Apua, kehitytäänkö me?

29 Jan

Mitä jos mä uskaltaisin sanoa, että joskus mietityttää sellainen juttu, että kehitytäänkö me vai ei? Olisko se hyvä juttu – että uskaltaa tunnustaa ettei tiedä, että uskaltaa kysyä ollaanko kehitytty, että haluaa ylipäätään tietää ja kysyä? Vai olisko se huono juttu – ettei osaa itse sanoa, ettei uskalla uskoa? Vai tarkoittaako se, että kysyy ääneen, vaan sitä että kuvittelee kehittyneensä ja haluaa kuulla vakuutteluja muilta? Mitä jos? Entä jos? Jos vaikka? Apua!

Aina välillä tulee uskonpuute, mutta sitten sellaiset päivät kuin sunnuntai ja maanantai, tuo sitä varmuutta takaisin. Ceellä piti olla vapaapäivä sunnuntaina, mutta sen sijaan menin kentälle, satulan kanssa ja työskentelin 45 minsaa tahdilla ja ajatuksella. Siihen päälle vähän metsäilyä ja ratsin jälkeen mulla oli MAHTAVA fiilis! Keskityin laukkaan ja sen tahtiin. Laukattiin varmaan 20 minsaa, ei yhtä mittaa vaan pätkissä, mutta yhteensä kuitenkin ton verran. Ja se laukka pyöri. Ja ne laukat nousi 100 % oikein. Ja niistä laukoista siirryttiin raviin ja käyntiin rauhassa ja hienosti. Ja ne laukat nousi käynnistä ja ravista. Ja niissä laukoissa oli kokoamista ja venymistä. Ja kerta kaikkiaan – ne laukat oli mahtavia.

Ja kun sitten iltasella istahdin tähän sohvalle kirjoittamaan tätä postausta, niin oikein mietin tätä juttua. Ja siis, kyllä – ollaanhan me kehitytty, kumpikin. Nimittäin noi laukkajutut on tulosta Ceen kehittyneestä tasapainosta ja voimasta ja kunnosta ja muodosta. Ja mä olen kehittynyt hurjasti esim. pohje pysyy nykyisin paikallaan aika hyvin. Kevyessä istunnassa mä pysyn ilman että otan ohjasta tukea. Ja niitä on muitakin. Mutta pointti tässä on, että kyllä sitä kehittymistä on, kunhan vaan istuu alas sohvalle ja vähän miettii. Arkipäivässä ei vaan oikein ehdi miettiä, jos ei ota aikaa sille miettimiselle. Sitä vaan mennä tössöttää eteenpäin. Kisathan olis sitä varten, että niiden avulla saisi ulkopuolisen näkemyksen kehittymisestä. Mutta kisojen suhteen tein aikaisemmin sen päätöksen, että seuraavat kisat vasta kun ollaan ulkokentillä (tai hemmetin isossa maneesissa, jossa muut hevoset on sisällä samaan aikaan). Eli odotellaan niitä vielä…

vertailu

Maanantaina sama hyvä pössis jatkui ohjatulla tunnilla, aiheena sulkuväistöt ravissa ja laukassa. Suoraan sanottuna oltiin aika liekeissä. Ihan kuin Cee olis sunnuntaina tajunnut miten laukataan ja maanantaina jatkanut siitä mihin päästiin eilen. Tahdikasta, pyörivää laukkaa. Taipumista, asettumista. Ei maannut kuolaimella vaan oli kevyt kädelle. Tykkäsin.

Sulkuväistö tehtiin näin: pitkällä sivulla uralla ravia/laukkaa asettaen jo sulkuväistön suuntaan, pidätteet ja lyhyelle sivulle tultaessa täyskaarto kootussa askellajissa, sulkuväistöä uralle takaisin. Ravissa voi tehdä lyhyemmän sulkuväistön mutta laukassa väistöstä tulee väkisinkin kohtuullisen pitkä. Laukassa tehtävää jatkettiin pitkän sivun loppuun asti, eli ei menty kaarretta vastalaukassa vaan otettiin raville. Ceelle tää oli helppoa, koska se ei vaihda laukkoja vielä juurikaan kuin esteillä. Sen sijaan laukanvaihtelijat saattoivat vaihtaa laukan jo pitkällä sivulla. Mikä on huono juttu sitten kun pitäisi mennä kouluohjelmaa vastalaukassa.

Se mikä pitää vielä sanoa, on että varsinkin oikeassa laukassa tehty täyskaarto tuntui upealta. Laukan poljenta tuntui ihan takapuolen alla. Huh. Näitä lisää, kiitos 🙂 Eilen puuhailtiinkin sitten ihan vaan sileällä maastakäsin. Tehtiin väistöjä, voltteja, vähän ravia, pysähdyksiä, kaariuria ja peruutuksia. Ja ne peruutukset oli hyviä. Nyt menee hehkutuksen puolelle, mutta menköön. Ja ihan varmasti noilla laukkatreeneillä oli vaikutusta peruutusten laatuun. Mentiin kerralla noin 20 askelta taaksepäin, hyvällä tahdilla, ei ryysäystä eikä hiippailua vaan ihan kunnon peruutusaskeleet. Upea Cee ❤ Tukka meni vähän hepalla sekaisin kun olin niin tyytyväinen sen peruutukseen ja intouduin vähän rapsuttelemaan kiitokseksi…

IMG_0903

Ja loppuun vielä lämmitettävä vesiastia-päivitys. Meillä on nyt ollut pakkasta noin 12-15 astetta. Päivän juomasaldo on noin 20-30 litraa kahdelta hevoselta (klo 8 – 16). Vesi on pysynyt sulana ja nyt lämmitin on ollut ykkösellä. Ykkösellä parempi akku kestää kaksi päivää (ja risat), kakkosella päivän (ja risat). Huonompi harrasteakku kestää suunnilleen suunnilleen puoltoista pvää / päivän. En ole toistaiseksi kokeillut astian toimivuutta ilman lämmitystä, mutta koska vesi on aina sulaa aamulla, niin oletan että se pysyisi päivän näillä pakkasilla sellaisena, että turvalla saa mahdollisen riitteen rikki. Taidan kuitenkin astiaa ilman lämmitystä kokeilla vasta kun pakkasia on vaan muutama aste.

IMG_0882

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: