Viivillä vaikeuksien kautta yli esteiden

26 Jan

Estetunnit jatkuivat tallilla. Listasta selvisi että ratsuni on Viivi, sama heponen jolla voitin 🙂 kolmossijan viime kesän leirikisoissa. Hauska heponen, hyvinkin tammamainen (eli jos ei huvita, niin antaa kyllä ymmärtää myös sen). Viivi oli kuitenkin jo edellisellä tunnilla, joten ajattelin että isoimmat laiskotukset jäisivät sinne.

Avustin taas edellisen tunnin oppilaita hevosissa ja tunnin alussa jalustimissa ja vöissä. Jotenkin on niin kiva tunne, kun on ikään kuin osa kalustoa. Muut ratsastajat kysyy neuvoja varusteista ja hevosista ja muusta. Ehkä ne huomaa, että musta on ihan mukavaa autella.

No, kun hevonen oli jo edellisellä tunnilla, tarkoitti se että ei ollut hevosta laitettavana. Niinpä kävin vähän aikaa keräämässä kakkoja kentältä ja sen jälkeen lähinnä juttelin tallilla hengailevien muiden ratsastajien kanssa. Ja vähän aikaa katselin kentän laidalla, että mitä harjoituksia siellä oikein tehdään – henkistä valmistautumista…

Alkuun sain kiristää Viivin satulavyön, sillä kun oli mennyt sellainen huomattavasti mua pienempi ja kevyempi ratsastaja. Satula ei olis pysynyt edes oikein päin noustessa saati hypätessä, jos en olis sitä kiristänyt! Ope antoi Viivin kanssa käytettäväksi keskikokoisen raipan, mutta mä olen huomannut, että näpäytys lavalle ei tehoa Viiville vaan se pitää nimenomaan napauttaa pohkeen taakse. Kyllä tällä keskikokoisellakin pärjättiin, mutta kun samalla hevonen on todella herkkä ohjista vedolle, niin piti vaan olla piiskan kanssa tarkkana, ettei samalla vedä ohjasta kun yrittää sillä napauttaa pohkeen taakse eikä se oikein riitä pituuden puolesta. Pari kertaa naputtelinkin omaa reittäni 😀

Ihan ensimmäisenä mentiin ravissa maapuomeja, tavoitteena tietysti tahdin säilyminen ja se, ettei tehdä mitään ylimääräistä. Viivillä ratsastetaan rennolla ohjalla, lähes löysällä. Samoin se toimii hypätessä paremmin kun ratsastaja ylläpitää kevyesti kevyen istunnan koko ajan. Silloin se pyrkii oikein esteille. Maapuomit mentiin vielä aika löysillä askeleilla ja yritinkin saada Viiviin eteenpäin pyrkimystä enemmän.

Ensimmäinen rata oli tämän näköinen.

rata1

Ykköseste kuvaa samalla niitä maapuomeja joita mentiin. Oikeasti kaikki esteet oli ristikkoja, alkuun matalia ja lopussa korkeita. Tässä haasteena oli saada hyvät tiet – ennen ykköstä oli tötsä joka piti kiertää esteelle tullessa ja ykkösen ja kakkosen välissä samoin tötsä joka piti kiertää kakkoselle tullessa. Samoin kakkoselta ulos tullessa hevoset luontaisesti olis halunneet lähteä muiden hevosten perään oikealle, mutta sen sijaan piti kiertää kaukaa ja lähteä vasemmalle, laukanvaihto samalla tehden ravin kautta. Lopussa otettiin vielä raville ennen uralle palaamista.

Meidän ensimmäinen rata meni aivan uskomattoman huonosti. Mä olin myöhässä ja hevonen ei meinannut hypätä vaan melkein pysähtyi ennen jokaista estettä. Selvisi siihen syykin – mulla ei ollut pohkeet kiinni. Keskityin liikaa siihen, että saan pohkeilla hevosta eteenpäin etten enää muistanut että ne pitää jäädä kevyesti kiinni kylkiin hypätessä, jotta hevonen varmasti menee yli. No se oli helposti korjattu.

Toinen rata meni jo paremmin, varsinkin kun ope sanoi jo heti lähdössä, että ota kevyesti kevyt istunta ja pidä se koko radan ajan. Ja näin, rata meni oikein kivasti, pois lukien liian tiukka käännös kakkoselta kolmoselle. Sitä ei aina muista että onkin talvi…

Tämän jälkeen vaihdettiinkin sitten toiseen rataan. Esteet samat mutta eri järjestys, eli ristikoita edelleen.

rata2

Tämä olikin jo haastavampi rata, muistin sentään mitä piti tehdä 😉 Tässä pitikin tehdä kaksi laukanvaihtoa, joista toinen aika lailla lennossa, esteiden välissä. Rata meni muuten hyvin, mutta kakkoselta kolmoselle – jälleen liian tiukka tie ja siitä johtuen askeleet ei osuneet kolmosesteelle. Mä tein ensimmäisenä ja sen jälkeen ei enää hyväksytty liian tiukkoja teitä vaan ratsukot joutui tekemään uudelleen, jos lähestyminen näytti huonolta.

Toinen yritys meni paremmin ja niin ope kysyikin, että huomasitko miten askeleetkin sopi paremmin kun otit paremman tien. Eihän siihen voinut muuta kuin nyökytellä. Ristikoilla on hyvä harjoitella juurikin näitä lähestymisiä ja teitä, kun heti jos tulet vähän vinossa, estekorkeus kasvaa todella paljon!

Koko tunnilla en saanut ohjastuntumasta kommentteja, eli taitaa olla niin että ohjas oli riittävän rento. Jes, jotain olen tämän hevosen ratsastamisesta oppinut! Ihan tunnin lopussa sain ehkä Viivin kulkemaan vähän enemmän muodossa. Ehkä se sieltä tulee tämänkin hevosen kanssa!

Ratsu: Viivi Verraton

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: