Pitäisikö kisata vai eikö pitäisi?

28 Apr

Kas siinäpä pulma.

Olin jo katsonut kalenterista kisapäivän. Saanut kisakaverinkin houkuteltua matkaan. Ja sitten iski (taas) se epävarmuus. Mitä jos Cee ei olekaan vielä valmis? Mitä jos mä sässin nyt kaiken työn mitä on tehty, sillä että mä roudaan sen puolivalmiina kisailemaan?

Ja sitten ilmestyi kisakalenteriin myöhäisempi päivä paikkaan, jonka mä tiedän olevan kiva. Ja paikka jossa Cee on jo käynyt. Ja paikka jossa ei haittaa, vaikka kaikki ei menis kuin Strömsössä. Ja ulkokenttä. Ja varmasti ihana tuomari.

Niinpä kisakausi startannee meidän osaltamme toukokuussa Suontaan 1-tason kisoissa (toivottavasti sinne tulee riittävästi ilmoja!). Näissä kisoissa on sama ohjelma (HeA:1) kuin viime vuonna ja tavoitteena onkin tietysti saada paremmat prossat kuin viimeksi 😀

Nyt kun asiat on alkaneet loksahdella paikoilleen, uskaltauduin katselemaan Kipaa muutenkin ”sillä silmällä”. JOS Suontaakse päästään kivasti ja päästään kivasti vielä poiskin, on kesälle useampikin kisapaikka mietittynä.

Meidän elämän ekat 2-tason kisat voisi olla Kangasalla heinäkuussa. Siellä on ainakin edellisinä vuosina ollut pitkän radan ohjelmat, eli senkin puolesta nämä kekkerit olisivat ekat tällä tasolla. Tavoitteena olisi saada hyväksytty tulos ja Happy Horse mennen tullen.

2-tasolla homma voisi jatkua elokuussa Pälkäneellä. Täälläkin pitkän radan ohjelmat, jos historia toistaa itseään. Sama tavoite kuin edellä – hyvillä mielin ja hyväksytty tulos. Kisapaikat on valikoitu aika pitkälti sen perusteella, että meiltä on kivan mittainen matka, eikä Cee toivottavasti väsähdä liikaa.

Kauden päättäjäiset voisivat koittaa Hollolassa syyskuussa. Suomenhevosten Hämeen alueen alumestaruudet (2-tason kisat) tanssitaan silloin. Ohjelmana on Helppo A FEI:n CCIP1* kenttäkilpailuohjelma poneille 2014. Jos näin pitkälle ylipäätään päästään, on tavoite jo saavutettu itselläänkin. Mutta siihen olisi kiva saada vielä kirsikka kakun päälle – hyväksytty tulos.

Siitä fiiliksestä kun aloin kirjoittaa tätä postausta maaliskuussa, on päästy aika pitkälle vaikka ollaan vasta huhtikuun lopussa. Henkisesti. Kyllä se Suomen kevät kovine tai vetisine pohjineen, heikkoine treenimahdollisuuksineen, imee sitkeimmästäkin sissistä mehut. Nyt kun aurinko paistaa ja pohjat on hyvät, alkaa vaikeammatkin asiat näyttää mahdollisilta ❤

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggers like this: