Edistymispostaus kuvineen (este)

16 Feb

Harmillisen vähän on kuvamateriaalia estehyppelöistä viimeisen 11 kuukauden ajalta. Korvatkoon sanat sitten kuvat tässä postauksessa, tosin kuviakin onneksi löytyy joitakin 🙂

Toisessa koeratsastuksessa viime vuoden maaliskuussa päästiin hyppäämään, tosin hypättiin vain erittäin pientä ristikkoa (ehkä noin 30 senttiä). Cee imi esteelle ihan hurjasti, vaikka epävarmuutta olikin itse hypyssä. Se oli toisaalta tiedossakin, koska sillä ei oltu juurikaan hypätty. Eikä mikään ihme sinänsä, koska sehän oli aika pulskassa kunnossa… Myös ratsiope testasi toisessa koeratsissa Ceen ja hyppäsi muutaman kerran samaa ristikkoa kuin minäkin. Open alla Cee meni kyllä huomattavasti nätimmin ja rauhallisemmin esteistä yli.

Ekan kerran kotona hyppäsin Ceellä viikko sen jälkeen kun oltiin tultu, hiihtolomakurssipäivän toisella tunnilla. Olen kirjoittanut itselleni muistiin vaan, että Cee oli esteissä hyvä! Ja että esteissä laukat nousi hyvin, mutta selkeästi myös vauhtia oli hetkittäin ollut “hieman” liikaa… Nyt kun tarkemmin muistelen, silloin hypättiin ihan yksittäistä ristikkoa – jo senkin vuoksi että oli talvi, mutta myös sen vuoksi että Ceellä ei tosiaan oltu hypätty kuin yksittäisiä ristikoita ylipäätään. Ja ehkä myös sen vuoksi että Ceellä tuota ylipainoa oli tosiaan se noin 100 kiloa 😉

Kevään aikana hypättiin aika paljon ristikoita mutta myös pieniä pystyjä ja opeteltiin siihen, että esteitä voikin olla useampia peräkkäin. Erikoisesteet oli alkuun aivan hirveitä – yhdelläkin tunnilla putosin muurilla varmaan 5 kertaa peräkkäin ennen kuin pääsin siitä yli. Tosin ope kävi selässä siinä välissä ja pisti Ceen menemään siitä yli useamman kerran. Tuosta kokemuksesta oppineena alettiinkin hypätä Ceen kanssa erikoisesteitä maastakäsin ensin. Eli talutin erikoisesteiden yli käynnissä molemmista suunnista ja sen jälkeen juostiin niiden yli ja hypättiin. Ei tarvinnut tehdä näin kovin montaa kertaa ja sen jälkeen ne olikin jo ihan ok – myös uudet, joita ei oltu menty ennen. Siitä tuli aika nopeasti rutiinia, siitä että niistä on tarkoitus mennä yli, eikä pysähtyä ihailemaan.

Kesäkuussahan mä mursin kylkiluuni, joten ensimmäisistä oikeista kesän esteharkoista pääsi nauttimaan muut ratsastajat… Tässä kesäkuun alusta yksi kuva. Huomaa erityisen suuri pystyeste 😀 Kuskina Kata.

image

Kesäkuusssa  edistyminen oli hurjaa, tietysti kun toistoja sai alle enemmän. Cee alkoi tajuta mistä tässä hyppäämisessä on oikein kyse. Kesäkuun lopussa meno oli tällaista, kuskina Emppu. Vauhtia oli kuitenkin sen verran paljon, että junnut ratsivat Ceellä olympiakuolaimella. Itsehän podin edelleen murtunutta kylkiluutani ja vain ajattelin ratsastamista. Muurista Cee hyppäsi ensin yli noin metrin loikalla, mutta tässä näkee että ei se sitten pientä hevosta syökään!

image

Heinäkuussa pääsin taas itse selkään ja tässä menoa leirikisoista heinäkuun puolivälistä. On toi estekorkeus nyt sentään jo jotain – ei ihan pelkkä kavaletti 😀 Hyvin nostaa hepo jalkojaan, mutta ohjan kireydestä huomaatte, ettei voinut yhtään myödätä reilummin, muuten ei kenttä riittänyt. Tämä este oli lyhyellä sivulla ja sille tultaessa oli pitkällä sivulla ollut juuri sarja, joten melkein mentiin ohi esteestä, kun vauhti oli vähän päässyt kertymään… Itse kuitenkin ratsin ihan kolmipala-kuolaimella.

image

Kesä treenattiin erilaisia esteitä, myös maastoesteitä Cee pääsi kokeilemaan junnujen kanssa. Oli kuulemma mennyt ihan kivasti. Erikoisesteitä harjoiteltiin kovasti, sekä maasta että selästä käsin. Alla kuvassa Jansku esteharjoituksissa syyskuussa. Erikoisokseria pukkaa ja hienostihan siitä mentiin yli. Myös sininen laine-este, jossa alla oli kukkaruukkuja, meni yli ihan ihmettelemättä.

image

Ja tähän kesäkausi päättyi, eli seuran estemestaruuskisoihin. Kuvassa Jansku Ceellä 60 sentin luokassa. Puhdas rata kokonaisuudessaan, sijana 7/15. Ja kuten näkyy, estekorkeus nousi puolessa vuodessa noin 20 sentistä 60 senttiin ratana ja yksittäisenä 70 senttiin. Talvella päästiin vielä jatkamaan esteharkkoja korkeuksillakin, koska kelit sen sallivat ja yhdellä tunnilla vetäistiin 70 senttinen okseri! Että jos on ratsu kehittynyt niin on kyllä ratsastajakin!

image

Ceen ensimmäinen irtohypytys oli syyskuun alussa ja siellä mentiin noin 40 senttiä. Lokakuun alun irtohypytyksessä mentiin 60 senttiä. Ensi kuun alussa on seuraava hypytyspäivä ja jos kelit sallivat, niin voi olla että testaillaan jo vähän isompaakin 🙂

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: