Estehyppelöitä pitkästä aikaa

3 Nov

Viikko sitten lähdettiin porukalla sunnuntaimaastoon. Mentiin ihan uusien maastokavereiden kanssa – tai yksi oli kyllä tuttu luottokaveri ja se saikin vetää porukkaa. Hienosti meni vaikka uutta porukkaa olikin mukana ja aina kun auto ohitti, niin pysähdyttiin. Ceellehän pysähtyminen on maastossa siinä mielessä ongelmallista, että se se ei halua tehdä sitä. Kun tarkoitus on hevosen mielestä edetä, reippaastikin 😉 Niin me sitten vähän pyörittiin ja edettiin pippureilla sillä aikaa kun muut seisoi. Tehtiin noin puolentoista tunnin lenkki ja Cee keräsi vähän hikeäkin pintaan lenkillä. Sillä alkaa olla aika paksu karva, mikä tietysti vaikuttaa tähän hikoiluasiaan. Lenkillä käytiin meidän vanhalla talolla asti kääntymässä ja kohdattiin monta kävelijääkin matkalla. Hauskinta oli ehkä kun vastaan tuli kaksi naista kahden lapsen kanssa ja meitä haluttiin kuvata 🙂 Totta kai saa ottaa kuvan!

Maanantaina osallistuin ohjatulle tunnille ja mentiin koulua. Nyt kun on sadellut aika reippaasti aina aika ajoin, niin kenttä oli melko haastava. Siitä huolimatta saatiin kohtuullisen hyvä reeni tehtyä. Kentälle muodostui aika syvä ura ja kun mun hevonen on tuollainen leveärunkoinen (tai työhevonen, niin kuin ope vitsaili), niin sen oli ajoittain vaikea mahtua syvään uraan. Niinpä kaikki askellajit ei olleet kovin laadukkaita. Laukka esimerkiksi oli aika vaikea saada niissä syvimmissä urakohdissa pysymään. Mutta kun itse tiesi sen, niin ei sitten niissä kohdin odottanutkaan liikoja. Ceellä oli omat mielipiteensä tunnin jälkeen…

IMG_0512 (768x1024)

Tiistaina mentiin kentällä omia kiemuroita. Pääsin vielä valoisan aikaan aloittamaan, vaikka hämärä tulikin sitten jo viiden aikaan. Ja tämä oli oikein hyvä. Ceellä keskittyminen herpaantuu heti kun muut hevoset on viety sisälle ja tulee pimeää. Se alkaa odotella muita hevosia tulevaksi maastosta tai menemässä maastoon tai kuuntelee sapelihammastiikereitä kentän laidoilla. Eli reenistä ei tule mitään. Mutta nyt ehdittiin tehdä hyvä perusharkka, siirtymisiin keskittyen. Kuten aina, perusharkka on aika lailla tunnin verran, vaikka joskus tulee vedettyä vähän pidempikin, riippuu hevosen (ja ratsastajan) omasta mielialasta.

Keskiviikkona mentiin pitkästä aikaa esteitä. Osallistuin siis ohjatulle tunnille. Esteet oli keskihalkaisijalle sijoitettuna ja alkuun esteiden sijasta siinä oli 3 x 2 maapuomia. Näitä tultiin ravissa ja oli jo tässä vaiheessa vaikeuksia saada hevonen keskittymään hyvään rytmiin. Heti kun Cee näki puomit ja estetolpat, niin vauhti kiihtyi melkoisesti! Ope vaihtoi tehtävän niin, että tultiin maapuomi ja toinenkin, sitten tehtiin voltti, tultiin uudelleen kakkosmaapuomi ja sitten kolmas. Tätä tehtiin voltaten molempiin suuntiin. Huh-huh. Tehtiin aika tiukkoja voltteja, josta tulikin sanomista opelta. Pitää käyttää koko tila, mikä on käytettävissä, eikä oikoa.

Maapuomit vaihdettiin vinopuomeiksi. Tätä tehtävää tultiin sitten jo laukassa. Eli uralta laukannosto, vinopuomit ja ennen uraa raville. Tässä piti harjoitella suoruutta, eli suoraan sisään kolmelle esteelle ja suoraan ulos. Ei oikomista. No, lähes kaikki oikoi, varsinkin esteiden jälkeen. Lisää harjoittelua siis tarvitaan. Varsinaisessa hyppytehtävässä samat kolme estettä olivat alkuun kolme ristikkoa, sen jälkeen ristikko-ristikko-pysty, muuttuen jälleen ristikko-pysty-pysty ja lopussa ollen kolme pystyä. Cee tykkäs ihan hulluna! Sain kyllä pidellä sitä aika kovaa ja kun loppuun otettiin vielä laukkaa uralla, niin Cee oli sitä mieltä, että nyt hypätään ja suuntasi kohti esteitä! Aww… Ihana… Sen sijaan mun saappaat ei olleet ihanat. Muistatte varmaan miltä ne näytti uusina. Nyt ne oli saaneet vähän katu-uskottavuutta pintaansa.

IMG_0579 (768x1024)

Torstaina pääsin tallille vasta viiden jälkeen, oli jo pimeää ja olin alunperinkin suunnitellut tekeväni maastakäsin hajoituksia. Tallikaveri oli vielä tehnyt radan alakentälle kun meni itse omalla hevosellaan ilman satulaa. Siellä oli kaksi muuripalikkaa, joiden väliin saattoi harjoitella pysähdyksiä tai lähettämistä. Samoin oli neljän estetolpan pujottelurata ja neljä maapuomia, joiden ympäri pystyi tekemään käännöksiä tai joiden yli saattoi mennä. Tehtiin ensin näitä, eli puomeja, pujottelua, pysähdyksiä, peruutuksia ja lähettämistä. Suoraan sanottuna ei mennyt kovinkaan loistokkaasti. Ehkä sitä oli itsekin niin väsyneessä mielentilassa, että se vaikutti hevoseenkin. Lopuksi nostin vielä maapuomit vinopuomeiksi ympyrän muotoon, niin että niistä saattoi mennä käynnissä yli. Tavoitteena oli asettaa sisäänpäin, nostaa ulkojalkaa yli vinopuomin ja näin venyttää tehokkaasti lapaa. Itse kun olin jalkamiehenä, niin asettaminen jäi vähäisemmäksi, mutta saatiin ainakin jonkinlaista venytystä aikaiseksi. Maastakäsittelyn jälkeen hieroin Ceen kevyesti ja heponen näytti todella rennolta ja tyytyväiseltä sen jälkeen.

Perjantaina oli jälleen estetunti. Tällä kertaa kolme estettä oli sijoiteltu hieman erilaiseen muotoon, siten että joutuu tekemään laukanvaihtoja. jAlkuverkkana mentiin puomeja volteilla. Volteillä piti sen jälkeen pitää kevyt istunta koko voltin ajan. Volttien tuli olla volttien muotoisia, rytmin piti säilyä koko voltin ajan. Haastava tehtävä jo tämäkin meille. Kun päästiin estesiin, ihan ensin mentiin ristikkoa ravissa. Siinähän sitä oli tekemistä. Ensimmäiselle ryykästiin ihan vauhdilla ja hyppy lähti noin viittä metriä ennen 😉 Toisen kerran tultiin huomattavasti paremmin mutta tiessä oli sanomista.

Siitä sitten lähdettiin tekemään varsinaista harkkaa, joka on tässä vihreällä.

harkka2

Ekan kerran ei saatu laukkaa kunnolla pyörimään ekan vaihdon jälkeen ja piti vetää ekalta pystyltä voltti. Uusi lähestyminen ja laukka pyörikin jo kivasti. Lopputehtävä menikin kivasti. Toisella kerralla menikin jo huomattavasti paremmin. Ceen laukka nousi eikä mennyt vaan täysillä eteenpäin. Laukattiin hienossa lyhyessä muodossa ja hypättiin kaikista yli käyttäen selkää. Lähestymiset ja tiet oli onnistuneet ja mäkin pysyin kyydissä ja mukana. Olin todella tyytyväinen meidän suoritukseen! Kotona sitten odottikin hääpäivä-shampanja (oli odottanut jo yli 2 kuukautta), joka sopi tähän tilanteeseen kuin nenä päähän!

IMG_0541 (768x1024)

Lauantaina Ceen jalat olivatkin sitten kasvaneet maahan kiinni. Tämän olisi voinut arvata jo siitä, että kun hain hevosta tarhasta, ei se ottanut askeltakaan tullakseen vastaan vaan odotti aivan viimeisessä tarhan nurkassa kaverinsa kanssa. Sain köpötellä ihan tasan perille asti hakemaan sitä. Ainoa hetki kun tahti vähän kiihtyi, oli se kun siirryin yläkentältä alakentälle ja heponen varmaan luuli pääsevänsä tarhaan 😀 Eilisestä ei siis mitään kehuttavaa. Vähän vajaa tunti puuhasteltiin – todellakin puuhasteltiin – ja se oli siinä. Loppuaika käytettiin kuvaamiseen…

IMG_0557 (768x1024)

IMG_0555 (1024x768)

Tallilla laitettiin vielä yksi hokki paikoilleen kadonneen tilalle ja syötiin vähän lakritsia. Jos kieltä on uskominen, niin laku on hyvää (siis heppa-laku, toim.huom.).

IMG_0566 (768x1024)  IMG_0574 (768x1024)

Tänään sunnuntaina Cee viettääkin hyvin ansaittua vapaapäivää. Iloista sunnuntaita kaikille hevostelijoille!

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: