Tag Archives: esteratsastus

Päivä HIHSissä

21 Oct

Päivä Helsinki International Horse Show’ssa oli aivan mielettömän ihana ❤ Olin ensimmäistä kertaa mukana median edustajana ja varustauduin ottamalla mukaan tabletin, johon kirjoittelin mietteitäni jo katsomossa istuessani. Se selkeästi auttoi – tosin nyt on tiedossa piiiiitkääää postaus. Jos et jaksa lukea näitä jorinoita, niin tässä päivä videon muodossa.

International Grand Prix Freestyle -kouluratsastusluokka

Hienoja hevosia, taitavia ratsastajia. Yksi ajatus kuitenkin iski mieleen suorituksia katsellessa. Kun hevonen on radalla pohkeen takana, niin se on vaikea tilanne. Vaikka kuinka yrität saada hevosen innostumaan ja polkemaan kunnolla, niin ei se vaan enää onnistu. Radalla innostaminen on jo myöhäistä. Esteratsastajat keskeyttävät ratojaan ihan jo turvallisuussyistä kun hevonen on pohkeen takana, mutta kouluratsastajat harvemmin keskeyttävät samasta syystä. On tietysti eri asia yrittää vaan polkea vauhtia poniin sileällä kuin lähestyttäessä puolitoistametristä estettä.

Tykkäisköhän Cee?

Spectator Judging -sovellus oli todella kiva lisä kouluratsastusluokkaan. Esitystä tulee katsottua ihan eri tavalla kun sitä arvioi samalla. Laskee vähennyksiä, arvioi liikkeitä ja ratsastajan vaikuttamista sekä taiteellisuutta, omaperäisyyttä ja mitä niitä arvostelukohtia nyt olikaan. Mielenkiintoista muuten että sovelluksen oletusarvosana on seiska eikä ns. turvakutonen. Siinä sitä olisi miettimistä myös ihan livetuomareille… Pitäisikö yleisin arvosana olla kuitenkin seiska mistä lähdetään sitten joko nostamaan tai tiputtamaan?

Yleisön 580 tuomaria arvosteli esimerkiksi Jeanna Högbergin 71,699 arvoiseksi suoritukseksi – viralliset tuomarit antoivat sille 73,125 ja itse annoin 75,000. Saman verran suunnilleen kun yleisö antoi vähemmän pisteitä kuin tuomarit, annoin minä enemmän. Mutta erot olivat sallituissa rajoissa, alle 5 prosenttia.

Dressage Mini Klinikka

Kansainvälisellä tuomarilla Peter Hollerilla oli 15 minuuttia aikaa kertoa kaiken tietämänsä kouluratsastuksesta. Demoratsastajina olivat Anna Kärkkäinen ja Elisabeth Ehrnroth.

Videolla näkyy klinikasta pari pätkää, tässä vähän Peterin kommentteja kummastakin hevosesta, aloitetaan Ettanista:
– Ettanin hevosen ravi on kiva ja elastinen
– Hevosen muoto on hyvä – ei liian alhaalla tai ylhäällä
– Lisätty ravi ei heti lähtenyt kunnolla eteen ja nenää pitäisi saada vähän eteenpäin
– Koottu laukka on hyvä, mutta saisi olla takaosalla enemmän
– Puolipiruetissa ei ollut tarpeeksi eteenpäinpyrkimystä
– Laukanvaihtosarjoissa hevonen voisi olla enemmän ylämäkeen ja saisi olla suorempi

Ettanin hevoselle ykköset olivat todella vaikeat – hevonen hermostui kun ei onnistunut, joten harjoitus piti jättää tältä osin kesken. Hevonen ei myöskään ollut niin valmis piaffen osalta kuin Annan – mutta Peterin loppukommenttina: tässä hevosessa näkyy korkea laatu.

Annan hevosen osalta ensimmäisenä arvioitiin koottu ravi.
– Hevosen pitäisi olla suorempi, vinoudella se pyrkii helpottamaan tehtävää
– Ravi jää liikaa paikoilleen ja kaula on liian lyhyt
– Lisätty ravi oli yllättävän hyvä – oletus oli että se ei ole niin hyvä, koska kootussa ravissa oli jonkin verran toivomisen varaa
– Anna valmisteli lisätyn ravin erittäin hyvin, ensin suoristi hevosen ja sitten vasta pyysi eteen

– Koottu laukka, siinä pitäisi olla enemmän pomppua
– Myös laukassa lisää ohjaspituutta, jotta kaula venyisi lisää

Puolipiruetti oli liian pieni ensimmäisellä kerralla, toisella kerralla Anna suoritti sen paremmin. Laukanvaihtosarjoissa hevosen pitäisi olla enemmän takaosallaan. Ykkösvaihdoissa ensimmäinen sarja meni rikki, mutta seuraavassa ratsukko sai jopa neljä perättäistä puhdasta laukanvaihtoa, mikä on tälle tasolle oikein hyvä. Piaffe oli valmiimpi Annan hevosella kuin Ettanin.

Land Rover Helsinki Grand Prix

Radankävely Anna-Julia Kontion kanssa, alku löytyy videolta. Tässä Juulin ajatus siitä miten rata tulisi suorittaa (videolla näkyy myös suorituksia, joten niistä voinee arvioida, että miten sen olisi itse ratsastanut).

– Ykköselle sisään oikeasta kierroksesta
– Esteiden 1-2 väli on 6 sujuvaa askelta
– Esteiden 3-4 väli on 6 normaalia askelta
– Este 5 tulee nopeasti ja heti sen perään on kolmoissarja, eli on oltava valmis ennen ja jälkeen vitosen HETI
– Esteiden 5-6 väli on 6 askelta. Oletetun kaarrelinjan yli (liian pitkä kaarre, “muka ottaa itselleen tilaa”) ei kannata mennä, koska rytmi esteelle katoaa
– Esteiden 7-8 väli on 6 sujuvaa askelta. Koska 8 on iso okseri niin ei kannata ottaa seiskalle pienempää askelta
– Este 9-10 väli on lyhyt 6 askelta. Este 9 on kaksoissarja. Mahdollisuus olisi viiteenkin, mutta koska valkoinen pysty on heti seuraava, ei kannata tulla liian isolla laukalla.
– Esteiden 11-12 väli on 7 askelta
– Esteet 3, 7 ja 11 ovat radan suurimmat esteet
– 69 sekuntia on maksimiaika perusradalla, erillinen uusinta

Maksimiaika ei näyttänyt aiheuttavan ongelmia radalla, mutta muuten rata oli kyllä rakennettu haastavaksi. “Suosituimmat” esteet pudotuksille olivat nelonen (okseri), kolmoissarja (kutonen), seiskapysty kaarteesta, kymppi (iso okseri ennen tiukkaa kaarretta) ja 11 (Taittinger-pysty tiukan kaarteen jälkeen).

Taittinger-pystylle tultiinkin haastavalla kaarella ison okserin jälkeen. Hevoset tekivät okserille (10 este) isoja hyppyjä, joten ainoastaan ne ratsukot jotka tulivat sitä seuraavalle pystylle linjan, jossa lähes nuoltiin reunaa, selviytyivät seuraavasta esteestä virheittä.

Nelosesteen (okserin) pudottaneiden tie kolmoselta neloselle ei ehkä ollut ihan optimaalinen, vaan aika moni näytti “oikaisevan” kaarta ja hevoset jäivät sen vuoksi vähän mataliksi edestä. Osalla jäi jopa ulkolapa pullottamaan, joten hevonen hyppäsi vähän kroppa vinossa. Näitä asioitahan opetellaan ihan 60 sentinkin radoilla, joten ei ne perusasiat siitä mihinkään katoa, vaikka estekorkeus nousee metrillä!

Juulia Jyläs teki hienon ja puhtaan suorituksen perusradalla, ollen ainoa uusintaan päässyt suomalainen. Uusintaanhan on tavoitteena saada noin kolmasosa lähtijämäärästä. Tässä luokassa oli 44 ratsukkoa ja uusintaan heistä päätyi 12 eli 27%. Tavoitteeseen siis päästiin ja perusrata oli haastavuudestaan huolimatta juuri oikean tasoinen.

Uusinnassa nähtiin tiukkoja teitä, mutta vain harva jätti pois askeleita. Uusinnan kolmoseste (Longines-okseri) osoittautui vaativimmaksi ja siinä nähtiin useimmat pudotukset. Voittoon ylsi Steve Guerdat – Alamo.

Ja loppuun pakollinen HIHS-kaverikuva – tässä me ollaan. Aikuisratsastaja ja Ruuhkavuosiratsastaja.

Jos vaan mahdollista on – ensi vuonna varaan HIHSiin kaikki neljä päivää ❤ Oli ihanaa ❤

Advertisements

Esteradat paperilla ja käytännössä

30 Sep

Tänään oli perinteiset seuranmestaruuskisat, joissa toimin tuomarina, mutta sen lisäksi suunnittelin radat. Vaikka kuinka suunnittelee radat mittakaavassa ja ihan radansuunnittelu-softalla, näkee niiden toimivuuden vasta kun niitä ratsastetaan. Kaikki ratapiirrokset ovatkin suuntaa-antavia, esteiden lopullinen sijoittelupäätös ja linjojen pituuspäätökset tehtiin vasta paikan päällä.

Luokka 1: 50-60 cm (367.2 A2/A2). Puhtaita ratoja 4/6.

Ratojen sujuvuuteen ja toimivuuteen vaikuttavat mm.:
– pohja: onko sitä kasteltu vai onko se päässyt kuivamaan, onko se tiivis vai pääseekö se rullaamaan jne.
– valo: paistaako aurinko johonkin esteeseen, tuleeko johonkin esteeseen varjo jne. (puhumattakaan keinovalosta)
– ratsukot: mikä on ratsukoiden todellinen taso, mikä on ratsukoiden päivän taso jne.
– estemateriaali: onko materiaali houkuttelevaa hevoselle, onko materiaalia riittävästi jne.
– seinät ja aidat: miten niitä voi hyödyntää ohjaamaan kohti estettä, onko tilaa riittävästi etteivät ne pysäytä hevosta muutaman askeleen välein jne.

Luokka 2: 70 cm (367.1 A2/A2). Puhtaita ratoja 5/11.

Tämän päiväisten ratojen suunnittelussa onnistuin erinomaisesti seuraavissa osissa:
– sarjavälit: ihan täydelliset kaikille kategorioille aina 90 cm luokkaan asti, siinä olisi pitänyt pidentää väliä (eli pitää kiinni suunnitelmasta eikä säätää kisan aikana)
– aidan hyödyntäminen: suhteutettu linja ja sarja oli rakennettu niin että aita ohjasi niitä kohti ja sain ratsastajilta kommenttia, että tämä toimi myös livenä, hevoset imivät hyvin
– pohjan huomioiminen: huomasin radan rakennuksen aikaan että pohja on hyvä ja tiivis eli voidaan mennä isoilla korkeuksilla ja näin oli ihan livenäkin, metri meni kevyesti tällä pohjalla
– ensimmäisen luokan odotusalue toimi hyvin, sille oli varattu riittävästi tilaa
– erityisesti viimeisen luokan rata testasi juuri sitä mitä olin sen halunnutkin testaavan: tasainen, huolellinen suoritus perusradalla ja uusinnassa pakko ratsastaa eteenpäin mutta edelleen tarkasti toivat vain yhden ratsukon puhtaalla tuloksella maaliin – juuri niin kuin pitikin

Luokka 3: 80 cm (367.1 A2/A2). Puhtaita suorituksia 3/7.

Mitä parannusta pitää miettiä:
– sini-punapuominen este, jossa oli punainen lankku lisänä ja joka tultiin kaarevalla linjalla joko ulos aidasta tai aitaa kohden, aiheutti eniten kieltoja
– jos ei haluta vaarallisia teitä, pitää ne blokata tehokkaammin, muuten siitä välistä yrittää aina joku selvitä

Luokka 4: 90 cm (AM5). Puhtaita suorituksia 1/3.

Summa summarum.  Olin todella tyytyväinen siihen, miten radat toimivat. Radat oli mahdollista ratsastaa puhtaasti ja sujuvasti, toki vaadittiin ratsastus ajatellen eteenpäin eikä taaksepäin sekä tietysti että ratsukko oli luokan vaatimusten tasolla. Kaikille esteille tullessa ehti suoristamaan hevosen eikä epäluonnollisiin teihin kannustettu radan suunnittelulla. Taputan epäsuomalaiseen tapaan itseäni olkapäälle ja nautin pienen voitonjuoman 🙂

Ensi viikolla Ceen kanssa onkin vuorossa estevalmennus ja sunnuntaina rataesteharkat! Jee!

Estetreenailua

25 Sep

Nyt kun jo muutamia erilaisia kokemuksia estetreeneistä on takana, on muodostunut myös jonkinlainen käsitys siitä miten erilaisia tapoja koostaa harjoitus on olemassa. Vuosien aikana on tullut käytyä ratsastuskoulun estetunneilla sekä kolmen eri valmentajan treeneissä. Tässä postauksessa muutamia havaintoja valmennuksiin pohjautuen, eivätkä ne koske ratsastuskoulun tunteja. Niitä koskevat ihan eri lainalaisuudet kuin valmennuksia.

Olipa treenien vetäjänä lähes kuka tahansa, aloitetaan harjoituskerta aina kevyessä ravissa (tietysti alkukäyntien kautta). Valmentajasta riippuen ravissa tehdään joko paljon ympyröitä, aloitetaan heti työskentely maapuomeilla tai ravissa pyritään vain saamaan hevosta lämpimäksi, ilman erityisiä tehtäviä. Yleisesti ottaen lähes kaikkien kanssa ympyröillä asetetaan alkuun ulospäin ja käännetään ulkoavuilla, vasta myöhemmin asetetaan sisäänpäin ja taivutetaan hevosta.

[Alkulaukkaa kevyessä istunnassa]

Siinä missä toisella valmentajalla aloitetaan työskentely laukassa heti kavaleteilla/maapuomeilla, toinen valmentaja teettää vielä alkuverkkana laukat kevyessä istunnassa, ilman puomeja tai kavaletteja. Kaikki valmentajat kävelyttävät hevosia väleissä reilusti. Ensin tehdään töitä ja sitten pidetään käyntitauko. Toisilla valmentajilla tauot ovat pidempiä kuin toisilla, mutta tämä on toistuva elementti jokaisella.

[Maapuomiharjoitus]

[Maapuomeja edelleen]

Varsinaiset tehtävät tietenkin vaihtelevat valmennuskerran teeman mukaan, mutta selkeitä eroja on valmentajien teettämien tehtävien välillä. Osa valmentajista on hyvin ratakeskeisiä – lähes poikkeuksetta kentällä on aina kokonainen rata rakennettuna. Erilaisia ratoja useilla eri variaatioilla tulee suoritetuksi treenin aikana, mikä tukee erityisesti kisoihin tähtäävän oppilaan tavoitteita.

[Ratalaukkaa mutta istutaan hevosen ympäri]

Osa valmentajista on tekniikkakeskeisiä. Kentällä on selkeä tekniikkatehtävä/-tehtäviä, eikä jokaisen treenikerran aikana mennä kokonaista rataa ehkä ollenkaan. Treeneissä harjoitellaan radalla tarvittavia taitoja kuten eteen, taakse, kaarteessa sujuminen jne. Tekniikkakeskeisyydellä tavoitellaan paitsi hevosen oman ajattelun kehittymistä, myös ratsastajan ratkaisujen muodostumista refleksinomaisiksi. Tekniikkakeskeisissä treeneissä korkeudella ei ole väliä vaan keskitytään esteälyn rakentamiseen.

[Tekniikkatehtävä ympyrän kaarella]

Osalla valmentajista treeni taas koostuu mitä erikoisemmista kaarteista ja linjoista eli treenit ovat uusintaratakeskeisiä. Tehdään tiukkoja kaarteita, hypätään esteitä vinoon, tehdään voltteja esteiden välissä. Tämä auttaa erityisesti aikaluokissa kisaavia miettimään koko ajan eteenpäin ja ratkaisemaan ongelmia nopeasti.

[Tuli nopeesti eteen, hyvä ilme]

Jokaiselle valmennustyylille on oma aikansa ja paikkansa ja ne tukevat mielestäni toinen toisiaan. Eri vaiheisiin ratsastajan uralla tarvitaan eri painotusta valmennuksessa, jotta ratsukko voi turvallisesti kehittyä. Osalla valmentajista harjoitustehtävät jaksottelevat kauden vaiheiden mukaan, osalla ainoastaan korkeudet vaihtelevat ja treenityyppi pysyy pääsääntöisesti samana.

[Tähän olin tyytyväisin koko treenissä]

Kaikilla valmentajilla tehdään loppuverkat, toiset jättävät ratsukot tekemään ne itse ja toiset seuraavat myös loppuverkkojen suorituksen ajan ratsukon työskentelyä. Osalla valmennus kestää vajaan tunnin, osalla ihan tasan tunnin ja osalla venyy harjoitukset jopa reilun tunnin mittaisiksi. Ratsukon kuntokin tietysti vaikuttaa tähän – miten kumpikin osapuoli jaksaa pitää kroppansa töissä. Eikä kelejäkään voi Suomen olosuhteissa väheksyä, niilläkin on iso merkitys siihen mitä ulkokentillä voidaan tehdä.

[Loppuravailua]

Postauksen kuvat ovat lauantain valmennuksesta uuden valkun kanssa. Valmennuksesta jäi hyvä mieli – tehtävät vaativat keskittymään mutta eivät olleet liian vaikeita. Korkeuksilla ei näissä tehtävissä juhlittu vaan tehtiin teknisempää settiä. Kaikista hauskinta oli huomata että olin lopussa jopa vähän pettynyt – nytkö tää jo loppui 😀 Odotankin innostuksella seuraavia harkkoja!

Ceen esteratsastus-varusteet

16 Aug

Nyt kun vihdoin! alkaa Ceen varusteasiat olla kunnossa, ajattelin esitellä mitä varusteita sillä käytetään ja vähän siitä, miksi. Ensimmäisenä esittelyyn pääsevät estevarusteet. Kuvan näkyvät vihreät estesuojat on jo myyty eteenpäin uuteen kotiin 🙂 Pyrin hankkimaan Ceelle ainoastaan sellaisia varusteita, joita se oikeasti tarvitsee. Kun sitten varusteessa on liikaa kulumaa omaan makuuni, myyn ne eteenpäin kovemmalle käyttäjälle tai lahjoitan ratsastuskoulun hevosille loppuun kulutettavaksi.

Tärkein asia itselleni on estesatula, sitä käytän esteharjoitusten lisäksi myös aina maastossa. Ceellä on käytössä (Prestige) Appaloosa Golden Star, istuinkooltaan 17″ ja leveydeltään noin 34. Tämä satulamalli oli oikeastaan ainoa mikä ei tule lavan päälle, kuten estesatuloiden kanssa tuppaa olemaan. Satulassa on hyvät etu- ja takatuet ja jonkin verran takakaartakin istuimessa. Vaikka satula onkin jo aika vanha, se on kestänyt kulutusta erittäin hyvin. Molemmilla puolilla on edelleen tallella solkisuojat siiven alla, mikä on suojannut siipeä varmasti tosi paljon kulumasta puhki.

Suitset ovat Horzen Nevada-malliset meksikolaiset. Kun hommasin meksikolaisia, oli vain tuossa mallissa x-full -kokoisia tarjolla. Olisin halunnut Schockemöhlen suitset, mutta niitä ei ollut tarjolla x-full -kokoisina ja kun tiedustelin että riittäisivätkö full-kokoiset, niin myyjä epäili että eivät riitä. Koska Cee käyttää kuitenkin normikuolainta esteillä, tuo meksikolainen suitsitus hieman “terävyyttä” apuihin. Ohjat tulivat suitsien mukana ja ovat kumiset.

Kuolaimena Ceellä on Sprengerin Dynamic RS aurigan -kuolain koossa 135 mm, 16 mm paksuisena. Aurigan-materiaali tekee siitä hevosen suutuntumalle miellyttävämmän (takaa syljen erityksen). Tätä samaa kuolainta olen käyttänyt jo vuosia Ceellä myös kouluratsastuksessa. Ihan alkuun Ceellä oli käytössä olympia-kuolain, mutta siitä onneksi älysin siirtyä melko pian pois. Cee on herkkäsuinen, kuten valtaosa suomenhevosista. Näin jälkikäteen ajatellen olympia-kuolain oli sille aivan liikaa rautaa suuhun.Jalustinhihnoina on Schockemöhlen 135 cm pitkät jalkkarit. Näihin päädyin mm. anatomisen solkien muotoilun vuoksi, jolloin ne eivät paina reiteen. Kokemusta oli myös saman merkin rintaremmi-martingaalista, joten tiesin merkin laadukkaaksi. Nämä ovat olleet nyt aika pitkään käytössä ja ovat pysyneet kohtuullisen hyvin kuosissaan.

Jalustimiksi olen hankkinut Sprengerin Bow balancet (itse asiassa molemmissa satuloissa on samanlaiset, mutta eri väriset). Hukkasin helposti jalkkarit aikaisemmin hypätessä – nyt se on historiaa. Jalkkarit pysyy jalassa leveän jalustimen pohjan ja nivellyksen ansiosta. Aiemmin polvet kipeytyivät hyppäämisestä ja pidemmistä maastolenkeistä. Tämäkin vaiva katosi näiden jalkkareiden ansiosta. Jalkkarit ovat kokoa 12 cm ja teräksen väriset metalliosistaan.

Kuten tuli jo mainittuakin, Ceellä on käytössä rintaremmi-martingaali.  Eniten se vaikuttaa ratsastettavuuteen mutta se myös tuo vakautta hevoselle. Jonkin verran Cee nostaa päätään hypätessä, mutta martingaali ei Ceellä juuri koskaan “ota kiinni” eli rajoita pään tai kaulan liikettä. Panssaria pidettäessä rintaremmi-osuus myös auttaa pitämään satulaa paikallaan. Martsari on merkiltään Schockemöhlen Pro jump plus ja kooltaan x-full.Vatsapanssaria käytetään aina yli 60 senttisillä esteillä, muuten käytän enimmäkseen normisatulavyötä. Panssari on myös Schockemöhlen, Oregon-malliltaan ja 130 cm pitkä. Alkuun Ceellä hypättiin myös isommat ilman panssaria, mutta sitten huomasin kuvia katsellessa, että joskus kaviot kävivät aika liki mahaa. Kun hommasin panssarin, niin aika nopeasti siihen tuli jälkiä – tarpeellinen varuste siis. Hankintalistalla on saman valmistajan satulavyö nahkaisena, Schockemöhle Pallas Premium sports (anatomisesti muotoiltu).

Estesuojia Ceellä on kaksi settiä. Cee hivuttaa takajaloillaan jonkin verran, joten takana sillä on aina suojat, sileälläkin. Hypätessä ja maastoillessa käytän suojia sekä etu- että takajaloissa. Toinen estesuojasetti on kisakäyttöön ja toinen arkikäyttöön. Kisoissa jalkoihin puetaan Back on Trackin Royal -sarjan suojat, ne ovat kokoa full. Nämä istuvat Ceelle todella hyvin ja näyttävätkin vielä hienoilta!

Arkikäytössä on tällä hetkellä Horze Advanced ProTec -suojasetti, kooltaan cob. Horzen suojat ovat niin jäätävän kokoiset, että kaikista Horzen suojista Cee käyttää cob-kokoisia. Käytän näitä suojia myös maapuomiharjoituksissa. Takasuojia kaipaisin erikseen ostettavina, sillä ne kuluvat Ceeltä ensimmäisenä puhki hivutuksen vuoksi. Tosin kuluma on kosmeettinen eikä haittaa hevosta, enemmänkin Ratsastajaa 😉

Estesatulan huopia Ceellä on neljä arkikäyttöön tarkoitettua ja yksi kisahuopa. Kisakäyttöön on hommattu Back on Trackin Limited edition -mallin valkoinen huopa. BoTin huovat ovat jämäkkiä ja niiden sisäpuoli on musta, mikä pitää niiden ulkonäön siistinä kovankin käytön jälkeen. Niiden muotoilu sopii Ceelle todella hyvin.

Arkikäytössä Ceen lempihuopa on myös Back on Trackin Limited edition -mallin huopa mutta harmaana. Harmaa väri sopii Ceelle aika kivasti. Alkuun pidin tätä huopaa vain valmennuksissa, mutta vähitellen se on tullut käyttöön ihan arkenakin. Huopa on aina ratsastuksen jälkeen täysin samassa kohdassa ja asennossa kuin oli ennen treeniä selkään laitettaessa.

Vanhin Ceen estehuovista on Lami-Cellin oranssi, pehmeä Mirage-mallinen huopa. Se on ihan hyvä huopa, mutta nykyään pidän enemmän jämäköistä huovista, joten tämä on enimmäkseen käytössä silloin kun muut on pesussa. Maastossa värinsä takia huopa on tietysti enemmän kuin hyvä.

Toinen Lami-Cellin huopa on kisoista palkinnoksi (1. sijasta) saamani polo-mallinen huopa, joten sillä on tunnemerkitystä. Myös tämä huopa on pehmeä ja paksuhko, joten ei tällä hetkellä ole meidän suosikkihuopamme varsinaisesti käyttöön. Lami-Cellin huovissa sisäpuoli on kyllä aivan mahtavaa teknistä kangasta, joka kuivuu hetkessä ja on miellyttävä hevosta vasten hikisenäkin.

Kaverilta sain lahjaksi vaaleansini-harmaan huovan ❤ Huopa näkyy satulakuvassa ja se on lähinnä varahuopana meillä käytössä. Se on myös jämäkähkö huopa, mutta satulavyön pidike ei ole täysin optimaalisessa paikassa Ceen kannalta ja huopa valuu herkästi satulan takaa liian kiinni hevoseen. Siksi käytän sitä ehkä vähiten huovista.

Molemmissa satuloissa Ceellä on lisäksi käytössä lampaankarvaromaani. Se on Horzen Harleigh-mallinen, jossa on “ilmastointiverkko” selkärangan kohdalla. Molemmat romaanit ovat ilman täytepaloja. Ceen estesatula on vanhempaa mallia, joten sen runko ei jousta juurikaan. Lampaankarvaromaanilla satulan alle tuodaan välttämättä tarvittavaa joustoa, joten ilman karvaa ei satulaa voi käyttää.Satulan sopivuuden vaihdellessa, olen hankkinut näitä hetkiä ajatellen pari erilaista romaania. Täytepalaromaani on Horse Comfortin ja siinä lisätäytteet ovat huopamateriaalia. Tätä tulee käytettyä satunnaisesti, jos haluan kokeilla olisiko tarvetta muuttaa satulan painopistettä. Enimmäkseen tämä on kyllä ollut lainassa kavereilla kun heillä on ollut satulaongelmia 🙂

Painetta tasaava romaani on Equi-Guardin X-pert airthrough -mallinen. Sen tarkoitus on toimia iskunvaimentimena satulan ja hevosen välissä. Tätä käytin erityisesti silloin kun Ceellä oli lateksitopattu satula. Alustaa ei näyttäisi enää olevan Hööksin valikoimissa.

Kesäkuukausien harjoitukset

10 Aug

Kesä- ja heinäkuussa harjoituksia on ollut haittaamassa useampikin asia. Laidunkausi on ollut kuumimmillaan, joten osa hevosista oli useamman viikon pois kuvioista (vähemmän valmentautujia = ei valmennuksia). Kesä on myös kisojen ja kaikkien muiden tapahtumien aikaa, joten ne syövät tehokkaasti lähes puolikkaita viikkoja pois kalenterista. Niinpä näiden parin kuukauden harjoitukset ovat olleet aika paljon oman viitseliäisyyden varassa – minkälaisia harjoituksia olen itse suunnitellut ja toteuttanut.

Tässä listausta mitä parina kuukautena ollaan tehty:
– itsenäisiä kouluratsastusharjoituksia 14 (osa näistä lyhyempiä kuin toiset ja osa ei-niin-vakavasti-otettavia-harjoituksia)
– kouluvalmennuksia 6
– itsenäisiä puomi-/esteharjoituksia 7
– estevalmennuksia 4
– humputtelua ilman satulaa tai muutoin vaan haahuilua 8
– maastossa 11
– vapaapäiviä 8
– vuokraaja 3

Kirjoitan Ceen omaan mustaan kirjaan joka päivältä mitä ollaan tehty, miten pitkä harjoitus on ollut plus vielä mitkä fiilikset on jääneet. Poimin tähän muutaman päivän selostukset ja harjoitusten kuvaukset.

maanantai 5.6. Cee oli niin pehmeän tuntuinen, että se tuntui melkein liian hyvältä ollakseen totta. Tuli jopa vähän tyhjä olo, kun se oli niin kevyt ja nöyrä. Toisaalta siis kaikki hyvin 🙂

maanantai 26.6. Vettä tuli kuin aisaa! Kenttä oli iso uima-allas, silti kaikki askellajit läpi ja n. tunnin ratsastus. HYVÄ ME!

perjantai 7.7. Kouluvalkku 30 min /yksilö. Cee oli aivan MAHTAVA! Kantoi itsensä hienosti ❤ ❤ ❤ Alkoi tehdä mieli lähteä kisoihin 🙂

tiistai 18.7. 1,5 tunnin kävelymaasto (lyhyt ravipätkä). Cee oli reipas – paljon autoja, peräkärryjä, postilaatikoita ja kiviä 🙂 ei haitannut mikään, vaikka mentiin ihan uutta reittiä.

lauantai 22.7. Estevalmennus noin 1 h 15 min. Cee oli aivan mahtava ❤ ❤ ❤ Hypättiin lopussa rataa 70 – 75 cm korkeudella. Harjoitus sopi Ceelle tosi hyvin. Ihana Cee ❤ ❤ ❤

sunnuntai 23.7. Maastossa X kanssa. Kaikkia askellajeja mutta myös TOSI vauhdikasta laukkaa. Ihan maasto, ihana ilma, reippaat hevoset, hyvä seura!! Cee oli hyvällä tuulella!

Kaiken kaikkiaan kesä- ja heinäkuu on menty aika rennolla asenteella. Ollaan tehty määrällisesti ehkä vähemmän, mutta vaadittu vähän enemmän laatua. Vasta viime viikolla (elokuussa) ollaan aloiteltu koulukisoja varten kouluohjelman treenit tauon jälkeen. Tosin täytyy sanoa, että vastalaukat olivatkin sitten ihan parhaat mitä ollaan tähän mennessä saatu aikaiseksi ❤

Ratsastuksen olympialajit yhdessä päivässä

18 Jun

Finnderbystä on jo vierähtänyt aikaa mutta tässä muutamia poimintoja kivasta päivästä Ypäjällä. Finnderby on siitä mukava tapahtuma, että yhden päivän aikana voi nähdä kaikki ratsastuksen olympialajit. Eikä ainoastaan nähdä, vaan esimerkiksi kenttäratsastuksen maastokokeella jopa päästä ihan tapahtumapaikalle, turvan mitan päähän.

Tuija Rosenqvist vedellä.
(Kaikki postauksen kuvat (c) Tilves photography.
Lisää kuvia löydät tilves.kuvat.fi -sivustolta.)

Lauantaipäivä starttasi meidän osaltamme kenttäkisojen maastokokeella. Päätimme jo alunperin mennä ns. pikkuvedelle, sillä siellä pääsimme tunnelmoimaan ihan vesiesteiden viereen ilman yleisöruuhkaa. Pikkuvesi oli aika alkuradasta, joten oli isommat mahdollisuudet että ratsukot pääsevät ylipäätään sinne asti – tämä kävikin sitten toteen, ennen isoa vettä jäi matkalle osa ja osan matka tyssäsi isolle vedelle.

Eirin Losvik vedellä.

Pikkuvesi oli yllättävän vaativa! Lähinnä ylöshyppy vedestä oli todella massiivinen Mannerheimin kenttäratsastuskilpailussa eli senioreiden SM-luokassa. Veden ensimmäiselle esteelle piti päästä hyvässä rytmissä ja riittävällä tempolla, jotta sai hyvän ylöshypyn vedestä. Tämä osoittautui monelle vaikeaksi – jos ensimmäinen este jäi “vajaaksi”.

Jännittävän maastokokeen jälkeen oli aika siirtyä lounaalle. Tänä vuonna Finnderbyyn sai ostaa itselleen “ringside-tablen” kuohuvine juomineen ja katselin että muutama oli sellaisen ottanutkin. Oma väkemme lounasti kutsuvieraslippujen turvin, mutta sen verran oli myöhempänä ajankohtana jo väljyyttä, että pääsimme ihastelemaan ratsastusta derbykentän reunalta. Kenttäratsastuksen palkintojenjaon tunnelma oli hieno! Kaikki katsomot kannustivat voittajaa ja sijoittuneita todella kuuluvasti – melkein tippa tuli linssiin itselläkin.

Johanna Soiluva, SM-kultamitalisti senioreissa.

Esteratsastuksesta katsoimme yhden luokan, joka hypättiin 140 cm korkeudella. Luokassa oli pitkä vesi, joka aiheutti aika monelle ratsukolle ongelmia. Osa ratsasti haudalle “hullua vauhtia”, osan vauhti kuoli jo matkalla (ehkä ratsastajan jännityksen vuoksi), mutta osa suoritti esteen yhtenä monista – ilman minkäänlaista yli- tai alisuorittamista. Nyt on pitkää vettä nähty aika monessa kilpailussa, joten todennäköisesti ensi vuonna tämä estetyyppi on jo useammalla paremmalla tolalla. Harjoitus tekee mestarin!

Tällä estekorkeudella oksereissakin alkaa olla pituutta – tässä yksi tyylinäyte. Kyllä siinä saa jo hevonen venyttää!

Päivän päätteeksi nautiskelimme vielä hetken ajan kouluratsastuksesta. Hienoja hevosia (ja ratsukoita) osallistui nuorten ratsastajien 1. SM-osakilpailuun!

Rosanna Melametsä – Hyops.

Ella Paloheimo – Wolle Wolkenstein.

Aivan mahtavan kiva päivä oli tänäkin vuonna Finnderbyssä! Kiitos Back on Track kutsumisesta vieraaksenne ❤

Ennakkotunnelmia Finnderbystä

6 Jun

Tänä vuonna lähdetään Finnderbyyn viettämään lauantaipäivää – kiitos Back on Track ❤ Cee jää laitumelle tammakaverinsa kanssa lepäilemään – uskon että se sopii hepalle enemmän kuin hyvin 🙂 Lauantaina tarjolla on alla lueteltuja luokkia (ajantasaiset lähtölistat ja aikataulut löytyvät equipestä finnderby-hakusanalla kilpailujen aikana).

Esteratsastus
8:30 Lk 9 130cm, arv. 367.1 (A1/A2), 7v Racing Trophy
9:20 Lk 10 120cm, arv. 367.1 (A1/A1), 6v Racing Trophy
10:30 Lk 11 110cm, arv. 367.1 (A1/A1), 5v Racing Trophy
14:00 Lk 12 Prix de LähiTapiola 140+140cm, arv. A.2.0+A.2.0, LähiTapiola Future Challenge
16:00 Lk 13 Prix de Nutrolin 130/140cm, arv. A.2.0 avoin kaikille
18:00 Lk 14 Prix de Jahti&Vahti 100cm, arv. AM5, Suomenhevosderby , Dog & Horse -kilpailu

[John Antell – Denzel. Finnderby-luokan voittaja vuosimallia 2016.]

Kouluratsastus
10:00-12:10 Lk 107a Prix de K-Maatalous Va B, FEI Kür Junioreille, Junioreiden SM, 2.osakilpailu
9:00-11:30 Lk 107b Prix de Saarioinen Va B, FEI Junioreiden esiohj., Junioreiden 2. SM-osakilpailusta karsiutuneille ratsukoille
13:00-14:30 Lk 108 Prix de Back on Track Va A, FEI Nuorten joukkueohj., Nuorten ratsastajien SM, 1.osakilpailu
15:30-17:40 Lk 109 Prix de Nutrolin FEI Grand Prix, Senioreiden SM, 1. osakilpailu
12:40-13:30 Lk 110 HeA, FEI Esiohjelma 5-vuotiaille, avoin 5v hevosille, katsastusluokka nuorten hevosten MM-kilpailuun
13:40-14:35 Lk 111 Va B, FEI Esiohjelma 6-vuotiaille hevosille, avoin 6v hevosille, katsastusluokka nuorten hevosten MM-kilpailuun

[Jaana Kivimäki – Bellilene. Pohjoismaiden mestaruuskulta pararatsastuksessa 2016.]

Kenttäratsastus
11:30-13:00 Lk 201 & 202 Prix de Subaru Kenttäratsastuskilpailun maastokoe

Reining
13:30-15:30 CRI3* – Wanha-maneesi

[Sanna Siltakorpi – Lucky Accord. Suomenmestarit kenttäratsastuksessa 2016.]

Näistä omaan päiväohjelmaan valikoituivat:
11:30-13:00 Lk 201 & 202 Prix de Subaru Kenttäratsastuskilpailun maastokoe
13:00-14:30 Lk 108 Prix de Back on Track Va A, FEI Nuorten joukkueohj., Nuorten ratsastajien SM, 1.osakilpailu
14:00 Lk 12 Prix de LähiTapiola 140+140cm, arv. A.2.0+A.2.0, LähiTapiola Future Challenge

Mielelläni olisin katsonut myös kello 18 alkavaksi ilmoitetun suomenhevosderbyn, mutta alkamisaika on aivan liian myöhäinen pidemmän matkan takaa tulevalle, varsinkin kun hevoset on vielä laitettava yöpuulle. Jos siis luokka ei aikaistu merkittävästi, jää se harmillisesti väliin 😦

Mitä muuta Finnderbyssä voi tehdä?

Viime vuonna supersuosion saanut maastoradan kävely saa jatkoa! EM-kisoihin tähtävää Elmo Jankari poikkeaa jälleen Finnderbyyn ja vetää yleisölle Manneriheimin kenttäkilpailun maastoradan kävelyn! Lähtö lauantaina klo 10 punaiselta huvimajalta derbykentän verkan vierestä!

Maastoradan kävely on varmasti suosituimpien ohjelmien joukossa. Ison suosion saanevat myös expo-alueen myyntikojut – Finnderbyssä on perinteisesti hyviä tarjouksia mm. hevosvarusteista.

Ruokaa ja juomaa alueelta myös saa, mutta kannattaa varautua jonottamaan suosituimpina ajankohtina. Toinen vaihtoehto on pakata eväsreppu mukaan ja istua nurmikolla auringonpaisteessa (lauantaille on luvattu hyvää keliä!) nautiskelemassa picnic-korin tarjoiluista.

Hyvää Finnderby-viikonloppua kaikille!

Ps. Kaikki postauksen kuvat (c) Tilves photography