistä oli tuonut porkkanoita hevosille ja Viehko oli aika tyytyväinen kun sai pari porkkanaa jo ennen tuntia.

Tunnin aiheena oli siirtymiset ja asettaminen (ylipäätään ympyröillä työskentely).

Alkukäyntien jälkeen tehtiin taas taivutuksia ja voi että Viehko oli jäykkänä varsinkin toiseen suuntaan. En oikein tiedä miten sitä pitäis taivutella, kun olen sen verran vähän ratsastanut sillä. Mutta sen sanon, että jäykkänä oli! En mitenkään saanut sitä oikein asettumaan kuin toiseen suuntaan ja sekin aika lopputunnista. Muodosta ja peräänannosta ei tarvinnut puhuakaan kuin parin nyökkäyksen ja jalannoston ajan 😀 Seuraavalla kerralla muistanen, että ohjasotteen ei tarvitse olla kovin vahva, mutta kuolaimen tulee liikkua (pari nypytystä kummallekin puolelle) suussa koko ajan, niin silloin Viehko kyllä maiskuttelee menemään. Ja ei, ohjilla ei siis sahata vaan ne pidetään vähän liikkuvina eikä hitsata kiinni (tämä hitsaaminen se vasta muuten mun ongelmani onkin…).

Mentiin ympyröille sitten ja ei muuta kuin harjoitusravia vaan kehiin. Viehkolla on ihan kiva ravi ja askellajit ylipäätään. Laukka on vähän “huono” vielä, eli jotta sen saa pyörimään kunnolla, pitää olla melko paljon tilaa. Viehko on iso, joten ei mikään ihme että tilaa ja vauhtia pitää olla ennen kuin lähtee menemään. Ympyröillä harjoiteltiin siirtymisiä ja Viehko osaa äänikomennot jo niin hyvin, että kuunteli opettajaa ja ennakoi mm. laukannostoja jne. Siinä sai olla tarkkana, että nostot tehtiin vasta kun ratsastaja antoi avut eikä silloin kun hevonen näki että edellä menevä nosti tai kun opettaja sanoi askellajin ääneen.

Siirtymisiä tehtiin aika monta: käynti-laukka-ravi, ravi-laukka-käynti, käynti-ravi-laukka ja samat toiseen suuntaan. Ympyröillä suunnanvaihdot tehtiin takaosankäännöksellä. Tässä lainaus takaosankäännöksestä Master Dressage -sivustolta:

“Takaosakäännös on varsin haasteellinen liike. Liikkeessä pitää hallita käynnin kokoaminen, kääntäminen, asettaminen ja taivuttaminen. Käännöksessä hevonen polkee sisätakajalallaan lähes paikallaan, ulkotakajalka kiertää pienen ympyrän sisätakajalan ympärille ja etuosa kääntyy takaosan ympäri.

Ratsastajan avut: Sisäohja kääntää, asettaa ja taivuttaa. Näistä kuitenkin isoin tehtävä on kääntää etuosaa liikkeen suuntaan. Ulko-ohja säätää kaulan taivutuksen määrää. Molemmat ohjat huolehtivat askelpituudesta. Hevonen kääntyy ja taipuu sisäpohkeen ympärille. Ulkopohje huolehtii siitä että hevonen ei väistä tai valu ulos, vaan todellakin kääntyy. Molemmat pohkeet huolehtivat rytmistä ja poljennasta.

Huolellinen valmistelu on erittäin tärkeää. Jotta hevosesi voisi jäädä polkemaan paikalleen, sen pitää tulla käännökseen riittävän koottuna. Jos askeleet ovat valmistelussa hitaita ja metrin pitkiä, voit olla varma, ettei hevosesi jää polkemaan pienillä ja lyhyillä askelilla paikalleen. Valmistele käännöstä ratsastamalla pieniä ja rytmikkäitä askelia, avotaivutusta ajatellen. Voit ratsastaa isoa neliötä ja kääntää kulman läpi 3-4 askelta takaosa käännöstä ja jatkaa siitä suoraan eteenpäin, ajatellen taas avotaivutusta. Kun tämä on helppoa, voit harjoitella kokonaisia käännöksiä.

…Liike on vaikea ja paljastaa paljon ratsukon tasosta. Kun liike onnistuu, voit olla ylpeä itsestäsi. Olette menossa oikeaan suuntaan, kohti uusia haasteita!”

Meillä takaosankäännös meni hyvin, saatiin kehuja. Viehko tuntui muutenkin oikein oikein kivalta. Olen päässyt menemään sillä aika vähän, johtuen ehkä siitä etten ole mikään erityisen hyvä ratsastaja vielä. Mutta toivon mukaan pian pääsen kokeilemaan oppejani uudelleen Viehkon kanssa!

Tallissa normihommat tunnin jälkeen eli suojat ja varusteet pois, kuolainten pesu, hevosten ruokinta ja harjaus. Ja sen jälkeen kotiin saunaan iloisin mielin erinomaisesti sujuneen tunnin jälkeen!

Ratsu: Viehko Verraton

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: