Voi kiirettä…

8 Dec

Kisojen jälkeiset pari viikkoa on menneet ihan hurahtamalla! Vaikka toisaalta ei mikään ihme, kun tuntuu että koko syksykin on mennyt ohi niin ettei kissaa ehtinyt sanoa 🙂 Juurikin edellispäivänä ihmettelin miehelleni, että miten tää syksy onkin mennyt näin helposti – vain pari viikkoa oli vetämätön olo, eikä olisi huvittanut mikään. Hyvä niin! Ehkä toi hevosterapia on vielä vahvempaa kuin kuvittelinkaan…

Pariin viikkoon on mahtunut mm. megaflunssa, joka esti hevostelun neljäksi päiväksi 😦 Mutta onneksi on noita apuratsastajia, jotka mielellään liikuttaa Ceetä. Siinä itsellä tosin alkaa aikamoinen heppakuume nousta jo, kun ei pääse puuhailemaan hepan kanssa. Tai kai sitä olis päässyt, mutta kun ei vaan pystynyt. Kymmenen metrin kävelykin sai hengästymään niin paljon, ettei mitään rajaa. Eilenkin vielä kun juoksin Ceen vierellä kentällä niin just jaksoin juosta pari kierrosta (no vauhti oli kyllä aika kova) ja sitten olikin pakko ottaa hetkeksi käyntiin. Mutta kyllä se kunto siitä palautuu, kunhan toipuu.

IMG_0726 IMG_0758

(Loppukäynneissä voi hyödyntää venyttelyyn ruohonsyöntiasentoa, sanoi valmentaja Pinkki. Ja sitähän me ollaankin hyödynnetty 🙂 )

Mitäs kaikkea ollaankaan tehty… No koulua ollaan väännetty tietty kentällä. Siltä saralta ehkä kaikista hienoin tunne tuli tän viikon perjantaina, kun meitä oli ohjatulla tunnilla vain kolme. Kaikki laukannostot meni oikein ja laukat nousi niin että takaosa työnsi alta sen laukan. Jäi superhyvä fiilis. Se minkä ohjeen sain laukannostoon, oli että 1) sisäohja löysäksi, ulko-ohja pysyy tuella ja 2) sisälonkka eteen, ulkolonkka taakse satulassa. En kummempia asetellut tai miettinyt että koska annan laukkapohkeet. Cee nosti lähes istunnalla laukat. Saatiin kehuja myös siitä, että laukat nousi suoralla hevosella, ei taipuneella mihinkään suuntaan.

Opena meillä oli sellainen, joka on viimeksi joskus loppukesästä nähnyt meidät ja on kesällä pari kertaa myös ratsinut Ceellä. Hän sanoi, että olette edistyneet syksyn aikana todella paljon. Tasapaino on kehittynyt hevosella huimasti. Heti kun ope sanoi sen, niin hoksasin sen itsekin. Kun Cee tuli mulle maaliskuussa niin ei meinannut kenttä riittää kun se meno oli aika tasapainotonta. Hitsi vieköön, ollaan me sitten jotain tehty oikein!

Cee kävi myös kouluvalmennuksessa mun kummitytön kanssa. Valmentaja oli sanonut, että hepalla riittää liikettä kansalliselle tasolle. Aika jännä juttu, kun ei päästy kuitenkaan Helppo C:stä läpi viikko ennen sitä valmennusta… 😀 Noo… tikulla silmään sitä joka vanhoja muistelee. Kohti uusia haasteita vaan!

IMG_0717

Esteitä ei olla hypätty, pohja on ollut haastava kun kelit on olleet välillä plussan ja välillä miinuksen puolella, mutta lunta ei kuitenkaan ole satanut. No nyt on lunta ja pakkasta – tosin hetihän se lupasi lämpenevää… Eilen kuitenkin laitoin kentälle puomeja ja menin niitä maastakäsin. Ensin käynnissä, sitten ravissa ja lopuksi nostin kolme puomia puomikasaksi ja mentiin sitä ravikavalettina. Hienosti nousi jalat.

Muutenkin alkaa toi narutyöskentely olla hanskassa kohtuullisen hyvin. Seuraavaksihan meillä on tavoitteena saada onnistumaan laukka maastakäsin ja todella kootut askellajit, siis käynti ja ravi paikallaan. Pieniä haasteita pitää olla suokkipojalle tarjolla 🙂 Maastakäsittelyä teen edelleen kerran viikossa, ns. vapaapäivänä. Ihan täysi vapaa ei Ceelle oikein sovi, se tykkää työnteosta sen verran paljon. Mä vähän luulen myös, että se ei puuhaile tarhassa juurikaan mitään, joten nää puhastelut tarjoaa ajanvietettä. Eikä siinä mitään, en mä itsekäään kaipaa hevosvapaata (paitsi jos on pakko).

Ceellä kävi myös ratsuttaja, sama joka ratsii sen noin kerran kuukauteen. Ammattilainen. Kaikki askellajit oli parantuneet edellisestä kerrasta. Työmotivaatio oli huikeasti parempi – ainoastaan pari kertaa Cee ei jaksanut kuunnella ja silloin mietittiin hetken aikaa, että mitä pitikään tehdä. Koko ratsutuksen ajan se nyökkyi nöyränä, työteliäänä peräänannossa ja työskenteli koko kroppaansa käyttäen. Uskomattoman hienon näköistä menoa oli!

Tässä kuussa pitäisi taas ottaa edistymiskuvat – miltä Cee näyttää 9 kuukauden merkin kohdalla. No ainakin sillä on hyvä talvikarva 😀 Ehkä sitten joululomalla, jos mies ehtisi kuvailla päiväsaikaan…

Näin pimeinä iltoina oon puuhastellut kaikenlaista pientä hevosaiheista. Eilen illalla syntyi aiemmin ostamastani maastosatulahuovasta heijastinhuopa. Huopa on tarkoitettu tietty maastoon mutta erityisesti silloin kun en itse ole selässä, vaan lähden kävellen maasta. Silloin hevonen ei näy kovin hyvin, joten lisäsin sitten näkyvyyttä – mikään loimihan ei käy, koska Cee ei ole loimihevonen.

Otetaan yksi kappale satulahuopia ja yksi kappale heijastinliivejä. Leikataan heijastinliivistä kaikki heijastimet + mahdollisimman iso osa keltaista huomio-osaa mukaan. Tämä sen takia, että valoisalla ajalla heijastinosuus ei juurikaan näy, mutta se huomio-osa kylläkin. Sen jälkeen ommellaan ensin käänteet yksittäisiin palasiin. Sommitellaan palaset huovan päälle ja ommellaan päistä kiinni huopaan. Kokonaan niitä ei ainakaan omasta mielestäni tarvitse ommella, koska ei ne siitä mihinkään irtoa.  Ja vielä viimeiseksi huolitellaan kääntöpuoli. Huomaa, että niihin kohtiin, joihin tulee satula tai loimivyö tmv. huolittelut kannattaa tehdä erityisen hyvin, jotta ne ei paina tai hankaa hevosta.

IMG_0771  IMG_0773

Tässä ompelua vaille valmis huopa 🙂 Tänään testataaan sitä maastossa!

IMG_0778

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: