Kouluvalmennusta Emilia Kaikkosen silmän alla

22 Jul

Ensimmäinen vuosi käytiin Ceen kanssa oikeastaan vain ohjatuilla tunneilla – omien treenien lisäksi siis. Aloitin aluksi kerran viikossa, sitten kaksi kertaa viikossa ja viimeisen vuoden olen treenannut kolme kertaa viikossa ohjatuilla tunneilla. Nyt ollaan aloitettu valmentautuminen pienryhmässä / yksin. Vuoden 2013 syksyllä oli kyllä kaksipäiväinen Pinkin valmennus, mutta sen jälkeen ei sitten mitään tällä saralla tapahtunutkaan ennen tätä kesää. Kuva Pinkin valkusta syyskuussa.

image

Aktivoiduin tässä loppukeväästä miettimään, että kyllä sitä pitäisi vähän kehittyäkin ratsastuksessa, vaikka näin tätiratsastaja olenkin. Ratsastuskoulun tunneilla on maksimissaan kahdeksan ratsukkoa ja aika usein näin monta onkin. Se tarkoittaa sitä, että yksittäinen ratsukko saa huomattavasti vähemmän huomiota kuin vaikkapa valmennuksessa. Vaikka sainkin Ceen menemään aina ajoittain ihan ok kuosissa, niin ne hetket olivat välähtävän lyhyitä ja harvinaisia. Yksin treenatessa näitä hetkiä tuli huomattavasti useammin mutta siltikin saattoi mennä useita päiviä ilman kunnon tatsia. Kuva omasta koulutreenistä talvella 2014.

image

Yksin treenaamisessa on se ongelma, että kukaan ei ole sanomassa, että onko sen hetken tunne oikeasti tosi vai ollaanko vaan fiiliksissä jostain pyöreästä kaulasta ja mitään ei näy selässä tai takapäässä. Kyselin siis kavereilta, että keitä heidän talleilla käy valmentajina. Sain suosituksia useammista mutta yksi tuntui heti puheiden perusteella sopivimmalta. Kysyin Emilia Kaikkoselta, tulisiko hän tänne meidän tallille valmentamaan. Emppu on kouluratsastaja, joka itsekin kisaa. Tulokset löytyvät lehdistä, netistä, Kipasta, Equipestä.

Ollaan valmentauduttu nyt kolme kertaa Empun johdolla. Ekalla kerralla olin kahden ratsukon ryhmässä ja sen jälkeen olen ollut yksilövalmennuksessa kaksi kertaa. Eka valmennus oli kesäkuun alussa eli noin kolmen viikon välein saadaan kohdistettua apua meidän “ongelmiin”. Edelleen käyn ohjatuilla ratsitunneilla, mutta niissä voin keskittyä nyt muihin asioihin kuin mitä hinkataan valmennuksissa.

Voin nyt jo sanoa, että valmennuksista on ollut todella paljon hyötyä. Tiesin että Cee kulkee helposti lapa edellä. Mulla vaan ei ollut apuvälineitä korjata sitä suoremmaksi. Ennen kuin Emppu kertoi, miten sitä saa suoremmaksi. Mä tajusin heti mitä pitää tehdä ja Cee suoristui ihan mukavasti. Täähän on ihan ratsastuksen perusasioita – jos ei hevonen ole suora, ei se voi myöskään rehellisesti taipua. Kuva heinäkuun valkusta 2014.

image

Sunnuntaina treenasin yksinäni kentällä koulua. Alkuun Cee painoi kädelle aivan tajuttomasti. Niin että mun vasemman käden nimetön puutui… Mutta muutama hetki oli aivan loistava! Se oli edestä aivan höyhenenkevyt, askel oli joustava ja ratsastettavuudeltaan heponen kertakaikkisen upea!

Seuraavana omana kehityskohteena onkin sitten ratsastajan istunta. Sunnuntaina istuin hyvin penkissä mutta normipäivänä mä könötän etukenossa, polvet ylhäällä, takapuoli pitkällä satulan takakaarella. Että josko sitä pyrkis nyt “vähän” korjaamaan 😉

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: