Taitava ratsastaja by George Morris

3 Aug

Lomalla on aikaa lukea, joten kävin kirjaston kautta hakemassa kasan ratsastusaiheisia kirjoja. Yksi niistä oli George Morriksen Taitava ratsastaja. Tykkään Morriksen ratsastustyylistä, jossa ei tehdä ylimääräistä ja jossa ajatellaan koko ajan hevosta. Olen netistä katsellut monia Morriksen klinikoiden videoita ja nyt kun osui tämä kirja eteen, niin pakkohan se oli lukea läpi.

image

Kirjassa käsitellään aika paljolti samoja juttuja mitä voi nähdä ja kuulla youtubesta löytyvillä klinikkavideoillakin. Kirja alkaa selkään nousemisesta, jota Morris painottaa muuten klinikoillakin. “En voi liikaa painottaa satulaan “laskeutumista”. Hevoselle on suuri ero, laskeutuuko vai istahtaako ratsastaja sen selkään.” Katsottuani aiemmin Morriksen valmennuksia, opettelin itsekin uuden tavan laskeutua satulaan. Se on itse asiassa miellyttävämpi tapa itsellekin, laskeutua ihan ajatuksella pehmeästi hevosen selkään.

Perusistuntaan käytetään reilusti sivuja. Käydään läpi myös kahden pisteen ja kolmen pisteen istunnat, milloin niitä käytetään ja mitä ne oikeastaan tarkoittavat. Morriksen tyylissähän ylävartalo on mukana liikkeessä eli muutaman asteen kallistuneena eteenpäin, perusistunnassakin. Tämä eroaa joidenkin muiden koulukuntien opetuksesta, joissa ylävartalo on aina täysin suorassa tai jopa vähän takakenossa. Morris on estepainotteinen valmentaja, joten sillä voi olla oma merkityksensä tähän(kin) asiaan.

Morris painottaa todella paljon itsenäisen istunnan (kädet ja pohkeet toimivat itsenäisesti) harjoittelua. Käytännön tasolla siis ratsastusta joka kerta niin, että ensimmäinen harjoitus (5-10 minuuttia) on ratsastusta ilman jalustimia. Tätä seuraa varsinainen opetusohjelma, esimerkkinä viisi minuuttia pohkeen asennon harjoittamista kahden pisteen istunnassa, viiden minuutin keskittyminen käsien käyttöön tempon hidastamiseksi ja lisäämiseksi ravissa ja kolmas viisiminuuttinen käytetään esteen lähestymiseen kaarevaa tietä pitkin (uusi opeteltava asia ko. kerralla).

Esteharjoituksissa käytetään paljon pelkkiä puomeja ja kavaletteja, eivätkä estekorkeudet koskaan nouse yli 75 sentin. Yksilövalmennukset kilpailuihin valmistautuville ovat asia erikseen. Silloin estekorkeudet ovat suuremmat. Keskitason ratsastajallekin riittävä estekorkeus harjoituksiin on edelleen 60 senttiä, ei sen korkeampi. “Keskivertohevosen voi laittaa päivittäin hyppäämään tunnissa ristikkoja 100, 60-senttisiä pystyesteitä 50, 90-senttisiä 25 ja 105-senttisiä kymmenkunta. Toistoissa lasketaan hyppäämisen laadun eikä korkeuden varaan.”

image

Ratsastuksen tyylikkyys on kirjassa pääosassa. Kaiken tulee olla eleetöntä, myös ratsastajan olemuksen – ratsastuksen aikana ei selitellä eikä ilmeillä, ei edes hymyillä tuomareille/valmentajalle. Joku voi olla sitä mieltä, että tässä mennään jo liiallisuuksiin, mutta toisaalta Morris haluaa että ratsastaja keskittyy tekemiseensä eikä toisarvoisiin seikkoihin. “Mikään ei luo menestystä kuten kuri ja kaikki tiukasti valvottua harjoittelua sekä vakavaa, määrätietoista suhtautumista uhkaavat tekijät on nujerrettava heti alkuunsa. Oppilailtani on kielletty vähäisinkin napina ja kulmien kohottelu.”

Ne kohdat, joista itse on eri mieltä, voi lukea hyvinkin kevyesti tai ohittaa. “Tässä urheilulajissa ei oikeastaan voi olla liian laiha, paitsi jos on sairaalloisen laiha ja heikko, mikä kuitenkin on harvinaista.” Kirjan perustana on kuitenkin tyyliesteratsastus, jossa ratsukon ulkonäöllä ON merkitys, joten ymmärrän tämän tyyppiset lauseet osana kirjaa. Alkuun ulkonäön painottaminen häiritsi lukemista, mutta kun pääsi “itse asiaan”, huomasi ohittavansa maininnat sujuvasti.

Kirjan ehdotonta antia on mielestäni kaiken selittäminen seikkaperäisesti alkaen ratsastajan avuista ja päättyen ratsastuksen opettamiseen. Lisäksi kirjassa on kuvattu sileän ratsastuksen liikkeet todella hyvin apuineen (60 sivua). Esteratsastuksen kolme tasoa (I tuki harjasta, II tuki kaulasta ja III hyppääminen käsituntumalta) käydään myös perinpohjaisesti läpi (45 sivua).

image

Itselleni selvisi vasta tämän kirjan luettuani miksi esteradalla tehdään voltti ennen kuin lähdetään varsinaista suoritusta tekemään: voltin tarkoituksena on saavuttaa ratatempo vähitellen. Kirjan lukemisesta sain taas kimmokkeen myös vastalaukan ja laukanvaihtojen harjoittelulle. Kirja kuuluu siis ehdottomasti niiden joukkoon, jotka mielestäni kannattaa lukea (jos Morriksen tyyli kiinnostaa ylipäätään). Lopuksi vielä lainaus kirjasta, jonka allekirjoitan täysin: “Jokainen apu, jota voitaisiin käyttää kevyemmin ja jokainen toiminta, joka voitaisiin tehdä herkemmin ja tehokkaammin, kuuluu turhien liikkeiden ryhmään eli toisin sanoen on yliratsastamista. Pehmeys ja passiivisuus ovat arvokkaita piirteitä…”

George Morris, Taitava ratsastaja (uudistettu kolmas laitos 2014)
(Readme.fi)

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: