Pohkeen vaikutus laukkaan

22 Jul

Ratsastin torstaina itsenäisesti kentällä. Vasen pohje kaikui taas kuuroille korville. Työstin sitä kuitenkin sitkeästi uudelleen ja uudelleen ja lopussa vasen pohjekin alkoi mennä perille. Lähes tunnin ratsastuksesta 5 minuuttia tuntui hyvältä. Näissä ristiriitaisissa tunnelmissa lähdettiin viikottaiseen kouluvalmennukseen perjantaina.

Kerroin Emilialle tästä torstaisesta ongelmasta, joten lähdettiinkin heti alkuravien jälkeen työstämään sitä. Kierros siis vasempaan suuntaan ja tekemään väistöjä pois vasemmasta pohkeesta (oikealle), kevyessä ravissa. Väistettiin jopa takaosaa edelle, jotta saatiin takajalat oikeasti väistämään pohjetta.

Alkuravailua.

Alkuun Cee punkesi samalla tavalla pohjetta vasten kuin torstainakin. Lisättiin sitten väistön perään heti voltti, jossa taivutettiin liioitellen sisäpohkeen (vasemman) ympärille. Voltilla edelleen siirrettiin pohkeesta takajalkoja ulospäin ja etuosaa sisälle päin. Varmistuen siitä, että kaula ei taivu liikaa – tämähän on myös Ceen perisynti vasempaan suuntaan.

Ravailua vieläkin.

Ihan jo muutaman toiston jälkeen vasen pohje alkoikin löytyä ja pystyin vaikuttamaan pienillä avuilla. Tuli ihan superhyvä fiilis. Tästä tulikin oivallus (vai muistutus), että kun Ceellä puoliero on kuitenkin näin iso, niin sitä vasenta on vaan työstettävä eri tavalla kuin oikeata.

Takajalkaa alle.

Toistettiin sama homma oikeaan kierrokseen (väistö vasemmalle) joka vahvempana puolena meni heti alusta alkaen valtavan hienosti.

Väistöä vasemmalle.

Siirryttäessä laukkatyöskentelyyn se isoin oivallus vasta tulikin! Miten suuri merkitys olikaan sillä että oli heti alkuun käyttänyt aikaa vasemman puolen suoristamiseen/taivuttamiseen! Vasen laukka oli vain hiuksenhienosti huonompi kuin oikea (vaiko jopa parempi kuin oikea?!), vaikka aikaisemmin siinä on ollut aikamoinen ero.

Oikea laukka eli ns. vahvempi laukka.

Vasen laukka eli ns. heikompi laukka.

Sain Ceen heti hyvin pohkeen eteen ja eteenpäinpyrkimys oli todella hyvä. Pääsin siis työstämään laukan laatua ihan heti.

Mielestäni paras kuva valkusta.

Perisyntini ohjien lipsuminen pidemmiksi näyttäytyi myös valmennuksen aikana. On se kumma kuinka niitä ohjia ei saa pidettyä käsissä vaikka siitä sanotaan (ja monta kertaa)…

Pitkällä ohjalla tsumpailua.

Valmennus toi paljon ajateltavaa ja olin todella tyytyväinen. On ihanaa, että olemme Ceen kanssa saaneet valmentajan, joka jaksaa puurtaa meidän perusongelmien kanssa. Tämän valmentajan kanssa ollaan tähän mennessä päästy HeD-tasolta HeA-tasolle, hitaasti mutta varmasti. Jos olisin itse parempi ratsastaja, olisi Ceekin varmasti kehittynyt nopeammin. Nyt ollaan opeteltu asioita yhdessä, osin kantapäänkin kautta.

Loppuravailua.

Kaikki postauksen kuvat (c) Tilves photography.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: