Kun mikään ei riitä

9 Sep

Nyt ollaan vaikeassa tilanteessa itsensä motivoinnin kanssa.

Cee on kehittynyt huimasti tänä kesänä esteiden suhteen. Se on saanut mielettömästi itsevarmuutta tekemiseensä ja hyppytekniikkakin on silminnähden parantunut.  Jos keväällä 70 cm rata meni ihan ok, niin nyt syksyllä 10 sentin korotus menee innokkaasti, hyvällä laukalla. Eli siis hyvä hyvä!

Mutta se meikäläisen ykköslaji kouluratsastus on nyt vähän jäänyt kehityksessä jälkeen. Tai ainakin siltä tuntuu. Cee tuntuu kouluvalkuissa hyvältä, ihan ookoolta ja kivalta. Sen muoto on hyvä ja tasainen, se jaksaa kantaa itsensä hyvin ja kun sitä ei tue joka askel niin se jopa kannattelee itse itseänsä ajoittain. Sitä vaan jotenkin odottaisi enemmän!

Ehkä tämän hetkiseen motivaatiopulaan vaikuttaa eniten se, että meidän tämän kauden päätavoite, siis HeA-tason startti, tehtiin tavallaan jo keväällä. Siitä saatiin hyväksytty tulos, vaikkakin ohjelmana oli A-merkin kouluohjelma, jossa vasta tutustutaan HeA-tason vaatimuksiin. Mielessäni tietysti näin jatkumona, että nyt sitten startataan aina vaan vaativampia HeA-ohjelmia.

En kuitenkaan halua pilata kevään tulosta tekemällä huonoa ja liian vaativaa HeA-tason starttia. Sellainen olisi juurikin tarjolla meidän seuranmestaruuskisoissa – vaikein lyhyen radan HeA-ohjelma, siis HeA:0.

HeA -tasolle kuuluvat liikkeet ovat: keskikäynnin kokoaminen, lisätty käynti, lisätty ravi, vastalaukka, laukanvaihto käynnin kautta, takaosankäännös, sulkutaivutus (FEI) ja avotaivutus (FEI). Arvosteluperusteet ovat samat kuin alemmilla tasoilla, mutta lisäksi arvostellaan hevosen tarkkaavaisuus, liikkeiden vaivattomuus, kuolaintuntuman pehmeys ja etuosan keveys.

Seuranmestaruuskisojen ohjelmassa on edustettuina kaikki muut HeA-liikkeet paitsi lisätty käynti ja ravi (sekä FEI:n ohjelmiin kuuluvat sulku- ja avotaivutus). Niinpä valmentajani kanssa keskusteltuani tulin siihen tulokseen, että tätä ei edes lähdetä yrittämään. Teknisesti Cee osaa kaikki nämä liikkeet yksittäin, mutta kun ne lisätään yhteen ja samaan rataan, jossa kiemurrellaan sinne ja tänne, on siinä ratsastajan pään lisäksi hevonenkin sekaisin.

Ja nyt päästään siihen motivaatio-osaan. Seuranmestaruuksissa olen ilmoittautunut luokkaan, jossa ohjelmana on Aikuisratsastusmerkin kouluohjelma. Omassa mielessäni se on jossain HeB miiiiiinus -tasolla oleva ohjelma. Selkeä tason madallus siis keväästä. Nyt jo tuntuu siltä, että luokasta saamallani tuloksella ei ole mitään väliä. Koska se on niin alle meidän tason, mielessä välkkyy että on ihan sama, miten siihen valmistaudutaan. Vaikka mentäisiin takki auki suoraan radalle.

Tänään oli viikottainen kouluvalmennus ja siellä tehtiin avotaivutusten lisäksi vastalaukkaa. Ohjatulla tunnilla maanantaina tehtiin takaosankäännöksiä ja siten myös keskikäynnin kokoamista sekä sulkutaivutuksia. Itsenäisesti harjoittelin tiistaina laukanvaihtoja käynnin kautta ja lisättyjä askellajeja. Nämä kaikki menivät ihan kivasti, ookoo, hyvältä näytti, mukavalta tuntui. Mutta kun ei se vaan riitä!

Tahdon enemmän! Tahdon sen vau-tunteen minkä sain, kun Cee ensimmäistä kertaa ravasi tahdissa ja kantoi itsensä! Haluan kokea sen oolalaa-hetken, kun Ceen etupää nousi, takapää laski ja lisätty ravi lähti eteen isoin, liitävin askelin! Haluan tuntea sen mielihyvän ailahduksen, kun Cee ensimmäistä kertaa tuntui olevan täysin yhtä itseni kanssa!

…se seuraava vaihde, sitähän tässä nyt haetaan – eikä siihen kai auta muu kuin harjoittelu, harjoittelu, harjoittelu…

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: