Melkein maistoin kentän pintaa

27 Oct

Jos tähän mennessä onkin saatu nautiskella kuivasta, kauniista syyssäästä, niin tän viimeisen viikon ajan on sitten ollutkin se normi-syksy. Vettä on satanut ja satanut ja satanut. Hohhoijakkaa. Eihän se sinänsä mitään muuten haittaa, mutta kenttä muuttuu liukkaaksi ja pehmeäksi, maastossa ei näe mitään (eli viikolla ei ole asiaa lähteä), kamoja saa huoltaa jokaisen ratsikerran jälkeen… Normisettiä syksyllä.

Vaan onhan siitä jotain hyötyäkin, siis tästä sateisesta syksystä. Tulee nimittäin tehtyä paljon enemmän täsmällisiä kouluratsastusharjoituksia, kuten siirtymisiä, taivutuksia jne. Ceellä pitää harjoitella taipumista vasemmalle, se on sen vaikeampi suunta ja sinne saa lähes ylitaivuttaa. Tätä harjoiteltiin keskiviikon koulutunnilla ja jatkoin samaa itsenäisesti eilen lauantaina.

Keskiviikkona olin siis ohjatulla tunnilla ja ihan kohtuullisen hyvin jaksoin ratsia flunssasta huolimatta. Aiheena oli taivuttaminen ja tehtiinkin paljon voltteja. Ceellä on huomattavasti vähentynyt lapa edellä punkeaminen voltilta ulos, kunhan ratsastaja muistaa ratsastaa eikä vaan matkusta 😉 Voltit on meillä aika hyvin pyöreitä, niissä ei siis ole ongelmaa, mutta tuo vasempaan suuntaan taivuttaminen, siinä kohden hevonen on vielä turhan suora. Vaan siihen auttaa kouluharjoittelu ja venytykset sekä tietty jumppaharjoitukset. Cee kävi tunnilla todella kuumana ja katseli ihan koko ajan kentän reunoja, että tuleeko sieltä joku. Plus se ihan selkeästi inhosi märkää kenttää, joten sekin villitsi sitä extrasti. Sain siis kerätä kaiken istuntani, vatsalihakseni ja pidätteeni, ettei homma lähtenyt ihan lapasesta. Kun tähän nuoreen hevoseen vielä lisäsi rokotuksen jälkeiset kevyet päivät, niin arvasihan tuon, että virtaa riittää!

Torstaina Cee oli vähän räkäinen ja olin jo alunperinkin päättänyt tehdä ainoastaan maastakäsittelyä. Kävinkin siis kentällä tekemässä alkukäyntien jälkeen vain vähän puomityöskentelyä ja väistöjä. Puomeja mentiin käynnissä ja ravissa – vähän haittasi omaa juoksemista se, että henki ei tahtonut riittää, kyllä se flunssa sen verran verottaa. Cee oli edelleen aika villillä tuulella ja pari kertaa heitti päätänsä “nyt laukataan” -meiningillä. Puomit ylitettiin kuitenkin mukavasti ja päälle tehtiin vähän väistöjä ja siinä se. Puolen tunnin jälkeen lähdin takaisin talliin ja tein kevyen sivelyhieronnan ja venyttelyt päälle. Hieronnan aikana heponen oli vielä vähän ärtynyt, eikä oikein päässyt rentoon fiilikseen, johtuen ehkä siitä että käytävillä liikkui paljon hevosia ja ihmisiä. Cee näytti nauttivan erityisesti venyttelyistä, niin rentona se oli siinä kohden. Pää alhaalla, antoi venyttää kaikkiin suuntiin, jopa tunsin kuinka takajalkaa eteenpäin venyttäessäni se venytti itse selkäänsä.

Perjantaina meillä oli sijaisope tunnilla ja alkulämppäreiden jälkeen saatiin esittää toive tunnin aiheesta. Minä rohkeana toivoin siirtymisiä ja hyvä toive olikin. Niissä nimittäin oli kaikilla tekemistä! Osa ei saanut ollenkaan nousemaan laukkaa, saatikka että olisi saanut sen nousemaan tietystä pisteestä. Ja itselläni kävi pieni hama tässä kohden… Jotenkin Cee oli ollut ihan normi-pirteä itsensä, muttei yhtään niin extra-hyper kuin keskiviikkona. Mutta kun vähiten odottaa, niin silloinhan se tulee. Nimittäin pukki! Jonka päätteeksi löysinkin itseni Ceen kaulalta lepäämästä. Onneksi sain pungettua itseni takaisin satulaan, enkä mätkähtänyt siihen kuraiseen kenttään. En tiedä innostuiko Cee niin kauheasti siitä tehtävästä vai oliko joku ihan siinä takana (liian lähellä) vai mikä siinä oikein tuli, mutta niin hyvän pukin heitti kuitenkin ettei ole tainnut sellaista tämä täti vielä kokeakaan 😀 Eipä siinä muuta kuin pudonnut raippa kätöseen, uudelleen raville, loistava laukannosto, takaisin raviin siirtyminen kun pitikin ja uusi hyvä laukannosto. Siinäpä se oli. Tunti oli ihan ok, Cee tuntui hyvältä ja rennolta.

Eilen lauantaina tein kaverin kanssa kentällä puomi- ja taivutusharjoituksia. Oli mukavaa kun oli mukana joku, joka kertoi mitä tehdä ja tarkisti väistöt ja taivutukset ja antoi niistä palautetta. Tehtiin siis pohkeenväistöjä käynnissä, ravivoltteja, siirtymisiä ravista käyntiin ja ravista seis. Näiden alkulämmitysten jälkeen tehtiin vinopuomiharjoituksia isolla ympyrällä. Eli puomien toinen pää oli nostettu ensin maasta ehkä noin 20 senttiä ja lopussa noin 40 senttiä. Niiden yli mennessään hevonen joutuu ensinnäkin keskittymään enemmän (niitä oli 5 peräkkäin) ja nostelemaan jalkojaan enemmän. Vielä kun puomit ovat vinoja niin että ne ovat ympyrän ulkopuolelle päin nostettuja, niin sisäänpäin taivutuksen ansiosta lapojen venytys on vielä suurempi kuin olisi muuten. Cee keskittyi ihan hirvittävän hienosti tehtävään. Vielä kun sitä kehui, niin se nosteli jalkojaan vielä ylemmäs. Oli varmasti kiva harjoitus myös hevoselle tai ainakin se vaikutti tyytyväiseltä kun harjoituksen jälkeen lähdettiin takaisin tallille. Loppukäynnit tein talutellen maasta ja vasta siinä vaiheessa onneksi alettiin jakaa puolen päivän heiniä hevosille, koska siinä kohden Ceen keskittyminen karkasi täysin ruokaan 🙂

harkka

Tänään lähdetään useamman ratsukon voimin kävelymaastoon.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: