Kuluneet kaksi viikkoa

6 Apr

Kuten ehkä muistatte, niin Cee oli satuttanut tarhaillessaan oikean etujalkansa kaksi viikkoa sitten. Pähkäilin koko sunnuntai-illan, että mitä teen sen jalan kanssa, kutsunko ellin vai mitä teen. Maanantai-aamuna päätin siis käväistä tallin kautta katsomassa jalan kunnon. Ja jalka oli turvonnut, askel ontuva, eli ei muuta kuin elliä soittelemaan.

Kun sain lekurin puhelimen ääreen, niin kerrottuani oireet, hän sanoi että suoraan klinikalle. Oireet kuulostavat todella pahoilta. Säikähdin tästä ihan hirveästi, tietty, mutta sain kuin sainkin ellin tulemaan ensin itse katsomaan paikan päälle, ennen kuin lähtisin ontumapotilasta klinikalle roudaamaan.

Olin mennyt töihin ysiltä ja soittanut saman tien lekurille. Hän sanoi tulevansa puoli yksitoista, joten lähdin sitten melkein saman tien töistä pois. Mitäpä sitä ei nelijalkaisen karvakorvansa eteen tekisi ❤

Ontuma oli kolmonen viiden asteikolla. Haava oli pahimmassa mahdollisessa kohdassa polven takapuolella. Hyvänä uutisena etteivät nivelet eivätkä jännetupet olleet täyttyneet. Lääkäri määräsi sulfa-kuurin (viikon, aamuin-illoin) sekä kipulääkettä (illoin), kylmäystä 1-2 krt päivässä ja kävelyliikuntaa 1-2 viikkoa. Jos turvotus + ontuma ei poistu, niin jatkotutkimus klinikalla lääkekuurin jälkeen. Ihmisten tulehduskipugeeliä haavattomalla alueelle (Mobilat tmv.).

image

Niinpä eka viikko meni kävellessä. Lähes heti kun lääkekuuri oli alkanut, poistui ontuma. Turvotusta kesti useamman päivän, mutta jalka lähti hyvin sulamaan aina liikutuksessa. Nyt, toisen viikon lopussa, ollaan jo menty ravia ja vähän kokeiltu laukkaakin. Oikea laukka on epäpuhdas ja vaikea. Eli ollaan (taas) samassa tilanteessa kuin edellisen jalkakolhun jälkeen. Silloinhan se oli oikea takajalka, joka oli rikki. Ja oikea laukka hukassa silloinkin.

Ekan viikon jälkeen kuva jalasta liikutuksen jälkeen.

image

Nyt ollaan menty siis yli kuukausi sairaskierrettä (eka vekki tuli 2.3.), eikä olla päästy treenaamaan kunnolla. Kisahaaveille saa heittää hyvästit – nyt toivon vaan että Cee oikeasti paranee, eikä näistä peräkkäisistä vammoista jää pysyviä vaurioita. Tämän viimeisen vekin jälkeen Cee ja tarhakaveri vaihtoivat rauhallisempaan tarhaan, jotta ei tulisi mielihaluja potkia vieruskaverin kanssa riehuessaan jalkojaan rikki aitaan. Nyt pidetään vaan sormet ja varpaat ristissä, että kaikki menee hyvin!

Ps. Meille tuli 1 vuosi kavioliittoa täyteen 24.3. Sen kunniaksi tarjottiin porkkanakakkua sekä tallilla että töissä. Vaikka siis hevoseton on huoleton, niin kyllä hevosellinen on myös onnellinen 🙂

image

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: