Hyvä ruoka, parempi mieli

Krafftiin Cee siirtyi lokakuussa 2018, joten rehuja on tullut syötettyä jo useampi kuukausi. Vuoden sisällä olen luopunut myös kokonaan joistakin ruoka-aineista, joita tuli syötettyä ”varmuuden vuoksi”. Otetaan esimerkiksi valkosipuli. Sen sanotaan ehkäisevän hengitysteihin kohdistuvia sairauksia ja toimivan ötökkäkarkoitteena. Cee ei ole syönyt sitä noin puoleentoista vuoteen, enkä ole huomannut yhtään mitään muutosta verrattuna siihen kun sitä syötin.

Krafft-rehuista muilta käyttäjiltä kysyttäessä saa kuulla, että näitä rehuja tarvitsee syöttää vähemmän kuin vastaavia muiden valmistajien rehuja. Ja toden totta tosiaan, se pitää paikkansa! Ceen ruokintaa on laitettu vähitellen uusiksi, kun tulin todenneeksi Krafftin rehujen hyvän hyödyntämisasteen.

Ceen aamuruoka:
– 3 dl mustaa kauraa
– 3 dl Krafft Performance Low Starch pellettiä
– 3 dl Krafft Performance Low Starch mysliä

Cee saa ratsastuksen jälkeen:
– 3 dl Krafft Lucerne Pure Pellets pellettiä
– kerran viikossa annoksen EquiBalans ADE-vitamiinia ja muina päivinä annoksen EquiBalans BE-vitamiinia
– Equine Products Everyday Electrolyteä

Ceen iltaruoka:
– 3 dl mustaa kauraa
– 3 dl Krafft Performance Low Starch pellettiä
– 3 dl Krafft Performance Low Starch mysliä
– 1 dl Chia de Gracia hamppurouhetta
– 1 dl Norra Prima -kivennäistä

Illalla Cee saa myös pellavamössön:
– 1,5 dl Black Horse pellavarouhetta liotettuna
– annos Chia de Gracia kurkumajauhetta

Iltaruoassa hamppurouhe on tuonut mukanaan pelkkää hyvää iholle ja karvapeitteelle. Pellavamössö on paitsi hyväksi vatsalle, niin toimii kurkuman parhaan toiminnan takaavana rasvalisänä. Kurkuman käyttö on vähentänyt todella paljon ilman muodostumista (eli suomeksi piereskelyä).

Racingin Greenlinesta siirryin Krafftin Lucerneen vasta muutama päivä sitten, joten siitä ei ole vielä paljonkaan kokemuksia. Syöttömäärän alensin saman tien, koska kaikkien muidenkin Krafftin rehujen kanssa on voinut vähentää määrät. Viime vuonna Cee sai Greenlinea litran, josta ensin syksyllä vähensin määrän 5 dl ja nyt Cee saa Lucernea enää 3 dl. Ensimmäiset kokemukset on, että liottaminen kestää todella kauan – nyt olen laittanut edellisenä päivänä seuraavan päivän mössön jo likoamaan. Toinen havainto on, että liotettuna rehu turpoaa todella paljon – Krafftin 3 dl vastaa määrältään Greenlinen 5 dl. Maittavuudeltaan näyttäisi molemmat olevan yhtä hyviä.

Heinän määrä ei ole juurikaan muuttunut, mutta sen ravintoainekoostumus vaihtelee jonkin verran erien välillä. Eli heinän suhteen mennään vähän enemmän summamutikassa. Heinäanalyysi olisi kaikista paras ruokinnan rakentamisen suhteen, mutta kun jokainen paali on erilainen, ei analyyseja ole mitenkään mahdollista kaikesta teettää.

Painomittanauhalla seuraan lihavuuskuntoa. (Suomenhevosen keskimääräinen elopaino on 540 – 550 kg, Saastamoinen 2007.) Painomittanauhan avulla seuranta antaa riittävän tiedon siitä, ollaanko menossa mihin suuntaan. Tässä seurantaa viime vuodesta saakka:
syyskuu 575 kg
joulukuu 550 kg
maaliskuu 535 kg

Cee syyskuussa 2018

Cee joulukuussa 2018

Cee maaliskuussa 2019

Miksi Cee saa väkirehuja ylipäätään? Heinän valkuaismäärä on niin alhainen, että sitä on pakko täydentää väkirehuilla. Koska heinän sokerit on niin korkealla, pitää väkirehun olla mahdollisimman alhainen sokeripitoisuudeltaan (eikä heinää sokereiden vuoksi voi syöttää ylimääräistä). Kauraa Cee ei voi pelkästään syödä, sen sisältämän korkeahkon tärkkelyksen vuoksi.

Ceen kuntoluokka Henneken-asteikolla oli joulukuussa noin 6 miinus ja Wright-asteikolla noin 3 plus. Cee on melko raskasrakenteinen (joku on jopa heittänyt ilmaan termin kyntöruuna :D) joten kevytrakenteista ja siroa siitä ei saa, vaikka kuinka paljon laihduttaisi. Sen runko on myös pyöreä, mikä hämää silmää varsinkin edestäpäin katsottuna. Kuntoluokitusta tehdessä pitää siis ensinnäkin lukea (ja ymmärtää) kuntoluokan kuvaus ja sen jälkeen tunnustella käsin kuvauksen mukaiset kohdat. Esimerkki: Ceellä ei ole vakoa selkärangan päällä, mutta kylkiluiden päälle on kertynyt rasvaa.

Jos suomenhevosen (yli)paino kiinnostaa uusien tutkimusten valossa, niin vuonna 2017 on julkaistu mielenkiintoinen opinnäytetyö, josta Henneken- ja Wright -asteikkojen kuvat tähän postaukseen on poimittu. Ylipaino suomenhevosen terveysriskinä, Alisa Bragge & Jutta Makkonen.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑

%d bloggers like this: