Tag Archives: harjoittelu

Seppo Laine 4.12. Ratsuhevosen kuntovalmennuksen perusteet

30 Dec

Joulukuun alussa kävin kuuntelemassa Seppo Laineen luennon Teivossa. Aiheena oli ratsuhevosen kuntovalmennuksen perusteet ja tarjolla oli rutkasti kokemusperäistä tietoa. Olin illan antiin todella tyytyväinen ja paljon tuli ajattelemisen aihetta. Luvassa siis pitkä postaus 🙂

Illan teemana oli tarjota vastauksia kysymyksiin:

Miksi? Minkälaista? Miten?

Kuntovalmennus on tärkeä asia jo sen takia, että kaikkien meidän tavoitteena on terve ja kestävä hevonen. Joillakin kuntovalmennuksen tavoitteena on näiden lisäksi saada aikaan hyvä kilpailusuoritus.

Ihan ensimmäisenä Seppo käsitteli hevosen liikunnan tarvetta ja totesi, että hevoset liikkuvat nykyään aivan liian vähän. Yleisliikkuminen on vähäistä ja tällä tarkoitetaan laiduntamista, taluttamista, kävelyttämistä jne. Hevoset tarhataan lyhyitä aikoja pienissä tarhoissa ja yksin. Näin niiden luontainen liikkuminen jää vähäisemmäksi kuin jos ne esimerkiksi olisivat isoilla laidunalueilla laumoissa.

Hevosia tulisi siis liikuttaa enemmän ihmisen toimesta. Seppo kertoikin että ”aikoinaan” hevoset liikutettiin kaksi kertaa päivässä. Samalla käytiin töissä tai opinnoissa, eli aikaa kyllä löytyy kun halua vaan on. Hyvä esimerkki missä kohden tätä kaksi kertaa päivässä liikuttamista voisi miettiä omaan toimintaansa, on vaikkapa kilpailupäivä tai rankempi valmennus.

Jos rankka treeni on tehty vaikkapa aamupäivästä ja palauttava ratsastuskerta on seuraavan päivän illalla, raskaasta työstä palauttavaan harjoitukseen tulee väliä puolitoista vuorokautta! Niinpä tässä kohden olisikin hyvä lisätä vaikka talutuslenkki kilpailupäivän/valmennuksen iltaan. Näin palautuminen lähtisi liikkeelle jo samana päivänä.

Seuraavaksi Seppo antoi ajattelemisen aihetta siitä, minkä tyyppistä kuntoa hevoselle haetaan. Jos hevosta treenataan kuin kisahevosta, mutta sitä liikutetaan liian vähän, seuraa siitä yleensä ongelmakäyttäytymistä. Hevonen pukittaa jne. kun sillä on enemmän kuntoa kuin mitä sitä rasitetaan.

Harrastehevonen tai kouluhevonen ei tarvitse vauhtikestävyyttä lainkaan samalla tavoin kuin kenttähevonen. Siis hevosen päälajin ja käyttötarkoituksen tulisi vaikuttaa treenaamiseen. Sitä voiman/kestävyyden lajia pyritään hankkimaan, mitä hevonen suorituksessaan tarvitsee. Ylikunto ei hevoselle helposti muodostu, mutta hevosen voi kiirehtimällä rikkoa. Eli treeneissä tulee muistaa nousujohteisuus ja palautumisen tärkeys.

Kun hevoselle opetetaan uutta asiaa, kannattaa se sijoittaa harjoituksessa siihen vaiheeseen kun hevonen on hyvin verrytelty. Ajallisesti uusi asia sijoittuisi siis noin 20-30 minuutin väliin treenin aloituksesta. Väsynyt hevonen ei pysty oppimaan uutta tai ainakaan oppimaan sitä hyvin. 

Vaikka lajitreenit ovat tärkeitä, kertoi Seppo mahtavan esimerkin siitä, miten kaikki ratsukot tarvitsevat monipuolisia harjoituksia. Ingrid Klimken pitämällä klinikalla kaikki kouluratsukot hyppäsivät jokaisella koulutunnilla. Tehtävät saattoivat olla kaikkea maapuomeista kavaletteihin ja pieniin esteisiin, mutta näitä tehtiin kouluratsastusharjoitusten ohella jokaisella tunnilla. Nämä tehtävät auttavat parantamaan hevosen koordinaatiota (mihin laittaa jalkansa ja miten hallitsee vartalonsa).

Tärkeä asia vammojen ehkäisyssä on voiman kasvattamisen lisäksi hevosen tasapainon systemaattinen kehittäminen. Nuorella tai lajia vaihtavalla hevosella laukan opettaminen kannattaa aloittaa kaarevalla, isolla uralla. Tällöin laukkaaminen ja sitä kautta tasapainon löytäminen on helpompaa.

Vammojen ehkäisyyn myös pohjilla on merkitystä – niiden ei tulisi olla liian upottavia (jännevammat) eikä liian kovia (nivelvammat). Pohja ei tietenkään saa olla myöskään liukas. Tässäkin kohden tulee muistaa hevosen liikuttaminen vaihtelevilla (mutta hyvillä!) pohjilla. Vaihtelevat pohjat tarkoittaa työskentelyä esimerkiksi maastossa tai vaihtelevamuotoisilla hyvin hoidetuilla nurmipohjaisilla kentillä.

Harjoituspäiväkirjan pitäminen ja vuosisuunnitelman tekeminen on kehittymisen perusta. Vuosisuunnitelman tekemiseen muutama Sepon vinkki:
– mitä pidempi lepokausi, sitä pidempi peruskuntokausi
– peruskunto on tärkein osuus hevosen kunnon kehityksessä
– peruskuntoharjoitus ei ole rasittavaa vaan työskennellään aerobisella alueella
– erityisesti peruskuntovaiheessa kannattaa hyödyntää maastoja
– maastoharjoituksia esimerkiksi: kiipeily, kävely-ravi-pätkittely tai laukkatreeni mäessä rauhalllisessa tempossa ja hevosen oman tempovalinnan mukaan
– jos maastoja ei ole käytössä, voi tehdä puomi-kavalettitreenin vaikka maneesiin (kts. alta)

Viikko-ohjelma pitäisi suunnitella etukäteen ja seurata sen toteutumista harjoituspäiväkirjan muodossa. Näin jälkikäteisseuranta helpottuu. Seppo painotti sekä viikko- että vuosisuunnitelman tekemisen tärkeyttä, jotta hevosen treenaaminen on suunnitelmallista ja kehittyminen ylipäätään mahdollista.

Yleisö sai esittää Sepolle kysymyksiä. Tässä muutamia poimintoja.

Alkukäynnit – maasta vai selästä? Voi tehdä kummin vain, mutta! käynnin on oltava reipasta. Eli jos itse on hidas kävelijä, niin sitten selästä.

Jalkojen kylmäyksen merkityksestä. ELL Kristiina Ertola oli yleisössä ja vastasi yksiselitteisesti: ”Jalkojen viilennys on edelleen tärkeää”. Seppo täydensi vielä, että rankempien treenien jälkeen ehdottomasti kylmäys.

Ylipainoinen hevonen ja liikunnalla laihduttaminen. Seppo totesi että liikalihavuus on suuri ongelma hevosilla, vaikkakin kouluhevosten liiallinen massakkuus on onneksi saatu selätettyä. Ylipainoisella hevosella pohjien merkitys on vieläkin tärkeämpi. Pehmeällä pohjalla jalkoihin kohdistuva rasitus on liian suuri kun mukana on vielä ylipaino rasittamassa.

Pihatto vai ei. Pihatto on erittäin hyvä erityisesti kasvaville varsoille. Mikäli kisahevosta / rankassa treenissä olevaa pidetään pihatto-olosuhteissa, tulee huomioida riittävä jäähdyttely. Kaiken hikoilun tulee olla päättynyt ennen kuin hevonen viedään takaisin pihattoon (jälkihikoilun huomioiminen) ja hevosella kuiva loimi ja kuiva karva.

Kisaverryttelyaika on rajoitettu, miten verrytellä? Seppo kertoi muutamia vinkkejä, joilla voi saada hevosen verryteltyä ilman että käyttää varsinaisesti verryttelyaluetta. Ensimmäisenä aamuratsastus aamulla kotona jo ennen starttia. Toisena vinkkinä kävelyn määrän lisääminen, vaikka verryttelyyn ei mahtuisikaan (taluttaminen, kävely kilpailualueen ympärillä tai alueella). Loppuverryttelyn voi myös tehdä kotona kisojen jälkeen – kilpailun jälkeen lepo, syönti ja sen jälkeen palauttava verryttely.

Ja loppuun vielä oma kysymykseni: Onko hevonen oikeasti pakko klipata? Seppo kertoi että silloin aikoinaan kun hän kisasi suomenhevosella, sillä oli todella paksu karva vuoden ympäri ja silloin ei klipattu yhtäkään hevosta. Karva ei vaikuttanut hevosen suoritukseen eikä palautumiseen. Toki se hikoili ja hikoilu pitää ottaa huomioon, mutta klippaus ei ole pakollinen.

Ai niin, vielä se kavalettiharjoitus!

Sijoita kuusi kavalettia (max 60 cm) peräkkäin kaarevalle uralle. Kavalettien etäisyys toisistaan on in’n’out eli noin 3,3 – 3,5 metriä. Harjoitus kannattaa aloittaa maapuomeilla ja nostaa yksitellen kavaleteiksi edistymisen mukaan. Harjoitusta voi muokata niin, että välissä otetaankin yksi laukka-askel.

Kavaletteja ennen nostetaan laukka ja kavalettien jälkeen otetaan käyntiin. Harjoitus on siis intervallityyppinen: käynti – laukka – kavaletit – käynti jne.

Kiitos Sepolle aivan mahtavasta tietopaketista! Ja nyt ei kun treenaamaan!

Advertisements

Kesäkuukausien harjoitukset

10 Aug

Kesä- ja heinäkuussa harjoituksia on ollut haittaamassa useampikin asia. Laidunkausi on ollut kuumimmillaan, joten osa hevosista oli useamman viikon pois kuvioista (vähemmän valmentautujia = ei valmennuksia). Kesä on myös kisojen ja kaikkien muiden tapahtumien aikaa, joten ne syövät tehokkaasti lähes puolikkaita viikkoja pois kalenterista. Niinpä näiden parin kuukauden harjoitukset ovat olleet aika paljon oman viitseliäisyyden varassa – minkälaisia harjoituksia olen itse suunnitellut ja toteuttanut.

Tässä listausta mitä parina kuukautena ollaan tehty:
– itsenäisiä kouluratsastusharjoituksia 14 (osa näistä lyhyempiä kuin toiset ja osa ei-niin-vakavasti-otettavia-harjoituksia)
– kouluvalmennuksia 6
– itsenäisiä puomi-/esteharjoituksia 7
– estevalmennuksia 4
– humputtelua ilman satulaa tai muutoin vaan haahuilua 8
– maastossa 11
– vapaapäiviä 8
– vuokraaja 3

Kirjoitan Ceen omaan mustaan kirjaan joka päivältä mitä ollaan tehty, miten pitkä harjoitus on ollut plus vielä mitkä fiilikset on jääneet. Poimin tähän muutaman päivän selostukset ja harjoitusten kuvaukset.

maanantai 5.6. Cee oli niin pehmeän tuntuinen, että se tuntui melkein liian hyvältä ollakseen totta. Tuli jopa vähän tyhjä olo, kun se oli niin kevyt ja nöyrä. Toisaalta siis kaikki hyvin 🙂

maanantai 26.6. Vettä tuli kuin aisaa! Kenttä oli iso uima-allas, silti kaikki askellajit läpi ja n. tunnin ratsastus. HYVÄ ME!

perjantai 7.7. Kouluvalkku 30 min /yksilö. Cee oli aivan MAHTAVA! Kantoi itsensä hienosti ❤ ❤ ❤ Alkoi tehdä mieli lähteä kisoihin 🙂

tiistai 18.7. 1,5 tunnin kävelymaasto (lyhyt ravipätkä). Cee oli reipas – paljon autoja, peräkärryjä, postilaatikoita ja kiviä 🙂 ei haitannut mikään, vaikka mentiin ihan uutta reittiä.

lauantai 22.7. Estevalmennus noin 1 h 15 min. Cee oli aivan mahtava ❤ ❤ ❤ Hypättiin lopussa rataa 70 – 75 cm korkeudella. Harjoitus sopi Ceelle tosi hyvin. Ihana Cee ❤ ❤ ❤

sunnuntai 23.7. Maastossa X kanssa. Kaikkia askellajeja mutta myös TOSI vauhdikasta laukkaa. Ihan maasto, ihana ilma, reippaat hevoset, hyvä seura!! Cee oli hyvällä tuulella!

Kaiken kaikkiaan kesä- ja heinäkuu on menty aika rennolla asenteella. Ollaan tehty määrällisesti ehkä vähemmän, mutta vaadittu vähän enemmän laatua. Vasta viime viikolla (elokuussa) ollaan aloiteltu koulukisoja varten kouluohjelman treenit tauon jälkeen. Tosin täytyy sanoa, että vastalaukat olivatkin sitten ihan parhaat mitä ollaan tähän mennessä saatu aikaiseksi ❤

Itsenäisiä esteharjoituksia

5 Apr

Viime lauantain ohjatuista estetreeneistä innostuneina ollaan tällä viikolla tehty puomi-ristikko-kavaletti-harjoituksia jo kahtena päivänä! Ensimmäisenä päivänä fiilisteltiin mutta toisena päivänä oli jo erityisaihekin omissa treeneissä: istunnan ja myötäämisen eri muotojen harjoittelu.

Maanantaille tein viiden ravipuomin sarjan ja kaksi ristikkoa. Toiseen ristikkoon laitoin vielä vähän “pelotteita” eli ristikon alle oransseja tötteröitä ja sivuille nojaamaan estetolppia vasten muurilaatikot.

Maapuomit oli sijoitettu niin, että jos meni keskeltä, sai mentyä viisi ravipuomia  – jos meni puomit ulkoreunasta, sai kaksi laukkapuomia ja sisäreunasta kolme laukkapuomia. Näitä mentiin alkuun ravissa kumpaankin suuntaan. Cee oli oikein innokas jo heti puomeilla.

Toisena harjoituksena menin oikeanpuoleista ristikkoa ravissa muutaman kerran oikeaan kierrokseen ympyrän kaarella. Sekin meni aika mukavasti, ristikko oli ehkä noin 40 senttinen. Kolmantena harjoituksena oli mennä ravipuomit vasempaan, jonka jälkeen laukannosto ja oikeanpuoleinen ristikko perään laukassa. Eka toisto meni todella huonosti! Ajattelinkin että jaahas, ei olisikaan kannattanut lähteä tekemään itsenäistä harjoitusta. Mutta ONNEKSI seuraava toisto menikin jo hyvin.

Viimeisenä harjoituksena menin ensin yksittäisenä vasemmanpuoleisen erikoisvarustellun ristikon oikeasta kierroksesta. Se meni hyvin, joten menin pariin kertaan ristikot peräkkäin kahdeksikon muodossa. Vasemmanpuoleinen ristikko oli noin 50 senttinen. Tästä maanantain harjoituksesta jäi niin hyvä maku että tiistaillekin muodostui itsenäinen jumppatehtävä. Kuva tehtävästä alla.

Sininen este oli kavalettina koko ajan – korkeus oli noin 30 senttiä. Vihreä ristikko oli noin 40 senttinen ja alimpana kuvassa oleva vaaleanpuna-punainen oli pystynä noin 50 senttinen. Alkuun punaiset olivat ravipuomeina, välinä noin 130 senttiä, niitä mentiin molempiin suuntiin. Oikealta tuli lyhyt tie ja vasemmalta pitkä tie.

Ravipuomien jälkeen lisättiin tehtävään sininen kavaletti laukassa. Tätä molempiin suuntiin – ensin oikeaan koska silloin ravipuomeilta tuli pidempi tie kavaletille. Vasempaan suuntaan tulikin aika tiukka tie kavaletille, jopa vähän kiire nostaa laukka. Viimeisenä tulin radan eli sininen vasempaan, punainen vasempaan, vihreä vasempaan, sininen oikeaan, punainen oikeaan ja vielä sininen oikeaan.

Miten sitten harjoiteltiin eri istuntoja ja myötäyksiä… Ensimmäisenä kevyt istunta eli ns. kahden pisteen istunta. Istunnassa takapuoli on täysin irti satulasta ja paino jalustimilla. Tätä istuntaa käytetään esteellä ja esimerkiksi maastossa laukatessa. Alkuverkassa harjoittelin tätä ihan uralla ravatessa ja laukatessa. Eli takapuoli reilusti ylös satulasta. Tietysti kavaleteilla tätä harjoitusta tuli lisää. (Huom. Kuvituskuvat ovat vanhoista harjoituksista, niissä olen pyrkinyt vain poimimaan kuhunkin harjoiteltuun asiaan sopivan kuvan.)

[Kevyt istunta esteellä.]

Esteistuntaa eli ns. kolmen pisteen kevyttä istuntaa harjoittelin maapuomeilla kavalettien lisäksi. Tässä istunnassa takapuoli on hieman kevennettynä satulasta ja paino enemmän jalustimilla. Maapuomeilla harjoitellessani otin esteistunnan ensimmäisellä puomilla ja pyrin pitämään saman asennon puomien ajan.

[Esteistunta maapuomilla.]

Perusistuntaa voi käyttää esteiden välissä eli silloin “istutaan tiiviisti satulassa”. Tätä istuntaa Cee kaipaa erityisesti esteiden välissä, kun laukkaan haetaan lisää energiaa.

[Perusistunta lähestymisessä.]

Neljäntenä istuntana on ns. liikkeen takan oleva istunta. Liikkeen takana ollessaan ratsastaja nojaa taakse niin, ettei enää pysty myötäilemään hevosen liikkeitä niin joustavasti. Tätä istuntaa voi hyvä ratsastaja käyttää esim. vesihautaa lähestyttäessä. Tätä me ei harjoiteltu – valitettavasti istun silti välillä liikkeen takana tahattomasti. Eli harjoitellaan tästä pois pääsemistä!

Hypyissä myötääminen on itselläni tällä hetkellä se isoin opeteltava asia. Näistä kuvituskuvista ollaan edistytty ilokseni jo paljon. Ensimmäisenä automaattinen myötäys eli annetaan käden myödätä hevosen kaulan pituuden mukaan “automaattisesti”.

[Automaattimyötäys, Ceellä tämä tuotti viime kesänä puomien pudotuksia.]

Lyhyttä myötäystä käytetään kavaleteilla ja pienillä esteillä, myötäys on nimensä mukaan lyhyt eli kädet siirtyvät kaulaa myöden vain vähän. Tätä olen Ceellä käyttänyt eniten, jotta se ei valahda etupainoiseksi tai tee laakahyppyjä. Itsenäisissä treeneissä harjoittelin tätä ravipuomeilla.

[Lyhyt myötäys pikkupystyllä.]

Pitkää myötäystä käytetään pituusesteillä ja kädet siirtyvät kaulaa myöden aina kaulan puoliväliin asti ja pidemmällekin jos kyseessä on iso este. Pitkällä myötäyksellä annetaan hevosen kaulalle täydellinen vapaus venyä. Tätä harjoittelin ehdottomasti eniten tiistain treeneissä – ensin ravipuomeilla ja sen jälkeen kaikilla kavaleteilla ja esteillä.

[Pitkä myötäys, vaikka Cee ei venytäkään kaulaansa.]

Kokeilin myös “kaulalla makaamista”, sillä halusin saada sen tunteen missä kohtaa on oikea ylävartalon asento ja missä mennään jo yli. Tässä auttaa paljon jos saat kaverilta palautteen omasta asennostasi.

Treeneissä oli niin hauskaa ja ne meni niin hyvin että nyt voidaankin maastoilla pari päivää 😀

Ratamestariksi osa III, vika harjoittelu Ainossa

5 Mar

Niin se aika rientää, että tuli aika viimeiselle harjoittelupäivälle. Jippii! Aivan supernopeasti sainkin hoidettua tämän C-ratamestarin lisenssin anomismahdollisuuden, sillä kurssin kävin 6.-7.2. ja nyt 5.3. on jo kaikki harjoittelut tehtynä. Nyt on aikaa harjoitella ratojen piirtämistä seuran omiin kisoihin, jotka pidetään huhtikuun lopussa.

Harjoittelin kolmannen ratamestarin apulaisena tänään Ainossa. Kaikki ratamestarit olivat jonkin verran erilaisia toimintatavoiltaan, vaikkakin perusasiat tehtiin samalla tavalla (kuten merkkauspuomit). Eroja oli väritysten huomioinnissa, välien mittauksissa, esteiden paikkojen vaihtamisessa, vetosuuntien huomioimisessa, enimmäisaikojen säätämisessä jne.

Viimeisessä harjoittelussa en osallistunut ensimmäisen radan rakennukseen, koska se tehtiin edellisenä iltana. Olisi tullut ajeltua kolme tuntia autolla ja rakennettu rataa alle tunti, niin se ei tuntunut järkevältä idealta…

Lähes kaikissa luokissa oli pieniä poneja ja isoja poneja ja jopa pieniä poneja luokan lopussa. Kisan kulku oli siis pitkälti – arvasitte oikein – sarjavälien muuttamista. Pari esteen uudelleen rakentamista ja viimeistä luokkaa lukuunottamatta (jossa oli 3 osallistujaa) kaikkiin luokkiin pienten muutosten tekemistä.

Pimun Vilskeestä ehdin ottaa ihan yhden videonpätkänkin (totta kai suokista<3) – eli ehti siinä vähän esteratsastustakin katsella. Ratsukko sijoittui metrin luokassa tuplanollalla 🙂

Lounaallekin ehdin, tällä kertaa taisin syödä ihan vartin verran 😀 Mutta lounas oli kyllä sitäkin herkullisempi!

image

Harjoittelujen jälkeen otin vielä kaikilta ratamestareilta vertailuun ratapiirroksen 120 cm luokasta A.2.0-arvostelulla. Ratamestarilla 3 se ei ole täysin vertailukelpoinen muiden kanssa, koska kaksi ensimmäistä ovat 3-tason luokkia ja viimeinen on 2-tason luokka.

Ratamestari 1: 10 estettä, radan pituus 430 m, nopeus 350 m/min. Ykköseste poispäin vetosuunnasta, toinen sarja vetosuuntaan ja toinen poispäin, viimeinen este lähellä ja kohti ulosmenoa. Ei juurikaan mahdollisuuksia oikoa teitä.

Ratamestari 2: 9 estettä, radan pituus 430 m, nopeus 350 m/min. Ykköeste vetosuuntaan, sarja poispäin vetosuunnasta, viimeinen este kohti ulosmenoa. Pari mahdollisuutta oikoa teissä.

Ratamestari 3: 9 estettä, radan pituus 420 m, nopeus 350 m/min. Ykköseste vetosuuntaan, sarja poispäin vetosuunnasta, viimeinen este poispäin ulosmenosta. Ei juurikaan mahdollisuuksia oikoa teitä.

Eroja siis radoissa on! Oli hyvä käydä harjoittelijana kolmella näin erilaisella ratamestarilla. Näin sain itse paljon enemmän oppia. Tähän loppuun sopii tosi hyvin päivän viimeisen luokan (ja viimeisen harjoittelun ) voittajan kuva 😀

image

 

Ratamestariksi osa III, toka harjoittelu Riders Innissä

28 Feb

Toka harjoittelu alkoi itse asiassa jo perjantai-iltana kun suuntasin kohti Hyvinkäätä ja Riders Inniä. Lauantain ekan radan rakennus tehtiin nimittäin jo edellisenä iltana, mikä oli aika ihanaa. Lauantai-aamuna ei siis kello herättänyt kukonlaulun aikaan.

Riders Inn järjesti ensimmäiset kisansa viime vuoden keväällä. Olin itse asiassa niissä kisoissa estetuomariharjoittelijana mukana. Viime kesänä olin mukana myös Dressage Team Traversin järjestämissä kouluratsastuskisoissa mutta silloin lannankerääjän ylhäisessä roolissa 😉 Kisapaikka oli itselleni näin ollen tuttu, eikä paikkaa tarvinnut etsiskellä. Eikä olisi tarvinnut muutenkaan etsiä, teiden varsilla oli oikein hyvät kyltitykset perille asti.

Tätä harjoittelua varten olin jo saanut ostettua taittomitan, pitkä kelamittahan mulla on ollut jo varmaan vuoden hommattuna. Vasta kuudes kauppa toden sanoi eli taittomittoja saa Kärkkäiseltä, eipä juuri muualta. No ehkä jostain erikoiskaupasta mutta hintakin on varmasti sitten erilainen. Tai korjaan, Puuilossakin on myynnissä taittomittoja. Puisia, ohuita ja metrin mittaisia 😀

image

Radan rakentamisesta alkaa syntyä tämän kokoisisissa puitteissa jo käsitys. Ja vieraassa paikassa radan rakentamisesta, omat esteensähän kaikki muistavat. Kalustoluettelo olisi hyvä olla – tähän mennessä sitä ei ole missään paikassa ollut. Samoin sponsoriesteet olisi hyvä tietää etukäteen, jotta voi suunnitella niiden sijainnit.

Radan rakennus alkoi siis estevärityksen suunnittelulla. Montako puomia ja montako johdetta on mitäkin väriä ja millä raidoituksella. Saako niistä sarjan okserilla vai pelkkiä pystyjä. Uutena asiana tuli linjojen väritykset, jotka olisi kiva olla myös samansävyiset. Suunnittelun pohjana on aina täyteläisin luokka päivän aikana, tässä tapauksessa 130 cm luokka, jossa on eniten esteitä.

image

Kansliasta oli kerrottu perjantaina että kisaamaan on aamun luokkiin tulossa ratsastuskouluväkeä samalla ponilla/hevosella. Niinpä ratamestari teki päätöksen, ettei sarjaa laiteta ollenkaan helpoimpiin luokkiin. Muuten sarjaväliä olisi pitänyt siirtää koko ajan pidemmälle ja lyhyemmälle välille, jotta verkka-ajat saisi järjestettyä kaikille ratsastajille. Isot, värikkäät esteet  tuovat ihan riittävästi haastetta eikä siihen enää sarjaa tarvita.

Tässä kuva päivän ekasta radasta radan pinnasta katseltuna. Ykkönen on ihan kuvan vasemman reunan okseri, suoraan sisääntuloa kohti.

image

Lauantai-aamuna päästiin siis heti päivystämään radalle ja katsomaan miten homma sujuu. Hyvin sujui! Päivän aikana, luokkien väleissä, tehtiin muutoksia lähinnä täytteisiin ja estekorkeuksiin/-pituuksiin. Enimmäisaikaa ei muutettu kertaakaan. Viimeiseen luokkaan tuli yksi sarja lisää, joten sitä varten muutettiin yksi kahden yksittäisesteen linja sarjaksi ja yksittäisesteeksi.

Muuten luokat kuluivat enimmäkseen sarjaetäisyyksiä muuttaessa. Ihan pari-kolme esteen korjausta tehtiin ja ne oli tietenkin aina oksereita. Pari kertaa heppa stoppasi ja tönäisi esteen nurin ja yhden kerran hevonen tuli okserista läpi. Lähes kaikki satulasta suistumiset tapahtuivat esteiden välissä eli niiden takia ei tarvinnut esteitä korjailla. Kaikki paitsi yksi, jossa tyttö tipahti kiellon takia okserin sisälle, mutta hän tuli varo-varo-vasti sieltä pois, ohjat toisessa kädessä ja okseri pysyi täysin ehjänä 🙂

Välillä ehti syödä toimihenkilöille tarjottuja maistuvia välipaloja ja ruokia. Riders Innissä toimihenkilöistä pidetään todella hyvää huolta ja kiitoksia sai kuulla kilpailunjärjestäjiltä moneen kertaan. Ratahenkilökuntaa olikin tullut ihan toisilta talleilta asti ja ymmärrän kyllä. Onhan se kiva osallistua kun tunnelma on niin mukava.

image

Ratamestari oli suunnitellut radat erittäin hyvin (38 vuoden suunnittelukokemuksella, kuten myöhemmin kuulin). Vaikka niihin tehtiin muutoksia, ei esteiden paikkaa tarvinnut muutella. Tämä nopeutti päivän kulkua todella paljon. Samoin päivän pj-tuomari piti huolen nopeasta etenemisestä eikä odotellut pilliin vihellyksiä turhaan. Näiden ansiosta luokat nopeutuivat niin paljon, että tuomaristo teki kilpailun johdon kanssa yhteisen päätöksen aikaistaa aikataulua. Ratamestari oli avustamassa tässä kertoen kunkin radan muutoksiin kuluvan ajan.

Kaikki päivän loput kilpailijat saatiin soiteltua kiinni (tämän vuoksi ilmoihin tarvitaan puhelinnumerot!) ja heillekin kilpailuaikataulun aikaistaminen sopi oikein hyvin. Viimeinen luokka alkoi siis klo 20.35 kun alkuperäisen aikataulun mukaan se olisi alkanut klo 21.45. Tästä olisi vieläkin voitu kiristää aikataulua, mutta luokan alkamisajankohta oli sovitettu siihen, mihin kilpailijat ehtivät helposti tulla paikalle ja verrytellä hevosensa.

Päivän aikana starttasi 243 ratsukkoa. Kilpailujen tulokset ja ratapiirrokset löytyvät Equipestä. Huomaa, että eilisen aamun 1-tason luokat löytyvät Seurakisojen alta eivät yllä olevasta linkistä. Toinen kisapäivä starttaa tänään klo 10, joten ehdit vielä mennä paikan päälle nautiskelemaan kisafiiliksistä!

Kuvassa sunnuntai-aamun eka rata, joka rakennettiin vielä lauantain kisapäivän päätteeksi. Harjoittelusta tuli hyväksytty ja ratamestari oli tyytyväinen harjoitteluuni. Itsekin olin tyytyväinen, sillä en mokannut tällä kertaa kertaakaan 😀 Onnistumisia tuli mukavasti ja olin oikein tyytyväinen itsekin harjoittelupäivän antiin. Seuraava ja viimeinen harjoittelu olisi ensi lauantaina Ainossa, mikäli suunnitelmat pitävät paikkansa. Siitä sitten myöhemmin lisää!

image

Ratamestariksi osa III, eka harjoittelu Ainossa

19 Feb

Ratsastuskeskus Aino on melko uusi kilpailujärjestäjä, enkä ollut vielä ehtinyt käydä siellä kertaakaan seuraamassa kilpailuja. Kavereitani on siellä kuitenkin käynyt, joten heiltä olin kuullut paikasta vähän jotakin (kuten että maneesi on oikeasti lämmin :). Ainon osoitetta ei löydy ainakaan meidän Mitsun navigaattorista mutta löytyy kyllä google-mapsista. Lisäksi kilpailunjärjestäjä oli toimittanut Kipaan hyvät kartat! Hyvistä kartoista huolimatta ja ehkä vain reilusta neljästä tunnista yöunta johtuen pyörin kyllä vähän aikaa ennen kuin löysin perille lauantai-aamun lumipyryssä.

Ajo-ohje alueelle

Aluekartta

Radan rakennus alkoi aamulla klo 7, joten se tarkoitti itselleni herätystä klo 5 😮 Päivän aikana oli 5 luokkaa, joista kaksi oli lisäksi jaettu kahtia (nuoret hevoset omiksi luokikseen). Yhteensä ratsukoita oli ilmoittautunut 228 tälle ensimmäiselle päivälle eli aika mukava määrä. Kilpailujen tulokset ja ratapiirrokset löytyvät Equipestä. Ainossa on muuten sellainen erikoisuus, että radastaan voi saada FilmMe-videon hintaan 15 euroa. Hallissa on kaksi kameraa, joten kuvan laatu on erittäin hyvä – senkin vuoksi että halli on todella valoisa. Kannattaa kokeilla tätä mahdollisuutta, jos menet Ainoon kisaamaan etkä saa ketään kuvaamaan rataasi.

Ensimmäinen luokka oli 90 cm korkeudella ja rata saatiin valmiiksi tunnissa. Vähän yli kahdeksan oltiin siis valmiita radan puolesta aloittamaan ja tässä välissä ehdin vielä hörpätä kahvitkin. Kuvassa päivän eka rakennus ja kisaajat jo radalla!

ainoeka

Luokat sujuivatkin sitten aika lailla samalla kaavalla. Kun edellinen luokka alkoi loppua, sain ratamestarilta seuraavan luokan ratapiirroksen. Siitä katsottiin mitä minä muutan (useimmiten se oli sarja ja joitakin korkeuksia) ja loput hän oli jakanut muille muutettavaksi. Päätettiin samalla myös sarjaväli pikkuponeille/isoille poneille/hevosille. Kun luokka sitten alkoi, muutin sarjavälit aina ponien/hevosten välissä. Jos este meni rikki, rakensin sen uusiksi ja tein tarkistusmittaukset. Muuten aika meni pois ratsukoiden tieltä pysytellessä ja pudonneita puomeja nostellessa. Ja luokan alkaessa lähestyä päätöstä, sama alusta seuraavan luokan kanssa.

Kuvassa kilpailupäivän viimeinen rata kisaajineen 🙂

ainovika

Olin radalla koko kilpailujen keston ajan eli klo 9.00 – 21.20 pois lukien yhtä 10 minuutin lounastaukoa ja toista 10 minuutin vessa- ja kenkien vaihtotaukoa. Työt aloitettiin klo 7.00 ja sunnuntain rata saatiin valmiiksi noin klo 22.00 lauantai-iltana. Pitkä päivä tuli, mutta sain paljon mielenkiintoista uutta oppia. Pari mokaakin mahtui mukaan mutta mahtui myös onnistumisia. Harjoittelusta tuli hyväksytty merkintä ja ratamestari vaikutti työni tulokseen ihan tyytyväiseltä.

Seuraava harjoittelu on näillä näkymin helmikuun lopussa Riders Innissä. Sitä ennen on tiedossa rataharkat tulevana lauantaina meidän tallin yksäreille. Radan olenkin jo piirtänyt valmiiksi, taas yksi harjoitus lisää siis 🙂

Estetuomariharjoittelussa Nastolassa

2 May

Vapunpäivä valkeni itselläni estetuomariharjoittelun merkeissä. Auton nokka suuntasi kohti Nastolaa, ratsutalli Uusmattilaa. Navigaattorin  mukaan suunnistin perille ja loppumatkasta seurasin kilpailujärjestäjän kylttejä. Nastolan urheiluratsastajat olivat laittaneet hyvät opasteet ja heti pihaan päästyäni huomasin, että hevoskuljetuksille oli mukavat tilat. Vaan niin oli hyvät tilat ja puitteet muutenkin! Oli maneesia, käsihevosaluetta ja iso, hyvin hoidettu kenttä.

Olin saanut pj-tuomarilta ohjeet kiivetä kakkoskerrokseen, josta tuomarointi tapahtuisi. Seurasin kanttiini/kanslia -kylttejä ja olinkin jo perillä. Tuomaritorni sijaitsi samassa tilassa kanslian ja kanttiinin kanssa. Tässä näkymä tornista radalle.

image

NaUran kisoissa oli äänentoistolaitteet puheelle ja musiikille, mutta ei sähköistä “pilliä”. Äänimerkit annettiin siis puhaltamalla pilliin, mikrofoniin 🙂 Alkuun se oli aika mielenkiintoisen tuntuista, mutta siihen tottui todella nopeasti. Aika otettiin käsikelloilla, joten sekä uusi Casio että pilli pääsivät heti tositoimiin!

Näissä kisoissa tein sekä pillituomarin että estetuomarin hommia. Käsipöytäkirjanpitäjä ja Equipen käyttäjä olivat erikseen. Huomasin että harjoittelut eivät olleet menneet hukkaan, sillä pystyin tekemään pariin ratkaisua vaativaan asiaan nopeat päätökset. Tilanteethan tulevat eteen nopeasti, joten myös päätökset pitää tehdä nopeasti.

Kisoissa oli ensimmäistä kertaa käytössä uusi arvostelumenetelmä AM5.2. Siinä siis on osittain sama idea kuin AM5-arvostelussa ja osittain sama kuin 367:ssa (eli kilpailu kahdessa vaiheessa). Equipeä koskien oltiin saatu etukäteen ohje, että uusi arvostelu hoidettaisiin AM5-arvostelulla. Ensimmäinen luokka kokeiltiin näin ja eihän se toiminut lainkaan. Kyllä se on laitettava Equipeen kahden vaiheen kilpailuna, jotta tulokset voidaan hallita muutenkin kuin käsin.

Uudessa arvostelumenetelmässä on kyse siitä, että ratsukko suorittaa ensin perusradan (ja saapuun maaliin). Ratsukko ei poistu radalta (jos sai puhtaan perusradan), vaan 45 sekunnin kuluessa saa uuden lähtömerkin ja suorittaa uusintaradan heti perään. Pj-tuomarin kanssa arvioitiinkin että tämä arvostelu ei oikein toimi muissa kuin isompien kisojen kanssa (siis lähtöjä päivän aikana satoja ja luokkien vaativuus korkea). Mutta nythän on testattu sekin arvostelumenetelmä!

Erikoistilanteita tuli vain kolme: yksi crashays, yksi pudonnut ratsastaja kesken radan ja yksi pudonnut ratsastaja (maaliviivan jälkeen). Muutenkin tarjolla oli siistiä ratsastusta ja hevosia, jotka olivat sillä tasolla, jossa kilpailuun osallistuivatkin. Oli oikein kiva päivä ja toi lisää rutiinia. Ja ensimmäistä kertaa oli radalla muuri, joten pääsin kyselemään pj-tuomarilta muurinkin estevirheiden tuomaroinnista. Ja ehkä kivointa päivässä oli se, että nyt harjoittelut suoritettu ja pääsen hakemaan lisenssiä!

image