Archive | Uncategorized RSS feed for this section

Ratamestariseminaarin antia

13 Jan

Lauantaipäivä vierähti TPJ- ja ratamestariseminaarissa Tampereella. Estesääntöjähän ei ole vielä julkaistu, ihan siitä syystä, että niitä ei ole vielä hyväksytty. SRL:n hallitus kokoontuu 17.1. käsittelemään sääntömuutoksia ja sen jälkeen säännötkin vasta julkaistaan. Joitakin asioita sääntöehdotuksesta kuitenkin nostettiin seminaarissa esille ja todennäköisesti ne myös hyväksytään sellaisinaan.

Huomaa kuitenkin, että nämä ovat sääntöehdotuksia, viralliset ja hyväksytyt säännöt nousevat SRL:n nettisivuille hyväksymisen jälkeen. Nämä alla olevat ovat poimintoja niistä kohdista, jotka kiinnostivat itseäni – muutoksia on reilusti enemmän.

RADAT

Lähtö- ja maalilinjan etäisyyttä ensimmäisestä / viimeisestä esteestä on lyhennetty. Aikaisemmin linjojen etäisyyksille oli eri metrimäärät halliin ja ulos, mutta nyt ne ovat samat kumpaankin. Sääntöehdotuksessa lähtölinjan tulee sijaita 6-15 metrin päässä ensimmäisestä esteestä ja maalilinjan 6-15 m päässä viimeisestä esteestä. Ratamestariseminaarin yksi keskustelunaiheita olivatkin juuri linjojen sijoittelut.

Osittain palataan vanhaan uusintojen suhteen. 3-5 tason luokkien uusinnassa esteitä saa jatkossa (taas) korottaa yli luokan enimmäismittojen 10 cm. Korotusmahdollisuus ei koske 1-2 luokkia, sääntöehdotuksen mukaan niissä esteitä ei saa korottaa yli luokan enimmäismittojen. Sama sääntö koskee uusinnan lisäksi toista vaihetta. Tämäkin oli ratamestariseminaarin yksi puheenaiheita – koska korotetaan vai korotetaanko lainkaan.

KUTSUT

Luokat joissa ratsastaja voi itse valita hypättävän estekorkeuden ovat sääntöehdotuksen mukaan jatkossa sallittuja vain 1-tasolla. Näissä ykköstason luokissa tuloksista on lisäksi tultava ilmi, mitä estekorkeutta ratsukko on hypännyt ko. luokassa. Tämä selkeyttää omasta mielestäni kvaalien tarkastusta ja ilmoittamista todella paljon. Tästä “poikkeuksena” 1-5 tasolla samassa luokassa voidaan kilpailla eri estekorkeuksilla, mikäli ne on kutsussa määritelty avoimiksi eri ikäryhmille tai eri kategorian poneille/hevosille tai eri-ikäisille hevosille. Esimerkiksi niin, että 80 cm avoin pikkuponeille, 90 cm avoin isoille poneille, 100 cm avoin hevosille.

3-tasosta alkaen kilpailuissa on järjestettävä vähintään yksi luokka, jonka arvostelu on AM5 tai AM5.2 (per kilpailu, ei per päivä). Kilpailijoiden mielestä tämä arvostelu on sitä todellista kilparatsastusta ja kieltämättä onhan uusinta mielenkiintoinen myös yleisön kannalta. Sääntöehdotuksen mukaan AM5.2 -arvostelua ei voi kuitenkaan saa käyttää pääluokassa (luokka jossa suurin ensimmäinen palkinto) vaan silloin pitää käyttää AM5-arvostelua.

KILPAILUT

Estesäännöistä on poistumassa kohta, jossa hevosen on täytynyt olla suitsittuna kilpailualueella käsiteltäessä. Sääntöä ei ole ollut koulusäännöissä eikä yleisessä osassa eli tämä on ollut vain estesäännöissä ylipäätään merkittynä. Syy suitsitussäännön poistoon on eläinsuojelullinen ja liittyy vahvasti hevosen juottamiseen. Yleisesti hevoset juovat paremmin kun niillä ei ole kuolaimia. Viime kesä oli todella kuuma ja estekilpailuissa suitsitussäännön koettiin vaikeuttavan hevosten juottamista.

Melko haastava sääntöuudistus on, että satulasta putoaminen ennen lähtömerkkiä tai lähtölinjan ylitystä aiheuttaa suorituksen hylkäämisen. Tämä sääntö koskee MYÖS valmistautuvaa ratsukkoa (kaikkia valmistautuvia ratsukoita radalla). Jos valmistautuva ratsastaja syystä tai toisesta putoaa ennen omaa vuoroansa, tulee hän hylätyksi. Sama tietenkin koskee vuorossa olevaa ratsastajaa, vaikka ei olisi saanut vielä lähtömerkkiä eikä olisi ylittänyt lähtölinjaa.

Sallitut estesuojat tulevat olemaan sääntömateriaalissa kuvineen. Huomattava on, että kaikki napilliset takajalan ympäri tulevat suojat eivät ole kiellettyjä. Kielto koskee vain osaa suojia ja kuviin kannattaa aikanaan tutustua tarkasti (ja tarkastaa omat suojat niitä vasten).

RATAMESTARIT

Ratamestaripuolella mm. käytiin läpi muutamia kv-kilpailujen ratoja, keskusteltiin liiton estekonttien sisällöstä (estemateriaalista), pohdittiin kilpailusarjojen ratojen rakentamisohjeistusta ja sovittiin ratamestareiden tapaamisesta alustavasti Järvenpään Nations Cupin yhteyteen. Päivä oli mielenkiintoinen ja enemmänkin olisi voinut keskustella toisten ratamestareiden kanssa, vaikka meitä C-ratamestareita paikalla olikin vain kaksi ja muut edustivat korkeampien tasojen toimihenkilöitä.

Advertisements

Vuosi 2018 – mitä jäi mieleen?

31 Dec

Vuoden viimeisenä päivänä on hyvä muistella kulunutta vuotta. Kovasti on tapahtunut vuodessa ja paljon on opittu. Hevostelu on siinä mielessä opettavainen harrastus, että siinä ei ole koskaan valmis. Aina löytyy uutta opeteltavaa, uutta tietoa, uusia näkökulmia. Vuosi 2018 tarjosi meille näitä kaikkia.

Tammikuussa tartuttiin uudelleen meille vaikeaan asiaan eli matkustamiseen. Koska omin neuvoineni en päässyt enää etenemään, pyysin kouluttajaa tulemaan avuksi. Aivan ihana Mervi Pakola (Horse & Power Training) tulikin ja päästiin todella hyvään alkuun harjoituksissa. Kesään mennessä Cee meni koppiin 100% varmuudella ja lähes aina suorilla sisään ja vielä pysyi sisälläkin, vaikkakaan ei täysin rentoutunut. (Video huhtikuun alusta.)

Helmikuussa aloitettiin valmistautuminen jääkeleihin laittamalla ensimmäistä kertaa etukavioihin Vettecin EquiPak täytteet. Kokemukset olivat sekä hyviä että huonoja, mutta vaaka kallistuu kyllä sinne hyvän puolelle. Hyvää täytteissä on aivan täydellinen iskunvaimennus. Näitä täytteitä käytetään mm. estehevosilla juuri siitä syystä. Huonoa täytteissä on liukkaus lumessa. Hokit siis saavat olla pidemmät silloin, kun käytetään näitä täytteitä. Ainakin meillä eteläisessä Suomessa kenttä ja maastot jossain vaiheessa menee ihan luistinradaksi ja silloin nämä täytteet ovat kyllä pelastus. Kengityksestä huolehtii meillä edelleen Antti Sulanen, kengitysseppä CE-F.

Maaliskuussa vaihdettiin esteille uusi kuolain, Visionin sylinteri. Kuolain tuntui alkuun tosi hyvältä. Cee antoi anteeksi käden epätasaisuuden ja hyppäsi mielellään. Kuolaimen ”suoruus” olikin se taikasana ja myöhemmin ostin vielä pehmeämmän suoran kuolaimen esteille. Nykyään Vision on oikeastaan maastoilukäytössä. Estevalmentajana jatkoi Henna Stolt. Estevalmennus oli pääsääntöisesti koko vuoden (säävarauksella) kerran viikossa.

Huhtikuu oli treenikuukausi siitäkin huolimatta, että kenttä oli hetken aikaa aivan jäärata. Alkukuusta paksu lumikerros, sen jälkeen paksu jääkerros, mutta loppukuusta oli jo ihan eri juttu ja sula kenttä. Ihan mahtavia treenejä mahtui kuukauteen sekä koulu- että esteratsastuksen parissa. Kouluvalmentajana jatkoi Emilia Kaikkonen. Kouluvalmennus oli muutamia poikkeuksia lukuunottamatta kerran viikossa koko vuoden.

Toukokuussa piti olla meidän kisakauden avaus Suontaan Ratsastajien kisoissa. Vaan toisin kävi. Trailerin takapuomi hajosi ja meidän matka tyssäsi kotipihaan. Suoraan sanottuna harmitti niin paljon, että traileri roudattiin pihan perälle ja kaikki kisahaaveet haudattiin sinne mihin aurinko ei paista. Harmitus kyllä poistui väheni kun päästiin maastoilemaan, jatkettiin treenejä, Cee pääsi laitumelle ja elämä voitti ylipäätään.

Kesäkuussa chillailtiin vaikka myös treenattiin. Nollattiin ajatuksia laitumella ja maastossa, nautittiin alkavasta kesästä (ja kaatosateista). Leikittiin kuraleikkejä treeneissä ja muuten vaan. Ceen vastalaukat oli paremmat kuin koskaan.

Heinäkuussa Ceelle vaihtui esteille Beriksen supersoft-kuolain (Beris Comfort Thin Loose Ring Supersoft). Treenit vain paranivat kun kuolain antoi vielä enemmän anteeksi, jos käsi sattuikin jäämään hypyissä kiinni. Cee tykkäsi kuolaimesta ja itsellekin tuli varmuutta menemiseen, kun ei tarvinnut miettiä omaa kättään liikaa. Cee uskalsi hypätä tuntumaa vasten, mikä helpotti menoa huomattavasti.

Elokuussa pääsi ratsastaja pitkästä aikaa maistamaan kentän pohjaa! Omissa ristikkoharkoissa Cee pääsi yllättämään ristikon jälkeen – veti pään alas ja pyllyn ylös ja hups, sieltä kiepahdettiin kuperkeikalla alas. Molemmat osapuolet olivat yhtä hämmästyneitä lopputuloksesta. Onneksi ei sattunut mitään vaan alastulo oli hyvinkin pehmeä. Ceestä otettiin myös kuvia elokuussa – tämä on ihan suosikkikuvani!

Syyskuussa päätin extempore osallistua tallin koulukisoihin. Niistä ei saatu kuin kokemusta. Verkkakenttä oli sula ja Cee oli aivan superhyvä! Kun päästiin kisakentälle joka oli osittain jäässä, hyytyi ihan kaikki liike. Olin tuomarin kanssa monesta liikkeestä ihan täysin eri mieltä arvostelun suhteen. Valmentajani Emppu katsoi hänkin videon ja vertasi arvostelupaperiin ja totesi ihan samaa – arvostelulinja oli hapuileva. Mutta kokemusta rikkaampana eteenpäin!

Syyskuussa kokeiltiin lyhyesti myös Acavallo Sensitive Bit -kuolainta. Kuolain lähti yhden käyttökerran jälkeen uudelle omistajalle – Ceelle se ei sopinut lainkaan. Kiropraktikko Linda Telford kävi myös hoitamassa Ceen rankaa, kuten on tehnyt jo useamman vuoden noin kolmen – neljän kuukauden välein.

Lokakuussa Ceelle vaihtui väkkäreiksi Krafftin vähätärkkelyksiset ja -sokeriset Performance Low Starch -rehut. Cee on nyt syönyt niitä kolmisen kuukautta ja aivan ilmiselvää on, että ne toimivat Ceelle hyvin. Verikokeiden tulokset joulukuussa olivat ensimmäistä kertaa hyvät!

Cee sai lokakuussa myös uuden estekuolaimen. Kuolaimen, joka toimii aivan fantastisen hyvin! Beris Prime Loose Ring Supersoft -kuolain on todella taipuisa ja pehmeä kuolain, jossa tutit ovat kiinteät. Cee tykkää siitä tosi paljon!

Lokakuu oli muutenkin tapahtumarikas kuukausi. Lastaustreenit kaivettiin naftaliinista uusin voimin. Avuksi riensi Horse Training Teamin Mia Jurvala. Takapuomiongelmaa lähdettiin selättämään kolmen session voimin ja päästiinkin hyvään vauhtiin. Toisessa treenissä tuli todettua, että kyllä se takapuomi kestää, vaikka hevonen istuisi sen päälle… Omissa treeneissä marraskuun alussa oltiin näin hyvissä tunnelmissa – tästä on hyvä jatkaa!

Marraskuussa vietettiin Pyhäinpäivää tuttuun tapaan pukuratsastuksen merkeissä. On mukava välillä kokoontua kavereiden kanssa yhteen ja piristää ratsastuskertaa laittamalla ylle jotain hauskaa. Tänä vuonna oltiin noitia!

Joulukuussa tiimiin liittyi koulutettu hevoshieroja Anneli Kekki. Hän saapui apuun hoitamaan Ceen lihaksistoa, joka olikin jumissa erityisesti lantiosta. Ihan jo yhden hoitokerran jälkeen tulokset olivat erinomaiset! Cee nautti hoidosta tosi paljon, vaikka ihan selkeästi se myös tuntui.

Toki hyvään fiilikseen vaikutti myös se, että Ceen molemmat satulat topattiin joulukuussa uusiksi. Satulaseppä Minna Korpi-Salo Tawastia Dressagesta vaihtoi estesatulan villat kokonaan ja koulusatulaan lisättiin villaa. Koulusatula oli ehtinyt mennä etupainoiseksi ja estesatulan villat olivat kadonneet lähes kokonaan.

Eläinlääkäri Talvikki Järvinen kävi joulukuussa raspaamassa Ceen hampaat ja otti verikokeet. Jos verikokeen hyvät tulokset aiheuttivatkin iloa, niin raspatessa vasemmassa poskessa odotti epämieluisa yllätys. Puolen vuoden välein tehtävästä raspauksesta huolimatta poski oli ehtinyt mennä rikki ja suu oli varmasti ollut kipeä. Onneksi haavauma oli aika pieni ja parani nopeasti.

Vuotta 2018 ei oikein voi yrittää tiivistää mihinkään yhteen lauseeseen. Niin paljon tapahtui ja niin paljon tuli muutoksia kaikkeen. Jos yksi asia pitäisi nostaa esille, niin se on varmasti voima. Ceelle on tullut vuodessa lisää voimaa ihan todella paljon. Se jaksaa kantaa itsensä pidempään ja paremmin. Se jaksaa hypätä kolmois- ja jumppasarjoja. Se jaksaa työskennellä koottuna – sulkutaivutukset ravissa (GP-liike!) on lisätty kouluvalmennuksiin. Näin kun sen tähän auki kirjoittaa, niin wow! Hyvillä mielin voidaan paketoida vuosi 2018 muistojen arkkuun. Kiitos kun olittte mukana!

Tilastoja vuodelta 2018:
– blogitekstit tavoittivat vuoden aikana noin 35 tuhatta yksilöllistä lukijaa
– fb-sivulla @aktiivicecilcee oli 372 seuraajaa ja vuoden 2018 jorinat tavoittivat kiinnostuneet noin 100 tuhatta kertaa
– insta-seuraajia @tarjitak-tililllä oli 443 ja vuoden 2018 kuvia oli täpätty sydämellä noin 30 tuhatta kertaa

Joululahjoja!

22 Dec

Joulu on parin päivän päästä. Cee on ollut niiiiiin kiltti tänä vuonna, että se sai extra-paljon lahjoja 😀

Loimia

Cee ei tarvitse loimiinsa toppinkeja vaan loimet on ensisijaisesti jäätävää sadetta vastaan. Toinen käyttötarkoitus loimille on kuivatus – jos Cee on hikinen ja menee vielä treenin jälkeen pihalle, kuivuu se kätevästi loimen alla. Aikaisemmin en ole juurikaan loimittanut Ceetä, mutta nyt on todettava, että ei se heppa tästä enää nuorene ja lihaksistoa on hoidettava myös loimittamalla. Kuivalla pakkaskelillä Cee ei kuitenkaan (ehkä) loimea selkäänsä saa jatkossakaan.

Weatherbeetalta löytyy erittäin vahvaalla kankaalla (1200D) päällystettyjä, täysin vedenpitäviä mutta silti hengittäviä loimia. Niiden vuori on sileää kangasta eikä esimerkiksi fleeceä. Loimissa on myös sään molemmin puoli memoryfoamista tehdyt pehmikkeet, jotka ehkäisevät hiertymistä.

Kuva (c) Weatherbeeta

Tästä merkistä löytyy leveälle suomenhevoselle riittävän sopiva wide-malli, jossa on enemmän tilaa edessä ja takana. Tänä jouluna Cee sai kaksi Weatherbeetan loimea ComFiTec Plus Dynamic Wide -mallistosta. Toinen on 0 grammainen ja toinen on 100 gramman täytteellä. Loimi istuu Ceelle aivan täydellisesti!

Suojia

Horse Comfortilta löytyi jo aikaisemmin Ceelle todella hyvin sopivat lampaankarvalla vuoratut putsit. Kun kerran sopivat on löydetty, ei kannata vaihtaa merkkiä. Niinpä joululahjaksi Ceelle kahdet putsit – valkoiset ja mustat. Putseja Cee käyttää etujaloissa, ainakin toistaiseksi.

Lampaankarvavuoraus näytti sen verran hyvältä Ceen jalassa 😀 että lähdin etsimään lampaankarvavuorattuja koulusuojia. Aika kauan saikin etsiä, että kukkarolle sopivat löytyivät. Weatherbeetalta löytyy suojia sekä valkoisena että mustana – Cee sai tänä jouluna valkoiset lampaankarvalla vuoratut koulusuojat.

Kuva (c) Weatherbeeta

Jouluruokaa ja mitä  muuta

Porkkanoita, heppanameja, pipareita… Niitä kaikkia Cee saa pienessä määrin jouluaaton ruokaansa. Cee ei seiso joulunpyhiä vaan se liikkuu joka päivä, ainakin maastolenkin verran. Niinpä sen ruokinta jatkuu samanlaisena kuin arkenakin.

Lisäinfoa varusteista

Weatherbeetan loimet: Horzelta löytyy 220 grammaisena wide-mallia (aiemmin on saanut myös muita paksuuksia). Tällä hetkellä loimi on alennuksessa n. 130 euroa (normihinta 159). Jos haluaa jollakin muulla täytepaksuudella, joutuu etsimään ulkomaisista nettikaupoista (tai kysymään josko saisi tilattua paikalliseeen Horze-myymälään). Normileveitä löytää helpommin kuin widea. Hinnat näille loimille ulkomaan nettikaupoissa liikkuvat vähän alta satasesta sinne pariin sataan euroon.

Horse Comfortin putsit: Puuilosta löytyy edullisimmat, hintaan 21,90. Mustia löytyy myymälävalikoimista, mutta ei välttämättä isommassa koossa (Ceen koko XL). Puuilon verkkokaupasta voi kuitenkin tilata tuotteet ja noutaa ne ilman toimituskuluja lähimmästä myymälästä. Näin tein minäkin.

Weatherbeetan suojat: Nämä suojat ovat normihinnaltaan melko arvokkaat, joten hankin ne eBaystä SportsDirect outletistä. Hinnaksi toimituskuluineen jäi kahdelle parillle 84,39 euroa (normihinta olisi esimerkiksi Horzella 76,50 per pari).

Top3 jooga-asanaparia ratsastajalle

6 Dec

Olen käynyt joogassa nyt puolisentoista vuotta, kerran viikossa. Aloitin Vinyasa Flow joogalla lukuvuoden verran ja tästä syksystä lähtien olen käynyt Astanga-joogassa. Kokonainen joogaharjoitus kestää vähintää tunnin, yleisimmin noin puolitoista tuntia. Nykyisessä ryhmässäni harjoitus käydään tiiviisti läpi tunnissa, mikä sopii omaan aikatauluuni parhaiten.

Joogatunnin rakenne pysyy samana, ainoastaan asanoiden sisällä tehdään joitakin variaatioita tai vaihdetaan jokin yksittäinen asana toiseen. Alkuun tehdään aina viisi aurinkotervehdys A -sarjaa ja sen jälkeen kolme aurinkotervehdys B -sarjaa. Näillä lämmitellään keho varsinaiseen harjoitukseen. Alla videot kummastakin sarjasta (Surya Namaskara A ja B) ja tässä kohden pitää mainita, että videon esiintyjä on todellinen joogi  – meikäläisen sarjat näyttävät aivan erilaisilta 😀

Ehdotukseni onkin, että oman harjoituksesi aloitat tekemällä aurinkotervehdys-sarjat (5+3). Tervehdysten jälkeen ohjattu harjoitus etenee erilaisiin seisten tehtäviin asanoihin, edeten matolla tehtäviin päättäviin asanoihin ja lopuksi loppurentoutukseen. Lyhyempää kotona tehtävää harjoitusta varten ehdotan tehtäväksi aurinkotervehdysten jälkeen kaksi tasapainoharjoitusta, kaksi avaavaa harjoitusta ja kaksi päättävää asanaa.

Ensimmäisessä tasapainoharjoituksessa (Utthita Hasta Padangusthasana) otetaan kiinni etuvarpaasta ja pyritään ensisijaisesti pitämään selkä suorana, toissijaisesti suoristamaan jalka ja kolmannessa vaiheessa voi pyrkiä kumartamaan ilmassa olevan jalan puoleen. Alkuun riittää, että nostat jalan ilmaan ja pidät varpaasta kiinni (selkä suorana) ja hengität viiden hengityksen ajan kussakin asennossa (molemmilla jaloilla).

Tasapainoliikkeiden välissä voisi tehdä avaavat liikkeet. Ainakin oma kehoni joutuu tasapainoliikkeissa tekemään niin paljon töitä, että jos ne tekee peräkkäin, tulee jälkimmämmäisestä asanasta aina huono.

Avaavat liikkeet ovat ovat tärkeitä ratsastajille, koska ratsastaminen sulkee kehoa. Lonkkia ja yläkroppaa avaavia liikkeitä siis mukaan kaksi, joista alla ensimmäinen, soturi yksi (Virabhadrasana I). Molempiin suuntiin asennossa pysytään viiden hengityksen ajan.

Toisena avaavana harjoituksena sivuojennus suorakulmassa (Utthita Parsvakonasana). Tämä avaa kehoa vielä soturiakin enemmän. Jos et saa kättä lattiaan asti, tässä auttaa joogakuutio tai joku muu koroke käden alle. Ajatus on kuitenkin avata kehoa niin paljon kuin mahdollista. Tässäkin pysytään viiden hengityksen ajan molempiin suuntiin.

Loppuun vielä toinen tasapainoharjoitus eli puoli-lotusasento seisten (eteentaivutuksella) (Ardha Paddha Padmottanasana). Tässä kannattaa alkuun keskittyä pitämään asento seisten ja vasta sen jälkeen kun asento pysyy hyvin, alkaa edes miettiä eteenpäin taivutusta. Asennossa pysytään viiden hengityksen ajan ja toistetaan molemmille jaloille. Itse olen harjoituksessani siinä vaiheessa, että kunhan pysyn pystyssä 😀

Nyt pitäisi kehon olla lämmin ja hyvin auki. Loppuun vielä pari päättävää asanaa, joista ensimmäisenä Yogamudra. Videossa taas edistyneiden versio. Itse olen siinä vaiheessa, että istun puolilotuksessa (videossa koko-lotus eli molemmat jalat toisen päällä), kädet ovat selän takana ja pääsen ehkä puoliväliin eteentaivutuksessa. Eli ei kannata tavoitella tätä videon asentoa heti alkuun, jollet satu olemaan hyvinkin notkea jo valmiiksi.

Viimeisenä loppurentoutus eli kuolleen miehen asento (Savasana). Tämän sanotaan olevan jopa tärkein vaihe koko harjoituksessa. Tavoitteena on saavuttaa syvä rentoutumisen tila. Ohjatussa harjoituksessa varmasti joka kolmas on unen partaalla, joten tämä toimii!

Jooga on itselleni tuonut paljon lisää liikkuvuutta, vaikka ihan älyttömästi sitä tarvitaan lisää. Varsinkin yläkroppa on itselläni kääntynyt todella paljon eteenpäin suppuun, joten avaamista riittää… Hyviä joogaharjoituksia kaikille!

Urheilufoorumin antia

24 Nov

Tänä vuonna tuli lähdettyä puoleksi päiväksi Urheilufoorumiin isolle kirkolle. Ennen foorumia oli Kipa-uudistuksen viiteryhmän tapaaminen ja kävimme toteutusryhmän kanssa läpi sovellukseen antamiamme ehdotuksia ja kommentteja. Uudistettua Kipaa esiteltiin myös Urheilufoorumissa.

Urheilufoorumin aloitti Elizabeth ”Lizzel” Winter teemanaan Road to Tokyo. Lizzel paitsi puhui tärkeistä valmennuksellisista aiheista, oli kerännyt myös runsaasti aineistoa urheilijoista, valmentajista ja ylipäätään henkilöistä, jotka olivat omalla panoksellaan luoneet voittavan ilmapiirin.

Oikeita asioita tehdään joka päivä, ei silloin tällöin. 

Miten sitten luodaan voittava ilmapiiri?
Voittava ilmapiiri perustuu erinomaisuuden (excellence) kehittämiseen. Erinomaisuus syntyy ainakin seuraavista elementeistä (huom. lista on epätäydellinen ja sitä voi täydentää lähes loputtomiin): kova työ, luottamus, kunnioitus, yhteistyö, oikeat ihmiset, tieto, intohimo, motivaatio, tahto, kunnianhimo, talous, asenne, realistisuus, positiivisuus, systeemi, sitoutuminen, jatkuvuus, nöyryys, kokemusten jakaminen, tiimityö, hevostaito, kuri, ratkaisukeskeisyys, avoimuus, kysyminen!

Teot ratkaisevat, joka päivä.

Parhaiten Lizzelin esityksestä jäi mieleen hänen oma mottonsa, joka ohjaa kaikkea toimintaa. Kaikki lähtee ihmisestä itsestään.

Faith and belief is self created.

Eläinlääkäri Heidi Kellokoski-Kiiskinen kertoi hevosen lääkekirjanpidosta. Lääkekirjanpito tulee olla tuotantohevosella, kilpailuhevosella ja työhevosella. Jos hevonen on täysin harrastehevonen eli poistettu elintarvikeketjusta, ei tarvita lääkekirjanpitoa. Jos omistaja ei ole implisiittisesti poistanut hevosta elintarvikekäytöstä, lääkekirjanpito tarvitaan myös harrastehevoselle. www.evira.fi kertoo tarkemmin: ”teurastuskiellon voi passiin tehdä oman harkintansa mukaan myös eläimen omistaja allekirjoituksellaan ja myöntävän elimen vahvistamana”.

Heidi kertoi Paulus-applikaatiosta, joka on tarkoitettu hevosen lääkekirjanpidon tallentamiseen. Applikaation hinnoittelu on kuukausipohjainen ja maksu perustuu hevosten lukumäärään.

Esteratsastuksen lajiseminaarissa ensimmäisenä aiheena oli Ratojen kouluttavuus, tehtävien linjaukset esteratsastuksen eri tasojen kilpailuissa sekä ratojen tarkastaminen vuonna 2019 (Johku Mikkola ja Teppo Hakala).

Itselleni kirjoittelin lajiseminaarista muistiin joitakin kohtia.
– Esteradan minimipituuden olisi hyvä olla 350 metriä (1-tasolla).
– 2-tason esteradat tulisi tarkistuttaa alueen ratojen tarkastajalla (C-ratamestarit). Näin ei kuitenkaan käytännössä tehdä, joten ensi vuoden alusta tähän saatetaan tarttua hanakammin. 3-4-tason esteradat tulisi tarkistuttaa Aki Ylänteellä (B-ratamestarit). Tämä ei ilmeisesti myöskään toteudu käytännön tasolla. Esteratojen tarkastusta ei ole säännöissä, joten voi olla että se tulee sinne lisätyksi.
– Arvostelussa 367.4 saa vuoden 2018 sääntömuutosten mukaan käyttää samaa estettä sekä 1. että 2. vaiheessa (2017 samaa estettä ei saanut käyttää).

Loppuun vielä muutama mieleen jäänyt juttu lajiseminaarista.

SRL:n tavoitteena on, että vuonna 2020 palataan takaisin vanhaan kilpailujärjestelmään (seura-, alue- ja kansalliset kilpailut).

Lajiseminaarissa ehdotettiin, että uusinnan / toisen vaiheen esteitä voitaisiin korottaa luokan enimmäiskorkeuden yli (max 10 cm). Tässä siis palattaisiin takaisin vanhaan sääntöön (nykyinen sääntö ei salli korotusta), tosin mahdollisesti vain 3-tasolla ja sitä ylemmillä. Sääntö olisi korotuksen mahdollistava, ei korotukseen pakottava. Lajikomitea otti tämän ehdotuksen valmisteluun.

Eläinsuojelulain valmisteluvaiheeseen lajiseminaari otti kannan, että 1- ja 2-tason kilpailuissa ei edelleenkään ole tarvetta eläinlääkärille. Lisäksi nostettiin esille lakiesitykseen kirjattu kohta, jossa eläimen mukana ei saisi rajojen ulkopuolelle matkata eläimelle edes reseptillä määrättyjä lääkkeitä. Tämä katsottiin suureksi ongelmaksi ja toivottiin esitettävän muutosta, että reseptin mukanaolo riittäisi.

Tähtikilpailujen kalenteri on menossa julkaisuun alkuviikosta. Tässä päivämäärät alustavasti jo kalentereihin merkittäväksi.

Lajiseminaareista pidettiin muistiota ja urheilufoorumin yhteinen osa videoitiin. Näitä tallenteita julkaistaneen jossain vaiheessa, joten jos haluat tutustua aiheisiin tarkemmin, seuraa liiton tiedotusta. Ensikertalaisena Urheilufoorumissa voin lämpimästi suositella osallistumista.

Beris Prime Loose Ring Supersoft -kuolain

7 Nov

Vakilukijat ehkä muistavat, että Helsinki Horse Showsta lähti matkaan uusi Beris-kuolain Ceelle. Kaikkien kojujen perinpohjaisen läpikäynnin jälkeen yhden osaston nurkasta löytyi sopivan kokoinen kuolain normihinnalla, mutta ainakin pääsin hiplaamaan sitä livenä ennen ostoa. Meidän nurkilla kun ei kovin montaa hevostarvikeliikettä ole, eikä sitä kautta myöskään kuolainvalikoima päätä huimaa.

Ceellä on jo pidempään ollut käytössä Beris Comfort Thin Loose Ring Supersoft -kuolain. Tällä hetkellä kuolain on kiinni Ceen estesuitsissa (meksikolaiset) ja se onkin toiminut todella hyvin esteharkoissa. Berikseltä on nyt tullut uutuusmallisto, joka kulkee nimellä Prime. Suurimpana erona Comfort-mallistoon on se, että Prime-sarjassa kuolaimen tutti-osuus on kiinteänä osana kuolainta, eikä erillisenä kuten Comforteissa. Myös kuolaimen materiaali on hieman erilainen, vaikka Ceellä molemmat kuolaimet ovatkin Supersoft-versiona. Primessä kuolainosuus on ”tahmaisempi” kuin Comfortissa.

Beris Comfort Thin Loose Ring Supersoft.

Beris Prime Loose Ring Supersoft.

Vasta Pyhäinpäivän pukuratsastuksessa pääsin testaamaan uutta kuolainta. Ratsastus muodostui aika vauhdikkaaksi 😀 Meitä oli monta erilaisiin asuihin pukeutunutta ratsukkoa laukkaamassa kentällä yhtä aikaa, mikä tietenkin loi hevosiin vähän extra-buustia. Mutta Cee kun on niin kiltti heppa, niin vain kerran sille tuli mieleen, että josko ihan pienen rodeotempun tekisi.

Kun laitoin kuolaimen Ceelle suuhun, se mutusteli sitä hetken. Kokeili kielellään, totesi sitten kuolaimen hyväksi ja sen jälkeen suu pysyi tyytyväisenä kiinni. Siksi olikin hyvä testata uutta kuolainta suitsilla, joissa ei ole lainkaan turpahihnaa, että näki heti mikä on Ceen fiilis kuolaimesta.

Sama juttu ratsastuksessa tämän kuolaimen kanssa kuin tuon Comfortinkin. Oman käden tulee olla nopea myötäämään! Yhtään ei auta jäädä vetämään, vaikka vauhtia olisikin (niin kuin olikin). Löysin siis aika pian sopivan tuntuman tähänkin kuolaimeen, kun olin jo tottunut tuohon aikaisempaankin. Ratsastuksen aikana Ceelle tuli kevyt huulipuna eli kuolain vaikutti toimivan sen suussa.

Kokeilin tätä kuolainta myös maanantain estevalkussa. Huhhuh, miten villi heppa oli alla! Pitää vielä testata uudemman kerran, johtuiko villiintyminen kuolaimesta vai kelistä vai jostain ihan muusta. Mutta eipä olla sellaista rodeota pitkään aikaan koettu 😀

Jos joku miettii, soveltuuko kyseinen kuolain kilpaurheiluun, niin tässä videolinkki. Steve Guerdat voitti MM-kisoissa tänä vuonna pronssia Bianca-tammalla. Biancalla on käytössä Beris Prime -kuolain.

Kuolaimen hinta oli 85,90 euroa ja sitä on saatavilla 120, 130 ja 140 mm kokoisina. Ceen kuolainkoko on normaalisti 135, joten tästä kuolaimesta otimme koon 140. Koko vaikuttaa olevan oikein sopiva.

Halloween-ratsastelua

3 Nov

Meidän tallilla yksäriratsukot ovat kokoontuneet Pyhäinpäivän tienoilla pukuratsastuksen merkeissä jo useampia vuosia. Ratsastajat ja hevoset puetaan mitä erilaisempiin asuihin ja varusteisiin, ratsastetaan yhdessä ja vielä päälle nautitaan nyyttäripöydän antimista.

Vuonna 2014 päätettiin kaverin kanssa olla kuningas ja kuningatar. Ceelle puettiin ekaa kertaa jalkoihin pintelit ja ratsastajalla oli satiinilakana viittana. Kruunut askarreltiin kaverin kanssa yhdessä – kuvassa kruunu oli jo jäänyt matkasta pois 😀 Jos joku parannus asuun pitäisi keksiä, niin toppahanskat oli julmetun kuumat ja kruunu tosiaan ei pysynyt vauhdissa mukana. Puvun hinnaksi muodostui  kruunuun menneet askartelutarvikkeet, kaikki muu löytyi valmiina kaapista.

Seuraavana vuonna oltiinkin oikeassa halloween-teeman asussa eli viikatenaisena. Ceellä oli rinnassaan pääkallovalot, jotka toimi pattereilla. Viikatteen askartelin pahvista ja työnsin pahviviikatteen kouluraipan päähän, raippa oli siis vartena. Vähän vielä naamaan valkoista ja mustaa maalia, valmis!

Jos taas jotain haluaisi parannella, niin oli liian kirkasta valoille. Ne ei oikein näkyneet päivänvalossa. Puvun hinta muodostui kasvomaaleista (vitosen pintaan), valoista (poistomyynnissä muistaakseni 3 euroa) ja viikatteen materiaaleista (löytyi kotoa).

Vuonna 2016 oltiin liikkeellä jumppateemalla / kasarifiiliksissä. Puvun hinta nolla euroa, koska kaikki löytyi kotoa. Mitähän sekin kertoo, että kaikkea neonväristä löytyy valmiina 😀 Kaikista eniten pidin tässä asussa siitä, että Ceellä oli jalassaan ihka oikeat säärystimet!

Viime vuonna oli Suomi100-juhlavuosi ja totta kai me noudatimme samaa teemaa. Päälle siis sini-valkoista ja Suomen pelipaita. Cee sai harjaansa sinisellä piippurassilla koristellut letit. Puvun hinnaksi muodostui piippurassien hankintahinta (alle kaksi euroa), kaikki muu löytyi jo valmiiksi.

Tämä asu on ollut ihan lempparini vuosien joukossa, koska Cee näytti todella upealta tuona päivänä ja olihan siinä mukana vähän kansallishempeyttäkin. Suomenhevosratsukko Suomen väreissä ❤

Tänä vuonna pyörittelin mielessäni kaikkea ratsupoliisista (laitonta esiintyä poliisina) voittaneeseen ehdotukseen. Voiton vei noita-hahmo, joka ratsastaa hämähäkin seittien peitossa olevalla ”luudallaan”.

Käytin vanhoja kasvomaaleja (ihan hyvin toimivat edelleen), kaivoin kaikkea mustaa kaapista ja kävin Tokmannilla ostoksilla 😀 Tänä vuonna panostin rahallisesti varmasti eniten – peruukki 15 euroa, hattu 7 euroa, seitti ja hämähäkit 2 euroa (noin).

Kiva piristys tämä Pyhäinpäivän pukuratsastus kyllä on! Tänä vuonna noitateemaan oli pukeutunut kaksikin ratsukkoa, löytyi myös konekuski Saarinen, kaunotar ja hirviö sekä bling-hämähäkkiratsukko. Seuraavan kerran teemaratsastusta tiedossa onkin jo pikkujouluissa 😀