Tag Archives: kouluratsastus

Ceen kouluratsastus-varusteet

20 Aug

Varusteiden kakkososassa vuorossa kouluratsastusvermeet, mitä ja miksi käytetään. Uskallan väittää että näitä on vähemmän kuin estevarusteita oli (en tosin ole laskenut)!

Ihan ykkösasia on koulusatula. Ihan heti kun Ceen muoto alkoi olla siinä kuosissa (siis ruumiinmuoto) että minkäänlaista koulusatulaa siihen sai aseteltua, hommasin sellaisen. Koulusatulassa oma istunta muuttuu kertaheitolla ja apujen käyttö on mahdollista saada täsmällisemmäksi. Vuosi sitten hankin Prestige Roma -merkkisen koulusatulan, 17″ istuimella ja noin 34 leveänä. Heinäkuussa satulaan on vaihdettu aidot villat. Satulan etummainen vastinhihna kulkee satulan alta eikä siiven päältä. Tällä annetaan lisää tilaa lavalle ja satula onkin ihan irti etu-/alaosastaan hevosesta.

Jalustinhihnoina on Finn-Tackin 150 cm pitkät hihnat ja jalustimina Sprengerin Bow balancet. Nuo Bow balancet on erityisesti kouluratsastajien suosiossa ja ymmärrän kyllä miksi. Näillä jalkkareilla jalan jouston on mahdollista tulla oikeasta paikasta (nilkasta). Itselläni on ollut suuria vaikeuksia istua harjoitusravissa mutta heti nivelletyillä jalkkareilla se alkoi helpottaa. Ceen ravi on edelleen haastava istua silloin kun se oikeasti ravaa. Koulusatulan jalkkarit ovat mustat tai oikeammin antrasiitin väriset (estesatulassa teräksen väriset).

Suitset ovat Bagari-merkkiset ja kaksoisturparemmilliset. Näissäkin ratkaisevaa oli se, että löytyi riittävän isoa kokoa eli oikeasti x-full kokoiset suitset. Kun ensimmäisistä meni nahkaosa rikki niin ostin täysin samanlaiset tilalle. Suitset ovat pehmeät ja mukavat hevoselle. Aika usein tulee ratsastettua pelkällä yläturpiksella – muuten voisi ratsastaa ilman sitäkin, mutta sitä ei saa hyvin kokonaan pois, remmit jäisivät häiritsevästi roikkumaan suitsien yläosasta. Ohjat on tiheällä stopparivälillä olevat kapeat Globukset.

Kuolaimina on tällä hetkellä Sprengerin Dynamic RS aurigan -kuolaimet, siis samat kuin esteissäkin. Kokeilin hetken aikaa Sprengerin Novocontacteja (bridong-versio) mutta ne olivat Ceelle liian ohuet ja liian pienillä renkailla (ei tykännyt hevonen eikä ratsastaja). Sain kaverilta kokeiltavaksi Sprengerin KK Ultrat ja ne on nyt tilattu Ceelle seuraaviksi kuolaimiksi. Ne ovat kolmipalat, kooltaan 135 mm ja sensogan-materiaalista.

“Kakkoskuolaimina” käytössä on Beris Loose ring Comfort Soft -mallisena. Tätä kuolainta käytän aika usein silloin kun menen “vähillä varusteilla” eli ilman satulaa. Se on hyvä kuolain siitä, että siihen ei voi yhtään tukeutua vaan täytyy pitää omat kätensä todella keveinä. Kun ilman satulaa on tarkoitus kehittää omaa istuntaansa, niin siinä tulee samalla harjoiteltua itsenäistä istuntaa. Suitset ovat jotkut Ceen ihan ensimmäiset suitset, joista on poistettu turpahihnat kokonaan. Niskassa on Back on Trackin niskansuojus. Ohjat myös Globuksen.

“Kolmoskuolaimina” käytössä on kolmipala-baucherit, Gold Medal -merkkiset. Halusin kokeilla bauchereita Ceellä, mutta nivelmalli ei sovi Ceen matalaan suuhun, jossa on vielä paksu kieli täytteenä. Niinpä hommasin kolmipala-version kuolaimesta. Aika vähän sitä tulee käytettyä, sillä Cee helposti alkaa painua liian alas kuolaimen kanssa ja saattaa muuttua raskaaksi kädelle. Uusien kuolainsääntöjen mukaan tämäkin baucher-versio pitäisi olla sallittu (kaikki sallitut yksiniveliset muuttuivat sallituiksi myös kaksinivelisinä). Suitset on Ceen entiset kisasuitset, nykyisin olen käyttänyt kisoissakin Ceen perussuitsia. Myös näissä ohjat Globuksen.

Suojina käytetään aina vähintään hivutussuojia, niitä on parit Horzen cob-kokoiset ja yhdet Horse Comfortin cob/full-kokoiset (pieni full). Silloin kun oikein halutaan pynttäytyä, laitan jalkaan Back on Trackin ratsastussuojat. Cee pitää niiden tuntumasta, mutta niitä tulee enimmäkseen käytettyä talvisin (kylmällä kelillä). Jänteet ja nivelet lämpiävät nopeammin, mistä on hyötyä varsinkin kun ratsastajalle tulee nopsasti kylmä vain kävellessä niin pääsee työskentelemään nopeammin.

Satulahuopia on arkikäyttöön vain kaksi – toiveena on hankkia ainakin yksi lisää kunhan sopiva löytyy (ehkä kaksikin). Näistä ehdoton suosikki on Back on Trackin Limited edition -huopa ruskeana. Se on jämäkkää materiaalia, joka pitää muotonsa pesusta toiseen. Huopa näkyy ylemmissä ratsastuskuvissa. Hankintalistalla on sama huopa mustana.

Toinen huopa on Lemieux’n ProSport-sarjan Suede-huopa. Tämän hankin hyvältä näyttävän muotoilun ja kauniin värin vuoksi. Huopaa on nyt käytetty jo yhden pesunkin verran ja se tuntuu pitävän muotonsa sekä värinsä hyvin. Myin tämän huovan tieltä pari vanhaa ja jo kuluneempaa huopaa pois.

Kisahuopa on valkoinen Back on Trackin Limited edition. Tässäkin huovassa sisäpuoli on musta, joten se näyttää aina siistiltä. Tähän eivät myöskään karvat tartu ja likakin tuntuu lähtevän todella helposti pois. Se säilyy siis siistinä kisasta toiseen.

Satulavyö on nahkaa ja se on ns. tasapainottava malli eli hihnat liikkuvat erillisinä. Näin vyö antaa tilaa sille vastinhihnalle, joka enemmän ottaa kiinni. Satula pysyy hyvin paikoillaan ja antaa hevosen liikkeelle vapauden jota satula ei rajoita. Tasapainottava vyö ei myöskään “vahingossa” vaihda satulan painopistettä liian eteen tai taakse. Ceellä oli aikaisemmin ongelmana että satulasta tuli pikkuhiljaa etupainoisempi koko ajan ja lopulta se alkoi painaa lavalle. Tällä vyö estää sen, ettei satulavyön kiristäminen aiheuta satulassa muutoksia (oma istunta voi tietysti sen tehdä edelleen).

Vyön pituus on 80 senttiä, koska sitä ei ollut tarjolla Ceen oikeassa koossa (70 cm). Sinänsä pituus ei kyllä itseäni haittaa. Vyön päällä pidän aina pehmustetta, joka paitsi pehmentää niin myös auttaa erityisesti kura-aikana pitämään varusteet kunnossa. Heitän pehmusteen aina pesuun kun siltä tuntuu ja nahkainen vyö pysyy aina puhtaana. Tätä vyötä ei käsittääkseni enää saa Horzelta.

Tässäkin varustuksessa on Horzen Harleigh -lampaankarvaromaani käytössä (samanlainen kuin estesatulassa). Joskus tulee käytettyä täytepaloilla varustettua romaania, mutta harvemmin. Lisäksi olen hankkinut yhden geelitäytteisen romaanin, jota käytin erityisesti silloin kun yhdessä aiemmassa satulassa toppaukset olivat huonossa kunnossa. Tosin myin satulan aika nopeasti pois epäsopivana, joten tätä romaania on käytetty todella vähän.

Kesäkuukausien harjoitukset

10 Aug

Kesä- ja heinäkuussa harjoituksia on ollut haittaamassa useampikin asia. Laidunkausi on ollut kuumimmillaan, joten osa hevosista oli useamman viikon pois kuvioista (vähemmän valmentautujia = ei valmennuksia). Kesä on myös kisojen ja kaikkien muiden tapahtumien aikaa, joten ne syövät tehokkaasti lähes puolikkaita viikkoja pois kalenterista. Niinpä näiden parin kuukauden harjoitukset ovat olleet aika paljon oman viitseliäisyyden varassa – minkälaisia harjoituksia olen itse suunnitellut ja toteuttanut.

Tässä listausta mitä parina kuukautena ollaan tehty:
– itsenäisiä kouluratsastusharjoituksia 14 (osa näistä lyhyempiä kuin toiset ja osa ei-niin-vakavasti-otettavia-harjoituksia)
– kouluvalmennuksia 6
– itsenäisiä puomi-/esteharjoituksia 7
– estevalmennuksia 4
– humputtelua ilman satulaa tai muutoin vaan haahuilua 8
– maastossa 11
– vapaapäiviä 8
– vuokraaja 3

Kirjoitan Ceen omaan mustaan kirjaan joka päivältä mitä ollaan tehty, miten pitkä harjoitus on ollut plus vielä mitkä fiilikset on jääneet. Poimin tähän muutaman päivän selostukset ja harjoitusten kuvaukset.

maanantai 5.6. Cee oli niin pehmeän tuntuinen, että se tuntui melkein liian hyvältä ollakseen totta. Tuli jopa vähän tyhjä olo, kun se oli niin kevyt ja nöyrä. Toisaalta siis kaikki hyvin 🙂

maanantai 26.6. Vettä tuli kuin aisaa! Kenttä oli iso uima-allas, silti kaikki askellajit läpi ja n. tunnin ratsastus. HYVÄ ME!

perjantai 7.7. Kouluvalkku 30 min /yksilö. Cee oli aivan MAHTAVA! Kantoi itsensä hienosti ❤ ❤ ❤ Alkoi tehdä mieli lähteä kisoihin 🙂

tiistai 18.7. 1,5 tunnin kävelymaasto (lyhyt ravipätkä). Cee oli reipas – paljon autoja, peräkärryjä, postilaatikoita ja kiviä 🙂 ei haitannut mikään, vaikka mentiin ihan uutta reittiä.

lauantai 22.7. Estevalmennus noin 1 h 15 min. Cee oli aivan mahtava ❤ ❤ ❤ Hypättiin lopussa rataa 70 – 75 cm korkeudella. Harjoitus sopi Ceelle tosi hyvin. Ihana Cee ❤ ❤ ❤

sunnuntai 23.7. Maastossa X kanssa. Kaikkia askellajeja mutta myös TOSI vauhdikasta laukkaa. Ihan maasto, ihana ilma, reippaat hevoset, hyvä seura!! Cee oli hyvällä tuulella!

Kaiken kaikkiaan kesä- ja heinäkuu on menty aika rennolla asenteella. Ollaan tehty määrällisesti ehkä vähemmän, mutta vaadittu vähän enemmän laatua. Vasta viime viikolla (elokuussa) ollaan aloiteltu koulukisoja varten kouluohjelman treenit tauon jälkeen. Tosin täytyy sanoa, että vastalaukat olivatkin sitten ihan parhaat mitä ollaan tähän mennessä saatu aikaiseksi ❤

Pohkeen vaikutus laukkaan

22 Jul

Ratsastin torstaina itsenäisesti kentällä. Vasen pohje kaikui taas kuuroille korville. Työstin sitä kuitenkin sitkeästi uudelleen ja uudelleen ja lopussa vasen pohjekin alkoi mennä perille. Lähes tunnin ratsastuksesta 5 minuuttia tuntui hyvältä. Näissä ristiriitaisissa tunnelmissa lähdettiin viikottaiseen kouluvalmennukseen perjantaina.

Kerroin Emilialle tästä torstaisesta ongelmasta, joten lähdettiinkin heti alkuravien jälkeen työstämään sitä. Kierros siis vasempaan suuntaan ja tekemään väistöjä pois vasemmasta pohkeesta (oikealle), kevyessä ravissa. Väistettiin jopa takaosaa edelle, jotta saatiin takajalat oikeasti väistämään pohjetta.

Alkuravailua.

Alkuun Cee punkesi samalla tavalla pohjetta vasten kuin torstainakin. Lisättiin sitten väistön perään heti voltti, jossa taivutettiin liioitellen sisäpohkeen (vasemman) ympärille. Voltilla edelleen siirrettiin pohkeesta takajalkoja ulospäin ja etuosaa sisälle päin. Varmistuen siitä, että kaula ei taivu liikaa – tämähän on myös Ceen perisynti vasempaan suuntaan.

Ravailua vieläkin.

Ihan jo muutaman toiston jälkeen vasen pohje alkoikin löytyä ja pystyin vaikuttamaan pienillä avuilla. Tuli ihan superhyvä fiilis. Tästä tulikin oivallus (vai muistutus), että kun Ceellä puoliero on kuitenkin näin iso, niin sitä vasenta on vaan työstettävä eri tavalla kuin oikeata.

Takajalkaa alle.

Toistettiin sama homma oikeaan kierrokseen (väistö vasemmalle) joka vahvempana puolena meni heti alusta alkaen valtavan hienosti.

Väistöä vasemmalle.

Siirryttäessä laukkatyöskentelyyn se isoin oivallus vasta tulikin! Miten suuri merkitys olikaan sillä että oli heti alkuun käyttänyt aikaa vasemman puolen suoristamiseen/taivuttamiseen! Vasen laukka oli vain hiuksenhienosti huonompi kuin oikea (vaiko jopa parempi kuin oikea?!), vaikka aikaisemmin siinä on ollut aikamoinen ero.

Oikea laukka eli ns. vahvempi laukka.

Vasen laukka eli ns. heikompi laukka.

Sain Ceen heti hyvin pohkeen eteen ja eteenpäinpyrkimys oli todella hyvä. Pääsin siis työstämään laukan laatua ihan heti.

Mielestäni paras kuva valkusta.

Perisyntini ohjien lipsuminen pidemmiksi näyttäytyi myös valmennuksen aikana. On se kumma kuinka niitä ohjia ei saa pidettyä käsissä vaikka siitä sanotaan (ja monta kertaa)…

Pitkällä ohjalla tsumpailua.

Valmennus toi paljon ajateltavaa ja olin todella tyytyväinen. On ihanaa, että olemme Ceen kanssa saaneet valmentajan, joka jaksaa puurtaa meidän perusongelmien kanssa. Tämän valmentajan kanssa ollaan tähän mennessä päästy HeD-tasolta HeA-tasolle, hitaasti mutta varmasti. Jos olisin itse parempi ratsastaja, olisi Ceekin varmasti kehittynyt nopeammin. Nyt ollaan opeteltu asioita yhdessä, osin kantapäänkin kautta.

Loppuravailua.

Kaikki postauksen kuvat (c) Tilves photography.

Kouluvalmennus perjantaina

16 Jul

Onnen päivä koitti viime viikon keskiviikkona kun sain hakea satulat toppauksesta kotiin. Ensimmäisenä testiajoon lähti koulupenkki torstaina, koska perjantaina oli jo kouluvalmennus.

Ensimmäinen tuntuma topattuun satulaan oli kummallinen. En saanut aikaiseksi hyvää istuntaa mitenkään! Ceekin tuntui kummastelevan, eikä liikkunut mihinkään. Olin aivan epätoivoinen torstain ratsastuksen jälkeen – oliko satulasta tullutkin epäsopiva vaikka haettiin nimenomaan hevoselle parempaa istuvuutta toppauksella?

Perjantaina laittelin koulusatulaa Ceen selkään kun huomasin että jahas – jalustimet olivat väärin päin kiinni satulassa. Minullahan on kummassakin satulassa Sprengerin Bow balance -jalustimet, joissa on merkittynä kummalle puolelle jalustin kuuluu. No ne olivat ristissä. Innoissani olin torstaina laittanut ne väärin päin. Huonolle istuintuntumalle löytyi siis osasyy.

Kuvassa Bow balancet esteillä tositoimissa.

Aloin laittaa satulavyötä kiinni ja huomasin että kappas – etummainen vastinhihna olikin pujotettuna ns. standardihevosen mukaan eli tuli satulan alta siiven päälle. Ceellä etummainen vastinhihna kulkee aina kokonaan satulan alta, jotta siiven etuosa jää vapaaksi ja lapa pääsee liikkumaan paremmin. Huonolle liikkumiselle löytyi siis osasyy.

Viimeisen satulavyön kiristyksen tein myös vasemmalta puolelta enkä oikealta kuten torstaina. Aloin jo kiristää sitä oikealta kun tuli tunne että nyt satula kyllä vähän valahtaa siihen suuntaan. Löysäsinkin vyön takaisin ja kiristin vasemmalta puolelta ja satula tuntui pysyvän suorassa.

Lähdin kouluvalmennukseen paremmin mielin, sillä nyt uskoin että homma voisi toimia vähän paremmin kuin edellisenä päivänä, näillä pienillä muutoksilla. Valmentaja Emilia katsoi että satula makaa vähän alhaalla (vaikka siinä on karva välissä) mutta muuten näytti olevan ok. Satulan toppaushintaan kuuluu täyttötoppaus 1-3 kuukauden päästä, noin kuukaudessa toppaukset ovat laskeneet ja toppauksen voi tehdä aikaisintaan. Pitää seurailla miten satula alkaa asettua selkään kun sitä pääsee nyt käyttämään.

Laitoin videon tallentamaan valmennusta kentän laidalle (vähän huonoon kohtaan näemmä, koska olimme näkyvissä aika vähän aikaa :). Olin itse tyytyväinen videolta näkemääni. Oma istuntani oli aika hyvä ja Ceekin alkoi aueta mukavasti loppua kohden. Tästä on hyvä jatkaa harjoituksia!

Ps. Video loppuu vähän kesken valmennuksen, se kun kuvaa vain 29 minuuttia kerrallaan.

Ratsastuksen olympialajit yhdessä päivässä

18 Jun

Finnderbystä on jo vierähtänyt aikaa mutta tässä muutamia poimintoja kivasta päivästä Ypäjällä. Finnderby on siitä mukava tapahtuma, että yhden päivän aikana voi nähdä kaikki ratsastuksen olympialajit. Eikä ainoastaan nähdä, vaan esimerkiksi kenttäratsastuksen maastokokeella jopa päästä ihan tapahtumapaikalle, turvan mitan päähän.

Tuija Rosenqvist vedellä.
(Kaikki postauksen kuvat (c) Tilves photography.
Lisää kuvia löydät tilves.kuvat.fi -sivustolta.)

Lauantaipäivä starttasi meidän osaltamme kenttäkisojen maastokokeella. Päätimme jo alunperin mennä ns. pikkuvedelle, sillä siellä pääsimme tunnelmoimaan ihan vesiesteiden viereen ilman yleisöruuhkaa. Pikkuvesi oli aika alkuradasta, joten oli isommat mahdollisuudet että ratsukot pääsevät ylipäätään sinne asti – tämä kävikin sitten toteen, ennen isoa vettä jäi matkalle osa ja osan matka tyssäsi isolle vedelle.

Eirin Losvik vedellä.

Pikkuvesi oli yllättävän vaativa! Lähinnä ylöshyppy vedestä oli todella massiivinen Mannerheimin kenttäratsastuskilpailussa eli senioreiden SM-luokassa. Veden ensimmäiselle esteelle piti päästä hyvässä rytmissä ja riittävällä tempolla, jotta sai hyvän ylöshypyn vedestä. Tämä osoittautui monelle vaikeaksi – jos ensimmäinen este jäi “vajaaksi”.

Jännittävän maastokokeen jälkeen oli aika siirtyä lounaalle. Tänä vuonna Finnderbyyn sai ostaa itselleen “ringside-tablen” kuohuvine juomineen ja katselin että muutama oli sellaisen ottanutkin. Oma väkemme lounasti kutsuvieraslippujen turvin, mutta sen verran oli myöhempänä ajankohtana jo väljyyttä, että pääsimme ihastelemaan ratsastusta derbykentän reunalta. Kenttäratsastuksen palkintojenjaon tunnelma oli hieno! Kaikki katsomot kannustivat voittajaa ja sijoittuneita todella kuuluvasti – melkein tippa tuli linssiin itselläkin.

Johanna Soiluva, SM-kultamitalisti senioreissa.

Esteratsastuksesta katsoimme yhden luokan, joka hypättiin 140 cm korkeudella. Luokassa oli pitkä vesi, joka aiheutti aika monelle ratsukolle ongelmia. Osa ratsasti haudalle “hullua vauhtia”, osan vauhti kuoli jo matkalla (ehkä ratsastajan jännityksen vuoksi), mutta osa suoritti esteen yhtenä monista – ilman minkäänlaista yli- tai alisuorittamista. Nyt on pitkää vettä nähty aika monessa kilpailussa, joten todennäköisesti ensi vuonna tämä estetyyppi on jo useammalla paremmalla tolalla. Harjoitus tekee mestarin!

Tällä estekorkeudella oksereissakin alkaa olla pituutta – tässä yksi tyylinäyte. Kyllä siinä saa jo hevonen venyttää!

Päivän päätteeksi nautiskelimme vielä hetken ajan kouluratsastuksesta. Hienoja hevosia (ja ratsukoita) osallistui nuorten ratsastajien 1. SM-osakilpailuun!

Rosanna Melametsä – Hyops.

Ella Paloheimo – Wolle Wolkenstein.

Aivan mahtavan kiva päivä oli tänäkin vuonna Finnderbyssä! Kiitos Back on Track kutsumisesta vieraaksenne ❤

Ennakkotunnelmia Finnderbystä

6 Jun

Tänä vuonna lähdetään Finnderbyyn viettämään lauantaipäivää – kiitos Back on Track ❤ Cee jää laitumelle tammakaverinsa kanssa lepäilemään – uskon että se sopii hepalle enemmän kuin hyvin 🙂 Lauantaina tarjolla on alla lueteltuja luokkia (ajantasaiset lähtölistat ja aikataulut löytyvät equipestä finnderby-hakusanalla kilpailujen aikana).

Esteratsastus
8:30 Lk 9 130cm, arv. 367.1 (A1/A2), 7v Racing Trophy
9:20 Lk 10 120cm, arv. 367.1 (A1/A1), 6v Racing Trophy
10:30 Lk 11 110cm, arv. 367.1 (A1/A1), 5v Racing Trophy
14:00 Lk 12 Prix de LähiTapiola 140+140cm, arv. A.2.0+A.2.0, LähiTapiola Future Challenge
16:00 Lk 13 Prix de Nutrolin 130/140cm, arv. A.2.0 avoin kaikille
18:00 Lk 14 Prix de Jahti&Vahti 100cm, arv. AM5, Suomenhevosderby , Dog & Horse -kilpailu

[John Antell – Denzel. Finnderby-luokan voittaja vuosimallia 2016.]

Kouluratsastus
10:00-12:10 Lk 107a Prix de K-Maatalous Va B, FEI Kür Junioreille, Junioreiden SM, 2.osakilpailu
9:00-11:30 Lk 107b Prix de Saarioinen Va B, FEI Junioreiden esiohj., Junioreiden 2. SM-osakilpailusta karsiutuneille ratsukoille
13:00-14:30 Lk 108 Prix de Back on Track Va A, FEI Nuorten joukkueohj., Nuorten ratsastajien SM, 1.osakilpailu
15:30-17:40 Lk 109 Prix de Nutrolin FEI Grand Prix, Senioreiden SM, 1. osakilpailu
12:40-13:30 Lk 110 HeA, FEI Esiohjelma 5-vuotiaille, avoin 5v hevosille, katsastusluokka nuorten hevosten MM-kilpailuun
13:40-14:35 Lk 111 Va B, FEI Esiohjelma 6-vuotiaille hevosille, avoin 6v hevosille, katsastusluokka nuorten hevosten MM-kilpailuun

[Jaana Kivimäki – Bellilene. Pohjoismaiden mestaruuskulta pararatsastuksessa 2016.]

Kenttäratsastus
11:30-13:00 Lk 201 & 202 Prix de Subaru Kenttäratsastuskilpailun maastokoe

Reining
13:30-15:30 CRI3* – Wanha-maneesi

[Sanna Siltakorpi – Lucky Accord. Suomenmestarit kenttäratsastuksessa 2016.]

Näistä omaan päiväohjelmaan valikoituivat:
11:30-13:00 Lk 201 & 202 Prix de Subaru Kenttäratsastuskilpailun maastokoe
13:00-14:30 Lk 108 Prix de Back on Track Va A, FEI Nuorten joukkueohj., Nuorten ratsastajien SM, 1.osakilpailu
14:00 Lk 12 Prix de LähiTapiola 140+140cm, arv. A.2.0+A.2.0, LähiTapiola Future Challenge

Mielelläni olisin katsonut myös kello 18 alkavaksi ilmoitetun suomenhevosderbyn, mutta alkamisaika on aivan liian myöhäinen pidemmän matkan takaa tulevalle, varsinkin kun hevoset on vielä laitettava yöpuulle. Jos siis luokka ei aikaistu merkittävästi, jää se harmillisesti väliin 😦

Mitä muuta Finnderbyssä voi tehdä?

Viime vuonna supersuosion saanut maastoradan kävely saa jatkoa! EM-kisoihin tähtävää Elmo Jankari poikkeaa jälleen Finnderbyyn ja vetää yleisölle Manneriheimin kenttäkilpailun maastoradan kävelyn! Lähtö lauantaina klo 10 punaiselta huvimajalta derbykentän verkan vierestä!

Maastoradan kävely on varmasti suosituimpien ohjelmien joukossa. Ison suosion saanevat myös expo-alueen myyntikojut – Finnderbyssä on perinteisesti hyviä tarjouksia mm. hevosvarusteista.

Ruokaa ja juomaa alueelta myös saa, mutta kannattaa varautua jonottamaan suosituimpina ajankohtina. Toinen vaihtoehto on pakata eväsreppu mukaan ja istua nurmikolla auringonpaisteessa (lauantaille on luvattu hyvää keliä!) nautiskelemassa picnic-korin tarjoiluista.

Hyvää Finnderby-viikonloppua kaikille!

Ps. Kaikki postauksen kuvat (c) Tilves photography

Koulurata-videoita

28 May

Tänään viiletettiin maastossa niin että takana tuleva ratsukko maistoi suussaan vain hiekkaa ja näki silmissään kiviä ❤ Viikko onkin enimmäkseen kulunut maastoillen, mutta eilen oltiin taas “valkoisten aitojen” sisäpuolella, tosin tällä kertaa vain harkkakisoissa.

Ohjelmana oli A-merkin kouluohjelma, jota ehdin (viitsin) harjoitella Ceen kanssa ennen harkkakisoja tasan yhden kerran, perjantai-iltana. Siihen nähden, että olen radan viimeksi suorittanut toukokuussa 2016, se sujui aivan käsittämättömän hyvin. Cee on kyllä kehittynyt mielettömästi ja ylpeä voi olla siitä että ratsastajakin muisti radan.

Arvostelu oli lempeä, kuten harkkakisoissa tuppaa olemaankin, mutta arvioinnin tekijän kommentit osuivat kyllä nappiin! Tuloksella 65,560 % herui seniili-ryhmän voitto ❤

Ratavideo on tällä kertaa tuomarikommentein varustettu, joten arvioinneista ei sen enempää. Sen verran voin vaan todeta että Ceen eteenpäinpyrkimys katoaa kuin tuhka tuuleen kun päästään aitojen sisäpuolelle, olivat ne sitten oikeat aidat tai puomeista kasatut. Vai onko se oma eteenpäinpyrkimykseni mikä katoaa….?

Kun alkuun päästiin videomuokkauksessa, alla viikko sitten Suontakana kipaistun HeA:1 -ohjelman video tuomarikommentein. Parempilaatuinen video löytyy aikaisemmasta kisapäivä-postauksesta, mutta tässä puhelinlaatuisessa videossa on mukana tuomarikommentit. Kas kun siinäkin paperissa lukee eteenpäinpyrkimyksestä kommentteja. Hmm. Ajattelemisen aihetta. Tosin varmaan alkava viikkokin maastoillaan ja höntsäillään – palataan ruotuun vasta perjantain kouluvalkussa 😀