Puoli vuotta omistamisen autuutta takana

11 Oct

Uskomatonta, mutta yli puoli vuotta on vierähtänyt siitä kun edellisen postauksen kirjoittelin 🙂

Kaikki on sujunut oikein hienosti – ei olisi voinut paremmin mennä. Totta kai tähän aikaan on mahtunut montakin mietinnän paikkaa, kun olen pohtinut, että olenko tarpeeksi hyvä ratsastaja ja kouluttaja hevoselleni, mitä jos Cee ei sopeudukaan asustelemaan yöt karsinassa, mitä jos, mitä jos… Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä vähemmän olen kuitenkin huolehtinut omasta tasostani, hevoseni tasosta tai muustakaan turhasta. Olen nimittäin saanut hyvää palautetta sekä ratsuttajalta että ulkopuoliselta valmentajalta ja muilta sivusta seuranneilta. Hyvillä mielin jatketaan siis eteenpäin!

Sain mieheltäni lahjaksi Aikuisratsastajan päiväkirjan ja kaivoin sen nyt esille pitkästä aikaa. Sinne on kirjattu alkuaikojen harjoituksia ja mm. koeratsastusten mietteitä. Tässä alla ensimmäisen koeratsastuksen kirjoituksia. Eka ratsi oli maneesissa, kasvattaja ratsasti maneesille ja lämppäsi. Minä nousin selkään maneesissa ja ratsin maaston kautta takaisin tallille.

“Ihan ok, hevonen koulutettu eri avuille, joka hämäsi itseä.”

“Pohkeet paikallaan, ei polvilla puristamista, kädet paikallaa -> erityisen tärkeä laukannostoissa.”

“Haastavinta oli saada laukka pysymään, hevonen helposti katkaisi. Pohkeista kuumuu ja alkaa heitellä päätä.”

“C.C. tuntu ehkä jopa vähän laiskalta, open kommentti: Ei mikään liitokavio.”

Toisessa koeratsissa hypättiin pientä ristikkoa, ratsuttaja koeratsasti hevosen myös. Tämän jälkeen kirjoittelin näin:

“Parempi kuin edellisellä kerralla.”

“Hypyt ja tiet sujuivat hyvin, Cee eteni suoraan estettä kohti eikä kiemurrellut.”

“Hevonen oli mennessä vähän levoton, paikallaan seisominen oli vaikeaa.”

“C.C. tuntui paljon reippaammalta kuin edellisellä kerralla.”

Toisen koeratsin jälkeen homma olikin selvä, sillä sitä ennen oli eläinlääkäri tehnyt taivutuskokeet, tarkastanut hevosen ja kaikki oli ok. Ainoa miinusmerkkinen huomio oli, että Cee oli lihavuuskunnossa 7 (lihava), minkä olin tietysti nähnyt jo silmälläkin. 🙂 Joten Cee pakattiin kuljetussuojiin (ensimmäiset pitkät suojat jaloissa ikinä ja hienosti käveli!), käveltiin koppiin (pari kertaa oli harjoiteltu ennen ja ei mitään ongelmaa!) ja matka kotiin alkoi (koko matkan meni rauhassa, kopissa oli kamera, joten pystyin valvomaan mitä hepo puuhailee).

Nyt tämän puolen vuoden aikana Cee on paitsi saanut lisää kuntoa myös pudottanut painoansa ja on nyt tavoitepainossaan. Alkuun seurasin mittanauhalla painon kehitystä, jotta se menee sopivalla vauhdilla alaspäin mutta näin loppuvaiheessa sopivan kunnon näkee silmillä. Karsinaan Cee tottui ihan parissa viikossa ja hienosti on kotiutuminen sujunut muutenkin. Laitan tähän loppuun vielä vertailukuvia ensimmäiseltä puolelta vuodelta.

Ensin vertailukuvat edestä maalis-, kesä- ja syyskuussa.

1_CeeMaaliskuu2013etu 2_CeeKesäkuu2013etu 3_CeeSyyskuu2013etu

Sitten sivukuva maalis-, kesä- ja syyskuussa.

4_CeeMaaliskuu2013sivu 5_CeeKesäkuu2013sivu 6_CeeSyyskuu2013sivu

Ja vielä laukkaa maalis-, kesä- ja syyskuussa.

7_CeeMaaliskuu2013laukka 8_CeeKesäkuu2013laukka 9_CeeSyyskuu2013laukka

Vaikka itse sanonkin, niin suunta näyttää hyvältä! 🙂

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: