Maastoilua hirvestäjiä väistellen

13 Oct

Sunnuntai. Päivistä ehkä parhain. Olin sopinut tallikaverin kanssa jo aiemmin, että lähdetään kävelymaastoon. Siis kävellään, rauhassa, nautitaan luonnosta ja hevosista, hevosetkin saa nautiskella ja katsella ympärilleen… ryöstää välillä puusta lehtiä… Sellainen maasto juurikin tehtiin tänään.

Laitoin Ceelle maastosuitset eli sellaiset, joissa on olympiakuolaimet. Ostin ne aikoinaan kesällä sitä varten kun nuoriso ratsasti Ceellä sillä aikaa kun itse podin murtunutta kylkiluutani. Heposenihan saattaa olla hieman malttamaton, joten olympioilla saa vähän lisää vipuvoimaa, jos ei hauis ole vielä niin vahva 🙂 Normi-suitsissa joita käytän lähes poikkeuksetta, on Sprengerin Dynamic RS Aurigan -kolmipalat.

Saatiin heposet kuntoon melko nopsasti eli puoli yhdentoista maissa oltiin jo lähdössä tallin pihalta kohti Jänisjärveä. Vähän matkaa oltiin ehditty edetä tietä pitkin kun vastaan tuli ensimmäinen auto täynnä hirvimiehiä. Niitä sitten suhisteli tulemaan tasaiseen tahtiin ja olivat selkeästi menossa hirvimiesten majalle eli lounastauolle. Mikä tuuri! Just kun me lähdetään maastoon, niin hirvimiehet lähtevät tauolle. Ihan kuin oltaisiin sovittu tämä juttu!

Pitää muuten antaa tunnustusta näille hirvimiehille. Niistä jokainen hiljensi kun kohtasi meidät – oli sitten edestä tai takaa – ja jokainen otti katsekontaktin ja moikkasi ja jokainen kiihdytti hitaasti vasta kun oli turvallisesti ohittanut meidät (ja hyvän matkan päästä). Kiitos!

Luonto oli niin kaunis ❤ ja siinä tulikin tehtyä puolentoista tunnin lenkki ihan huomaamatta. No siihen tietysti vaikutti maastokaveri, jonka kanssa löytyi tosi paljon puhuttavaa. Cee käyttäytyi oikein hienosti, vain kerran se katsoi yhtä metsään pysäköityä autoa ja sekin vain sen takia, että MINÄ katsoin sitä ensin. Aina pitäis itse muistaa pysyä rauhallisena, niin kyllä se hevonenkin pysyisi…

Takaisin tullessa meitä vastaan tulikin sitten samat hirvimiehet 🙂 Lounastauko oli heiltä ohi ja meiltä maastolenkki. Ilman laukauksia, ilman hirvien metsäryminää, ilman hässäkkää. Ihana maastoretki sunnuntain kunniaksi siis!

Vielä kun tultiin tallille, ei menty heti tien yli vaan kiepahdettiin risteävälle tielle, pysähdyttiin rinnakkain, kaksi ratsukkoa, tallin kentän reunalla olevat ihmiset väistyivät tallin tien molemmin puolin ja niin me hienosti mentiin “ihmismeren” läpi tallin pihaan 🙂 Oli aika hieno tunnelma, varsinkin kun kuulin kuinka joku sanoi “Toi on niin kaunis”… Tarkoitti sanoja sitten meitä ratsastajia 😉 tai jompaa kumpaa hevosta, niin olihan se nyt hienosti sanottu!

Loppuun vielä toisen tallikaverin ottama maastoilukuva (c) Sonja R.

Maasto14

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: