Aina ei mene niin kuin Strömsössä…

9 Mar

Kulunut viikko ei ole ollut niitä kaikkein hienoimpia kohta vuoden mittaisen hevosen omistajuuteni aikana. Ehkä jopa surkeampi kuin mitä viime kesäinen kylkiluun murtuma. Tai ehkä ne jakavat surkeuden ykköstilan.

Kaikki alkoi viime sunnuntaina, kun Ceellä oli vapaapäivä. Edellisestä vapiksesta oli jo aikaa ja itselläni oli laskiaisriehan valmisteluvelvollisuuksia – makkaranpaistoa kyläläisille. Niinpä vapaapäivä sopi siihen kuin nenä päähän. Tai niin kuvittelin vielä kun aamulla silmäni aukaisin.

Tallikaveri soitti kuitenkin puolen päivän aikoihin, että kun oli vienyt oman hevosensa tarhaan, niin oli huomannut kolme isoa vekkiä Ceen oikeassa takajalassa. Hänen mielestään ne olivat sen kokoisia, että ne olisi syytä hoitaa. Joten eipä siinä sitten mitään – makkaranpaistojen jälkeen suunta olikin kohti tallia ja vapaapäivä oli unohdettu. Olipa hyvä että kaveri soitti, vekit olivat varsin kunnioitettavan kokoiset ja ehdottomasti vaativat hoitoa. Jalka oli turvoksissa ja nesteinen. Ilmeisesti Ceellä oli ollut jotain vähän isompaa asiaa viereisen tarhan heposille ja se oli runtaissut tarhojen väliseen aitaan, mikä oli sitten kuorinut lihaa jalasta pois.

IMG_0967

Hieman jouduin neuvottelemaan haavojen puhdistuksesta Ceen kanssa, jalka oli sen verran kipeä. En ensin laittanut hevosta kiinni vaan yritin muina naisina ottaa takajalasta kiinni. Ei onnistunut. Pakko oli laittaa kiinni ja sittenkin mentiin vähän aikaa hippaa ympäri karsinaa. Jopa tallinpitäjäkin sai aikamoiset ilmalennot, kun piti etujalkaa ylhäällä samalla kun tsekkaili kipeää takajalkaa. Cee riuhtaisi etujalan irti sellaisella voimalla, että tallinpitäjä huomasi yhtäkkiä istuvansa karsinan kulmassa. Eihän siinä voinut muuta kuin nauraa.

Maanantai ja tiistai olivat siis pyhitettyjä taluttelulenkeille. Vähän oli liikelaajuudessa sanomista, vaikka painoa Cee ottikin ihan hyvin käynnissä kipeälle jalalle. Tiistaina kokeilin muutamaa askelta ravia, itse juosten vieressä ja se vaikutti olevan ihan ok. Jalka oli turvoksissa edelleen, mutta Cee otti kuitenkin painoa siihen päälle. Siinä sunnuntain rytinässä Cee oli hukannut myös toisen etukenkänsä ja kenttä plus maastot olivat liukkaat, joten senkin vuoksi alkuviikko oli pelkkää taluttelua.

IMG_0955

Keskiviikkona tuli kengittäjä ja kyllä jännitti, antaako Cee kengätä kipeän takajalkansa! Onneksi meidän kengittäjä osaa asiansa ja kengittikin hevosen siten, että seisoi aika sivussa ja piti jalkaa haavojen alapuolelta kiinni. Niinpä saatiin uudet tilsakumittomat kengät jalkaan ja päästiin selästä käsin liikuttamaan. Menin kentälle kengityksen jälkeen ja aika pitkään tein harjoituksia käynnissä, jonkin verran ravissa (joka oli puhdasta), mutta en edes kokeillut laukkaa. Loppukäynnit kävin kävelemässä maastossa, jolloin huomasin että alamäet on vaikeita. Paine tuntui siis ilmeisen epämukavalta alamäkeen, siihen kipeään jalkaan.

IMG_1024  IMG_1032

Torstaina haavat olivat ihan ok, mutta turvotusta jalassa oli edelleen ja vähän lämpimämpi se oli tunnusteltaessa kuin muut jalat. Mutta koska siinä oli edelleen nestettä, niin ihan varmasti siinä lämpöä onkin. Menin alkukäynnit maastossa (ilman alamäkiä) ja sen jälkeen kentälle. Aika paljon tein edelleen käynnissä ja ravissa, mutta kokeilin laukkaakin. Vasen laukka pyöri hyvin ja oli ok. Oikea laukka… Huh-huh. Se oli varmaan kahdeksantahtista. Kauheata rämpimistä. Niinpä jätettiin laukat tekemättä siltä päivältä. Jalka kuitenkin suli tosi hyvin liikutuksessa ja suoja alkoi pyöriä jalassa.

Perjantaina olin ilmoittautunut ohjatulle tunnille – ekalle tuon äksidentin jälkeen – ja kysyin opelta että kannattaako tulla. Kerroin noista laukoista ja muusta. Ope sanoi että tule vaan, hän sanoo sitten jos se on epäpuhdas tai jos kannattaa lähteä kesken pois. Niinpä sitten menin. Keli oli surkea, kenttä oli mössöä ja raskas. Kaikki meni kuitenkin kohtuullisesti, jopa oikea laukka, vaikka siinä Cee pudotti laukan koko ajan pois. Vasemmassa laukassa se sitten tapahtui – Cee kompastui etujalkoihinsa, veti polvilleen ja minä sinkosin selästä kyljelleni kivikovaan kenttään, jossa päällä oli viiden sentin kuravellikerros.

Ceellä aukesi toinen etunen, ilmeisesti se oli astunut oikealla etujalalla vasemman jalkansa päälle. Miten se onnistuikin siinä, sitä en tiedä. Mulla rusahti kylki siihen malliin, että onkohan siellä taas kylkiluu murtunut… Olkapää ja ojentaja on jumissa eikä oikeaa kättä oikein saa nostettua ilman toista kättä apuna… Suoraan sanottuna Harmitti. Harmitti Todella Kovasti.

Ensinnäkin, Cee ei selkeästi ollut valmis koko tunnin raskaaseen ratsastukseen – oli virhearviointi multa lähteä tunnille. Toisekseen, kun Cee alkoi tuntua väsyneeltä, olisi pitänyt puhaltaa pilliin, eikä vaan jatkaa. Kolmannekseen – Harmitti Todella Kovasti. Otin täysin mutaisen takin ja hanskat pois ja yritin pyyhkiä isoimmat kurat housuista ja saappaista pois. Ja ei kun takaisin selkään – onneks oli neulepaita kuitenkin päällä aluspaidan kanssa, paljaat kädet kyllä joutui vähän kovempiin töihin kun ohjat oli aivan mutaiset. Kevyt ravi ok, ei epäpuhtautta. Testasin vielä vasemman laukan ja sekin oli ok. Hevonen selvisi siis “kaatumisesta” vain vähäisillä pintahaavoilla.

Eilen lauantaina lähdinkin sitten kävelymaastoon kaverin kanssa – sen jälkeen kun olin pessyt aivan kaikki Ceen ja omat kuravarusteet. Satula oli saanut vähän hiekkapesukäsittelyä kuraisten housujen persuksista, mutta ei sentään ollut isompia jälkiä tullut. Pesuun meni puoltoista tuntia, ehkä vähän ylikin. Oli aika likaista kamaa, varsinkin kun saappaat oli niin täynnä mutaa, että sitä oli mennyt saappaan suustakin sisälle asti! Maastossa Cee otti pari kertaa raville, pari askelta ja kun istuin siinä kyydissä, niin huh-huh. Ei harjoitusravia meikäläiselle vähään aikaan, kiitos…

Tänään siis tarjolla maastoilua edelleen ja koitetaan saada nyt ensin hevosen jalat kondikseen. Katsotaan ratsastajan kunto sen jälkeen. Mukavasti olinkin ehtinyt aloittaa kevään kuntokuurin maanantaina: aamulenkit, kyykky- ja lankkuhaasteet. Nyt niistä kaikki jää pakolliselle tauolle. Vatsalihakset on sen verran saaneet kyytiä että niillä ei paljon extraa tehdä, hyvä kun ratsit saa itse hoidettua. Näillä mennään…

IMG_0919

Advertisements

2 Responses to “Aina ei mene niin kuin Strömsössä…”

  1. Maija February 24, 2015 at 6:29 am #

    ohhoh! sulla on tosi samanoloinen hevonen kun omani 🙂 väriltään, malliltaan ja ilmeeltään. en kumminkaan löytänyt suvasta yhtäläisyyksiä.

    • TKa February 24, 2015 at 8:33 am #

      Cee on aika perussuokki 🙂 Rautias on yleisin väri nykyisin johtuen siitä että se oli aikoinaan suosituin väri jalostuksessa. Ceehän on liinahtava punarautias. Millä nimellä sun heposen löytää 🙂

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: