Elämäni hevoset osa 1/5

21 Mar

Facessa kiertää haaste, jossa on pyydetty esittelemään kunkin elämän hevoset. Aloitan sarjan kaikista rakkaimmalla…

Aktiivi Cecil Cee

IMG_0447

24.3.2013 koitti se ilon päivä kun Cee muutti uuteen kotiin kasvattajaltaan. Kohta kaksi vuotta ollaan siis puuhasteltu yhdessä. Melkein mahtuu kahden käden sormiin ne päivät kun en ole käynyt tallilla tai laitumella katsomassa Ceetä lainkaan. Vähintään olen käynyt harjaamassa ja rapsuttelemassa ja juttelemassa, jos en olekaan ratsinut tai harrastellut maastakäsittelyä. Niin ilolla tulee aina vastaanotetuksi, että jos päivä olikin aiemmin vähemmän hehkeä, muuttuu se aikamoisen hehkeäksi tallireissulla.

Mitä kaikkea on mahtunut tähän kahteen vuoteen? Niin paljon, etten varmaan kaikkea muistakaan… Yhdessä ollaan päästy aloittamaan kisailu ja olen saanut nauttia onnistuneista kisasuorituksista. Niitä odotan lisää kunhan saadaan tämä kausi käyntiin. Ceessä olen saanut harrastuskaverin jollaista ei aikaisemmin ole ollut.

Ceen kanssa olen saanut myös kokea niitä tärskyjä mitä nuoruudessakin tuli koettua mutta ihan toisessa mittakaavassa. Yhdellä estetunnilla lensin selästä (muurilla) ainakin viisi kertaa. Onneksi oli pehmeä kentänpinta. Toisen kerran kentällä laukatessa lensin selästä niin että kylkiluu murtui vaikka oli turvaliivi päällä. Kolmannen kerran lensin pystyesteen jälkeen polvelleni niin että aika pitkään meni ennen kuin pystyi kunnolla sille jalalle varaamaan. Mutta kuka näitä muistelee!

image

Ne hetket kun ollaan liidetty esteen yli hyvin pyörivässä laukassa ja oikein hypätty, korvaa kyllä nämä muistot moninkertaisesti. Tai se hetki kun sitkeän maastakäsin totuttamisen jälkeen Cee ei enää välittänyt erikoisesteistä, vaikka tuli uusiakin. Tai se hetki kun hypättiin muuria. Tai se hetki kun hypättiin jotain muutakin kuin ristikkoa! Siitähän se meidän esteura alkoi!

Pikkuhiljaa alan päästä myös eroon siitä maastossa aina silloin tällöin esille tulevasta pelosta – hevosesta, joka ryöstää. Tähän aiheeseen päästään tutustumaan tarkemmin myöhemmässä elämäni hevoset -jaksossa… Cee on vauhdikas maastoilija mutta antaa aina kiinni. Vaikka joskus ollaankin kauhean tohkeissaan, niin hetken perästä rauhoitutaan kuuntelemaan että mitä sillä ratsastajalla olikaan sanottavana.

Ekat maastot meillä oli aika mielenkiintoisia. Yhtäkään käyntiaskelta ei otettu. Mentiin ns. tanssien eteenpäin ja vähän kylkimyyryä. Nykyisin asiat on toisin. (Vaikka juurikin noin kuukausi takaperin tultiin peltolaukkaa toisen hevosen perässä. Etuhevonen meni tielle asti ja me perässä. Cee hermostui niin paljon, että esitti sellaisen pukkisarjan että mielessä kävi jo että mitenhän tädin oikein käy… 😉 )

Koulukentillä luulen että meillä on paras vielä edessä. Ollaan valmentauduttu nyt noin 9 kk ja edistyminen on ollut hurjaa – sekä ratsastajalla että hevosella. Meillä ei ole kiire mihinkään, joten opetellaan uusia asioita sitä mukaa kun ollaan valmiita.

image

Ceen kanssa on tullut aikamoista oppia monenmoisesta asiasta… Mitä tehdä kun ohjasajaessa heppa vaan ottaa ja lähtee…? Mitä tehdä kun talutellessa tulee vastaan pelottava shettis ja heppa vaan ottaa ja lähtee…? Mitä tehdä kun tuut tallille ja toinen polvi hepalla on kuin potkupallo…? Mitä tehdä kun tuut tallille ja toinen takajalka hepalla on iho kuoriutunut irti melko pitkältä matkalta…? Mitä tehdä kun heppa vaan päättää ettei lähde kisapaikalta kotimatkalle…? 😀

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: