Oivalluksia

15 Nov

Viime aikoina olen päässyt ratsastamaan tyytyväisen oloisella hevosella. Myös varusteasiat ovat olleet kunnossa. Niinpä olenkin pystynyt siinä ratsastellessani myös miettimään sitä miltä jokin asia tuntuu, sen sijaan että keskittäisin kaiken energiani itse ratsastuksen tekniseen suorittamiseen. Olen muistellut niitä neuvoja, joita olen ratsastukseni parantamiseksi saanut ja miten olen niitä neuvoja yrittänyt noudattaa. Ja nyt kun vihdoin osa niistä asioista alkaa olla siinä kunnossa että ei joka kerta ratsastuksen jälkeen hävetä, olen tajunnut että en ole juurikaan pystynyt tunneilla saamieni neuvojen avulla istuntaani/ratsastustani parantamaan. Ihan on pitänyt itse oivaltaa mitä pitää tehdä ja miltä sen pitää tuntua. Oivallusten saamisessa valmentajien apu on ollut korvaamaton. Kun saat palautetta ihan koko ajan, on asioiden tunteminen ja sitä kautta korjaaminen huomattavan paljon helpompaa.

Ensimmäinen merkittävä asia siinä että voi ylipäätään istuntaansa parantaa, on kyllä ne varusteet. Jos satulan painopiste on väärä, on ratsastajan melkein mahdotonta saada oma istuntansa kuntoon. Tämä tuli koettua viimeisimmän satularumban aikana konkreettisesti. Mutta miten mahtava tunne olikaan kun se istunta vain loksahti paikoilleen kun satulakin loksahti selässä kohdilleen!

Kuvassa ratsastusta koulusatulalla ennen toppausten muutosta. Tässä kuvassa näkyy aika lailla kaikki asiat, jotka tulevat ilmi silloin kun satulan painopiste on liian edessä. Polvi nousee ylös, kun yrittää pitää yläkropan pystyssä. Kantapää nousee myös sitä kautta ylös ja jalka työntyy liian taakse. Istun myös aivan liian edessä, tietenkin kun satulan painopiste on siellä. Ja kun tilanne on näin paha jo käynnissä, niin muissa askellajeissa se vaan korostuu.

Ennen

Tässä kuvassa ratsastelua koulusatulalla toppausten muutoksen jälkeen. Jalustimet on saman pituiset kuin aiemmassa kuvassa. Ainoa mikä on muuttunut, on että satulaseppä muokkasi toppauksia sen verran kuin pystyi (synteettiset villat) ja satulavyön kiinnityksessä vastinhihnat ovat ristissä (ehkäisee satulan valumista etupainoiseksi). Oma jalka saisi ehkä olla hieman taaempana ja ylävartalo edempänä, mutta hei, pitäähän parannettavaakin löytyä!

After

Esteratsastuksen saralla omaa esteistuntaani paransi merkittävästi se, että ne jalustimet oikeasti lyhennetään kun aletaan hyppäämään esteitä! Jos jalustin on reiänkään liian pitkä, niin istunnasta tulee heti paljon kiikkerämpi ja on vaikeampi saada kolmen pisteen istuntaa saati kahden pisteen istuntaa tasapainoisesti aikaiseksi.

Ratsastustunneilla varmasti eniten kuultu neuvo on että “kantapää alas”. Sitä sitten yritetään väkipakolla painaa alaspäin, eikä se vaan pysy. Opettaja käskee koulutunnilla ensin pidentää jalustimia ja sitten pitäisi vielä saada niissä pitkissä jalkkareissa kantapääkin venytettyä – sen lisäksi että jalka ylipäätään pysyisi jalustimessa. Omat kokemukseni tästä ovat kyllä se, että kunhan ratsastajan painopiste on oikeassa kohdassa ja paino jalustimilla, kantapää on riittävän alhaalla. (Huom. tämä on nykyaikaisen ratsastuksen ohje, vanhemmat opettajat edellyttävät että kantapää on ainakin 10 senttiä varpaita alempana.) Nykyajan opettajien tunneilla ei myöskään pidetä niitä liian pitkiä jalkkareita…

Kun ratsastajan jalan paino lepää jalustimen varassa, on  kantapää luontaisesti hieman varpaita alempana. Sitä ei siis paineta alaspäin vaan annetaan jalan painavana levätä jalustimessa painollaan. Painollaan tarkoittaa sitä, että tunnet jalustinta vasten hieman painetta. Jos yrität kannatella jalkaasi, niin silloin et saa kantapäätä valumaan rennosti maata kohti ja varsinkin laukassa kantapää helposti lähtee nousemaan. Ajattele silloin että jalustimessa pitää tuntea paine jalkaa vasten. Jos et tunne painetta, paina jalkaa vasten jalustinta. Tällöin et itse asiassa edes “seiso jalustimilla” vaan lakkaat vain nostamasta jalkaasi/polveasi ylöspäin. Tätä samaa tekniikkaahan käytetään niissä rentoutusharjoituksissa, missä pitää tuntea oma kroppansa painavana vasten lattiaa. Ei siinäkään paineta itseä kohti lattiaa vaan tunne on painava. Sama tunne pitää saada jalkoihin ratsastaessa – ne tuntuvat painavilta jalustimissa.

Ekassa kuvassa taas paljon puutteita istunnassa, mutta huomaatte varmasti sen että nostan jalkaani ylöspäin. Tämä kuva otettu siis ennen satulan toppausta, itselläni suurin vaikutus istuntaan tuli satulan painopisteen muokkauksen myötä. Tämähän ei tuntihevosilla ratsastaville ole mahdollista, he joutuvat menemään kulloisenkin hevosen varusteiden ehdoilla.

Before

Tässä kuvassa satulan toppauksen jälkeen. Vieläkin on varaa (todellakin!) parantaa istuntaa, mutta huomaatte varmasti eron kahden kuvan välillä.

Jälkeen

Yksi ikisuosikeistani on “myötää lantiolla”. Itselläni ainakin tämä johti siihen että yritin vaikka minkälaisia elviksen lantioliikkeitä että pystyisin istumaan harjoitusravissa. Tämä on ehkä ollut itselleni se suurin oivallus. Ei sitä lantiota mihinkään vatkata, eikä sillä nytkytetä vasten satulaa, vaan kun istut syvällä satulassa hyvässä tasapainossa, istunta myötää itsestään sen verran kun hevosen liike sitä vaatii. Toki lisätyissä askellajeissa joudut keskittymään enemmän siihen että istut syvällä satulassa etkä irtoa liikkeen mukana, mutta edelleen… anna lantion olla rento ja pyri istumaan rentona hyvässä tasapainossa äläkä tee mitään omia extra-liikkeitä. Tässä kuvassa vuodelta 2014 ollaan irti satulasta.

Irti

Aikaisemmin pompin satulassa aivan hirvittävällä tavalla, kauhea mäiske vaan kävi takapuolen alla kun yritin opetella myötäämään lantiolla. Ihmettelin miten en pysty myötäämään lantiolla tarpeeksi kun olen kuitenkin harrastanut itämaista tanssia ja siinä vasta letkeät lanteet ovat tarpeen. No ei mikään ihme, kun tällä ei tosiaan ole lantionvatkauksen kanssa juurikaan mitään tekemistä. Tunteen pitäisi siis (omasta mielestäni) olla sellainen kuin istuisit lokosessa, jossa on selkeät stopparit sekä edessä että takana. Silloin istut syvällä satulassa. Tässä istutaan syvällä satulassa.

BoTdressage7

Seuraava suosikki… Pitkä jalka tarkoittaakin itse asiassa sitä että jalka on rento ja lonkkakulma on auki (etkä purista jalkoja vasten satulaa). Itselläni ei ole ollut tuon satulaa vasten puristamisen kanssa (lonkkien avaaminen ulkokiertoon) niin paljon ongelmia kuin on ollut lonkankoukistajien rentouttamisessa. Istumatyöläisellä tämä ongelma vielä korostuu ja tuoli-istunta muistuttaa itsestään säännöllisin väliajoin. Omaa istuntaani helpotti huomattavasti kun sain kiinni samasta ajatuksesta mikä on ns. polvituolissa eli tuolissa johon nojataan polvillaan. Pitkän jalan saa sillä, että polvi painuu (taas painavana omalla painollaan) alaspäin ja lonkkakulma avautuu. Ei sillä että yrittää voimallisesti painaa jalkaa alaspäin (mikä aiheuttaa vaan sen että irtoaa satulasta lopullisesti).

Tämä pitkän jalan oivallus on ollut itselläni tie onneen erityisesti keventäessä jalkojen paikallaan pysymiseen ja sitä kautta myös tasapainoisempaan ylävartaloon. Pitkästä jalasta on myös hyvä kirjoitus Katariina Alongin sivustolla. Tässä kuvassa kevennystä vuodelta 2014. Sen että jalka ei ole rento, huomaa yleensä myös liiallisesti ulospäin kääntyvistä varpaista.

Keventely2014

Ja vertailun vuoksi keventelyä tältä vuodelta.

Keventely2016

Hyvä ryhti vielä viimeisenä, varmaan aika kuultu neuvo tunneilla. “Muista hyvä ryhti.” Ja sitten vielä laitetaan raippa selän taakse poikittain kyynärtaipeisiin vetämään selkää notkolle ja hartiat liian taakse. Neuvon seurauksena jännittyy ratsastaja ja sen jälkeen jännittyy hevonen. Aivan eri asia on pitää katse liikkeen suuntaisena, lapatuki kunnossa ja keskivartalo jämäkkänä.

Se mitä konkreettisesti ajattelen kun yritän saada ryhtini kohdalleen, on nimenomaan lapatuki. Ajattelen aktivoivani vain yläselän lihakset ja mitä useammin sen on tehnyt, sitä automaattisemmin se tulee. Tätä voit kokeilla istumalla ihan tuolilla, laittamalla kädet ratsastusasentoon (siis käsivarret kylkiin) ja aktivoimalla yläselän lihaksia kuin yrittäisit siirtää lapoja pari milliä toisiaan kohden. Hartioita ei siis vedetä taakse!

Kädet irti -ratsastusta vuodelta 2014.

Irrallaan

Kun aktivoit yläselän lihakset, riittää tämä aika pian siihen että koko ylävartalon ryhti on kunnossa. Huomaamattaan nimittäin samalla kun lapatuki on kunnossa, myös käsivarret pysyvät kyljissä kiinni, rintakehä on oikealla kohdallaan (käsien etu- ja takapuolelta näkyy yhtä paljon vartaloa kun katsotaan sivusta päin ratsastajaa) ja keskivartalo aktivoituu. Kädet kiinni kyljissä -ratsastusta vuodelta 2016.

Kiinni

Ryhdistä tulee itselleni ongelma oikeastaan vain silloin kun istunnan painopiste menee liian etupainoiseksi. Silloin huomaan että yläselkä kumartuu eteenpäin, koska istunta ei ole tasapainossa. Haen tällöin uudelleen istuinluut kohdilleen, istun syvään satulassa, tunnen painon jalustimissa ja aktivoin lapatuen. Pystyn useimmiten huomaamaan itse koska istuntani valahtaa ja nykyisin myös pitkälti korjaamaan sen itse. Mutta ilman näitä saatuja oivalluksia siitä, miltä jokin tuntuu, en varmasti tähän pystyisi.

Ratsastukseen pätee tämä sama sanonta kuin puutarhaankin: “A garden is never finished.” Kohti uusia oivalluksia siis!

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: