Helen Langehanenberg, Ypäjä 10.9.2016

11 Sep

Destination Grand Prix -klinikka oli eilen Ypäjän Hevosopistolla. Tilaisuudessa nähtiin kuusi eri koulutusskaalan vaiheessa / tasolla olevaa ratsukkoa, joiden kanssa työstettiin tästäkin syystä johtuen erilaisia asioita. Helen otti huomioon myös sen mitä kustakin ratsukosta näki (hän ei ollut nähnyt ratsukoita aiemmin) ja sen perusteella muokkasi tehtäviä harjoituksia.

Ensimmäisenä vuoron sai poniratsukko Emmi Heikkinen – Dancer II. Tämän ratsukon kanssa esiteltiin lämmittely, muut ratsukot lähtivät heti työskentelemään. Paljon aikaa käytettiin siis siihen kun Helen selitti, miten verrytellään hevonen ja saadaan se rentoon työskentelymuotoon. Poni oli tosin jo areenalle tullessaan aivan rento ja lihakset olivat pehmeinä kuten Helen sanoikin. Poni on muuten tulossa myyntiin – vink, vink. Kertakaikkiaan hieno poniratsukko!

Poni

Toisena ratsukkona nähtiin junioriratsastaja Kiia Kuosa – Die Welt. Hänen hevosensa toinen silmä on lähes sokea, mikä aiheuttaa hevosessa helposti suuria reaktioita. Niinpä osa ajasta käytettiin siihen, miten “spooky horse” saadaan suoritusmoodiin äänistä riippumatta. Tähän vinkkeinä oli esimerkiksi eteen-alas-ratsastus. Lisäksi siirtymien avulla saadaan hevonen kuuntelemaan ratsastajaansa. Yhtenä keinona on myös käyttää avotaivutusta siinä kohdalla areenaa missä hevonen säikkyy.

Juniori

Ennen lounastaukoa nähtiin vielä nuori ratsastaja Ella Paloheimo – Wolle Wolkenstein. Helen totesi hevosen olevan hyvin koulutettu ja ratsukon kanssa treenattiinkin mm. laukkapiruetteja ja laukanvaihtoja. Tämän tasoisen ratsukon kanssa pyrittiin jo tuomaan energiaa ja näyttävyyttä liikkeisiin. Enemmän pomppua laukkaan, enemmän ilmaa piruetteihin, hevosen silti pysyessä koottuna.

Käsiohjelman tekstin mukaan “Wolle on erittäin fiksu, herkkä, miellyttämishaluinen työmyyrä, jolla on myös huumorintajua”. Hevosen luonne taitaa tulla hyvin esille tästä kuvasta 🙂

Nuori

Tauon jälkeen jatkettiin U25-ratsukon Terhi Lehtimäki – Wilma II kanssa. Tämän ratsukon kanssa kiinnitettiin alkuun paljon huomiota siihen, että tamma saatiin rentoutumaan ja ohjia pidennettiin jopa todella pitkiksi. Sitä ratsastettiin pidemmälle kaulalle, koska hevonen tarjosi liian korkeata muotoa, joka helposti hävittää liikkeet ja katkaisee yhteyden takajaloista selän kautta ohjastuntumaan.

U25

Helenin ohjeena oli leikin varjolla hevosen kouluttaminen. Ei anneta hevosen huomata että ollaan tekemässä jotain vaikeata asiaa vaan yritetään todella kevein avuin, eikä haittaa vaikka menee pieleen. Tämän ratsukon kohdalla jopa helpon tason ratsastaja näki ohjeiden toimivuuden. Ykkösvaihdoissa ratsukko pääsi kolmeen peräkkäiseen (hienoon!) laukanvaihtoon. Piaffe-harjoituksissa ratsukko sai todella hienoja askelia aikaan täysin paikallaan.

Viimeiset kaksi ratsukkoa saapuivat areenalle yhtä aikaa. Anna von Wendt – Denzel edustivat GP-tasolle edennyttä ratsukkoa ja Katja Kuokka – Hessin Leevi esitteli suomenhevosen taitoja. Helen ei ollut ennen suomenhevosta päässyt valmentamaan, joten tämä oli myös hänelle mielenkiintoinen kokemus.

Katjan kanssa työstettiin paljon Hessin Leevin laukkaa, joka oli “liian kovaääninen”. Sen etujalkojen liike on hyvin tarmokas, kuten suomenhevosilla yleensäkin. Tähän ratkaisuksi haettiin sulkutaivutusta ympyrän kaarella. Näin saadaan hevonen koottua mutta samalla voidaan ylläpitää riittävä eteneminen. Sulkutaivutuksella saatiin takajalka kantamaan paremmin ja astumaan pidemmälle mahan alle. Tämä paransi laukan laatua merkittävästi. Tämän ratsukon kanssa treenattiin myös passagea ja työskentelypiruetteja.

Sh

Annan kanssa pyrittiin saamaan eteenpäinpyrkimys muutettua sivuttainpyrkimykseksi laukkapirueteissa ja haettiin niihin riittävää pomppua. Mikäli eteenpäinpyrkimys ei riittänyt laadukkaaseen piruettiin, haettiin uusi lähtö käyntipiruetista. Tältä ratsukolta vaadittiin jo piruetti, joka oli täysin paikallaan. Helenin ohje olikin että joinakin päivinä voidaan mennä oman tason rajalle ja työntää rajaa vähän kauemmas. Ei joka päivä, mutta jos harjoitus tuntuu hyvältä ja hevonen on hyvällä mielellä, niin kokeillaan työntää rajaa vähän ylemmäs. Ratsukon kanssa harjoiteltiin myös passagea ja piaffea.

Geepee

Tässä kerrottu on lyhyt kertaus siitä mitä itselle kustakin ratsukosta jäi mieleen. Tarjolla oli tätäkin paljon, paljon enemmän. Muutama ajatus jäi muhimaan omaan mieleen:

– leikin varjolla hevosen opettaminen, yksi tai kaksikin askelta oikeaan suuntaan riittää

– uskalla kokeilla ja anna sekä itsesi että hevosen tehdä virheitä, se ei ole vakavaa

– kootun työskentelyjakson jälkeen annetaan hevosen aina venyttää itseään joko eteen-alas-ratsastuksella tai lisätyssä askellajissa

– päätä vaativat työskentelyjaksot aina helpompaan versioon liikkeestä, esimerkiksi laukkapiruettiharjoittelut työskentelypiruettiin

Klinikka oli tosi hyvä – kiitos Helen Langehanenberg, kiitos Back on Track ja Horze sekä Ypäjän Hevosopisto!

Kaikki postauksen kuvat (c) Tilves photography. Kaikki klinikan kuvat nähtävillä kuvasivustolla.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: