Vuosi 2013

30 Dec

Uskomatonta! Huomenna on vuoden viimeinen päivä! Apua…mihin nämä päivät, viikot, kuukaudet ja vuodet oikein häviävät…?!

Tähän aikaan vuodesta on kuitenkin tapana pohtia kulunutta vuotta, sen kohokohtia ja ehkä jopa niitä vastoinkäymisiä. Taidan tehdä niin itsekin, jos ei minkään muun takia niin ainakin sen takia, että sitten voin itse lukea näitä kiikkustuoli-iässä (tai katsella 6D-lasien takaa, ihan miten vaan). Rajoitan muistelot näihin heppajuttuihin kuitenkin 😉

Vuodessa 2013 parasta oli tietysti Ceen tulo <3. Varmaan ihan hirveä yllätys kaikille. Omasta mielestäni olen muuttunut jopa ihan ihmisenä (paremmaksi) sen jälkeen kun elämääni saapui suomen”vihi”hevoseni. Kärsivällisyyttä ja rauhallisuutta, iloa ja onnea olen saanut roppakaupalla lisää maaliskuun jälkeen. Kuva alla on kesän estekisoista.

_O6V7150

Vuodessa 2013 tylsintä oli piiiiitkkäääää syksy, joka ei ole ohi vieläkään. Hetken aikaa jo saatiin nauttia lumesta ja sitä myöten myös valoisammista päivistä, mutta nyt ollaan taas takaisin synkässä, pimeässä, märässä kuraisessa, ärsyttävässä kelissä. Cee ei todellakaan pidä a) vesisateesta ja vielä vähemmän b) mutaisesta kentästä. Näin ollen ohjatut tunnit ovat vähintäänkin haastavia näillä keleillä, kun pitäisi saada työmotivaatio ja hyvä muoto liikkua hevosesta esille. Kuva Ceen ekasta ratsutuksesta Vappuna.

_O6V1787

Vuodesta 2013 jään kaipaamaan …hmm…tämähän onkin vaikea! Oikeastaan kaikki kivat tänä vuonna tapahtuneet asiat voivat toistua ja toistuvatkin toivottavasti tulevina vuosina. Kaikki ihanat laidunpäivät, maastoretket, upeat kesäkelit, oppimisen ilo, leiri, valmennukset, kisat… Niissä ei sinänsä missään tapahtunut mitään NIIN ainutkertaista, etteikö sitä voisi tapahtua uudelleen. Erityisesti jään kaipaamaan helmikuussa edesmennyttä koiraamme Maria <3. Liittyyhän Mari hevosiin siten, että se vahti useamman vuoden laitumella olevia hevosia takapihan terassilta 🙂 Kuva Marista – vauhtia ja vapauden hurmaa kotipihassa!

rekku

Vuoden 2013 tapahtumista en halua koskaan kokea sitä hetkeä kun Cee pääsi karkuun laitumelta haettaessa, laukkasi tietä pitkin silmistä pois ja sydän kurkussa juoksin perään katsomaan miten sille kävi. Onneksi, onneksi, onneksi se juoksi tallin alakentälle ja riemuiten veti siellä kiitolaukkaa ympäriinsä. Harmillista kyllä se samalla astui useammankin kerran riimunnarun päälle, joka nykäisi aina niskasta ja poltti jäljet vuohisiin… Kiinni sain sen vasta kun se laukkasi kentän aukiolevasta portista ns. metsätarhaan ja pysähtyi sinne kuusen alle huohottaen. Aikamoinen reeni hiki tuli siinä hevoselle mutta palohaavat paranivat nopeasti eikä siitä jäänyt pelkotiloja hepalle. Kuvassa 40-vuotislahjaksi saamani Harmo. Harmo seisoo kiltisti kenkätelineen vieressä vartiohommissa.

harmo

Vuonna 2013 opin ratsastuksesta ihan hirveästi uusia asioita! Niin paljon, etten edes pysty luettelemaan niitä kaikkia tässä. Ehkä kaikista eniten on tasapainoni parantunut ja se taas vaikuttaa kaikkeen ratsastuksessa, joten samalla se on tärkein asia (vaikka onkin enemmän kehollista oppimista). Kuva lokakuun irtohypytyksestä (Ceen toisesta).

IMG_1011-17

Vuodesta 2013 jää mieleen se hieno onnistumisen fiilis, että olen Ceen kanssa saanut kokea hienoja hetkiä runsain mitoin ja kumpikin meistä on edistynyt “valitsemallamme tiellä” 🙂 Mikä hienointa, olen saanut kommentteja että minä olen kouluttanut Ceestä sen mikä se on tänään. Ja se on todella hieno nuori ratsunalku, joten se on paljon sanottu se! Kuva hieman uteliaasta Ceestä 🙂

IMG_0449

Toivotan kaikille blogin lukijoille ihania vuoden viimeisiä päiviä ja vielä suloisempaa ensi vuotta!

Advertisements

2 Responses to “Vuosi 2013”

  1. keppari January 1, 2014 at 3:16 pm #

    Olisi kiva jos tekisit postauksen tavotteista vuodelle 2014! Olet tehny Ceen kanssa paljon töitä ja edistynyt huimasti 🙂 , joka on ihailtavaa. Mitä sinä sait joululahjaksi entä Cee??

    • TKa January 1, 2014 at 6:49 pm #

      Hyvä idea ja vähän sen suuntaista olen tässä itsekin pohtinut postaavani! Tavoitteitahan on, pitänee ensin vähän kirkastaa niitä vielä ennen kuin uskaltaa kirjoittaa ne “ääneen” 🙂 Joka tapauksessa joitakin kisoja on tarkoitus saada mentyä, jotta kokemusta kertyy ja tietysti oppia uusia asioita. Mutta pitääpä kirjata ihan kunnolla tavoitteet ylös!

      Cee oli ollut kiltti, joten se sai joululahjaksi multa omenanmakuisia nameja, kisahuovan (valkoisen) ja kisoja varten harjakassin harjoineen. Tallikavereilta se sai piparin (hevosen muotoisen) ja lakritsinmakuisia nameja. Jouluaterialla (ja siitä eteenpäinkin säkillisestä riittää) Cee nautiskeli liotettua pellavarouhetta porkkanoiden ja leipien kera.

      Itse sain lahjaksi Euro-Starin ihanan Tilda-fleecetakin, ratsastukseen sopivia kerrastoja ja lämpimiä sukkia sekä itse ostin itselleni lahjaksi talviratsastushousut ja talviratsastussaappaat. Olin siis ollut kiltti itsekin, selvästi. 🙂

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: