Archive | Uncategorized RSS feed for this section

Ceen vuosi 2017

4 Jan

Eikö se ole aika perinteistä että uuden vuoden alussa muistellaan vielä tovi edellistä vuotta 🙂 Niin mekin tehdään ja palataan hetkeksi vuoteen 2017.

[Kuva maaliskuulta.]

Pääasiassa vuosi kului treenaten ihan kotioloissa, mutta kolmet kisat mahtui vuoteen – yhdet koulukisat käytiin ”ulkonakin”. Upouusi traileri saapui alkuvuodesta, joten päästiin aloittamaan lastausharjoitukset. Omalla traikulla mentiin kisoihinkin ❤ Koulukisoissa vakiinnutettiin HeA-taso. Estepuolella Cee hyppäsi 90 senttiä osana jumppaa. Olisi varmaan mennyt saman ratanakin, jos olisi kokeiltu.

[Kuva toukokuun kouluharkkakisoista.]

Muita viime vuoden isompia juttuja oli, että heinäkuun puolivälistä lähtien Ceellä on käynyt kerran viikossa vuokraaja. Näin Ratsastaja pääsi aloittamaan joogaharrastuksen. Mieleen jäi myös alkuvuoden epämääräinen epäpuhtaus-episodi. Viitisen viikkoa Cee oli epämääräisen epäpuhdas – välillä oli, välillä ei. Mitään muuta vikaa ei löytynyt kuin kengitys, jota sitten muutettiinkin.

No mitä me sitten tehtiin:
– kouluvalmennuksia 42 kertaa
– estevalmennuksia 19 kertaa
– koulukisoissa 2 kertaa
– Cee estekisoissa lainakuskin kanssa kerran
– Cee ratsutus (esteet) 6 kertaa
– harjoituskisoja ja rataharjoituksia 4 kertaa
– omia treenejä, humputteluja, maastoiluja, talutuslenkkejä, vapaapäiviä, laiduntamista….

[Kuva toukokuun estekisoista.]

Mihin käytettiin euroja viime vuonna:
– traileri 10 500 euroa
– tallimaksut 5 130 euroa
– valmennukset ja ratsutukset 2 120 euroa
– varusteet (satuloiden toppaukset, hankinnat hevoselle ja itselle) 1 680 euroa
– kiropraktikko ja hieroja 880 euroa
– kengitys 730 euroa
– vakuutus 490 euroa (vakuutuksesta sain yhden eläinlääkärin käynnin takaisin)
– eläinlääkäri (rokotus, raspaus, alkuvuoden ongelmat) 460 euroa
– lisärehut 370 euroa
– jäsenmaksut, kilpailuluvat ja kisamaksut 300 euroa

Satuloita topattiin uusiksi, ruokinta vaihdettiin. Muutoksia Ceen henkilökunnassa tapahtui: uusi hieroja ja uusi kengittäjä. Estetreeneissä käytettiin myös toista valmentajaa.

[Kuva pääsiäiskuvauksista.]

[Kuva esteharkoista elokuussa.]

Cee otti viime vuonna taas harppauksen eteenpäin. Mun kanssa se hyppäsi noin 75 cm radan. Koottuja askellajeja alettiin kokeilla ja varsinkin laukassa saatiin aika makeita askelia aikaiseksi. Vähän lisää vaihteita askellajien sisällä saatiin haettua – isompia askeleita, pienempiä askeleita. Ihan superhieno vuosi, vaikka olikin vähän vastoinkäymisiä alkuvuodesta. Paljon siis odotuksia vuodelle 2018!

Tässä vielä videokooste viime vuodesta. Kaikki videomatsku ei mahtunut mukaan – otin joka kuukaudelta vain yhden videon mukaan. Kiitos kun olitte mukana meidän matkassa viime vuonna – toivottavasti viihdytte myös tänä vuonna!

Advertisements

Seppo Laine 4.12. Ratsuhevosen kuntovalmennuksen perusteet

30 Dec

Joulukuun alussa kävin kuuntelemassa Seppo Laineen luennon Teivossa. Aiheena oli ratsuhevosen kuntovalmennuksen perusteet ja tarjolla oli rutkasti kokemusperäistä tietoa. Olin illan antiin todella tyytyväinen ja paljon tuli ajattelemisen aihetta. Luvassa siis pitkä postaus 🙂

Illan teemana oli tarjota vastauksia kysymyksiin:

Miksi? Minkälaista? Miten?

Kuntovalmennus on tärkeä asia jo sen takia, että kaikkien meidän tavoitteena on terve ja kestävä hevonen. Joillakin kuntovalmennuksen tavoitteena on näiden lisäksi saada aikaan hyvä kilpailusuoritus.

Ihan ensimmäisenä Seppo käsitteli hevosen liikunnan tarvetta ja totesi, että hevoset liikkuvat nykyään aivan liian vähän. Yleisliikkuminen on vähäistä ja tällä tarkoitetaan laiduntamista, taluttamista, kävelyttämistä jne. Hevoset tarhataan lyhyitä aikoja pienissä tarhoissa ja yksin. Näin niiden luontainen liikkuminen jää vähäisemmäksi kuin jos ne esimerkiksi olisivat isoilla laidunalueilla laumoissa.

Hevosia tulisi siis liikuttaa enemmän ihmisen toimesta. Seppo kertoikin että ”aikoinaan” hevoset liikutettiin kaksi kertaa päivässä. Samalla käytiin töissä tai opinnoissa, eli aikaa kyllä löytyy kun halua vaan on. Hyvä esimerkki missä kohden tätä kaksi kertaa päivässä liikuttamista voisi miettiä omaan toimintaansa, on vaikkapa kilpailupäivä tai rankempi valmennus.

Jos rankka treeni on tehty vaikkapa aamupäivästä ja palauttava ratsastuskerta on seuraavan päivän illalla, raskaasta työstä palauttavaan harjoitukseen tulee väliä puolitoista vuorokautta! Niinpä tässä kohden olisikin hyvä lisätä vaikka talutuslenkki kilpailupäivän/valmennuksen iltaan. Näin palautuminen lähtisi liikkeelle jo samana päivänä.

Seuraavaksi Seppo antoi ajattelemisen aihetta siitä, minkä tyyppistä kuntoa hevoselle haetaan. Jos hevosta treenataan kuin kisahevosta, mutta sitä liikutetaan liian vähän, seuraa siitä yleensä ongelmakäyttäytymistä. Hevonen pukittaa jne. kun sillä on enemmän kuntoa kuin mitä sitä rasitetaan.

Harrastehevonen tai kouluhevonen ei tarvitse vauhtikestävyyttä lainkaan samalla tavoin kuin kenttähevonen. Siis hevosen päälajin ja käyttötarkoituksen tulisi vaikuttaa treenaamiseen. Sitä voiman/kestävyyden lajia pyritään hankkimaan, mitä hevonen suorituksessaan tarvitsee. Ylikunto ei hevoselle helposti muodostu, mutta hevosen voi kiirehtimällä rikkoa. Eli treeneissä tulee muistaa nousujohteisuus ja palautumisen tärkeys.

Kun hevoselle opetetaan uutta asiaa, kannattaa se sijoittaa harjoituksessa siihen vaiheeseen kun hevonen on hyvin verrytelty. Ajallisesti uusi asia sijoittuisi siis noin 20-30 minuutin väliin treenin aloituksesta. Väsynyt hevonen ei pysty oppimaan uutta tai ainakaan oppimaan sitä hyvin. 

Vaikka lajitreenit ovat tärkeitä, kertoi Seppo mahtavan esimerkin siitä, miten kaikki ratsukot tarvitsevat monipuolisia harjoituksia. Ingrid Klimken pitämällä klinikalla kaikki kouluratsukot hyppäsivät jokaisella koulutunnilla. Tehtävät saattoivat olla kaikkea maapuomeista kavaletteihin ja pieniin esteisiin, mutta näitä tehtiin kouluratsastusharjoitusten ohella jokaisella tunnilla. Nämä tehtävät auttavat parantamaan hevosen koordinaatiota (mihin laittaa jalkansa ja miten hallitsee vartalonsa).

Tärkeä asia vammojen ehkäisyssä on voiman kasvattamisen lisäksi hevosen tasapainon systemaattinen kehittäminen. Nuorella tai lajia vaihtavalla hevosella laukan opettaminen kannattaa aloittaa kaarevalla, isolla uralla. Tällöin laukkaaminen ja sitä kautta tasapainon löytäminen on helpompaa.

Vammojen ehkäisyyn myös pohjilla on merkitystä – niiden ei tulisi olla liian upottavia (jännevammat) eikä liian kovia (nivelvammat). Pohja ei tietenkään saa olla myöskään liukas. Tässäkin kohden tulee muistaa hevosen liikuttaminen vaihtelevilla (mutta hyvillä!) pohjilla. Vaihtelevat pohjat tarkoittaa työskentelyä esimerkiksi maastossa tai vaihtelevamuotoisilla hyvin hoidetuilla nurmipohjaisilla kentillä.

Harjoituspäiväkirjan pitäminen ja vuosisuunnitelman tekeminen on kehittymisen perusta. Vuosisuunnitelman tekemiseen muutama Sepon vinkki:
– mitä pidempi lepokausi, sitä pidempi peruskuntokausi
– peruskunto on tärkein osuus hevosen kunnon kehityksessä
– peruskuntoharjoitus ei ole rasittavaa vaan työskennellään aerobisella alueella
– erityisesti peruskuntovaiheessa kannattaa hyödyntää maastoja
– maastoharjoituksia esimerkiksi: kiipeily, kävely-ravi-pätkittely tai laukkatreeni mäessä rauhalllisessa tempossa ja hevosen oman tempovalinnan mukaan
– jos maastoja ei ole käytössä, voi tehdä puomi-kavalettitreenin vaikka maneesiin (kts. alta)

Viikko-ohjelma pitäisi suunnitella etukäteen ja seurata sen toteutumista harjoituspäiväkirjan muodossa. Näin jälkikäteisseuranta helpottuu. Seppo painotti sekä viikko- että vuosisuunnitelman tekemisen tärkeyttä, jotta hevosen treenaaminen on suunnitelmallista ja kehittyminen ylipäätään mahdollista.

Yleisö sai esittää Sepolle kysymyksiä. Tässä muutamia poimintoja.

Alkukäynnit – maasta vai selästä? Voi tehdä kummin vain, mutta! käynnin on oltava reipasta. Eli jos itse on hidas kävelijä, niin sitten selästä.

Jalkojen kylmäyksen merkityksestä. ELL Kristiina Ertola oli yleisössä ja vastasi yksiselitteisesti: ”Jalkojen viilennys on edelleen tärkeää”. Seppo täydensi vielä, että rankempien treenien jälkeen ehdottomasti kylmäys.

Ylipainoinen hevonen ja liikunnalla laihduttaminen. Seppo totesi että liikalihavuus on suuri ongelma hevosilla, vaikkakin kouluhevosten liiallinen massakkuus on onneksi saatu selätettyä. Ylipainoisella hevosella pohjien merkitys on vieläkin tärkeämpi. Pehmeällä pohjalla jalkoihin kohdistuva rasitus on liian suuri kun mukana on vielä ylipaino rasittamassa.

Pihatto vai ei. Pihatto on erittäin hyvä erityisesti kasvaville varsoille. Mikäli kisahevosta / rankassa treenissä olevaa pidetään pihatto-olosuhteissa, tulee huomioida riittävä jäähdyttely. Kaiken hikoilun tulee olla päättynyt ennen kuin hevonen viedään takaisin pihattoon (jälkihikoilun huomioiminen) ja hevosella kuiva loimi ja kuiva karva.

Kisaverryttelyaika on rajoitettu, miten verrytellä? Seppo kertoi muutamia vinkkejä, joilla voi saada hevosen verryteltyä ilman että käyttää varsinaisesti verryttelyaluetta. Ensimmäisenä aamuratsastus aamulla kotona jo ennen starttia. Toisena vinkkinä kävelyn määrän lisääminen, vaikka verryttelyyn ei mahtuisikaan (taluttaminen, kävely kilpailualueen ympärillä tai alueella). Loppuverryttelyn voi myös tehdä kotona kisojen jälkeen – kilpailun jälkeen lepo, syönti ja sen jälkeen palauttava verryttely.

Ja loppuun vielä oma kysymykseni: Onko hevonen oikeasti pakko klipata? Seppo kertoi että silloin aikoinaan kun hän kisasi suomenhevosella, sillä oli todella paksu karva vuoden ympäri ja silloin ei klipattu yhtäkään hevosta. Karva ei vaikuttanut hevosen suoritukseen eikä palautumiseen. Toki se hikoili ja hikoilu pitää ottaa huomioon, mutta klippaus ei ole pakollinen.

Ai niin, vielä se kavalettiharjoitus!

Sijoita kuusi kavalettia (max 60 cm) peräkkäin kaarevalle uralle. Kavalettien etäisyys toisistaan on in’n’out eli noin 3,3 – 3,5 metriä. Harjoitus kannattaa aloittaa maapuomeilla ja nostaa yksitellen kavaleteiksi edistymisen mukaan. Harjoitusta voi muokata niin, että välissä otetaankin yksi laukka-askel.

Kavaletteja ennen nostetaan laukka ja kavalettien jälkeen otetaan käyntiin. Harjoitus on siis intervallityyppinen: käynti – laukka – kavaletit – käynti jne.

Kiitos Sepolle aivan mahtavasta tietopaketista! Ja nyt ei kun treenaamaan!

Sprenger Flexcite

14 Dec

Osallistuin tässä jokin aika sitten Horsepron järjestämään arvontaan, jossa palkintona oli Sprengerin uutuus, Flexcite turvajalkkarit. Aivan uskomatonta, mutta niin vain voitin ne jalkkarit!

Sprenger uutuus on Flexcite turvajalustimet joissa yhdistyvät Bow Balance ja System-4 jalustimien parhaat puolet. Jalustimet ohjaavat jalan oikeaan asentoon ja antavat parhaan tasapainon. Hyvä iskunvaimennus joka säästää ratsastajan niveliä ja jänteitä. Taipuva varsi edistää jalan irtoamista jalustimesta vaaratilanteissa.

Jalkkarit paketista otettuna ❤

Bow Balancet meillä on ollut käytössä molemmissa satuloissa, koulusatulassa antrasiitin väriset ja estesatulassa metallinväriset. Olen tykännyt jalustimista todella paljon. Jalustimet pysyvät hyvin jalassa eivätkä polvet kipeydy. Pari kertaa on muistaakseni tarvittu jalustinten turvaominaisuuksia, eikä jalka ole todellakaan jäänyt kiinni jalustimeen.

Vasen yläkulma: System-4, vasen alakulma: Bow Balance, oikea: Flexcite

Nämä uudet Flexcitet laitoin (metallinvärisinä) estesatulaan ja kokeilin niitä kavalettihyppelöissä. Ensimmäisenä huomasin että jalustinkumien grippi on todella hyvä. Ne oikein imeytyivät kiinni saappaaseen ja jalka pysyi jalustimessa todella hyvin, vaikka saappaan pohja oli märkä lumesta. Valmistajan sivuilla sanotaankin että uudenmallisissa jalustinkumeissa on käytetty kahta eri kovuutta kumissa, jotta pito olisi mahdollisimman hyvä. Peukku tälle.

Vertailun vuoksi käsi on 7,5 kokoinen.

Toinen havainto oli, että nivellys on jämäkämpi kuin Bow Balancessa. Nivellys joustaa kyllä hyvin, mutta ei mielestäni anna niin paljon periksi kuin Bow Balancessa. Tosin, vaikea muistaa enää paljonko Bow Balancet joustivat uusina – voi siis olla että nivellys tuntuu hetken käytön jälkeen samanlaiselta kummissakin jalkkareissa. Itse pidin siitä tunteesta, että nivellys oli jämäkämpi ja jalka pysyi enemmän vaakatasossa kuin kantapää hyvinkin alhaalla. Peukku siis uudelle nivellyssysteemillekin.

Jalustin on fyysiseltä kooltaan hieman kookkaampi kuin edeltäjänsä. Se ei kuitenkaan näytä mitenkään jättimäiseltä käytössä – vaikka kieltämättä kun sen ensi kertaa otti käteen, niin jalustin näytti iiiiisoooooltaaaaa 🙂 Kokoeroa on korkeudessa muutama milli ja yläosa on leveämpi kuin Bow Balancessa. Muotoilu noin muuten näytti siltä että siinä on todellakin yhdistelty kahta edeltäjäjalustinta (katso vertailukuva yllä).

Muotoilu ylhäältä päin.

Jalustimia saa metalli/musta -värisenä ja 120 mm leveinä. Hintaa näillä on 199 euroa. Lyhyen käyttökokemuksen pohjalta voin suositella jalkkareita samaan käyttöön kuin ostin aikoinaan Bow Balancetkin. Jos polvet ja muutenkin nivelet kipeytyvät varsinkin kevyessä istunnassa, nämä jalustimet auttavat nivellyksen johdosta ihan varmasti. Jalustimen turvaominaisuudet ovat erittäin hyvät, edeltäjäkään ei jäänyt koskaan kiinni kenkään. Ja vielä, jos ongelmana on jalustimen karkaaminen jalasta, näillä jalustimilla sitä ei enää tapahdu, kumien grippi on superhyvä. Kokeilin näitä kavaleteilla, mutta voisin yhtä hyvin kuvitella jalustinten sopivan kouluratsastukseen, kuten edeltäjänsäkin. Nämä jäävät ehdottomasti käyttöön!

Loppuun vielä lyhyt ja pimeä video kavalettitreeneistä – jos on oikein tarkkasilmäinen, voi katsella jalan asentoa Flexcite-jalkkareissa 🙂

Kiroa, toppinkeja ja hierontaa

10 Dec

Kiropraktikko Linda kävi hoitamassa Ceen 8.11. Oli hyviä uutisia mutta oli myös niitä ei-niin-hyviä. Otetaan hyvät uutiset ensin.

Lantio tuntui suoremmalta kuin aikaisemmin. Ilmeisesti kun oikeaa takajalkaa on nyt saatu hieronnalla ja sen jälkeisellä liikunnalla käyttöön, on liike tehnyt tehtävänsä. Jos on joku iso jumi kropassa, ei liike ole oikeanlainen kun sitä jumista paikkaa säästelee. Pikkuhiljaa se vaikuttaa koko kroppaan.

Ensimmäinen ei-niin-hyvä-uutinen oli että Ceelle on alkanut muodostua lapakuopat. Olen niitä itsekin aina silloin tällöin silmäillyt, mutta nyt kun ajan kanssa katselin, niin ihan selväthän ne oli. Eli satulat, jotka on topattu kolmisen kuukautta sitten, pitänee topata uusiksi….

Ceellä löytyi myös juminen kohta oikealta puolelta rintanikamien alkupäästä (eli sään edestä). Oikean puolen kaulanikamien loppuosa oli samoin vähän juminen. Tämä VOI tietysti johtua monesta asiasta – kuten vaikka ruunapoikien lempipuuhasta eli toisten härkkimisestä aidan välistä. Ei se kovin montaa toistoa vaadi kun vedetään päätä välistä pois kun toinen puraisee palasen naamasta. Ceeltä puuttuu tälläkin hetkellä palanen silmän yläpuolelta ja viimeisimpänä keskeltä turpaa. Mutta se voi johtua myös satulasta. Eli, toppausten tarkistus ensin ja sitten ihmetellään lisää.

Satulaseppä kävi 26.11. tarkistamassa satulat. Estesatula istui edelleen hyvin, eikä siihen tarvita muutoksia. Koulusatula sen sijaan oli muuttunut etupainoiseksi, kun uudet villat olivat tiivistyneet. Olin itsekin ollut tuntevinani etupainoisuuden, joten sepän lausunto vahvisti omia tuntemuksia. Plus Lindan havainto lapakuopista… Koulusatula siis lähti toppausten täydennykseen.

Topattu satula palasi muutaman päivän jälkeen ratsastukseen ja oli kyllä todella paljon paremman tuntuinen. Villoja lisättiin etuosalle ja aavistus takaosalle. Reilu viikko tästä eli 9.12. kävi hieroja hoitamassa Ceen normitapaan puolivälissä kiro-hoitoja.

Lihaksiston tilanne vasemmalla puolella:
– etuosa hyvä, ei reaktioita
– satulan alle jäävässä selän osassa etuosa on aukinainen ja reagoimaton
– satulan alle jäävässä selän osassa takaosa vaati käsittelyä (ns. tynnyriosassa kylkiluiden välissä/päälläl/alla oleva lihaksisto), tässä oli myös reagointia
– lapa oli hyvässä kunnossa
– vatsalihakset reagoivat hieman sen jälkeen kun tynnyriosaa oli käsitelty auki (pientä kiristystä)

Lihaksiston tilanne oikealla puolella:
– etuosa hyvä ja reagoimaton muuten, mutta sään etupuolella kohdassa jossa kolme eri lihasta kiinnittyy toisiinsa, oli pieni patti eli jumi jota hoidettiin (Cee nautti tästä todella paljon); kyseessä kuitenkin ihan normaali työstä johtuva jumi
– satulan alle jäävä selän osa hyvä
– lapa hyvä, kuten myös vatsalihakset
– takajalkaa käsiteltiin vain kevyesti

Seuraavaksi pitää avata syvät lihakset kunnolla eli oikea takajalka ja rungon päällä olevat lihakset. Se tulee aiheuttamaan jonkin verran kipua, eikä ole mielekästä ajoittaa hoitoa siihen kohtaan, kun on kovimmat treenit meneillään. Eli ajoitetaan hoito niihin päiviin, kun pohjat ovat kovat, eikä muuta voi kuin kävelyttää/kävellä.

Ruokintaa ja verianalyysia

29 Nov

Cee on nyt syönyt Sankari-rehua ja Prima-kivennäistä 18.10. lähtien eli puolentoista kuukauden verran. Näkyvin muutos on karvan kiilto. Ceellä tosin on karva kiiltänyt aiemminkin, mutta nyt se on jopa niin kiiltävä että joskus epäilee laittaneensa siihen showshinea unissaan 😀

Cee hankasi häntäänsä polttiaisten takia syksyllä aika voimakkaasti. Olin ajatellut, että rehu vaikuttaisi siihen enemmän kuin mitä on tehnyt. Tosin rehun syöttöhän tulisi aloittaa hyvissä ajoin ennen polttiaisaikaa, liian myöhään aloitettu ei varmaankaan enää vaikuta samalla tavalla. Joka tapauksessa, Cee hankailee vähän häntäänsä edelleen (todella vähän, mutta niin että jouhista sen näkee). Ensi vuonna onkin mielenkiintoista nähdä, miten rehu vaikuttaa vaiko ei lainkaan.

Ceen sapuskat tällä hetkellä jakaantuu kolmeen ruokintakertaan (heinät neljä kertaa päivässä). Tässäpä nämä määrät.

Aamu:
1 litra kauraa
1 litra Sankaria

Ratsastuksen jälkeen:
1 litra Greenlinea (kunhan Raisio Agron toimitus tulee, niin tähän vaihtuu Pure Alfa)
1 painallus Chevinalia
(psyllium toistaiseksi)

Ilta:
1 litra kauraa
1 litra Sankaria
pieni määrä Prima-kivennäistä täydennykseksi
valkosipulirouhetta
ruusunmarjarouhetta
elektrolyyttiä (Cee saa joka päivä elektrolyyttitäydennystä, hikipäivinä enemmän, muuten sitten vähemmän)
pellavarouhetta liotettuna
porkkanoita ja pari palaa leipää jauheiden alla

Eläinlääkäri kävi ottamassa pienen verenkuvan hampaiden raspauksen yhteydessä. Jos muistatte vuosi sitten, niin Ceellä oli ravinnosta johtuva anemia, joka parani kuukauden vitamiinikuurilla (Chevinal) ja jatkamalla Greenlinen syöttämistä. Ero vuosien välillä oli hyvin pieni, tänä syksynä oli paremmat arvot ilman Chevinalia ja niin että mysli oli vaihtunut Sankariin. Mutta ero oli tosiaan hyvin pieni.

Marraskuu 2016 verikoe.

Marraskuu 2017 verikoe.

Lääkäri siis määräsi vitamiinikuurin tuttuun tapaan. Itse päättelin että myös psyllium-kuuri on nyt syytä antaa, jos ravintoaineiden imeytymisessä on ongelmia hiekan vuoksi. Molemmat kuurit alkoivat viime lauantaina eli tänään oli viides päivä. Cee on ollut täynnä energiaa kuin ilmapallo nyt muutaman päivän. Tarkemmin kun muistelin niin sama juttu taisi käydä viime vuonna vitamiinikuurin aloittamisen yhteydessä. Cee on esittänyt kaikenlaisia kevätjuhlaliikkeitä ja nopeita muuveja sekä kentällä että kentän ulkopuolella. Jos Ceehen vaikuttaa rauhoittava vahvasti niin vaikuttaa kyllä vitamiinitkin 😀 Hieno Cee ❤

Ruunan puunausta

15 Nov

Nyt kun tuli jälleen suoritettua ruunan puunaus pidemmän kaavan kautta, niin otin pari kuvaakin muistoksi. Kysessähän on tietenkin peniksen ja esinahan putsaus. Ceellä ei esinahan alle juurikaan kerry likaa. Tiedän että joillakin ruunilla se on se ongelmallisempi paikka – mustaa mönjää saa pestä ihan letkulla kumihanskat kädessä ja pesuaineen kera. Ceelle jää hyvin pieniä määriä likaa esinahan alle ja sekin putoilee pois itsekseen. Ceellä likaisempi osa on varsinainen penis, johon tarttuu likaa, niinpä sitä tuleekin säännöllisesti putsailtua.

Itseni ei ole tarvinnut vielä käyttää lainkaan pesuainetta ja/tai letkua puhdistukseen, mutta joillakin hevosilla se vaatii sekä että. Käytä ehdottomasti intiimipesuun tarkoitettua pesuainetta, kuten Excaliburin Sheath Cleaneria tai vastaavaa tarkoitukseen tehtyä, jos pesuainetta päädyt käyttämään.

Homma alkaa sillä että kastelen puhtaan pyyhkeen läpimäräksi lämpimällä vedellä. Kun Ceetä silittää esinahan päältä, laskee se peniksen alas, jolloin siihen pääsee käsiksi. Alkuun Cee ei antanut ollenkaan koskea intiimialueelle, mutta kun se huomasi kuinka mukava tunne on puhtailla paikoilla, on homma helpottunut. Joillain hevosilla auttaa lämpimällä vedellä letkuttaminen juuri sen vuoksi, että hevonen laskee peniksen alas helpommin. Muuten ei oikein esinahan sisään pääsekään käsiksi.

Sen jälkeen kun penis on näkyvissä, käärin sen hetkeksi märkään pyyhkeeseen (ehkä 30 sekuntia). Kosteus pehmentää kovettuneen lian ja lika lähtee ihan itsestään pois, kun pyyhkeellä kevyesti sivelee pintaa. Kun ei käytä mitään pesuaineita, ei peniskään kuivu vaan siihen jää luontainen rasva pintaan.

Toinen paikka mihin Ceelle jää herkästi eritteitä, on virtsaputken pään viereen. Ei mitään jättiläiskokoisia, vaan pieniä eritepalluroita muodostuu ajan kanssa. Tarkastankin virtsaputken reunat melkein viikottain, ettei niihin ole päässyt kertymään eritepalleroita. Reunojen sisäpuolet saa esille kun varovasti esim. peukalolla levittää peniksen päätä. Varo ettet raavi vahingossa kynnellä. En kaivele reunojen alta vaan ihan silmämääräinen tarkastus riittää. Toki seuraan lähes päivittäin myös pissaamista, että se sujuu helposti, ilman vaikeuksia. Virtsaamisvaikeudet ovat usein merkki siitä, että virtsaputken reunaan on muodostunut papu.

Alla olevassa videossa poistetaan peniksen päästä jättiläispallero, englanniksi sheath bean. Kun poistaa eritettä virtsaputken pään vierestä, pitää tietenkin varoa ettei kajoa itse virtsaputkeen. Eli aika varovasti kehottaisin itsekseen näitä kökköjä irroittelemaan. Jotkut hevoset eivät tästä toimenpiteestä erityisesti pidä, joten kannattaa varoa takajalkoja. Osalla hevosista tämä kannattaa ajoittaa esim. raspauksen yhteyteen, jos hevonen rauhoitetaan sitä varten.

Putsasin Ceen intiimialueet eilen ja sen lisäksi että Cee oli kovin tyytyväinen toimenpiteeseen, liikkui se myös oikein hyvin sen jälkeen. Ehkä likaa oli sitten kertynyt vähän liikaa – lyhempi puhdistusväli siis seuraavalla kerralla. Englanninkielinen linkkivinkki vielä niille, jotka kaipaavat lisäinfoa aiheesta 🙂

Puomi-kavalettiharkkaa itsenäisesti

12 Nov

Nyt kun kelit kerran sallivat, on syytä kuluttaa kentän pohjaa ja roudata puomeja aina kun mahdollista. Vähän sama kuin hankitreenin kanssa – sitä tehdään aina silloin kun on hankea (eli harvoin).

Eilen lauantaina, pienessä tihkusateessa, kannoin kentälle kuusi tolppaa ja seitsemän puomia. Alla olevassa kuvassa näkyy tehtävien asetelma. Maapuomeja olisi voinut olla enemmän, mutta en jaksanut pelkästään itselleni kanniskella niitä enempää.

Maapuomit oli ravietäisyydellä, noin 120 cm päässä toisistaan. Kavalettien korkeus oli ehkä 40-45 cm eikä niissä ollut maapuomia, ainoastaan yksi kannattimille nostettu puomi kussakin tolppaparissa.

Ensimmäisenä varsinaisena harjoituksena tulin ravissa maapuomeja kummastakin suunnasta. Vaihdoin joka kerran jälkeen suuntaa. Alla olevassa kuvassa näkyy linja mitä pitkin menin (vasemmassa kierroksessa maapuomeille ja suunnan vaihto oikeaan). Muutaman sujuvan kerran aloin ottaa käyntiin suunnilleen ohittaessani poikittaista kavalettia ja muutaman käyntiaskeleen jälkeen taas ravia.

Cee oli todella innoissaan jo heti näistä ravipuomeista eikä oikein meinannut malttaa ravata niiden yli rauhassa. Se yritti muutaman kerran jopa tulla laukalla ulos toisesta puomista 😀

Tokana harjoituksena ravipuomien jälkeen nostettiin vastalaukka, jossa tehtiin isohko voltti, jatkettiin laukkaa noin kentän lyhyen sivun keskelle, missä takaisin raville. Samalla siis tuli tehtyä suunnanvaihto. Alla olevassa kuvassa vasemmasta kierroksesta maapuomit ravissa, heti niiden jälkeen oikean laukan nosto, jossa voltti ja sitten laukkaa toiseen päähän kenttää – raville, maapuomit, vasen laukka jne.

Tässä kohden Cee alkoi käydä jo aika lämpimänä ja yritti ennakoida minkä laukan halusin sen nostavan. Tuli siis kaikenlaisia laukkoja ennen kuin se alkoi taas keskittyä tehtävään. Yhden kerran jouduin ihan pysäyttämään sen ja sanomaan että huhuu, täällä on ratsastajakin selässä.

Kolmas tehtävä oli sama muuten kuin edellinen, mutta nyt mentiin kavaletin yli. Pari ekaa kertaa meni aika kiemurrellen (oma katse jäi vaeltelemaan jonnekin), mutta sitten loput meni tosi hyvin.

Seuraavassa harjoituksessa jätettiin jo maapuomit rauhaan ja tehtiin ihan vaan laukkaharjoituksia. Tässä alla olevassa piirroksessa tultiin sisään oikeassa kierroksessa, jossa ylitettiin poikittainen kavaletti ja toinen pitkän sivun kavaleteista. Sitten loivalla kaarteella suunnanvaihto vasempaan (ja laukanvaihto), josta poikittaiselle kavaletille. Kavaletin jälkeen nyt toinen pitkän sivun kavaleteista ja taas suunnan ja laukanvaihto.

Cee oli tässä oikein kivan tuntuinen, mutta itse jäin ehkä vähän himmailemaan. Se mikä oli plussaa, oli että vaikka tultiin pari kertaa kauas, niin pohkeesta Cee lähti eteen ja kavaletin yli puhtaasti ❤

Viimeisenä tehtävänä tulin niin vaikeata harjoitusta, että unohdin jossain välissä miten sitä pitikään tulla ja päädyin vain hyppelehtimään kavaletteja epämääräisistä suunnista 😀 Tässä kohden tätiratsastaja olisi tarvinnut jonkun muistuttamaan mitä pitikään tehdä.

Oikeassa laukassa poikittainen kavaletti, laukanvaihto joko kavaletin päällä tai heti sen jälkeen. Toinen pitkän sivun kavaleteista ja pääty-ympyrän kautta kohti poikittaista kavalettia, nyt vasemmassa laukassa. Laukanvaihto oikeaan ja sen jälkeen toinen pitkän sivun kavaleteista jne.

Cee oli harjoituksissa oikein mukavan tuntuinen. Vähän jäi terävyyttä puuttumaan lopun tehtävissä, varmaan itsestäni johtuen. Olisin tarvinnut siinä kohden jonkun muistuttamaan että siellä pitäisi tehdäkin jotain – niin kuin esimerkiksi ratsastaa. Mutta hyvä mieli jäi molemmille harkoista!