Oman hevosen autuus <3

24 Mar

Pitkä tovi on vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta ja paljon on ehtinyt myös tapahtua sinä aikana 🙂 Aikuisratsastajalla on nimittäin oma hevonen! Kaikki alkoi jo lähes vuosi sitten ja vain kiihtyi noin puoli vuotta sitten ja muuttui ihan oikeaksi toiminnaksi noin pari kuukautta sitten…Viime syksynä aloin ottaa toisen viikkotunnin ratsimista koulussa. Silloin huomasin, että kehittyminen on aivan huimaa verrattuna siihen yhteen viikkotuntiin. Aloin seurailla markkinoita “sillä silmällä” – minkälaisia tarjokkaita oli, mitä hintaluokkaa ja niin pois päin.

Ennen joulua (synttärilahjaksi) sain siskolta puoliverisen (heidän omansa) kahdeksi viikoksi lähitallille “omaksi”. Silloin tuntui, että se on aivan liian raskasta yksin ottaa hevonen. Että pitäisi olla ainakin toinen ratsastaja. Mutta niin se mieli vaan muuttuu… 🙂 Vuodenvaihteen jälkeen laitoin hevosenhakuilmoituksia hevostalli.netiin ja suomenhevoset.fi-sivustolle. Sain tarjouksia alle kymmenen, tasan 8 kun kävin laskemassa, joista yksi tuli sen jälkeen kun olin jo omani ostanut. Yhden tarjokkaan bongasin itse suomenhevoset.fi-sivustolta. Ilmoituksia kävin läpi varmasti noin 300. Näistä kävin kokeilemassa neljää, joista siis neljännen koeratsastetun ostin.

Ensimmäinen hevonen oli luonteeltaan ihana, aivan ihana. Hain koulutustasoltaan HeB/80cm ruunaa, joten tämä ehdokas ei valitettavasti ihan tälle tasolle yltänyt (laukka oli liian suuri kysymysmerkki). Toinen hevonen ei miellyttänyt lainkaan – en kokenut siihen minkäänlaista yhteyttä, eikä se kyllä minun tasoiselle ratsastajalle sopinutkaan (pitäisi olla remonttiratsastaja, ammattilainen, mitä ei kyllä ilmoituksessa sanottu). Kolmas hevonen oli jälleen hyvin miellyttävä hoidettaessa, ratsastettaessakin kiva, mutta kun tarkemmin sitä pohdin, jäi liian hitaaksi itselleni. Vaikka rauhallista etsinkin, niin tämä ehdokas oli jo liiankin rauhallinen (tai ainakin tuntui siltä). Neljäs ratsastettava tuli heti vastaan, oli kiinnostunut, vähän täpinöissään, herkkä pohkeelle ja ohjalle, mutta mukavan tuntuinen takapuoleen. Videolla katsottaessa ope sanoi, että ei mikään varsinainen liitokavio… 🙂 Mietin, että onko jopa liian rauhallinen (jälleen). Mutta sitten katselin videoita uudelleen (ja uudelleen) ja muistelin miltä oli tuntunut takapuoleen… Ja niinhän siinä kävi, että lähdettiin kokeilemaan vielä toisen kerran, hypättiin (ja vauhtia olikin), eläinlääkäri teki tarkastukset taivutuksineen (kaikki puhdasta) ja niin lähti heppa mukaan kotiin 😀

Myös ratsiope kokeili hevosta ja voi, kyllä se meni nätisti! Siinä on mulle tavoitetta, saada menemään yhtä hienosti. Mutta kyllä se siitä, kunhan opitaan toisiimme! Nyt ollaan oltu uudessa kodissa jo kolme (ja puoli) päivää, päivä päivältä kotiudutaan enemmän, yhdellä oikealla tunnillakin ollaan oltu (joka meni valtaisan hienosti – meillä oli parhaat väistöt koko yhdeksän ratsukon joukosta), ollaan ratsastettu myös yksin, ollaan juoksutettu… Ja hevonen tuntuu todella omalta – ihana ❤

Seuraavissa postauksissa sitten lisää. Tähän loppuun kuitenkin kuva Aktiivi Cecil Ceestä ❤

_O6V0272

 

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: