Tag Archives: esteratsastus

Sprenger Flexcite

14 Dec

Osallistuin tässä jokin aika sitten Horsepron järjestämään arvontaan, jossa palkintona oli Sprengerin uutuus, Flexcite turvajalkkarit. Aivan uskomatonta, mutta niin vain voitin ne jalkkarit!

Sprenger uutuus on Flexcite turvajalustimet joissa yhdistyvät Bow Balance ja System-4 jalustimien parhaat puolet. Jalustimet ohjaavat jalan oikeaan asentoon ja antavat parhaan tasapainon. Hyvä iskunvaimennus joka säästää ratsastajan niveliä ja jänteitä. Taipuva varsi edistää jalan irtoamista jalustimesta vaaratilanteissa.

Jalkkarit paketista otettuna ❤

Bow Balancet meillä on ollut käytössä molemmissa satuloissa, koulusatulassa antrasiitin väriset ja estesatulassa metallinväriset. Olen tykännyt jalustimista todella paljon. Jalustimet pysyvät hyvin jalassa eivätkä polvet kipeydy. Pari kertaa on muistaakseni tarvittu jalustinten turvaominaisuuksia, eikä jalka ole todellakaan jäänyt kiinni jalustimeen.

Vasen yläkulma: System-4, vasen alakulma: Bow Balance, oikea: Flexcite

Nämä uudet Flexcitet laitoin (metallinvärisinä) estesatulaan ja kokeilin niitä kavalettihyppelöissä. Ensimmäisenä huomasin että jalustinkumien grippi on todella hyvä. Ne oikein imeytyivät kiinni saappaaseen ja jalka pysyi jalustimessa todella hyvin, vaikka saappaan pohja oli märkä lumesta. Valmistajan sivuilla sanotaankin että uudenmallisissa jalustinkumeissa on käytetty kahta eri kovuutta kumissa, jotta pito olisi mahdollisimman hyvä. Peukku tälle.

Vertailun vuoksi käsi on 7,5 kokoinen.

Toinen havainto oli, että nivellys on jämäkämpi kuin Bow Balancessa. Nivellys joustaa kyllä hyvin, mutta ei mielestäni anna niin paljon periksi kuin Bow Balancessa. Tosin, vaikea muistaa enää paljonko Bow Balancet joustivat uusina – voi siis olla että nivellys tuntuu hetken käytön jälkeen samanlaiselta kummissakin jalkkareissa. Itse pidin siitä tunteesta, että nivellys oli jämäkämpi ja jalka pysyi enemmän vaakatasossa kuin kantapää hyvinkin alhaalla. Peukku siis uudelle nivellyssysteemillekin.

Jalustin on fyysiseltä kooltaan hieman kookkaampi kuin edeltäjänsä. Se ei kuitenkaan näytä mitenkään jättimäiseltä käytössä – vaikka kieltämättä kun sen ensi kertaa otti käteen, niin jalustin näytti iiiiisoooooltaaaaa 🙂 Kokoeroa on korkeudessa muutama milli ja yläosa on leveämpi kuin Bow Balancessa. Muotoilu noin muuten näytti siltä että siinä on todellakin yhdistelty kahta edeltäjäjalustinta (katso vertailukuva yllä).

Muotoilu ylhäältä päin.

Jalustimia saa metalli/musta -värisenä ja 120 mm leveinä. Hintaa näillä on 199 euroa. Lyhyen käyttökokemuksen pohjalta voin suositella jalkkareita samaan käyttöön kuin ostin aikoinaan Bow Balancetkin. Jos polvet ja muutenkin nivelet kipeytyvät varsinkin kevyessä istunnassa, nämä jalustimet auttavat nivellyksen johdosta ihan varmasti. Jalustimen turvaominaisuudet ovat erittäin hyvät, edeltäjäkään ei jäänyt koskaan kiinni kenkään. Ja vielä, jos ongelmana on jalustimen karkaaminen jalasta, näillä jalustimilla sitä ei enää tapahdu, kumien grippi on superhyvä. Kokeilin näitä kavaleteilla, mutta voisin yhtä hyvin kuvitella jalustinten sopivan kouluratsastukseen, kuten edeltäjänsäkin. Nämä jäävät ehdottomasti käyttöön!

Loppuun vielä lyhyt ja pimeä video kavalettitreeneistä – jos on oikein tarkkasilmäinen, voi katsella jalan asentoa Flexcite-jalkkareissa 🙂

Advertisements

Puomi-kavalettiharkkaa itsenäisesti

12 Nov

Nyt kun kelit kerran sallivat, on syytä kuluttaa kentän pohjaa ja roudata puomeja aina kun mahdollista. Vähän sama kuin hankitreenin kanssa – sitä tehdään aina silloin kun on hankea (eli harvoin).

Eilen lauantaina, pienessä tihkusateessa, kannoin kentälle kuusi tolppaa ja seitsemän puomia. Alla olevassa kuvassa näkyy tehtävien asetelma. Maapuomeja olisi voinut olla enemmän, mutta en jaksanut pelkästään itselleni kanniskella niitä enempää.

Maapuomit oli ravietäisyydellä, noin 120 cm päässä toisistaan. Kavalettien korkeus oli ehkä 40-45 cm eikä niissä ollut maapuomia, ainoastaan yksi kannattimille nostettu puomi kussakin tolppaparissa.

Ensimmäisenä varsinaisena harjoituksena tulin ravissa maapuomeja kummastakin suunnasta. Vaihdoin joka kerran jälkeen suuntaa. Alla olevassa kuvassa näkyy linja mitä pitkin menin (vasemmassa kierroksessa maapuomeille ja suunnan vaihto oikeaan). Muutaman sujuvan kerran aloin ottaa käyntiin suunnilleen ohittaessani poikittaista kavalettia ja muutaman käyntiaskeleen jälkeen taas ravia.

Cee oli todella innoissaan jo heti näistä ravipuomeista eikä oikein meinannut malttaa ravata niiden yli rauhassa. Se yritti muutaman kerran jopa tulla laukalla ulos toisesta puomista 😀

Tokana harjoituksena ravipuomien jälkeen nostettiin vastalaukka, jossa tehtiin isohko voltti, jatkettiin laukkaa noin kentän lyhyen sivun keskelle, missä takaisin raville. Samalla siis tuli tehtyä suunnanvaihto. Alla olevassa kuvassa vasemmasta kierroksesta maapuomit ravissa, heti niiden jälkeen oikean laukan nosto, jossa voltti ja sitten laukkaa toiseen päähän kenttää – raville, maapuomit, vasen laukka jne.

Tässä kohden Cee alkoi käydä jo aika lämpimänä ja yritti ennakoida minkä laukan halusin sen nostavan. Tuli siis kaikenlaisia laukkoja ennen kuin se alkoi taas keskittyä tehtävään. Yhden kerran jouduin ihan pysäyttämään sen ja sanomaan että huhuu, täällä on ratsastajakin selässä.

Kolmas tehtävä oli sama muuten kuin edellinen, mutta nyt mentiin kavaletin yli. Pari ekaa kertaa meni aika kiemurrellen (oma katse jäi vaeltelemaan jonnekin), mutta sitten loput meni tosi hyvin.

Seuraavassa harjoituksessa jätettiin jo maapuomit rauhaan ja tehtiin ihan vaan laukkaharjoituksia. Tässä alla olevassa piirroksessa tultiin sisään oikeassa kierroksessa, jossa ylitettiin poikittainen kavaletti ja toinen pitkän sivun kavaleteista. Sitten loivalla kaarteella suunnanvaihto vasempaan (ja laukanvaihto), josta poikittaiselle kavaletille. Kavaletin jälkeen nyt toinen pitkän sivun kavaleteista ja taas suunnan ja laukanvaihto.

Cee oli tässä oikein kivan tuntuinen, mutta itse jäin ehkä vähän himmailemaan. Se mikä oli plussaa, oli että vaikka tultiin pari kertaa kauas, niin pohkeesta Cee lähti eteen ja kavaletin yli puhtaasti ❤

Viimeisenä tehtävänä tulin niin vaikeata harjoitusta, että unohdin jossain välissä miten sitä pitikään tulla ja päädyin vain hyppelehtimään kavaletteja epämääräisistä suunnista 😀 Tässä kohden tätiratsastaja olisi tarvinnut jonkun muistuttamaan mitä pitikään tehdä.

Oikeassa laukassa poikittainen kavaletti, laukanvaihto joko kavaletin päällä tai heti sen jälkeen. Toinen pitkän sivun kavaleteista ja pääty-ympyrän kautta kohti poikittaista kavalettia, nyt vasemmassa laukassa. Laukanvaihto oikeaan ja sen jälkeen toinen pitkän sivun kavaleteista jne.

Cee oli harjoituksissa oikein mukavan tuntuinen. Vähän jäi terävyyttä puuttumaan lopun tehtävissä, varmaan itsestäni johtuen. Olisin tarvinnut siinä kohden jonkun muistuttamaan että siellä pitäisi tehdäkin jotain – niin kuin esimerkiksi ratsastaa. Mutta hyvä mieli jäi molemmille harkoista!

Valmentajalle

1 Nov

Henna antoi täytettäväksi kolmisivuisen paperin. Täytin sen varovaisesti lyijykynällä, niin voin kumittaa sen kokonaan tyhjäksi ja alkaa alusta – jos siltä tuntuu. Tähän mennessä ei ole tuntunut (paitsi heti kun olin saanut tämän postauksen kirjoitettua, niin kumitin juttuja pois 😀 ). Aiheena on tietenkin valmentautumista ympäröivät asiat – vahvuudet, heikkoudet, tavoitteet, unelmat…

Vaikka Henna onkin estevalmentajani, täytin paperin samalla ajatellen myös kouluratsastusta. Ilman kouluratsastusta ei ole esteratsastusta. Ja vaikka ei valmentautuisikaan niin tavoitteellisesti, niin kysymykset saivat kuitenkin ajattelemaan.

Vahvuutemme ratsukkona

Löysin useamman asian, joita pidän meidän vahvuuksina.
– Harjoittelu on kurinalaista ja suunnitelmallista.
– Me luotetaan toisiimme.
– Kummallakin on hyvä terveys.
– Kummallakin on ASENNE kohdallaan.

Heikkoutemme ratsukkona

No näitäkin löytyy, niin kuin kuuluukin löytyä. Yksikään ratsukko ei ole täydellinen. Kolme ensimmäistä kohtaa täyttyvät kummankin kohdalla, ehkä osittain myös neljäskin.
– Ajoittainen epävarmuus tekemiseen.
– Voitaisiin olla hoikempia.
– Aerobinen kunto voisi olla parempi.
– Mukavuudenhaluisuus, helppo jäädä mukavuustasolle ja tyytyä siihen.

Tavoitteeni tällä kaudella (ensi vuosi)

No tässä olikin paljon tavoitteita. Niitä on pakko laittaa tärkeysjärjestykseen.
1. Kouluratsastus: Vahva helppo A -taso (yli 60%)
2. Käsittely: Lastaus ja kuljetus sujuvaksi
3. Esteratsastus: Noin 80 cm ratana niin että saataisiin taitoratsastuksessa hyvät pisteet
4. Puhtaat yksittäiset laukanvaihdot

Miten saavutan tavoitteeni

Hirvittävän tärkeä kysymys. Jos asettaa tavoitteita, niin pitäisi miettiä myös miten tavoitteet aikoo saavuttaa. Ensimmäistä kohtaa näistä alla olevista pidän tärkeimpänä. Pitää uskaltaa harjoitella, mutta myös epäonnistua. Tästä on olemassa myös sanonta että jos ei ole epäonnistunut, ei ole koskaan edes yrittänyt.
– Harjoittelu! Uskallan epäonnistua!
– Valmennukset 1/vko/laji
– Lastauksessa 3 pvää peräkkäin harjoittelua kerran kuussa (tässä kohden tunsin piston sydämessäni, lastaus on taas ollut tauolla….)

Unelmani

Tähän harrastukseen liittyen mulla on monia unelmia. Tärkein niistä on että saataisiin tehdä tätä Ceen ja mun yhteistä juttua kumpikin hyvällä mielellä ja terveinä. Että meillä olisi monia vuosia yhdessä ja meillä olis hauskaa toistemme kanssa. Sitten tietysti on niitä muita unelmia, mutta ne ei ole niin tärkeitä. Niistä ehkä yhden voisi nostaa tähän. Unelmoin kolmostason startista kouluratsastuksessa, jopa vielä niin että tulos olisi hyväksytty ❤

Muita seikkoja mitä ohjaajan tulisi tietää

Tässä kohden alkoi runosuoni sykkiä ja paperiin varattu tila ei riittänyt. Taustoja kirjoittelin kummastakin, sekä Ceestä että itsestäni. Miten ollaan edetty tähän pisteeseen ja minkälaisia vastoinkäymisiäkin matkalle on mahtunut. Mutta ehkä kolme tärkeintä juttua:
– Cee on elämäni hevonen ❤
– Me ollaan molemmat herkkäsieluisia, meitä ei saa komentaa liikaa.
– Me ollaan molemmat sitkeitä suomalaisia ja yritetään kyllä parhaamme joka kerta.

Loppuun oli vielä varattu tilaa ensi vuoden kilpailusuunnitelmalle. Mä luulen, että käytän sen tilan siihen, että kirjoitan pikemminkin suunnitelman siitä, mitä harjoitellaan kunakin kuukautena. Yksi painopistealue jokaiselle kuulle. Joo, tämä kuulostaa hyvältä. Oli hyvä paperi täytettäväksi. Kun jutut kirjoittaa ylös, niin ne muuttuu arkipäiväisemmiksi ja konkreettisemmiksi.

Päivä HIHSissä

21 Oct

Päivä Helsinki International Horse Show’ssa oli aivan mielettömän ihana ❤ Olin ensimmäistä kertaa mukana median edustajana ja varustauduin ottamalla mukaan tabletin, johon kirjoittelin mietteitäni jo katsomossa istuessani. Se selkeästi auttoi – tosin nyt on tiedossa piiiiitkääää postaus. Jos et jaksa lukea näitä jorinoita, niin tässä päivä videon muodossa.

International Grand Prix Freestyle -kouluratsastusluokka

Hienoja hevosia, taitavia ratsastajia. Yksi ajatus kuitenkin iski mieleen suorituksia katsellessa. Kun hevonen on radalla pohkeen takana, niin se on vaikea tilanne. Vaikka kuinka yrität saada hevosen innostumaan ja polkemaan kunnolla, niin ei se vaan enää onnistu. Radalla innostaminen on jo myöhäistä. Esteratsastajat keskeyttävät ratojaan ihan jo turvallisuussyistä kun hevonen on pohkeen takana, mutta kouluratsastajat harvemmin keskeyttävät samasta syystä. On tietysti eri asia yrittää vaan polkea vauhtia poniin sileällä kuin lähestyttäessä puolitoistametristä estettä.

Tykkäisköhän Cee?

Spectator Judging -sovellus oli todella kiva lisä kouluratsastusluokkaan. Esitystä tulee katsottua ihan eri tavalla kun sitä arvioi samalla. Laskee vähennyksiä, arvioi liikkeitä ja ratsastajan vaikuttamista sekä taiteellisuutta, omaperäisyyttä ja mitä niitä arvostelukohtia nyt olikaan. Mielenkiintoista muuten että sovelluksen oletusarvosana on seiska eikä ns. turvakutonen. Siinä sitä olisi miettimistä myös ihan livetuomareille… Pitäisikö yleisin arvosana olla kuitenkin seiska mistä lähdetään sitten joko nostamaan tai tiputtamaan?

Yleisön 580 tuomaria arvosteli esimerkiksi Jeanna Högbergin 71,699 arvoiseksi suoritukseksi – viralliset tuomarit antoivat sille 73,125 ja itse annoin 75,000. Saman verran suunnilleen kun yleisö antoi vähemmän pisteitä kuin tuomarit, annoin minä enemmän. Mutta erot olivat sallituissa rajoissa, alle 5 prosenttia.

Dressage Mini Klinikka

Kansainvälisellä tuomarilla Peter Hollerilla oli 15 minuuttia aikaa kertoa kaiken tietämänsä kouluratsastuksesta. Demoratsastajina olivat Anna Kärkkäinen ja Elisabeth Ehrnroth.

Videolla näkyy klinikasta pari pätkää, tässä vähän Peterin kommentteja kummastakin hevosesta, aloitetaan Ettanista:
– Ettanin hevosen ravi on kiva ja elastinen
– Hevosen muoto on hyvä – ei liian alhaalla tai ylhäällä
– Lisätty ravi ei heti lähtenyt kunnolla eteen ja nenää pitäisi saada vähän eteenpäin
– Koottu laukka on hyvä, mutta saisi olla takaosalla enemmän
– Puolipiruetissa ei ollut tarpeeksi eteenpäinpyrkimystä
– Laukanvaihtosarjoissa hevonen voisi olla enemmän ylämäkeen ja saisi olla suorempi

Ettanin hevoselle ykköset olivat todella vaikeat – hevonen hermostui kun ei onnistunut, joten harjoitus piti jättää tältä osin kesken. Hevonen ei myöskään ollut niin valmis piaffen osalta kuin Annan – mutta Peterin loppukommenttina: tässä hevosessa näkyy korkea laatu.

Annan hevosen osalta ensimmäisenä arvioitiin koottu ravi.
– Hevosen pitäisi olla suorempi, vinoudella se pyrkii helpottamaan tehtävää
– Ravi jää liikaa paikoilleen ja kaula on liian lyhyt
– Lisätty ravi oli yllättävän hyvä – oletus oli että se ei ole niin hyvä, koska kootussa ravissa oli jonkin verran toivomisen varaa
– Anna valmisteli lisätyn ravin erittäin hyvin, ensin suoristi hevosen ja sitten vasta pyysi eteen

– Koottu laukka, siinä pitäisi olla enemmän pomppua
– Myös laukassa lisää ohjaspituutta, jotta kaula venyisi lisää

Puolipiruetti oli liian pieni ensimmäisellä kerralla, toisella kerralla Anna suoritti sen paremmin. Laukanvaihtosarjoissa hevosen pitäisi olla enemmän takaosallaan. Ykkösvaihdoissa ensimmäinen sarja meni rikki, mutta seuraavassa ratsukko sai jopa neljä perättäistä puhdasta laukanvaihtoa, mikä on tälle tasolle oikein hyvä. Piaffe oli valmiimpi Annan hevosella kuin Ettanin.

Land Rover Helsinki Grand Prix

Radankävely Anna-Julia Kontion kanssa, alku löytyy videolta. Tässä Juulin ajatus siitä miten rata tulisi suorittaa (videolla näkyy myös suorituksia, joten niistä voinee arvioida, että miten sen olisi itse ratsastanut).

– Ykköselle sisään oikeasta kierroksesta
– Esteiden 1-2 väli on 6 sujuvaa askelta
– Esteiden 3-4 väli on 6 normaalia askelta
– Este 5 tulee nopeasti ja heti sen perään on kolmoissarja, eli on oltava valmis ennen ja jälkeen vitosen HETI
– Esteiden 5-6 väli on 6 askelta. Oletetun kaarrelinjan yli (liian pitkä kaarre, “muka ottaa itselleen tilaa”) ei kannata mennä, koska rytmi esteelle katoaa
– Esteiden 7-8 väli on 6 sujuvaa askelta. Koska 8 on iso okseri niin ei kannata ottaa seiskalle pienempää askelta
– Este 9-10 väli on lyhyt 6 askelta. Este 9 on kaksoissarja. Mahdollisuus olisi viiteenkin, mutta koska valkoinen pysty on heti seuraava, ei kannata tulla liian isolla laukalla.
– Esteiden 11-12 väli on 7 askelta
– Esteet 3, 7 ja 11 ovat radan suurimmat esteet
– 69 sekuntia on maksimiaika perusradalla, erillinen uusinta

Maksimiaika ei näyttänyt aiheuttavan ongelmia radalla, mutta muuten rata oli kyllä rakennettu haastavaksi. “Suosituimmat” esteet pudotuksille olivat nelonen (okseri), kolmoissarja (kutonen), seiskapysty kaarteesta, kymppi (iso okseri ennen tiukkaa kaarretta) ja 11 (Taittinger-pysty tiukan kaarteen jälkeen).

Taittinger-pystylle tultiinkin haastavalla kaarella ison okserin jälkeen. Hevoset tekivät okserille (10 este) isoja hyppyjä, joten ainoastaan ne ratsukot jotka tulivat sitä seuraavalle pystylle linjan, jossa lähes nuoltiin reunaa, selviytyivät seuraavasta esteestä virheittä.

Nelosesteen (okserin) pudottaneiden tie kolmoselta neloselle ei ehkä ollut ihan optimaalinen, vaan aika moni näytti “oikaisevan” kaarta ja hevoset jäivät sen vuoksi vähän mataliksi edestä. Osalla jäi jopa ulkolapa pullottamaan, joten hevonen hyppäsi vähän kroppa vinossa. Näitä asioitahan opetellaan ihan 60 sentinkin radoilla, joten ei ne perusasiat siitä mihinkään katoa, vaikka estekorkeus nousee metrillä!

Juulia Jyläs teki hienon ja puhtaan suorituksen perusradalla, ollen ainoa uusintaan päässyt suomalainen. Uusintaanhan on tavoitteena saada noin kolmasosa lähtijämäärästä. Tässä luokassa oli 44 ratsukkoa ja uusintaan heistä päätyi 12 eli 27%. Tavoitteeseen siis päästiin ja perusrata oli haastavuudestaan huolimatta juuri oikean tasoinen.

Uusinnassa nähtiin tiukkoja teitä, mutta vain harva jätti pois askeleita. Uusinnan kolmoseste (Longines-okseri) osoittautui vaativimmaksi ja siinä nähtiin useimmat pudotukset. Voittoon ylsi Steve Guerdat – Alamo.

Ja loppuun pakollinen HIHS-kaverikuva – tässä me ollaan. Aikuisratsastaja ja Ruuhkavuosiratsastaja.

Jos vaan mahdollista on – ensi vuonna varaan HIHSiin kaikki neljä päivää ❤ Oli ihanaa ❤

Esteradat paperilla ja käytännössä

30 Sep

Tänään oli perinteiset seuranmestaruuskisat, joissa toimin tuomarina, mutta sen lisäksi suunnittelin radat. Vaikka kuinka suunnittelee radat mittakaavassa ja ihan radansuunnittelu-softalla, näkee niiden toimivuuden vasta kun niitä ratsastetaan. Kaikki ratapiirrokset ovatkin suuntaa-antavia, esteiden lopullinen sijoittelupäätös ja linjojen pituuspäätökset tehtiin vasta paikan päällä.

Luokka 1: 50-60 cm (367.2 A2/A2). Puhtaita ratoja 4/6.

Ratojen sujuvuuteen ja toimivuuteen vaikuttavat mm.:
– pohja: onko sitä kasteltu vai onko se päässyt kuivamaan, onko se tiivis vai pääseekö se rullaamaan jne.
– valo: paistaako aurinko johonkin esteeseen, tuleeko johonkin esteeseen varjo jne. (puhumattakaan keinovalosta)
– ratsukot: mikä on ratsukoiden todellinen taso, mikä on ratsukoiden päivän taso jne.
– estemateriaali: onko materiaali houkuttelevaa hevoselle, onko materiaalia riittävästi jne.
– seinät ja aidat: miten niitä voi hyödyntää ohjaamaan kohti estettä, onko tilaa riittävästi etteivät ne pysäytä hevosta muutaman askeleen välein jne.

Luokka 2: 70 cm (367.1 A2/A2). Puhtaita ratoja 5/11.

Tämän päiväisten ratojen suunnittelussa onnistuin erinomaisesti seuraavissa osissa:
– sarjavälit: ihan täydelliset kaikille kategorioille aina 90 cm luokkaan asti, siinä olisi pitänyt pidentää väliä (eli pitää kiinni suunnitelmasta eikä säätää kisan aikana)
– aidan hyödyntäminen: suhteutettu linja ja sarja oli rakennettu niin että aita ohjasi niitä kohti ja sain ratsastajilta kommenttia, että tämä toimi myös livenä, hevoset imivät hyvin
– pohjan huomioiminen: huomasin radan rakennuksen aikaan että pohja on hyvä ja tiivis eli voidaan mennä isoilla korkeuksilla ja näin oli ihan livenäkin, metri meni kevyesti tällä pohjalla
– ensimmäisen luokan odotusalue toimi hyvin, sille oli varattu riittävästi tilaa
– erityisesti viimeisen luokan rata testasi juuri sitä mitä olin sen halunnutkin testaavan: tasainen, huolellinen suoritus perusradalla ja uusinnassa pakko ratsastaa eteenpäin mutta edelleen tarkasti toivat vain yhden ratsukon puhtaalla tuloksella maaliin – juuri niin kuin pitikin

Luokka 3: 80 cm (367.1 A2/A2). Puhtaita suorituksia 3/7.

Mitä parannusta pitää miettiä:
– sini-punapuominen este, jossa oli punainen lankku lisänä ja joka tultiin kaarevalla linjalla joko ulos aidasta tai aitaa kohden, aiheutti eniten kieltoja
– jos ei haluta vaarallisia teitä, pitää ne blokata tehokkaammin, muuten siitä välistä yrittää aina joku selvitä

Luokka 4: 90 cm (AM5). Puhtaita suorituksia 1/3.

Summa summarum.  Olin todella tyytyväinen siihen, miten radat toimivat. Radat oli mahdollista ratsastaa puhtaasti ja sujuvasti, toki vaadittiin ratsastus ajatellen eteenpäin eikä taaksepäin sekä tietysti että ratsukko oli luokan vaatimusten tasolla. Kaikille esteille tullessa ehti suoristamaan hevosen eikä epäluonnollisiin teihin kannustettu radan suunnittelulla. Taputan epäsuomalaiseen tapaan itseäni olkapäälle ja nautin pienen voitonjuoman 🙂

Ensi viikolla Ceen kanssa onkin vuorossa estevalmennus ja sunnuntaina rataesteharkat! Jee!

Estetreenailua

25 Sep

Nyt kun jo muutamia erilaisia kokemuksia estetreeneistä on takana, on muodostunut myös jonkinlainen käsitys siitä miten erilaisia tapoja koostaa harjoitus on olemassa. Vuosien aikana on tullut käytyä ratsastuskoulun estetunneilla sekä kolmen eri valmentajan treeneissä. Tässä postauksessa muutamia havaintoja valmennuksiin pohjautuen, eivätkä ne koske ratsastuskoulun tunteja. Niitä koskevat ihan eri lainalaisuudet kuin valmennuksia.

Olipa treenien vetäjänä lähes kuka tahansa, aloitetaan harjoituskerta aina kevyessä ravissa (tietysti alkukäyntien kautta). Valmentajasta riippuen ravissa tehdään joko paljon ympyröitä, aloitetaan heti työskentely maapuomeilla tai ravissa pyritään vain saamaan hevosta lämpimäksi, ilman erityisiä tehtäviä. Yleisesti ottaen lähes kaikkien kanssa ympyröillä asetetaan alkuun ulospäin ja käännetään ulkoavuilla, vasta myöhemmin asetetaan sisäänpäin ja taivutetaan hevosta.

[Alkulaukkaa kevyessä istunnassa]

Siinä missä toisella valmentajalla aloitetaan työskentely laukassa heti kavaleteilla/maapuomeilla, toinen valmentaja teettää vielä alkuverkkana laukat kevyessä istunnassa, ilman puomeja tai kavaletteja. Kaikki valmentajat kävelyttävät hevosia väleissä reilusti. Ensin tehdään töitä ja sitten pidetään käyntitauko. Toisilla valmentajilla tauot ovat pidempiä kuin toisilla, mutta tämä on toistuva elementti jokaisella.

[Maapuomiharjoitus]

[Maapuomeja edelleen]

Varsinaiset tehtävät tietenkin vaihtelevat valmennuskerran teeman mukaan, mutta selkeitä eroja on valmentajien teettämien tehtävien välillä. Osa valmentajista on hyvin ratakeskeisiä – lähes poikkeuksetta kentällä on aina kokonainen rata rakennettuna. Erilaisia ratoja useilla eri variaatioilla tulee suoritetuksi treenin aikana, mikä tukee erityisesti kisoihin tähtäävän oppilaan tavoitteita.

[Ratalaukkaa mutta istutaan hevosen ympäri]

Osa valmentajista on tekniikkakeskeisiä. Kentällä on selkeä tekniikkatehtävä/-tehtäviä, eikä jokaisen treenikerran aikana mennä kokonaista rataa ehkä ollenkaan. Treeneissä harjoitellaan radalla tarvittavia taitoja kuten eteen, taakse, kaarteessa sujuminen jne. Tekniikkakeskeisyydellä tavoitellaan paitsi hevosen oman ajattelun kehittymistä, myös ratsastajan ratkaisujen muodostumista refleksinomaisiksi. Tekniikkakeskeisissä treeneissä korkeudella ei ole väliä vaan keskitytään esteälyn rakentamiseen.

[Tekniikkatehtävä ympyrän kaarella]

Osalla valmentajista treeni taas koostuu mitä erikoisemmista kaarteista ja linjoista eli treenit ovat uusintaratakeskeisiä. Tehdään tiukkoja kaarteita, hypätään esteitä vinoon, tehdään voltteja esteiden välissä. Tämä auttaa erityisesti aikaluokissa kisaavia miettimään koko ajan eteenpäin ja ratkaisemaan ongelmia nopeasti.

[Tuli nopeesti eteen, hyvä ilme]

Jokaiselle valmennustyylille on oma aikansa ja paikkansa ja ne tukevat mielestäni toinen toisiaan. Eri vaiheisiin ratsastajan uralla tarvitaan eri painotusta valmennuksessa, jotta ratsukko voi turvallisesti kehittyä. Osalla valmentajista harjoitustehtävät jaksottelevat kauden vaiheiden mukaan, osalla ainoastaan korkeudet vaihtelevat ja treenityyppi pysyy pääsääntöisesti samana.

[Tähän olin tyytyväisin koko treenissä]

Kaikilla valmentajilla tehdään loppuverkat, toiset jättävät ratsukot tekemään ne itse ja toiset seuraavat myös loppuverkkojen suorituksen ajan ratsukon työskentelyä. Osalla valmennus kestää vajaan tunnin, osalla ihan tasan tunnin ja osalla venyy harjoitukset jopa reilun tunnin mittaisiksi. Ratsukon kuntokin tietysti vaikuttaa tähän – miten kumpikin osapuoli jaksaa pitää kroppansa töissä. Eikä kelejäkään voi Suomen olosuhteissa väheksyä, niilläkin on iso merkitys siihen mitä ulkokentillä voidaan tehdä.

[Loppuravailua]

Postauksen kuvat ovat lauantain valmennuksesta uuden valkun kanssa. Valmennuksesta jäi hyvä mieli – tehtävät vaativat keskittymään mutta eivät olleet liian vaikeita. Korkeuksilla ei näissä tehtävissä juhlittu vaan tehtiin teknisempää settiä. Kaikista hauskinta oli huomata että olin lopussa jopa vähän pettynyt – nytkö tää jo loppui 😀 Odotankin innostuksella seuraavia harkkoja!

Ceen esteratsastus-varusteet

16 Aug

Nyt kun vihdoin! alkaa Ceen varusteasiat olla kunnossa, ajattelin esitellä mitä varusteita sillä käytetään ja vähän siitä, miksi. Ensimmäisenä esittelyyn pääsevät estevarusteet. Kuvan näkyvät vihreät estesuojat on jo myyty eteenpäin uuteen kotiin 🙂 Pyrin hankkimaan Ceelle ainoastaan sellaisia varusteita, joita se oikeasti tarvitsee. Kun sitten varusteessa on liikaa kulumaa omaan makuuni, myyn ne eteenpäin kovemmalle käyttäjälle tai lahjoitan ratsastuskoulun hevosille loppuun kulutettavaksi.

Tärkein asia itselleni on estesatula, sitä käytän esteharjoitusten lisäksi myös aina maastossa. Ceellä on käytössä (Prestige) Appaloosa Golden Star, istuinkooltaan 17″ ja leveydeltään noin 34. Tämä satulamalli oli oikeastaan ainoa mikä ei tule lavan päälle, kuten estesatuloiden kanssa tuppaa olemaan. Satulassa on hyvät etu- ja takatuet ja jonkin verran takakaartakin istuimessa. Vaikka satula onkin jo aika vanha, se on kestänyt kulutusta erittäin hyvin. Molemmilla puolilla on edelleen tallella solkisuojat siiven alla, mikä on suojannut siipeä varmasti tosi paljon kulumasta puhki.

Suitset ovat Horzen Nevada-malliset meksikolaiset. Kun hommasin meksikolaisia, oli vain tuossa mallissa x-full -kokoisia tarjolla. Olisin halunnut Schockemöhlen suitset, mutta niitä ei ollut tarjolla x-full -kokoisina ja kun tiedustelin että riittäisivätkö full-kokoiset, niin myyjä epäili että eivät riitä. Koska Cee käyttää kuitenkin normikuolainta esteillä, tuo meksikolainen suitsitus hieman “terävyyttä” apuihin. Ohjat tulivat suitsien mukana ja ovat kumiset.

Kuolaimena Ceellä on Sprengerin Dynamic RS aurigan -kuolain koossa 135 mm, 16 mm paksuisena. Aurigan-materiaali tekee siitä hevosen suutuntumalle miellyttävämmän (takaa syljen erityksen). Tätä samaa kuolainta olen käyttänyt jo vuosia Ceellä myös kouluratsastuksessa. Ihan alkuun Ceellä oli käytössä olympia-kuolain, mutta siitä onneksi älysin siirtyä melko pian pois. Cee on herkkäsuinen, kuten valtaosa suomenhevosista. Näin jälkikäteen ajatellen olympia-kuolain oli sille aivan liikaa rautaa suuhun.Jalustinhihnoina on Schockemöhlen 135 cm pitkät jalkkarit. Näihin päädyin mm. anatomisen solkien muotoilun vuoksi, jolloin ne eivät paina reiteen. Kokemusta oli myös saman merkin rintaremmi-martingaalista, joten tiesin merkin laadukkaaksi. Nämä ovat olleet nyt aika pitkään käytössä ja ovat pysyneet kohtuullisen hyvin kuosissaan.

Jalustimiksi olen hankkinut Sprengerin Bow balancet (itse asiassa molemmissa satuloissa on samanlaiset, mutta eri väriset). Hukkasin helposti jalkkarit aikaisemmin hypätessä – nyt se on historiaa. Jalkkarit pysyy jalassa leveän jalustimen pohjan ja nivellyksen ansiosta. Aiemmin polvet kipeytyivät hyppäämisestä ja pidemmistä maastolenkeistä. Tämäkin vaiva katosi näiden jalkkareiden ansiosta. Jalkkarit ovat kokoa 12 cm ja teräksen väriset metalliosistaan.

Kuten tuli jo mainittuakin, Ceellä on käytössä rintaremmi-martingaali.  Eniten se vaikuttaa ratsastettavuuteen mutta se myös tuo vakautta hevoselle. Jonkin verran Cee nostaa päätään hypätessä, mutta martingaali ei Ceellä juuri koskaan “ota kiinni” eli rajoita pään tai kaulan liikettä. Panssaria pidettäessä rintaremmi-osuus myös auttaa pitämään satulaa paikallaan. Martsari on merkiltään Schockemöhlen Pro jump plus ja kooltaan x-full.Vatsapanssaria käytetään aina yli 60 senttisillä esteillä, muuten käytän enimmäkseen normisatulavyötä. Panssari on myös Schockemöhlen, Oregon-malliltaan ja 130 cm pitkä. Alkuun Ceellä hypättiin myös isommat ilman panssaria, mutta sitten huomasin kuvia katsellessa, että joskus kaviot kävivät aika liki mahaa. Kun hommasin panssarin, niin aika nopeasti siihen tuli jälkiä – tarpeellinen varuste siis. Hankintalistalla on saman valmistajan satulavyö nahkaisena, Schockemöhle Pallas Premium sports (anatomisesti muotoiltu).

Estesuojia Ceellä on kaksi settiä. Cee hivuttaa takajaloillaan jonkin verran, joten takana sillä on aina suojat, sileälläkin. Hypätessä ja maastoillessa käytän suojia sekä etu- että takajaloissa. Toinen estesuojasetti on kisakäyttöön ja toinen arkikäyttöön. Kisoissa jalkoihin puetaan Back on Trackin Royal -sarjan suojat, ne ovat kokoa full. Nämä istuvat Ceelle todella hyvin ja näyttävätkin vielä hienoilta!

Arkikäytössä on tällä hetkellä Horze Advanced ProTec -suojasetti, kooltaan cob. Horzen suojat ovat niin jäätävän kokoiset, että kaikista Horzen suojista Cee käyttää cob-kokoisia. Käytän näitä suojia myös maapuomiharjoituksissa. Takasuojia kaipaisin erikseen ostettavina, sillä ne kuluvat Ceeltä ensimmäisenä puhki hivutuksen vuoksi. Tosin kuluma on kosmeettinen eikä haittaa hevosta, enemmänkin Ratsastajaa 😉

Estesatulan huopia Ceellä on neljä arkikäyttöön tarkoitettua ja yksi kisahuopa. Kisakäyttöön on hommattu Back on Trackin Limited edition -mallin valkoinen huopa. BoTin huovat ovat jämäkkiä ja niiden sisäpuoli on musta, mikä pitää niiden ulkonäön siistinä kovankin käytön jälkeen. Niiden muotoilu sopii Ceelle todella hyvin.

Arkikäytössä Ceen lempihuopa on myös Back on Trackin Limited edition -mallin huopa mutta harmaana. Harmaa väri sopii Ceelle aika kivasti. Alkuun pidin tätä huopaa vain valmennuksissa, mutta vähitellen se on tullut käyttöön ihan arkenakin. Huopa on aina ratsastuksen jälkeen täysin samassa kohdassa ja asennossa kuin oli ennen treeniä selkään laitettaessa.

Vanhin Ceen estehuovista on Lami-Cellin oranssi, pehmeä Mirage-mallinen huopa. Se on ihan hyvä huopa, mutta nykyään pidän enemmän jämäköistä huovista, joten tämä on enimmäkseen käytössä silloin kun muut on pesussa. Maastossa värinsä takia huopa on tietysti enemmän kuin hyvä.

Toinen Lami-Cellin huopa on kisoista palkinnoksi (1. sijasta) saamani polo-mallinen huopa, joten sillä on tunnemerkitystä. Myös tämä huopa on pehmeä ja paksuhko, joten ei tällä hetkellä ole meidän suosikkihuopamme varsinaisesti käyttöön. Lami-Cellin huovissa sisäpuoli on kyllä aivan mahtavaa teknistä kangasta, joka kuivuu hetkessä ja on miellyttävä hevosta vasten hikisenäkin.

Kaverilta sain lahjaksi vaaleansini-harmaan huovan ❤ Huopa näkyy satulakuvassa ja se on lähinnä varahuopana meillä käytössä. Se on myös jämäkähkö huopa, mutta satulavyön pidike ei ole täysin optimaalisessa paikassa Ceen kannalta ja huopa valuu herkästi satulan takaa liian kiinni hevoseen. Siksi käytän sitä ehkä vähiten huovista.

Molemmissa satuloissa Ceellä on lisäksi käytössä lampaankarvaromaani. Se on Horzen Harleigh-mallinen, jossa on “ilmastointiverkko” selkärangan kohdalla. Molemmat romaanit ovat ilman täytepaloja. Ceen estesatula on vanhempaa mallia, joten sen runko ei jousta juurikaan. Lampaankarvaromaanilla satulan alle tuodaan välttämättä tarvittavaa joustoa, joten ilman karvaa ei satulaa voi käyttää.Satulan sopivuuden vaihdellessa, olen hankkinut näitä hetkiä ajatellen pari erilaista romaania. Täytepalaromaani on Horse Comfortin ja siinä lisätäytteet ovat huopamateriaalia. Tätä tulee käytettyä satunnaisesti, jos haluan kokeilla olisiko tarvetta muuttaa satulan painopistettä. Enimmäkseen tämä on kyllä ollut lainassa kavereilla kun heillä on ollut satulaongelmia 🙂

Painetta tasaava romaani on Equi-Guardin X-pert airthrough -mallinen. Sen tarkoitus on toimia iskunvaimentimena satulan ja hevosen välissä. Tätä käytin erityisesti silloin kun Ceellä oli lateksitopattu satula. Alustaa ei näyttäisi enää olevan Hööksin valikoimissa.