Estetreenailua

25 Sep

Nyt kun jo muutamia erilaisia kokemuksia estetreeneistä on takana, on muodostunut myös jonkinlainen käsitys siitä miten erilaisia tapoja koostaa harjoitus on olemassa. Vuosien aikana on tullut käytyä ratsastuskoulun estetunneilla sekä kolmen eri valmentajan treeneissä. Tässä postauksessa muutamia havaintoja valmennuksiin pohjautuen, eivätkä ne koske ratsastuskoulun tunteja. Niitä koskevat ihan eri lainalaisuudet kuin valmennuksia.

Olipa treenien vetäjänä lähes kuka tahansa, aloitetaan harjoituskerta aina kevyessä ravissa (tietysti alkukäyntien kautta). Valmentajasta riippuen ravissa tehdään joko paljon ympyröitä, aloitetaan heti työskentely maapuomeilla tai ravissa pyritään vain saamaan hevosta lämpimäksi, ilman erityisiä tehtäviä. Yleisesti ottaen lähes kaikkien kanssa ympyröillä asetetaan alkuun ulospäin ja käännetään ulkoavuilla, vasta myöhemmin asetetaan sisäänpäin ja taivutetaan hevosta.

[Alkulaukkaa kevyessä istunnassa]

Siinä missä toisella valmentajalla aloitetaan työskentely laukassa heti kavaleteilla/maapuomeilla, toinen valmentaja teettää vielä alkuverkkana laukat kevyessä istunnassa, ilman puomeja tai kavaletteja. Kaikki valmentajat kävelyttävät hevosia väleissä reilusti. Ensin tehdään töitä ja sitten pidetään käyntitauko. Toisilla valmentajilla tauot ovat pidempiä kuin toisilla, mutta tämä on toistuva elementti jokaisella.

[Maapuomiharjoitus]

[Maapuomeja edelleen]

Varsinaiset tehtävät tietenkin vaihtelevat valmennuskerran teeman mukaan, mutta selkeitä eroja on valmentajien teettämien tehtävien välillä. Osa valmentajista on hyvin ratakeskeisiä – lähes poikkeuksetta kentällä on aina kokonainen rata rakennettuna. Erilaisia ratoja useilla eri variaatioilla tulee suoritetuksi treenin aikana, mikä tukee erityisesti kisoihin tähtäävän oppilaan tavoitteita.

[Ratalaukkaa mutta istutaan hevosen ympäri]

Osa valmentajista on tekniikkakeskeisiä. Kentällä on selkeä tekniikkatehtävä/-tehtäviä, eikä jokaisen treenikerran aikana mennä kokonaista rataa ehkä ollenkaan. Treeneissä harjoitellaan radalla tarvittavia taitoja kuten eteen, taakse, kaarteessa sujuminen jne. Tekniikkakeskeisyydellä tavoitellaan paitsi hevosen oman ajattelun kehittymistä, myös ratsastajan ratkaisujen muodostumista refleksinomaisiksi. Tekniikkakeskeisissä treeneissä korkeudella ei ole väliä vaan keskitytään esteälyn rakentamiseen.

[Tekniikkatehtävä ympyrän kaarella]

Osalla valmentajista treeni taas koostuu mitä erikoisemmista kaarteista ja linjoista eli treenit ovat uusintaratakeskeisiä. Tehdään tiukkoja kaarteita, hypätään esteitä vinoon, tehdään voltteja esteiden välissä. Tämä auttaa erityisesti aikaluokissa kisaavia miettimään koko ajan eteenpäin ja ratkaisemaan ongelmia nopeasti.

[Tuli nopeesti eteen, hyvä ilme]

Jokaiselle valmennustyylille on oma aikansa ja paikkansa ja ne tukevat mielestäni toinen toisiaan. Eri vaiheisiin ratsastajan uralla tarvitaan eri painotusta valmennuksessa, jotta ratsukko voi turvallisesti kehittyä. Osalla valmentajista harjoitustehtävät jaksottelevat kauden vaiheiden mukaan, osalla ainoastaan korkeudet vaihtelevat ja treenityyppi pysyy pääsääntöisesti samana.

[Tähän olin tyytyväisin koko treenissä]

Kaikilla valmentajilla tehdään loppuverkat, toiset jättävät ratsukot tekemään ne itse ja toiset seuraavat myös loppuverkkojen suorituksen ajan ratsukon työskentelyä. Osalla valmennus kestää vajaan tunnin, osalla ihan tasan tunnin ja osalla venyy harjoitukset jopa reilun tunnin mittaisiksi. Ratsukon kuntokin tietysti vaikuttaa tähän – miten kumpikin osapuoli jaksaa pitää kroppansa töissä. Eikä kelejäkään voi Suomen olosuhteissa väheksyä, niilläkin on iso merkitys siihen mitä ulkokentillä voidaan tehdä.

[Loppuravailua]

Postauksen kuvat ovat lauantain valmennuksesta uuden valkun kanssa. Valmennuksesta jäi hyvä mieli – tehtävät vaativat keskittymään mutta eivät olleet liian vaikeita. Korkeuksilla ei näissä tehtävissä juhlittu vaan tehtiin teknisempää settiä. Kaikista hauskinta oli huomata että olin lopussa jopa vähän pettynyt – nytkö tää jo loppui 😀 Odotankin innostuksella seuraavia harkkoja!

Advertisements

Unelmatalli

22 Sep

Tässä on muutamanakin iltana tullut pyöriteltyä ajatusta omasta tallista. Minkälainen se olisi, millä keinoilla sen saisi toimimaan (kun itse olen edelleen päivätöissä muualla), mitä se toisi tullessaan mahdollisuutena, mitä riskin paikkoja siihen liittyy… Tämä postaus koskee “unelmatallia” eli kannattaa pitää ne vaaleanpunaiset lasit päässä ihan loppuun asti 😀

Jotta edes miettisin omaa tallia, pitäisi sen yhteydessä olla maneesi. Suomen keleissä kaikista eniten itseäni harmittaa huonot pohjat. Tasalaatuisena pysyvä pohja takaisi ympäri vuoden samanlaisina pysyvät treenimahdollisuudet. Itselleni ei siis riitä se, että heppa on omassa pihassa tai että voin itse päättää sen hoidosta. Tämän voisi toteuttaa jo nykyisellään roudaamalla siirtotallin tontille. Sen verran olen prinsessojen sukua, että pitää löytyä lämmintä vettä ja plussan puolella olevat tilat 😀

Tästä päästään unelmatallin “ominaisuuksiin”, joita onkin sitten aikamoinen lista:
– maneesi, johon kulku suoraan tallista
– eristetty talli (ilmalämpöpumpulla varustettuna)
– lämmin vesi (kunnon pesari) ja lämmin varustetila
– valoisa, kuiva, turvallinen (koskee koko tallialuetta)
– suoraan karsinasta ulos tarhaan
– heinättimet sekä karsinassa että ulkoseinässä (tarhan heinätin tiputtaa heinät suoraan heinäastiaan ajastettuna)
– kattoräystään ylitys niin pitkä, että se toimii samalla tarhassa säänsuojana
– vesiautomaatit sekä karsinassa että tarhassa (tarhan automaatti lämmitetty)
– tarhat riittävän pitkät ja kuivat!
– kameravalvonta sekä tallissa, maneesissa että tarha-alueella

Tässä jonkinmoinen käsin rustattu piirustus unelmien tallialueesta. Laajennusmahdollisuus on maneesin toiselle puolelle erillinen tallikäytävä ulkoilutarhoineen (peilikuvana kuudelle hevoselle kuten nyt piiretty). Tämä mahdollistaisi mm. tallivuokralaisen ottamisen mukaan omalla “erillisellä” tallillaan (käytävällään). Tallikäytävän päässä oleva ovi on niin leveä, että siitä mahtuu ravikärryillä ulos (käytävän leveys on 4 metriä).

Tässä vielä kiinteistökartta ja rakennelmien sijoituspaikat noin suunnilleen piirrettyinä, jos talli tulisi “omaan pihaan”. Vaihtoehtona on aina hankkia maat jostain muualtakin, tosin se vaikeuttaisi tallin hoitoa (vaikkakin sitten helpottaisi mahdollista tallin myyntiä). Laidunten koko on noin kuusi hehtaaria, maastoradan pituudeksi tulisi noin 1,5 kilometriä. Hevosten uitto olisi mahdollista toteuttaa omassa rannassa.

Unelmatallin päivä sujuisi näin:
klo 4.00 heinätin tiputtaa aamuheinät karsinoihin
klo 7.00 – 8.00 aamutalli: aamuväkkärit, hevoset suoraan karsinoista ulos, heinät heinäkassin kanssa ulos samalla heinäastiaan, toinen kassillinen heinättimeen odottamaan (ulos), kolmas kassillinen karsinaan odottamaan (sisään), iltapäiväväkkärit valmiiksi odottamaan karsinaan, karsinoiden siivous
klo 12.00 heinätin tiputtaa heinät ulos
klo 16.00 – 18.00 hevoset sisään omaan tahtiinsa, sisään tullessaan saavat väkkärinsä ja heinänsä, mitkä valmiina karsinassa (jos omistaja käy päivällä liikuttamassa hevosensa, heinät otetaan pois + laitetaan takaisin, mutta väkkärit voi syödä kun tulee karsinaan)
klo 21.00 – 22.00 iltatalli: iltaväkkärit, iltaheinät karsinaan, sisäheinättimen täyttö (yöheinät), kullekin hevoselle kolme valmista heinäkassia odottamaan karsinan eteen, hevosten seuraavan päivän väkkärit valmiiksi

Ihminen olisi siis tekemässä aamu- ja iltatallin sekä ottamassa ne hevoset sisään, joilla on ihmisvapaapäivä. Unelmatallin puolesta tarjottaisiin heinä ja täysrehu (sis. kivennäiset). Omistajan halutessa syöttää jotain extraa, omistaja laittaa ne itse valmiiksi karsinan eteen ja tallintekijä antaa ne aamu-, päivä- ja/tai iltaväkkäreiden joukossa.

[Merivirta-karsinaelementti]

Ja nyt, ei kun lotto vetämään 😀 😀 😀 Unohtuiko unelmatallista jotain olennaista? Heitä kommentti niin unelmoidaan lisää!

Hellitetään pipon nyöriä

20 Sep

Miksi pitää olla tavoitteita? Miksi ei voi vaan nauttia hetkestä?

Miksi pitää osallistua kisoihin? Miksi pitää kehittyä jatkuvasti?

Miksi?

Aikaisemmin kaverin kanssa tuli mentyä hevosten kanssa tosi paljon fiilispohjalta. Sitten aloin käydä kolmella ohjatulla viikkotunnilla. Sitten otin siihen vielä valmennuksenkin päälle. Nyt on valmennuksia vain kaksi viikossa eikä ohjattuja tunteja muuten *huh*mutta sitten tilalle tuli tunne, että kaikkien ratsastuskertojen pitäisi “merkitä jotain”. Ei, ei, ei, ei. Stop!

Tein eilen päätöksen olla osallistumatta tänä syksynä enää yksiinkään kisoihin. Tein päätöksen, että vain ne kaksi viikottaista valmennuskertaa merkitsevät – muuten tehdään Ceen kanssa ihan mitä huvittaa. Hyvä päätös, siltä tuntuu jo nyt. Tämä on kuitenkin vain harrastus, eikä tässä olla olympialaisiin menossa. Hellitetään siis pipon nyöriä 🙂

Tavoitteita on edelleen, tai pitäisikö sanoa tavoite. Tavoite on opetella ratsastamaan, mutta olla samalla armollinen itselle. Minä riitän.

Näihin tunnelmiin, näihin ajatuksiin, kohti joogatuntia. Rakastakaa itseänne ja hevosianne ❤


Ps. Ja koska olen Jousimies niin voin huomenna aivan hyvin pyörtää nämä päätökset ja laukata taas kohti uutta tuntematonta! 😀

Lastaus nro 14

9 Sep

Lastauksessa on nyt edetty siihen, että takana on 14. harjoituskerta ja samalla toinen feromonin avustuksella. Tällä kertaa valmiste sai vaikuttaa tunnin ennen kuin lastausharjoitus aloitettiin. Vaikutus oli huomattavan paljon suurempi kuin mitä ensimmäisellä kerralla. Se toi kyllä tullessaan myös muuta kuin rauhallista olemusta, nimittäin mahdollisuuden käyttää paineistamista yhtenä lastauskeinona. Tämä oli itselleni suuri yllätys. Cee ei ole sallinut tähän mennessä juuri minkäänlaista paineistusta vaan herneenpalko on mennyt syvälle sieraimeen, jos on vähänkin yrittänyt riimunnarusta ottaa eteenpäin.

Nyt kun feromoni vaikutti näin paljon, tuntui että Cee juurtui helpommin paikoilleen. Oli tavallaan “ihan kivaa vaan seistä tässä”. Ei sillä mitään hätää ollut eikä siitä huomannut että olisi mikään asia jännittänyt. Se oli vaan aika löysän/rennon oloinen. Ja seurasi koppiin sisään kuin pieni koiranpentu ❤

Koppi oli taas vähän uudessa paikassa – paikassa josta näkyi taaksepäin paljon enemmän asioita kuin aikaisemmin. Jonkin verran Ceen mielenkiinto pyrki siis karkaamaan takana oleviin juttuihin. Mutta ei liikaa kuitenkaan. Avustaja oli tälläkin kertaa mukana ja hän enimmäkseen puuhasteli puomin kanssa kävellen, kolistellen ja kosketellen. Lisäksi hän ramppasi sillalla Ceen takana edestakaisin.

Cee söi ihan rauhassa porkkanoita eikä oikeastaan yrittänyt poistua trailerista. Mutta se ei edelleenkään seiso siellä niin rauhassa kuin haluaisin sen seisovan. Lisäksi itselleni on kyllä todella epäselvää, miten alan totuttaa sitä lastaussillan nostoon. Sitä pitäisi harjoitella seuraavaksi – kun vaan keksisi nyt hyvät harjoitukset siihen.

Testattiin myös uutta korvahuppua 😀 😀 😀 Korvataskuja pitää joko lyhentää tai keksiä joku muu ratkaisu 😀 😀 😀

Loppuun vielä yksi linkkijako, Minna Tallbergin lataama aika uusi lastausvideo. Reilut parisen vuotta sitten hän kävi pitämässä meidän tallilla lastauskurssipäivän. Päivä oli oikein kiva ja sillä pääsi alkuun harjoittelussa. Silloin meillä ei ollut vielä omaa koppia, joten harjoittelu jäi pitkäksi aikaa. (Liian pitkäksi aikaa.) Hän pitää taas lastaus- ja kuljetuskursseja, kannattaa tsekata 🙂

Mutta kyllä tämä tästä pikkuhiljaa!

Back on Track -kenttäforum Ainossa

8 Sep

ARVONTA! (Päivitetty 12.9.)

Nyt kävi niin kivasti, että päästään arpomaan yksi lippu kenttäforumiin ❤ Kommentoi tätä postausta (tai fb-postausta) ja kerro, mitä haluaisit eniten nähdä forumissa. Lippu arvotaan 19.9. klo 20 ja voittaja ilmoitetaan Aktiivi Cecil Ceen fb-sivulla, mikäli voittajan spostiosoitetta ei ole tiedossa 🙂 

Ja sitten takaisin alkuperäiseen postaukseen…

Missä muualla kuin Ratsastuskeskus Ainossa, syyskuun viimeisenä päivänä, voit samalla kertaa nähdä näin huikean kenttäratsastajamiesten joukon – Elmo Jankari, Seppo Laine, Axel Lindberg ja Sami Siltakorpi…

Kenttäforumin vetää Elmo Jankari sekä Seppo Laine. Seppo Laine on lajin legendaarinen vaikuttaja, maajoukkuevalmentaja, kenttätuomari, 29 SM-mitalia voittanut mies. Hevosen selässä nähdään Elmo Jankari, nuorten EM-voittaja vuodelta 2013, lajin olympiaedustaja Riossa, Axel Lindberg, tuore PM-joukkuekultaa ratsastanut tulevaisuuden lupaus sekä Sami Siltakorpi, vasta 15-vuotias nuori kenttäratsastaja. Juontajana mukana on myös hevosmies ja olympialegenda Toni Nieminen.

Seppo valmentamassa 2014 kotikentällään Suontakana.

Kenttäratsastus on ollut olympialajina vuodesta 1912 lähtien, ratsastuksen muut lajit oli esitelty jo Pariisin olympialaisissa 1900. Ensimmäinen Suomen edustaja olympiakisojen ratsastuskilpailuissa oli eversti Oskar Vilkama (1920 Antwerpen), joka oli 17. kenttäkisojen tuloslistalla. Yhä edelleen Suomen parhaasta sijoituksesta kenttäratsastuksen olympialaisissa vastaa 5. sijoittunut ratsumestari Hans Olof von Essen (1928 Amsterdam). Ehkä tämä sijoitus olisi jo aika murtaa?

Axel Lindberg kentän SM-kisoissa Ypäjällä 2017,
matkalla kohti junioreiden pronssimitalia.

Ratsastus on yleisesti historiassa ollut tasapuolisesti naisten ja miesten laji, vaikka alkuun kilpasarjat ratsastettiinkin erikseen. 1911 perustetun Suomen kenttäratsastusseuran ensimmäisissä kilpailuissa (Helsingin 1. Derby) oli seitsemän kilpailijaa, joista kolme oli naisia. Pieni painotus miesten suuntaan siis. Jos tarkastellaan kenttäratsastusta kansainvälisellä tasolla nykyään, on FEI:n ranking-listan 30 Suomen edustajasta vain viisi miehiä. Vaaka on kääntynyt pikkuhiljaa ja ratsastuksesta on kaikilla tasoilla tullut enemmän naisten laji.


Nyt on ollut pinnalla pyrkimys saada enemmän miehiä mukaan ratsastukseen. Tämä sopii omaankin ajatusmaailmaani, sillä toivoisin lajille samalla lisää näkyvyyttä. Jotta saadaan lisää satsauksia esimerkiksi julkisiin ratsastuksen liikuntapaikkoihin, pitää lajin olla tasapuolisesti suunnattu ja saada sen lisäksi reilusti paljon enemmän medianäkyvyyttä. Toivon mukaan lajin pariin päätyvien miesten lukumäärän kasvu tuo lisää panostusta samassa (tai jopa suuremmassa) suhteessa myös rahallisesti.

Toni Nieminen I love me -messujen tohinassa 2016.

SRL:n jäsenistötilasto kertoo karua tarinaa:
– naisia 95 %, miehiä 5 %
– senioreista naisia 94 %, miehiä 6 %
– junioreista tyttöjä 97 %, poikia 3 %

Toivonkin siis että kaikki kenttäforumiin matkaavat ottavat mukaan POIKANSA! Sillä nuorissa on tulevaisuus, myös kenttäratsastuksessa. Forumiin jokainen lipun ostaneen naisen miespuolinen seuralainen pääsee tilaisuuteen ilmaiseksi. Menkää ja täyttäkää Suomi ratsastavilla – sekä pojilla että tytöillä!

Elmo Jankari tapaamassa faneja
Hevoset-messuilla Tampereella 2017.

Ps. Itse olen tuomarina ja ratamestarina oman seuran kisoissa tuona päivänä. Muuten menisin paikalle, ehdottomasti. Jos kiinnostuit, tsekkaa lisäinfoa facesta: https://www.facebook.com/events/134449447172367/

Päivitys 8.9. klo 11.26 😉 Nyt myös liput myynnissä!

Hevosen kehonhuoltoa

7 Sep

Ceellä kävi uusi hieroja nelisen viikkoa sitten. Ceen hieronta on aika pitkälti ollut omissa käsissäni – joskus olen ostanut hierontapalvelua silloin kun heppa on ollut sen tarpeessa tai tallilla on sattunut käymään hieroja hoitamassa toisia hevosia. Kaikki aikaisemmat hierojat ovat olleet ns. klassisia hierojia ja käsitelleet lihaksia kohtuullisen keveällä ja leveällä otteella. Näihin hierontakertoihin on lisätty myös aina venytyksiä. Hieronta on ollut kestoltaan useimmiten noin tunnin (ehkä hieman vajaa).

Hevosen lihaksisto (c) Erin Cook. Lainattu: http://www.allhorseyinfo.com/muscles.html

Hieroja kertoi tekevänsä asioita hieman eri tavalla kuin on totuttu hevosten hieronnassa tekemään – hän mm. hieroo vatsalihaksia. Vatsalihasten hierontaotteeksi on lähes poikkeuksetta mainittu sively. En ainakaan löytänyt yhtään artikkelia, tutkimusta tai opasta missä niiden käsittelyyn olisi suositeltu käytettäväksi jotain muuta otetta (puristelua tai painallusta). Hierojalla oli kuitenkin kertoa hyviä tuloksia tästä metodista ravihevospuolelta ja erityisesti urheilukoirista. Hän siis käyttää hyvinkin fascia-tyyppisiä hierontaotteita, myös vatsalihaksiin (lihaksen päähän). (Tämä on oma mielipiteeni, hän ei itse kategorisoinut itseään, eikä minulla ole alan koulutusta, jonka perusteella voisin “virallisen” kategorisoinnin tehdä.)

Ceen ilme hieronnan aikana (ennen kuin alettiin käsitellä oikeaa takajalkaa…) ❤

Ceen vasen puoli oli muuten ok, mutta etuosa oli hyvin juminen. Se antoi kuitenkin hoitaa jumeja ihan hyvin ja hermostumatta, ihan rentoutuen. Hieroja hoiti myös kieltä, kuten tekee meidän kiropraktikkokin, tosin hieman eri filosofialla mutta kertoi vaikutuksen olevan kuitenkin sama kuin mitä Lindakin on kertonut.

Ceen oikealle puolelle siirryttäessä hieroja löysi oikean takajalan sisäsyrjältä revähdyksen/venähdyksen. Revähdys on päässyt ajan saatossa muodostamaan arpikudosta lihakseen ja lihas oli aivan tiukkana. Tämä oli sitten todennäköisesti kipeyttänyt myös Ceen vasemman puolen etuosan.

Kun hieroja alkoi käsitellä tämän jalan sisäpuolta Cee hermostuikin sitten ihan vallan. Se ei pystynyt enää olemaan hoidettavana ketjuissa, joten otin sen naruun. Eikä se oikein pystynyt olemaan siinäkään, tuntui sen verran jalassa. Niinpä lihaksia ei yritettykään avata täysin vaan tyydyttiin jonkinlaiseen käsittelyyn ja pakko oli viheltää peli poikki. Selkeästi jalka oli hyvin, hyvin arka.

Arvelin että käsittelyn jälkeen Cee tulee olemaan huono ja niin se olikin. Kaksi päivää meni ennen kuin se alkoi olla edes lähellä normaalia, neljän päivän päästä oltiin jo aika hyvällä tolalla. Viikon verran meni kuitenkin ennen kuin Cee oli omasta mielestäni sillä tasolla mitä oltiin oltu ennen hoitoa. Nyt kun hoidosta on kulunut nelisen viikkoa, on Cee varovaisesti arvioiden hieman parempi kuin ennen hoitoa. Tosin, välissä on tapahtunut muutakin, kuten kuolaimen vaihto jne.

Kiropraktikko Linda kävi eilen hoitamassa Ceen. Erityistä hoitoa vaativat paikat olivat: niska oikealta puolen, kaularangan 6. nikama kummaltakin puolelta, rintarangan viimeiset nikamat ja lantio vasemmalta puolen. Näistä rintaranka ja lantio ovat ns. vakiokohteita eli vaativat aina enemmän hoitoa. Sen sijaan kaularangassa on tähän mennessä ollut vinoutta – siis hoidettavat kohdat ovat olleet eri kohdisssa eri puolilla. Mielenkiintoista, kaula olisi ikään kuin suoristunut.

Lisäksi aiemmalla kerralla reagoinut sään takainen osa ei reagoinut nyt yhtään ja oli täyttynyt verrattuna viime kertaan. Tähän voi erityisesti vaikuttaa satuloiden toppaus. Muutenkin Linda sanoi että Cee oli pehmeämpi hoitaa kuin aikaisemmin ja että sen ryhti oli parempi. Aiemmin se on ollut kaulasta hieman matalassa asennossa ja nyt se oli ryhdissä. Sen näki itsekin ihan omin silmin, kuinka sen rintakehä pysyi ylhäällä seistessäkin. Lapojen liikkuvuuden parantuessa on lapakuopatkin alkaneet täyttyä. Lavan ja kaulan välissä on nyt erotettavissa liittymäkohta – aiemmin lapa ja kaula olivat kiinni toisissaan kuin puupökkelö.

Linda oli myös kuullut hyvää tästä uudesta hierojasta toiselta asiakkaaltaan, jonka suomenhevonen oli muuttunut täysin hierontojen jälkeen. Hän piti hyvänä ajatustani, että aina kiropraktisten hoitojen välissä olisi lihashoito ja tällä ajatuksella nyt varmaan sitten lähdetään etenemään!

Syksy tulee!

3 Sep

Niin se on vaan uskottava, että syksy on ihan pian (tai jo) täällä. Tuntuu vähän kurjalta tämä alkanut pimeys ja vesisade, kun ei kesästäkään saatu juuri yhtään nauttia. Toisaalta kaikki harrastukset alkaa pyöriä, niin kuin esimerkiksi Ratsastajalla jooga-kurssi alkoi keskiviikkona! Että joku hopeareunus tälläkin (sade)pilvellä!

Ceelle on kaivettu syksy-/talvikamppeet esille. Verkkoloimi ja selänlämmitin on nostettu karsinan loimitelineelle. Fleece-kuivatusloimi ja sadeloimi ovat kaapissa – niitä käytetään lisänä sitten jos tarve vaatii.

Lisäksi on tarkistettu hokkitilanne (varahokkeja: on) ja irrotettavien tilsakumien kunto (check). Heijastimet on kaivettu esiin ja valoista tarkistettu patterit.

Ratsastajan syksy-/talvikamppeetkin on kunnossa. Uudet talvisaappaat odottaa ensimmäistä käyttökertaa kaapissa ja vanhatkin on vielä tallella tosi-tosi-tosi-kovia pakkasia varten (ne on isommat). Hööksin huomiovärinen toppatakki on kaivettu esille – se on ihan maailman paras talvitakki! Toimii vielä yli 30 asteen pakkasillakin!

Talvikypärä on tuuletettu ja kypärän alle tuleva myssy on pesty. Myssyä käytetään vasta kovemmilla pakkasilla, sitä ennen mennään ohuemmalla ratkaisulla. Uusi monitoimihuivi odottaa käyttöä, tämä siis tulee jo syksyllä tarpeeseen. Hirvikärpäshupparia ei vielä ole otettu käyttöön. Yhden hirvikärpäsen olen tosin jo Ceestä liiskannut.

Kuluneet hanskat on heitetty pois ja uusia hankittu, pipot on tuuletettu. Kerrastot on nätisti viikattuina ja talviratsarit tarkastettuna (ettei ole ylimääräisiä tuuletusaukkoja).

Ei voi ainakaan väittää, ettei olisi varauduttu syksyn tuloon! Ceekin on alkanut kasvattaa jo talvikarvaa. Tässä Cee helmikuisessa toppatakissaan ❤