Pitäisikö kisata vai eikö pitäisi?

Kas siinäpä pulma.

Olin jo katsonut kalenterista kisapäivän. Saanut kisakaverinkin houkuteltua matkaan. Ja sitten iski (taas) se epävarmuus. Mitä jos Cee ei olekaan vielä valmis? Mitä jos mä sässin nyt kaiken työn mitä on tehty, sillä että mä roudaan sen puolivalmiina kisailemaan?

Ja sitten ilmestyi kisakalenteriin myöhäisempi päivä paikkaan, jonka mä tiedän olevan kiva. Ja paikka jossa Cee on jo käynyt. Ja paikka jossa ei haittaa, vaikka kaikki ei menis kuin Strömsössä. Ja ulkokenttä. Ja varmasti ihana tuomari.

Niinpä kisakausi startannee meidän osaltamme toukokuussa Suontaan 1-tason kisoissa (toivottavasti sinne tulee riittävästi ilmoja!). Näissä kisoissa on sama ohjelma (HeA:1) kuin viime vuonna ja tavoitteena onkin tietysti saada paremmat prossat kuin viimeksi 😀

Nyt kun asiat on alkaneet loksahdella paikoilleen, uskaltauduin katselemaan Kipaa muutenkin ”sillä silmällä”. JOS Suontaakse päästään kivasti ja päästään kivasti vielä poiskin, on kesälle useampikin kisapaikka mietittynä.

Meidän elämän ekat 2-tason kisat voisi olla Kangasalla heinäkuussa. Siellä on ainakin edellisinä vuosina ollut pitkän radan ohjelmat, eli senkin puolesta nämä kekkerit olisivat ekat tällä tasolla. Tavoitteena olisi saada hyväksytty tulos ja Happy Horse mennen tullen.

2-tasolla homma voisi jatkua elokuussa Pälkäneellä. Täälläkin pitkän radan ohjelmat, jos historia toistaa itseään. Sama tavoite kuin edellä – hyvillä mielin ja hyväksytty tulos. Kisapaikat on valikoitu aika pitkälti sen perusteella, että meiltä on kivan mittainen matka, eikä Cee toivottavasti väsähdä liikaa.

Kauden päättäjäiset voisivat koittaa Hollolassa syyskuussa. Suomenhevosten Hämeen alueen alumestaruudet (2-tason kisat) tanssitaan silloin. Ohjelmana on Helppo A FEI:n CCIP1* kenttäkilpailuohjelma poneille 2014. Jos näin pitkälle ylipäätään päästään, on tavoite jo saavutettu itselläänkin. Mutta siihen olisi kiva saada vielä kirsikka kakun päälle – hyväksytty tulos.

Siitä fiiliksestä kun aloin kirjoittaa tätä postausta maaliskuussa, on päästy aika pitkälle vaikka ollaan vasta huhtikuun lopussa. Henkisesti. Kyllä se Suomen kevät kovine tai vetisine pohjineen, heikkoine treenimahdollisuuksineen, imee sitkeimmästäkin sissistä mehut. Nyt kun aurinko paistaa ja pohjat on hyvät, alkaa vaikeammatkin asiat näyttää mahdollisilta ❤

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑

%d bloggers like this: