Kyllä me välillä treenataankin!

23 Nov

Ceellä kävi kiropraktikko tosiaan viime viikon keskiviikkona, joten seuraavana päivänä meillä oli vaan talutusta käynnissä tiedossa. Heppanen oli kuitenkin ihan tyytyväisen oloinen kun pääsi tekemään vähän väistöjä, maapuomeja ja taivutteluja sekä tietty peruutusta. Kun Cee tuli mulle, meillä oli joka viikko yhtenä päivänä maastakäsittelyä, kun siinä oli vähän toivomisen varaa. Samoin me opeteltiin kyllä erikoisesteitäkin ensin maastakäsin, kun niissäkin oli vähän tekemistä 🙂 Tässä linkki vanhaan maastakäsittely-videoon. Nykyisin maastakäsittely rajoittuu oikeastaan taluttelulenkkeihin ja sitten näihin hoitojen jälkeisiin päiviin.

Perjantaina pääsin jo selästä käyntimaastoon ja oli lupa hölkätäkin, joten päästiin reeniin taas vähitellen kiinni 🙂 Siitä treenaamisesta tuli jotenkin mieleeni yhdet haastavat estetreenit parisen viikkoa sitten. Vaikka harjoitus oli itselle haastava, oli se varmasti myös kehittävä. Alkuun tultiin linjaa viidellä laukka-askeleella. Mulla on ongelmana alkaa ratsastaa etäisyyttä kun pitäisi vaan antaa sujua. Niinpä ei saatu siihen kuin yksi onnistunut toisto, jossa annoin hevosen rullata ja rauhassa suorittaa. Mutta heti kun annoin, niin sittenhän se menikin hyvin.

linja
Sitten tultiin linjaa kuudella laukka-askeleella. Tämä onnistui samoin vain kerran, koska tultiin nyt sitten liian isosti linjalle sisään. Siitä oli vaikea enää saada sopimaan yhtä askelta lisää, kun puolikas oli käytetty jo ekalta esteeltä laskeutumiseen. On todella vaikeata päästä siitä sujuvasta etäisyydestä yhtäkkiä kontrolloituun etäisyyteen. Siis puhun nyt vain itsestäni…

Viimeisenä linjaharjoituksena oli tulla neljällä laukka-askeleella. Tempoa piti nyt olla sitten jo todella paljon enemmän, varsinkin Ceellä jolla ei laukka-askel ole puoliverisen kanssa samanlainen. Mutta tämä meillä sujui ihan hyvin – Cee venytti puuttuvan etäisyyden jälkimmäiselle esteelle mukavasti ja neljällä päästiin joka kerta. Tämä isompitempoinen ratsastus sopii itselle paremmin, silloin en jää nyppimään ja estämään hevosta.

Tämän jälkeen lähdettiin tulemaan rataa. Rata meni ihan ok siihen asti kun tultiin okserille. Okserille oli laitettu seka-väriset puomit ja Cee jäi tuijottamaan niitä. Eikä ollut ainoa kieltäjä, toisetkin kielsivät. Oli siis optisesti haastava este. Cee kielsi ja minä pompsahdin kaulalle. Sain työnnettyä kuitenkin itseni takaisin satulaan ja ei kun uusi yritys ja yli 🙂

rata
Oli todella haastava estetunti. Jotenkin pitäisi saada rutiinia enemmän pieniltä esteiltä. Nytkin esteet oli jo noin 70+ senttisiä ja huomaan alkavani jännittää niitä korkeuden takia. Olenkin kysynyt yhtä estevalmentajaa pitämään tallille valkkuja, josko saisi rutiinia lisää ja jännitystä vähemmäksi. On tää ratsastaminen niin vaikeeta!

_O6V1307[Kuvamuisto: Seuranmestaruudet syksy 2014. Rata 60 cm.]

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: