Pakkaspäivät on ihan yhtä hyviä reenipäiviä kuin muutkin

24 Jan

Viikon aloitti ohjattu tunti. Aloitettiin yksittäisellä puomilla loivalla kiemurauralla kevyessä ravissa. Ceellä oli vauhti päällä heti alusta lähtien, kun puomit vaan näki, mutta kiemuraurasta tuli silti oikein hyvä, taivutukset onnistui ja tahtikin pysyi ihan hyvänä. Toinen harjoitus tehtiin keskiympyrällä, ensin vasemmassa laukassa. Laukka nostettiin uralta ympyrälle lähdettäessä, ympyrän kaarella oli maapuomi, vinopuomi ja maapuomi. Aika mukavasti meni tämäkin harjoitus, vinopuomi oli melko matalalla nostetustakin päästä, joten siitä ei juurikaan tarvinnut hypätä yli, kunhan nosti vähän jalkojaan enemmän.

Suunnanvaihdon jälkeen otettiin keskiympyrällä oikeassa laukassa samat,  mutta vinopuomi oli nostettuna korkemmalle. Tässä piti vähän jo säätää keskiympyrän ensimmäistä maapuomia kauemmas, koska hevosilla ei oikein askel osunut vinopuomille hyvin kun se oli nostettu sen verran korkeammalle, että siitä piti hypätä yli. Yhden kerran Cee olisi halunnut vaan laukata täysillä koko ympyrän tai ehkä suoraan jopa “esteelle”, piti siis rauhoittaa tilanne ja ottaa koko homma uusiksi. Mutta sitten harjoitus menikin tosi kivasti.

Jälleen vaihdettiin suuntaa ja aikaisempi vinopuomi nostettiin pystyksi. Pysty mentiin oikeassa laukassa. Saatiin ihan hyvät toistot, ei yhtään tiputuksia, rytmi pysyi hyvänä, vaikka jouduinkin pidättämään ihan kunnolla esteelle tultaessa. Ainut korjattava asia oli se, että ajauduimme vähän liian vasempaan reunaan ja jouduin sitä korjaamaan, jolloin Cee vaihtoi laukan esteen päällä. Se tie on vaan niin tärkeä juttu!

harkkaxViimeisenä harjoituksen mentiin samaa pystyä vasemmassa laukassa, hieman kaarevalla lähestymisellä. Pystyn korkeus oli nyt 65 senttiä, mikä lienee isoimmat Ceellä (ja ehkä näin aikuisiällä ylipäätään) hyppäämäni esteet. Vaikka nuorena olen hypännyt 120 senttiäkin… niin se oli silloin ja nyt on nyt. Näyttää olevan niin, että tuo noin 60 senttiä on se korkeus, jossa pitää alkaa hyppyasentoa muuttaa. Sain nimittäin ohjeen mennä vähän enemmän hyppyyn mukaan eteenpäin. Tähän mennessä mun melko pysty asento on ollut hyvä, mutta nyt saa alkaa mennä eteen. Pitääpä siis harjoitella noita “isompia” 😉 hyppyasentoja!

Tiistaina päätin tehdä kevyemmän harjoituksen kentällä, koulua. Tein siis jälleen kulmia, takaosan käännöksiä ja lopuksi käyntipiruetit (takosan käännökset 360 astetta) kumpaankin suuntaan. Hienosti meni ja tunsin kuinka takajalat astuivat koko ajan! Olin tosi tyytyväinen Ceen suoritukseen – varsinkin kun ensin kentällä oli yksi hevonen meidän kanssa, joka lähti (sille piti hirnua perään), sen jälkeen kentälle tuli toinen hevonen (mutta se ei ole Ceen “suosikkeja” joten sitä ei kauheasti huomioitu), vielä tuli takaisin sen ensin lähtenyt ja sillä ja tällä toisella tuli skismaa keskenään ja siinä tuli kaikkea hässäkkää ja sitten maastossa liikkui hevosia ja valoja ja metsässäkin rapisi ja…. Eli suoritus oli siihen nähden valtavan hyvä! Tehtiinkin vain yhdet toistot noita piruetteja, koska ne meni heti kerralla purkkiin.

Kouluhevosten (nuorten) koulutuksesta on kiva artikkeli Hevosnetissä, siitä tuon käyntipiruettiajatuksen sainkin. Youtubesta löytyy paljon videoita aiheesta, tässä linkki yhteen. Se mikä pitää aina muistaa, on että takajalkojen tulee liikkua, ne eivät saa jäädä ruuvaamaan paikoilleen (videossa näkyy sekä että, eli ruuvaamista ja liikkumista). Jos haluat etsiä lisää, niin takaosankäännös on turn on the haunches 🙂

Muuten yritin saada hevosta vaan rennoksi, eteen-alas, tahdikkaaksi ravissa (ilman teputusta, jota se alkaa tehdä heti kun se jännittyy), taipumaan ja asettumaan… Perusjuttuja ja sanoisin että ihan ok onnistuttiin siinä. Talliin palautui iltaruoalle aika tyytyväisen oloinen heppa ❤

Keskiviikkona oli viikon toisen ohjatun tunnin vuoro. Jälleen vuorossa puomeja ja esteitä, vähän erilaisessa muodossa vaan. Alkulämppien jälkeen aloitettiin oikeassa kierroksessa keskiympyrällä ravissa kolmella puomilla. Jälleen kerran rytmi oli tärkeä. Saatiin pari hyvää suoritusta, joissa rytmi oikeasti pysyi koko ympyrän ajan samana ja ylipäätään hyvänä. Toisena harjoituksena keskimmäinen puomi nostettiin kavaletiksi ja nyt ympyrä mentiinkin laukassa. Saatiin tähänkin pari hyvää toistoa, pari kertaa meni kyllä vähän ryysäämisen puolelle. Mutta jälleen – keskittyminen rytmiin toi tuloksia.

Vaihdettiin suuntaa vasempaan kierrokseen ja siinä mentiin samaa keskiympyräharjoitusta – maapuomi, pikku-pysty maapuomi laukassa. Ihan ensimmäinen suoritus meni aivan penkin alle! Cee ryysäsi jo puomille, joten piti ottaa se siitä haltuun ja aloittaa alusta koko tehtävä. Siinä välissä vaan toinen ratsukko tuli siihen väliin suorittamaan?! joten jouduin ottamaan ihan käyntiin asti ennen kuin lähdin uudestaan. Jännä juttu kuinka sitä on tottunut siihen, että kaikki katsoo mihin väliin menee, ettei mene toisen hevosen peräpäähän kiinni, että tiedetään väistämissäännöt ja että kaikki ymmärtää katsoa onko suorituspaikka vapaa ennen kuin lähtee tekemään omaansa. Plus että kaikki tietää, että kun edellinen on tehnyt niin seuraava lähtee heti tekemään omaansa eikä kierretä 10 kierrosta kenttää ympäri. Mutta sitten kun tuleekin “muuttujia” niin koko pakka menee sekaisin. Että mä siis vaan haluan mun normi-ratsukot tunneille takaisin 🙂

No joo, siis vasemmassa kierroksessa mentiin tehtävä pariin kertaan ja sitten esteestä tehtiin okseri. Saatiin Ceen kanssa mennä vaan pienempää okseria, ilmeisesti kun oltiin jo maanantaina hypätty JA kenttä oli edelleen aika kova. Mutta ei haittaa mua – saatiin taas hiottua tekniikkaa kumpikin oikein kivasti. Oikeaan kierrokseen yksi hyppy muuten tuntui aivan mielettömän hienolta – ihan kuin oltaisiin liidetty esteen yli! Ihana tunne! Hieno Cee ❤

Loppuun taas verkkailua omaan malliin, annoin Ceen venyttää eteen-alas ja se menikin tosi rennosti. Lopuksi tallissa vielä kuivatusloimi päälle ja venyttelyt leipäpalan kanssa, iltasapuskat ja niin tyytyväisen näköinen polle jäi yöunille! Toi on mulle tässä heppailujutussa todella tärkeätä – se että hevonen näyttää tyytyväiseltä. On päiviä jolloin tallille tullessa näkee että Ceellä on todella huono päivä ja se on tosi huonotuulinen. Jos sellaisena päivänä tallille jää kainalomurunen lempeällä katseella ja rentoudella, niin sitten voi taputtaa itseään olalle hyvin tehdystä työstä. Sellaista hyvää oloa haen paitsi itselleni, myös hevoselle.

Eilen torstaina arvoin kahden vaiheilla – mennäkö ilman satulaa kentälle tekemään vähän käyntityöskentelyä vai mennäkö naruhevosen kanssa vähän puomeja ja pujottelua ja peruutuksia. Kun menin tallille, niin siellä oli pari yksäriä kentällä ja päätin mennä sinne katselemaan vähäksi aikaa. Siinä vierähtikin puoli tuntia ihan huomaamatta. Kun sitten menin sisään niin R-kaveri tuli myös ja yhdessä tuumin päätettiin mennä naruhevosilla kentälle. Niinpä laitettiin hevoset kuntoon ja lähdettiin kentälle. Otin mukaan otsalampun, jotta näen puomivarastoon sisälle. Cee seisoi niiiiin nätisti varastossa puoliksi sisällä kun otin esille puomeja ja nostelin niitä R:lle kentälle vietäväksi. Kerran se otti pari askelta taaksepäin kun yksi jakkara meinasi lähteä puomin mukaan ja pyöri Ceen jalkoihin. Ilme oli vähän sellainen, että mitä mun tolla pitää tehdä?! Ja sitten piti haistella jakkaraa ❤

IMG_1565-67

No mutta mentiin puomeja isolla voltilla, pujottelua, väistöjä, peruutuksia ja vähän raviakin ympäri kenttää. Lämmin tuli mulle mutta niin tuli heposellekin, koska se ihan höyrysi kentällä kun lopetettiin. Oli taas oikein kiva tallireissu ja tuli tosi hyvä mieli kun heposellakin oli selkeästi hyvä mieli. Testasin vähän tallissa vielä selän köyristämistä (tai takaosan alle rullaamista, kuten se ehkä hienommin sanotaan) yhden youtube-videon pohjalta (kohdassa 5:40). Sain pienen reaktion aikaiseksi, pitänee harjoitella tota vähän enemmän, koska hieroja tosiaan sai samalla otteella selän nousemaan noin 20 senttiä…

Ps. Akku kestää näillä pakkasilla vain päivän. Pidin sitä nyt kaksi päivää (eli vein ke-aamuna, oli päällä ke-päivän, yöpyi pakkasessa, oli päällä to-päivän ja to-illalla hain akun pois). Parempikaan akku ei kestänyt kahta päivää, vaan vesi oli kevyesti riitteessä kun eilen illalla vein lämminvesitäydennyksen. Mutta, näin itseäni ajatellen, lataan akkua joka päivä ja vien lämmintä vettä joka ilta aivan mielelläni. Hevoset oli juoneet eilisen päivän aikana 20 litraa vettä. Ihan sydäntä lämmittää!

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: