Esteitä, koulua, maastoilua, laiduntamista…

9 Sep

…niitä kaikkia on mahtunut edellisen postauksen jälkeiseen aikaan 🙂

Esteissä ollaan otettu aimo harppaus eteenpäin – tai ylöspäin oikeastaan! Suurin harppaus on varmaan tapahtunut mun päässäni ja sitä kautta vaikutukset on ulottuneet myös Ceen käytökseen. Ei enää turhia kieltoja. Ei enää tätiesteitä. Ei enää mummolaukkaa. Niiden sijaan korkeampia esteitä, pidempiä oksereita, uusintaratojen teitä, sujuvaa ratalaukkaa. Tällä hetkellä tunnen oloni tosi varmaksi kun hypätään. Voin oikeasti miettiä oikeita ponnistuspaikkoja ja Ceen auttamista esteiden yli. En jää jälkeen hypyissä, en roiku ohjassa, en tuo joka kerta huonoon paikkaan. Aivan mahtavaa!

Estevalmennuksia (Mari Vainio) meillä oli loppukesästä useampi kerta peräkkäin. Niiden vaikutuksen huomasin ihan heti. Muutuin jotenkin paljon valmiimmaksi esteratsastuksessa. Varmaan johtuen ihan siitä, että valkku oli minulle uusi tuttavuus eikä siten miettinyt tehtäviä sen mukaan, missä olen ollut vuosi sitten, vaan sen mukaan, mitä esitin sillä valmennuskerralla. Heti laitettiin kunnon korkeudet ja haastavat tehtävät kehiin.

Se mitä valmennusten jälkeen tapahtui, oli että aloin saada vakkaritunneillakin haastavampia tehtäviä. En enää olekaan se helpoimpia esteitä hyppäävä tätiratsastaja vaan keskikastia! Että voikin olla onnellinen moisesta kehityksestä! 🙂

Koulussa ollaan myös edistytty. Aivan käsittämätöntä, miten olen voinut “ratsastaa” kuin olen ratsastanut tämän puolitoista vuotta omalla hevosella. Olen lähinnä matkustanut ja aina välillä huomaan tekeväni niin edelleen. Ceeltä ei tarvitse oikeasti edes pyytää – olla vaan mukana, niin heponen työskentelee paremmassa muodossa, rennompana, tahdikkaampana. Matkustellessa sitä on helposti liikkeen jäljessä tai edellä tai sivulla, heikentää tasapainoa, eikä ainakaan auta kokematonta hevosta löytämään parempaa tasapainoa ja tahtia.

Kävin istuntakurssilla (Tawast Riders) kuunteluoppilaana. Kävin ratsastamassa Simo Simulaattorilla Sappeen ratsutilalla. Mietin ongelmakohtiani. Pyysin tallikaveria tarkkailemaan istuntavirheitäni ja heti korjaamaan kun ne tulivat taas esille. Ja nii-in. Kyyyllä. Sieltä se paremmin istuva ratsastaja myös löytyy. Ja se paljon puhuttu peräänanto tulee esille. Miellyttävä, rento, tahdikas, helposti istuttava, pehmeä, taipuisa, tasapainoinen hevonen.

Ollaan jatkettu Emilia Kaikkosen valmennuksissa. Ja ne on auttaneet ihan mielettömästi Ceen suoruuteen ja erityisesti siihen, että tunnen koska takaosa oikeasti työskentelee ja koska hevonen vain “sluibailee”. Mitä tästä kaikesta on seurannut? No se tietenkin, että myös minä olen kehittynyt niin paljon, että voin mennä ilman satulaa kaikissa askellajeissa 🙂 Siitäkin pitää olla todella tyytyväinen!

Talliporukalla ollaan järkätty rataharjoituksia ja harjoituskoulukisoja. Ne on menneet hyvin. Me jopa voitettiin HeC-tason harkkakoulukisaluokka! Nyt toivon tosi-tosi-tosi-tosi-paljon, että seuran kisaviikonloppu toteutuu vielä tänä syksynä ja me päästään osallistumaan sekä koulu- että estekisoihin ja toivottavasti saadaan vielä hyväksytyt tuloksetkin!

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: