Suomen valovoimaisimman suomenhevosen kuvaukset

5 Aug

Aktiivi Cecil Ceen fb-sivulla oli jokin aika sitten kisa, johon kaikki suomenhevoset iästä tai jalostussuunnasta riippumatta saivat osallistua. Kisassa etsittiin Suomen valovoimaisinta suomenhevosta juhlavuoden kunniaksi. Valinnan suoritti raati, jossa mukana olivat valokuvaaja Matti Kallio, kuvajournalisti Ossi Ahola Aamulehdestä ja minä itse. Kuvia saapui lopulta melkein 250 kappaletta, joista voittajaksi valittiin Muistin Poika.

Kuva: Veli Rickhard Ojala.

Kisassa palkintona oli Veljekset Wahlstenin lahjoittaman loimen lisäksi myös valokuvaus-sessio Tilves photographyn kanssa. Kuvia otettiin sekä loimen kanssa että myös voittajan valitsemasta teemasta. Voittaja Soile valitsi teemaksi steampunkin hengessä otetut kuvat Muistin Pojan kanssa. Tässä oma lempikuvani näistä kuvista poimittuna. (Kaikki postauksen muut kuvat kuin ensimmäinen Tilves photography.)

Muistin Poika on 27-vuotias ruuna, jonka omistaa hevosen kasvattajan lapsenlapsi. Heillä on pian 21 vuotta yhteistä eloa takana – kunnoitettava matka on siis kuljettu yhdessä! Muistin Poika on juuri niin monipuolinen kuin suomenhevonen vain voi olla. Sillä on ratsastettu sekä koulu- että esteratsastuksessa, ajettu reellä, uitettu ja startattu raveissakin.

Tässä muutama kuvaa voittajasta loimen kanssa – valitsin sellaiset kuvat joista itse pidin eniten. Niissä mielestäni tulee esiin parhaiten suomalaisuus ja suomenhevosen olemus. Muistin Poika on niin rauhallisen ja lempeän näköinen ❤

Ja viimeisenä ehdoton suosikkini loimikuvista ❤

Tämä Suomen valovoimaisimman suomenhevosen etsintä kuvauksineen oli mielenkiintoinen toteuttaa. Aikaa siihen sai kulumaan aika reilusti joka vaiheessa, mutta ei ole poissuljettua etteikö toistakin tällaista voisi lähteä ideoimaan.

Back on Track Lynx -uutuuskypärä

2 Aug

Vihdoinkin odottamani uutuus on täällä! Nimittäin säädettävä Back on Trackin EQ3 Lynx -kypärä. Ostin omani vajaa viikko sitten ja se on kyllä aivan ihana! Rakastan sitä tunnetta kun kypärä puristaa päätä ja säädettävällä kypärällä sen puristuksen tunteen saa juuri niin tiukaksi kuin itse haluaa.

Itselläni on M-koon kypärä eli se sopii koosta 54 kokoon 58 asti. Back on Trackin normi-kesäkypärä minulla on kokoa 56 ja talvikypärä (mitoitettu talvisen fyllinkin kera) kokoa 57. Kypärän istuvuus on hyvin samanlainen kuin on ei-säädettävän EQ3-kypäränkin eli jos sinulla sellainen jo on (tai olet sellaista sovittanut), tämä uutuuskypäräkin sopinee muotojen puolesta päähäsi.

Ostin mikrokankaisen mustan, mutta saatavilla on myös keinonahkainen versio. Kumpikin vaihtoehto on oikein tyylikäs. Mikrokankaisessa on jo tutuksi muodostunut kiiltävä nauha päälaen ympäri tuomassa maltillisesti bling-blingiä. Keinonahkainen on matan ja puolikiiltävän välistä ollen sekin mielestäni sopiva kaikkiin ratsastuksen lajeihin. Halusin itselle mustan mikrokankaisen sillä tämä kypärä on hankittu kisakäyttöön ja jo aiemmin hankin mustat saappaat, joissa on sisäpuoli mokkanahkaa. Nämä sopivat siis yhteen kuin nenä päähän!

Kypärä tulee olemaan saatavilla aina koosta S kokoon L saakka. Hintaesimerkkinä annahoivaa.fi -jälleenmyyjä, jossa kypärä on hinnoiteltu 239 euroon. Kypärästä voi tehdä jo ennakkotilauksia kaikkia kokoja ja kumpaakin materiaalia koskien todennäköisesti kaikilta jälleenmyyjiltä. Nyt jo saatavilla on pieni erä valikoituja kokoja.

Loppuun vielä uuden kypärän hankintaa miettiville pari juttua. Ensinnäkin kypärä on väliaikaisen VG1-standardin mukainen eli sen todellakin uskaltaa hankkia. Toisekseen MIPS-teknologian on kehittänyt tiimi, jossa oli mukana mm. neurokirurgi Hans Von Holst. Hän oli kiinnostunut nimenomaan aivovammojen ehkäisystä, nähtyään niitä työssään jo liiankin paljon. Jos siis aivojesi kunto kiinnostaa, niin tähän uutuuteen kannattaa tutustua.

Safe is the new trend!

Ps. Kypärä on ostettu yhteistyöalennuksella. Jotain laadusta kertonee kuitenkin, että itselläni käytössä on vain ja ainoastaan Back on Trackin kypäriä.

Lastausharjoitukset jatkuvat

1 Aug

No niin, toinen ja kolmas harjoituskerta on takana. Lastauspaikka pysyi samana, mutta muutin harjoitusta hieman sisällöltään molemmilla kerroilla. Sain aikaiseksi viritellä kameran trailerin sisälle, mutta videon kanssa oli vähän ongelmia. Toinen lastauskerta piti videoida – laitoin kamerankin valmiuteen, mutta unohdin laittaa sen päälle. Kolmannella kerralla laitoin videon päälle, mutta se liikahti ja kuvakulma on…no, mielenkiintoinen. Lastauksen edetessä se liikahti vielä uudelleen ja “kattoa on kiva kattoa” 😀

Ratsastajan omista menoista johtuen päivän 1 ja 2 välissä oli lastausharjoittelusta vapaa päivä. Kolmas harjoituskerta oli heti toisen jälkeisenä päivänä. (Tiistai, torstai ja perjantai)

Päivä 2. Toinen harjoituskerta.

Tuttuun tapaan heppakoppi tallille ja lastaussilta auki. Hepan kuljetuskamat esille ja porkkanapussi valmiiksi. Cee tarhasta karsinaan, jalkojen harjaus ja suojat jalkoihin. Heti kun aloin laittaa suojia, olin havaitsevinani pientä innostusta Ceessä. Hmm. Voisiko olla niin, että tämä harjoitus onkin Ceen mielestä kiva…?

Cee kohti traileria etupihalle, jossa on takapuomit edelleen kiinni. Halusin totuttaa sitä puomimeluun tällä kertaa erityisesti – siksi puomit kiinni. Cee tulee heti lastaussillalle ja ihan kiinni puomiin. Avaan ensin oikeanpuoleisen puomin ja Cee on jo menossa sisälle traileriin!

Toppuuttelen sitä, avaan vasemman puoleisenkin puomin ja kolistelen molempia puomeja kovaäänisesti kiinni ja auki. Heiluttelen väliseinää ja jatkan kolistelua. Cee yrittää mennä heti vasemmalta sisään, kun väistän laittamaan väliseinää auki. Vaikuttaa hyvältä.

Porkkanapussi on trailerin lattialla, nappaan sen ja kävellään suorilla traileriin, löysällä narulla. Syödään yksi porkkana, sen jälkeen Cee haluaa peruuttaa.

Pienen mietintätauon jälkeen otetaan uusiksi. Cee tekee itse aloitteen eli astuu eteenpäin – lähden nopeasti kävelemään trailerin etuosaan ja puomin ali. Heppa seisoo ihan rauhassa ja syödään porkkanaa. Avaan etupuomin ja kolistelen sitä auki ja kiinni kovaäänisesti. Ei reaktiota.

Cee astuu askeleen taaksepäin, annan ottaa – takajalat pysyvät edelleen sisällä. Pyydän sitä eteenpäin sanomalla “eteen”, samalla sanalla jota käytän sen kanssa aina kun haluan sen astuvan eteen. Taaksepäin-sana on “taakse”, jolla mm. peruutetaan. Heti kun sanon eteen, se ottaa askeleen eteenpäin ja saa porkkanan. Taas mutustellaan hetki porkkanaa (useampi porkkana peräjälkeen).

Haluan saada Ceen ihan kiinni etupuomiin, joten riskeeraan harjoituksen ja pyydän vielä askeleen eteenpäin. Se tulee eteen! Porkkana palkkioksi ja kun sitä on vähän aikaa mutusteltu, pyydän saman tien peruuttamaan pois trailerista.

Isot rapsutukset palkkioksi, porkkanapussi jää jälleen traileriin eikä porkkanaa saa kuin trailerissa sisällä. Heppa talliin, suojat pois ja takaisin tarhaan. Harjoitus onnistui yli odotusten!

Harjoituksen kesto oli tällä kertaa hieman pidempi, sillä seistiin trailerissa pidempi aika kuin ensimmäisellä harjoituskerralla. Reilusti alle 10 minuuttia kuitenkin oli varsinaiseen harjoitukseen käytetty aika.

Päivä 3. Kolmas harjoituskerta.

Sama setti kuin aikaisemmin. Suojista ja putseista Cee selkeästi osasi jo yhdistää, että nyt mennään traileriin. Tallia kierrettäessä kohti traileria, sen askel oli todella reipas! Toivottavasti oppiminen pysyy näin mukavana jatkossakin.

Kolmas harjoituskerta oli vaativin, sillä olin saanut tähän paikalle avustajan. Nyt siis lastaukseen osallistui kaksi ihmistä, mikä selkeästi sai Ceen “hereille”. Avustajan tehtävänä oli kolistella takapuomia samalla kun itse lastaan Ceetä. Jos oltaisiin päästy pidemmälle harjoituksessa, avustaja olisi vielä heilutellut takapuomia ja väliseinää. Näin pitkälle ei kuitenkaan päästy vielä tällä kerralla, tässä oli selkeästi jo monta opittavaa asiaa Ceelle – ei auta ahnehtia.

Tämä harjoitus oli pisin kestoltaan (10 min). Koko harjoituksen kesto on videolla. Muutamia selkeitä onnistumisia saatiin, vaikka ei päästykään vielä liikuttelemaan väliseinää ja takapuomia Ceen takana.

1. Ensimmäinen takapuomin kolautus kun Cee meni ensimmäistä kertaa traileriin sai sen peruuttamaan voimakkaasti ulos. Onnistuminen oli, että seuraavilla kerroilla se ei reagoinut niin voimakkaasti puomin kolinaan, vaikka selkeästi korvista näkee, että se koko ajan kuuntelee kolinaa.

2. Kahden henkilön osallistuminen lastaukseen huolestutti Ceetä. Se että se rentoutui siitä huolimatta, oli hyvä onnistuminen. Ainakin alkuun se on lastattava vähintään kahden ihmisen toimesta ja kisapaikoilla on aina todella paljon ihmisiä (varsinkin katselemassa jos lastaus ei menekään suunnitellusti 😉

3. Cee “kyllästyi” harjoitukseen lopussa. Sen näkee videolta. Se katselee trailerista poispäin, eikä tule yhtä halukkaasti sisään kuin alussa. Siitä huolimatta se suostui tulemaan sisään, edelleen löysällä narulla. Ja tämä oli ehkä isoin onnistuminen – vaikka ollaan menty “rajan yli”, silti se käveli sisään ja sain peruutettua sen omasta aloitteestani ulos.

Itsessäni huomasin seikan, mikä nyt heti pitää kitkeä pois. Huomasin yhdessä vaiheessa alkavani paineistaa Ceetä enemmän kun paikalla oli toinen ihminen. Se oli kohdassa missä Cee kyllästyi. Huomasin silloin kerran vetäväni (tosin kevyesti) narusta – onneksi tajusin sen saman tien ja annoin narun taas mennä löysäksi. Haluan että Cee tulevaisuudessa lastautuu lähettämällä ja siihen ei kyllä kuulu narusta vetäminen.

Tässä tämä video katsottavaksi, vaikka hauskahan tuo kuvakulma on. Ja kauhea selitys, koittakaa kestää 😀

Maastossa (video)

30 Jul

Sunnuntai ja perinteinen maastopäivä. Tosin tällä kertaa maasto venyi alkuiltaan, sillä olimme päivällä kuvaamassa Suomen valovoimaisinta suomenhevosta Muistin Poikaa. Siitä sitten lisää myöhemmin kuvien muodossa 🙂

Virittelin pitkästä aikaa kypäräkameran kiinni maastoon, joten nyt pääsette kyytiin yhdelle meidän vakioreiteistä. Tämä on mukavan pituinen, reilun kolmen vartin maasto. Siihen mahtuu kaikkia askellajeja sopivassa tempossa. Kamera meni näemmä vähän vinoon, mutta jos joku haluaa katsella minkälaisia maisemia meillä päin on, niin siihen video soveltuu.

Cee oli tänään vähän tahmea. Ihan lopussa vasta vauhtia löytyi edes vähäsen. Taisi laidun painaa mahassa – tai sitten kuumuus vaikuttaa. Hevoset oli ihan kuumissaan maastolenkistä, vaikka lämpöä oli vain noin 21-22 astetta ja suurin osa reitistä on varjossa. Mutta kosteutta oli sitäkin enemmän. Molemmat hevoset pääsivätkin pesulle ratsin jälkeen.

Tässä kahdeksan minuuttia videota jänisnopeudella 🙂 Leppoisaa sunnuntai-iltaa!

Ceen treeniohjelma

28 Jul

Viikko-ohjelma on elänyt aikojen saatossa ja joskus tulee hetkiä jolloin mitään ohjelmaa ei noudateta vaan humputellaan viikko menemään miten sattuu 🙂 Pääsääntöisesti kuitenkin Ceen kanssa pyritään tekemään monipuolisesti juttuja viikon aikana, maastakäsittelystä maastolenkkeihin ja kaikkea siltä väliltä. Riikka toivoi postausta siitä, mitä Ceen kanssa tehdään ja miksi. Tässä siis tekstiä siitä aiheesta.

Vapaapäivä

Tämä päivä on hevosen viikko-ohjelmassa hyvä pitää, niin sanotaan. Nuorella hevosella vapaapäivät ovat välttämättömiä kuten myös raskasta työtä tekevillä. Harrastepuksulla vapaapäivä tarkoittaa kuitenkin enimmäkseen liikuttajan vapaapäivää 😉 Vapaapäivä voi meillä tarkoittaa täysin vapaata, jolloin Ceen kanssa ei ihminen tee muuta kuin vie tarhaan ja tuo pois tai käy laitumella lisäämässä ötökkämyrkkyä. Vapaapäivä voi olla myös esimerkiksi talutuslenkki riimulla. Cee tykkää tehdä töitä ja se kyllästyy helposti, joten se mieluusti lähtee vaikka vain puolen tunnin talutuslenkille tai ilman satulaa humputtelemaan. Vapaapäivä voi olla myös kiropraktikon hoidon tai raspauksen tai rokotuksen vuoksi.

Kouluratsastus

Ratsastajan päälajin vuoksi Cee pääsee tekemään koulukiemuroita kerran viikossa valmennuksessa ja sen lisäksi itsenäisissä harjoituksissa. Kouluratsastuksen tarkoitus on saada hevosesta elastinen ja joustava eli aika paljon tehdään perusjumppaa. Jumppa tarkoittaa taivutteluja ja liikettä avaavien harjoitusten tekemistä. Valmennuksissa haetaan kunkin tason mukaista muotoa (esim. nyt helppo a -tason mukaista muotoa) ja suoritusvarmuutta tason mukaisiin vaatimuksiin (esim. nyt vastalaukat). Kouluratsastusta kentällä tehdään 2-3 päivänä viikossa.

Esteratsastus ja puomityöskentely

Cee tykkää puomiharjoituksista ja estehyppelyistä kuin hullu puurosta kuten sanonta kuuluu. Valmennukseen ei päästä edes kerran viikossa, ehkä keskimäärin joka toinen tai joka kolmas viikko. Niinpä puomit ja esteet ovat pääsääntöisesti omien harjoitusten varassa, joita on viikossa 1-2 kertaa. Enimmäkseen näissä harjoituksissa haetaan voimaa takaosaan ja siirtymisiin, ykköslajia silmällä pitäen. Oma suosikkiharjoitukseni on ravipuomit, jonka jälkeen laukannosto, puomin tai esteen ylitys, jonka jälkeen laukkaa eteenpäin reilussa temmossa. Tästä taas siirtyminen takaisin raviin jne.

Maastoratsastus

Maastoon lähdetään 1-2 kertaa viikossa. Maastolenkki voi olla rauhallista käyntiä tai vauhdikas, vähän sen mukaan millä porukalla ollaan liikkeellä vai jopa yksin. Porukalla liikuttaessa mennään nuorimman/kokemattomimman vauhdin mukaan. Usein Cee on kuitenkin vetohevosena, jo senkin vuoksi että jos tulee “hätätilanne” niin saadaan porukka pysäytettyä tehokkaasti. Tällä hetkellä meillä on pieni pula maastovarmoista porukkahevosista – aika monella ongelmana on se, että ei saada pidettyä hevosia vauhdikkaassa menossa jonossa peräkkäin. Niinpä vauhtimaastoja tehdään aika paljon itsenäisesti, tosin silloin ei päästä ihan huippuvauhteihin vaan niihin kaivataan ainakin toinen hevonen mukaan.

Maastoilulla on parikin eri tarkoitusta. Ensimmäinen on se, että Cee jaksaa taas työskennellä kentällä kun se on päässyt tuulettamaan päätänsä metsään. Toinen tarkoitus on hevosta kehittävä liikunta maastoillen. Liikettä avaavaa laukkaa pääsee tekemään kunnolla vain suorilla maastoreiteillä. Myös kuntoa saadaan kohotettua tehokkaasti pidemmillä laukkapätkillä ja tasapainon kehittymistä voi tukea ravaamalla ja laukkaamalla alamäkiä.

Maastakäsittely

Maastakäsittelyä on jokainen hetki minkä talutat hevosta, käsittelet sitä karsinassa tai käytävällä, annat sille lääkettä tai vaikkapa peset sitä. Kaiken tämän normaalin toiminnan lisäksi voi tehdä erikseen maastakäsittely-harjoituksia, kuten kentällä taivutuksia ja väistöjä, puomi- tai siirtymäharjoituksia. Ceellä tein alkuaikoina paljonkin maastakäsittelyä vielä erikseen, koska se oli jonkinlainen jyrä tullessaan. Nykyään talutusta tulee harjoiteltua lähinnä silloin kun siirrytään laitumelle/takaisin. Jos on todella huono keli tai on itse niin väsynyt ettei muuhun kykene, voidaan mennä kentälle pyörähtämään muutama kierros ja tehdä väistöjä, voltteja, peruutuksia jne. Maastakäsittelyä siis 1-2 kertaa viikossa laidunkaudella, muina aikoina 2-3 kertaa kuukaudessa.

Humputtelu

Tähän kategoriaan kuuluu mm. ilman satulaa ratsastus, jota tuli tehtyä satuloiden toppauksen aikana enemmän kuin laki sallii 😀 Keskimäärin ilman satulaa menen noin joka toinen viikko. Kovilla pakkasilla useammin. Humputtelulla on suuri merkitys ratsastajan pääkopalle mutta myös Ceelle, sillä silloin yleensä tehdään paljon istunnan avulla työskentelyä. Väistöt ja taivutukset, pysähdykset ja peruutukset tehdään vain istunnan avulla. Niinpä ilman satulaa ratsastus herkistää hevosta mukavasti ja tästä on taas apua mm. ykköslajissa eli kouluratsastuksessa.

Tässä yksi Ceen esimerkkiviikko:
* maanantaina vapaapäivä
* tiistaina maastolenkki satulalla (käyntiä), kesto 1,5 tuntia
* keskiviikkona puomeja ja esteitä itsenäisesti, noin tunti
* torstaina kouluratsastusta itsenäisesti, noin tunti
* perjantaina kouluvalmennus, valmennuksen kesto 30 min, itsenäiset alku- ja loppuverkat
* lauantaina estevalmennus, kesto tunti ja vartti
* sunnuntaina maastolenkki, kaikki askellajit läpi, noin tunti

Lastausharjoituksia, tarina alkaa

25 Jul

Kävipä toukokuun kisamatkalla niin että kotoa lähdettäessä mentiin koppiin 10 minuutissa mutta kotiin lähdettäessä lastautumiseen menikin yli tunti. Niinpä Ratsastaja päätti että nyt opetellaan Ratsun kanssa lastautuminen alusta lähtien “uudelleen” ja niin että se sujuu nopeammin.

Kisapaikalla toukokuussa. Vasta saavuttu ja laitellaan kuntoon. Kuvissa näkyy hyvin se lastauksenkin ongelma: Cee on todella kiinnostunut kaikesta ympärillä tapahtuvasta.

Päivä 1. Ensimmäinen harjoituskerta.

Heppakoppi tallille ja lastaussilta auki. Hepan kuljetustarvikkeet esille: nahkariimu, pitkä ja painava naru, kaikkiin jalkoihin suojat ja putsit. Porkkanoita sopivan reiluiksi palasiksi, mutta ei liian pieniksi (pureskelu kestää riittävän kauan) eikä kokonaisina (pureskelu kestää liian kauan).

Heppa tarhasta karsinaan, jalkojen harjaus, suojat jalkoihin. Heppa kohti traileria, lastauspaikkaan numero yksi eli tallin etupihalle. Tästä samasta paikasta lähdettiin kisoihin toukokuussa.

Etujalat tulee lastaussillalle heti. Annan löysää narusta ja käyn hakemassa trailerin sisältä rapisevan porkkanapussin käteen. Heppa seuraa pussia ja tulee melkein kokonaan koppiin. Annan odottaa hetken, sitten astun itse etupuomin alitse ja rapisutan vähän pussia.

Heppa tulee kokonaan koppiin, annan porkkanan. Heppa haluaa poistua, annan peruuttaa. Se peruuttaa ensin sillalle, sitten vielä siitä kaikki jalat pois. Naru on ihan löysällä. Odotellaan.

Heppa saa katsella koppiin päin, haistella lastaussiltaa ja olla rauhassa. Sivuille ei saa katsella. Ehdotan pienellä narun liikautuksella ja kävelemällä itse koppiin, että tule vaan. Heppa tulee perässä, perille asti. Annan porkkanan, se syö sitä rauhassa. Annan toisen, sekin syödään rauhassa – annan kolmannen, edelleen heppa syö rauhassa.

Totean, että yli minuutti kopissa riittää ensimmäiseksi kerraksi ja peruutan hepan pois trailerista. Porkkanat jätetään traileriin, rapsutan heppaa ja talutan talliin. Otan suojat pois ja vien takaisin tarhaan.

Hyvä eka harjoituskerta. Varsinaisen harjoituksen kesto 5 minuuttia. Valmisteluineen harjoitukseen kului 30 minuuttia, sisältäen kopin ajon tallille ja pois. Huomenna uusiksi.

Pohkeen vaikutus laukkaan

22 Jul

Ratsastin torstaina itsenäisesti kentällä. Vasen pohje kaikui taas kuuroille korville. Työstin sitä kuitenkin sitkeästi uudelleen ja uudelleen ja lopussa vasen pohjekin alkoi mennä perille. Lähes tunnin ratsastuksesta 5 minuuttia tuntui hyvältä. Näissä ristiriitaisissa tunnelmissa lähdettiin viikottaiseen kouluvalmennukseen perjantaina.

Kerroin Emilialle tästä torstaisesta ongelmasta, joten lähdettiinkin heti alkuravien jälkeen työstämään sitä. Kierros siis vasempaan suuntaan ja tekemään väistöjä pois vasemmasta pohkeesta (oikealle), kevyessä ravissa. Väistettiin jopa takaosaa edelle, jotta saatiin takajalat oikeasti väistämään pohjetta.

Alkuravailua.

Alkuun Cee punkesi samalla tavalla pohjetta vasten kuin torstainakin. Lisättiin sitten väistön perään heti voltti, jossa taivutettiin liioitellen sisäpohkeen (vasemman) ympärille. Voltilla edelleen siirrettiin pohkeesta takajalkoja ulospäin ja etuosaa sisälle päin. Varmistuen siitä, että kaula ei taivu liikaa – tämähän on myös Ceen perisynti vasempaan suuntaan.

Ravailua vieläkin.

Ihan jo muutaman toiston jälkeen vasen pohje alkoikin löytyä ja pystyin vaikuttamaan pienillä avuilla. Tuli ihan superhyvä fiilis. Tästä tulikin oivallus (vai muistutus), että kun Ceellä puoliero on kuitenkin näin iso, niin sitä vasenta on vaan työstettävä eri tavalla kuin oikeata.

Takajalkaa alle.

Toistettiin sama homma oikeaan kierrokseen (väistö vasemmalle) joka vahvempana puolena meni heti alusta alkaen valtavan hienosti.

Väistöä vasemmalle.

Siirryttäessä laukkatyöskentelyyn se isoin oivallus vasta tulikin! Miten suuri merkitys olikaan sillä että oli heti alkuun käyttänyt aikaa vasemman puolen suoristamiseen/taivuttamiseen! Vasen laukka oli vain hiuksenhienosti huonompi kuin oikea (vaiko jopa parempi kuin oikea?!), vaikka aikaisemmin siinä on ollut aikamoinen ero.

Oikea laukka eli ns. vahvempi laukka.

Vasen laukka eli ns. heikompi laukka.

Sain Ceen heti hyvin pohkeen eteen ja eteenpäinpyrkimys oli todella hyvä. Pääsin siis työstämään laukan laatua ihan heti.

Mielestäni paras kuva valkusta.

Perisyntini ohjien lipsuminen pidemmiksi näyttäytyi myös valmennuksen aikana. On se kumma kuinka niitä ohjia ei saa pidettyä käsissä vaikka siitä sanotaan (ja monta kertaa)…

Pitkällä ohjalla tsumpailua.

Valmennus toi paljon ajateltavaa ja olin todella tyytyväinen. On ihanaa, että olemme Ceen kanssa saaneet valmentajan, joka jaksaa puurtaa meidän perusongelmien kanssa. Tämän valmentajan kanssa ollaan tähän mennessä päästy HeD-tasolta HeA-tasolle, hitaasti mutta varmasti. Jos olisin itse parempi ratsastaja, olisi Ceekin varmasti kehittynyt nopeammin. Nyt ollaan opeteltu asioita yhdessä, osin kantapäänkin kautta.

Loppuravailua.

Kaikki postauksen kuvat (c) Tilves photography.