Heinäkuun treenit

Heinäkuu ei sitten enää ollutkaan ihan niin hyvä treenikuukausi. Oli melkoisia vesisateita ja sitä myöten meille turhan liukkaita pohjia. Paarmoja oli ihan älyttömät määrät, Cee oli täynnä puremapaukamia. Heinäkuu oli myös kuukausi kun tehtiin paljon hoitoja – osteopaatti, matolääkitys, raspaus, kengitys.

Toisaalta, heinäkuussa oltiin myös laitumella, mistä Cee tietenkin tykkäsi. Pääsin hyppäämään omalla tontilla ensimmäiset maastoestehypyt. Heinäkuussa hyppäsin itsenäisissä estetreeneissä 65 senttisen okserin pitkästä aikaa. Cee tuntui vihdoin olevan riittävän voimakas ja energinen.

Ceen treenit heinäkuussa menivät näin:
– valmennus, kouluratsastus 5 kertaa
– omat koulutreenit 7 kertaa
– valmennus, esteratsastus 0 kertaa
– omat puomi/kavaletti/estetreenit 5 kertaa (joista yksi maastoeste)
– maastoilua, ilman satulaa ratsastelua, talutusta 3 kertaa
– vuokraaja 5 kertaa, kaveri 2 kertaa
– täysin vapaa 4 päivää

Kaksi asiaa jäi heinäkuusta erityisesti mieleen: vastalaukat ja estekorkeus. Vastalaukoissa voiman lisääntymisen huomasi erityisen hyvin. Päästiin menemään hyvin kulmiin, muoto säilyttäen, harvoin tuli rikkoja ja jos tuli, pystyin nostamaan vastalaukan heti uudelleen, jopa kaarevalla uralla. Ihan heinäkuun lopussa tehtiin pikkukentällä vastalaukat kolmikaarisella molempiin suuntiin! Huh, miten hieno Cee! (Lyhyt video heinäkuun valkusta.)

Estekorkeudessa päästiin pitkästä aikaa ihan hyppäämään. Heinäkuun alussa aloittelin 60 senttisellä pystyllä ja kuun lopussa mentiin 65 senttistä okseria. Tunne oli, että esteitä olisi voinut nostaa ihan reippaasti. Mutta hitaasti hyvä tulee – siitä on sen verran aikaa kun ollaan kasikymppistä hypätty yhdessä, ettei taida kumpikaan oikein edes muistaa sitä. (Video heinäkuun omista estereeneistä, okseri 65 cm.)

Osteopaatin ensimmäinen hoitokerta oli heinäkuun puolivälissä. Treenipäiväkirjaan on kirjoitettu tuolloin näin: ”Osteopaatti Tiina Meiseri ekan kerran. Hoito-ohje: 2 pv kevyesti, mutta selästä saa mennä. Loivia väistöjä, jossa takajalat ottaa mahdollisimman isoa askelta. Vain lyhyitä pätkiä ettei väsy.” Tiina kävi toisen kerran nyt elokuussa ja ongelmat olivat jo kuukaudessa lähteneet korjaantumaan. ❤

Raspauksessa Ceen suu oli oikein hyvä. Posket olivat ehjät ja siistit. Vähän oli piikkejä ja koukkuja, kuten Ceellä aina. Raspaushan tehdään juuri sen vuoksi puolivuosittain, ettei tulekaan hammasvaivoja. Kengittäjän kanssa pohdittiin, josko seuraavan kerran laitetaan alle Shock Tamer -pohjalliset, jotka vaimentavat mahdollisia iskuja jalkoihin vielä enemmän. Osteopaatti kehuikin, että pohjalliset täytteineen ovat Ceelle ihan ehdottomat jalkojen terveyden ylläpitämiseksi. Kiva kuulla positiivista palautetta, jotain on sentään tehty oikein!