Etupainoinen ja raskas suokki

17 Apr

Sattuneesta syystä tulee katseltua aika paljon kuvia ja videoita suomenhevosista. Nettiaikakautena niitä onkin tarjolla reilusti eri medioiden kautta – facessa, juutuubissa, instassa… Nykyisin hyvin ratsastettuja ja näyttäviä ratsu-suokkeja on ilahduttavan paljon. Erityisen ilahduttavaa on nähdä sellaisia esimerkkejä, joista näkee että hevonen on rento suorittaessaan tehtäviä. Ja että ratsastaja ei ole väkisin vetänyt hevosta nippuun vaan on maltilla rakentanut tasapainoisen ja hyvät askellajit omaavan ratsun.

Mitä enemmän on itse oppinut ratsastuksesta (enkä silti vieläkään ratsastamaan 😉 ), sitä enemmän tulee kiinnitettyä huomiota erilaisiin yksityiskohtiin. Kuten siihen, onko hevosella suu auki tai hampaat näkyvissä. Tai siihen, viuhtooko hevonen hännällään. Tai siihen millainen ilme hevosella on silmissään. Uskaltaako hevonen kurottaa kohti tuntumaa, kaula rentona. Niissä tapauksissa kun näkee näitä yllä mainittuja nyansseja esiintyvän negatiivisessa mielessä, sitä tulee miettineeksi että onkohan koulutuksessa huomioitu pehmeys ja rentous vai onko siinä vaan “vedetty ohjista kunnes antaa periksi”. Harmituksekseni olen usein näissä kuvissa nähnyt ratsastajan jopa hymyilevän, vaikka hevosen olemuksesta näkee että siitä on rentous kaukana.

Oma käsitykseni on että hevonen on juuri sellainen kuin millaiseksi ratsastaja sen ratsastaa. Etupainoinen, raskas kädelle, ei kuuntele, on hermostunut, ei keskity, pyrkii poistumaan paikalta tai tilanteesta (esim. hyppii pystyyn)… Toki joillakin hevosilla on kipuja tai huonoja tapoja, mutta kyllä valtaosa hevosista on sellaisia kuin ovat juuri ratsastajasta johtuen. Myös hyvässä. Rauhallisen ratsastajan hevonen on rauhallinen. Kevyellä kädellä ratsastavan hevonen on kevyt kädelle. Luottamuksen arvoisen ratsastajan hevonen luottaa ja turvautuu ratsastajaansa, eikä pyri poistumaan paikalta.

Monesti erityisesti suomenhevosista kuulee sanottavan että “se painaa kädelle” tai “on raskas edestä” tai “kulkee etupainoisena”. Suomenhevosen rakenne on sellainen että sen kanssa on helppoa jäädä kehityksen alkumetreille ja hyväksyä nämä ominaisuudet ikään kuin ainoana oikeana totuutena. Todellisuudessa ne kuuluvat ratsun kehitysvaiheeseen ja “huonot” ominaisuudet poistuvat tai ainakin vähenevät oikeanlaisen koulutuksen myötä. Kun hevosen tasapaino ja voimataso paranee, se hyväksyy oikean tuntuman ja alkaa kantaa itsensä, on suokillakin ratsastaminen kevyttä, ylämäkeen suuntautuvaa, joustavaa ja miellyttävää.

Erittäin hyvä artikkeli etupainoisuudesta, peräänannosta ja ylipäätään hevosen kehittymisestä löytyy Tanja Kortelaisen sivulta. Suosittelen lukemaan ajatuksen kanssa ja miettimään miten tekstin voisi siirtää omaan ratsastukseen ja käytäntöön.

Etupainoisuus on asia joka korjaantuu…automaattisesti oikealla ratsastuksella…ei ole poppaskonsteja millä siitä pääsee eroon, ja korjaaminen vie aikaa lihaksistolta kehittyä…riittämättömästä lihaksistosta ja tasapainosta, sekä pyytämisen puutteesta…rohkaisu tulee perusistunnasta, eli siitä että istumme itse niin että pyydämme hevosta siirtämään painon taakse ja nostamaan vatsalihaksensa ja selkälihaksensa ylös…etupainoisuus häviää. 

Ps. Kuvituskuvat on meidän pääsiäisen kuvauksista. Eivät siis sinällään liity tähän aiheeseen muuten kuin että ilokseni Cee on vuosien saatossa kehittynyt ihan huomattavasti – harrasteratsastajan kanssa hitaammin kuin olisi kehittynyt ammattilaisen kanssa. Mutta ainakin meillä on ollut hauskoja hetkiä opetellessa! Ja matka jatkuu…

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: