Tag Archives: kouluratsastus

Päivä HIHSissä

21 Oct

Päivä Helsinki International Horse Show’ssa oli aivan mielettömän ihana ❤ Olin ensimmäistä kertaa mukana median edustajana ja varustauduin ottamalla mukaan tabletin, johon kirjoittelin mietteitäni jo katsomossa istuessani. Se selkeästi auttoi – tosin nyt on tiedossa piiiiitkääää postaus. Jos et jaksa lukea näitä jorinoita, niin tässä päivä videon muodossa.

International Grand Prix Freestyle -kouluratsastusluokka

Hienoja hevosia, taitavia ratsastajia. Yksi ajatus kuitenkin iski mieleen suorituksia katsellessa. Kun hevonen on radalla pohkeen takana, niin se on vaikea tilanne. Vaikka kuinka yrität saada hevosen innostumaan ja polkemaan kunnolla, niin ei se vaan enää onnistu. Radalla innostaminen on jo myöhäistä. Esteratsastajat keskeyttävät ratojaan ihan jo turvallisuussyistä kun hevonen on pohkeen takana, mutta kouluratsastajat harvemmin keskeyttävät samasta syystä. On tietysti eri asia yrittää vaan polkea vauhtia poniin sileällä kuin lähestyttäessä puolitoistametristä estettä.

Tykkäisköhän Cee?

Spectator Judging -sovellus oli todella kiva lisä kouluratsastusluokkaan. Esitystä tulee katsottua ihan eri tavalla kun sitä arvioi samalla. Laskee vähennyksiä, arvioi liikkeitä ja ratsastajan vaikuttamista sekä taiteellisuutta, omaperäisyyttä ja mitä niitä arvostelukohtia nyt olikaan. Mielenkiintoista muuten että sovelluksen oletusarvosana on seiska eikä ns. turvakutonen. Siinä sitä olisi miettimistä myös ihan livetuomareille… Pitäisikö yleisin arvosana olla kuitenkin seiska mistä lähdetään sitten joko nostamaan tai tiputtamaan?

Yleisön 580 tuomaria arvosteli esimerkiksi Jeanna Högbergin 71,699 arvoiseksi suoritukseksi – viralliset tuomarit antoivat sille 73,125 ja itse annoin 75,000. Saman verran suunnilleen kun yleisö antoi vähemmän pisteitä kuin tuomarit, annoin minä enemmän. Mutta erot olivat sallituissa rajoissa, alle 5 prosenttia.

Dressage Mini Klinikka

Kansainvälisellä tuomarilla Peter Hollerilla oli 15 minuuttia aikaa kertoa kaiken tietämänsä kouluratsastuksesta. Demoratsastajina olivat Anna Kärkkäinen ja Elisabeth Ehrnroth.

Videolla näkyy klinikasta pari pätkää, tässä vähän Peterin kommentteja kummastakin hevosesta, aloitetaan Ettanista:
– Ettanin hevosen ravi on kiva ja elastinen
– Hevosen muoto on hyvä – ei liian alhaalla tai ylhäällä
– Lisätty ravi ei heti lähtenyt kunnolla eteen ja nenää pitäisi saada vähän eteenpäin
– Koottu laukka on hyvä, mutta saisi olla takaosalla enemmän
– Puolipiruetissa ei ollut tarpeeksi eteenpäinpyrkimystä
– Laukanvaihtosarjoissa hevonen voisi olla enemmän ylämäkeen ja saisi olla suorempi

Ettanin hevoselle ykköset olivat todella vaikeat – hevonen hermostui kun ei onnistunut, joten harjoitus piti jättää tältä osin kesken. Hevonen ei myöskään ollut niin valmis piaffen osalta kuin Annan – mutta Peterin loppukommenttina: tässä hevosessa näkyy korkea laatu.

Annan hevosen osalta ensimmäisenä arvioitiin koottu ravi.
– Hevosen pitäisi olla suorempi, vinoudella se pyrkii helpottamaan tehtävää
– Ravi jää liikaa paikoilleen ja kaula on liian lyhyt
– Lisätty ravi oli yllättävän hyvä – oletus oli että se ei ole niin hyvä, koska kootussa ravissa oli jonkin verran toivomisen varaa
– Anna valmisteli lisätyn ravin erittäin hyvin, ensin suoristi hevosen ja sitten vasta pyysi eteen

– Koottu laukka, siinä pitäisi olla enemmän pomppua
– Myös laukassa lisää ohjaspituutta, jotta kaula venyisi lisää

Puolipiruetti oli liian pieni ensimmäisellä kerralla, toisella kerralla Anna suoritti sen paremmin. Laukanvaihtosarjoissa hevosen pitäisi olla enemmän takaosallaan. Ykkösvaihdoissa ensimmäinen sarja meni rikki, mutta seuraavassa ratsukko sai jopa neljä perättäistä puhdasta laukanvaihtoa, mikä on tälle tasolle oikein hyvä. Piaffe oli valmiimpi Annan hevosella kuin Ettanin.

Land Rover Helsinki Grand Prix

Radankävely Anna-Julia Kontion kanssa, alku löytyy videolta. Tässä Juulin ajatus siitä miten rata tulisi suorittaa (videolla näkyy myös suorituksia, joten niistä voinee arvioida, että miten sen olisi itse ratsastanut).

– Ykköselle sisään oikeasta kierroksesta
– Esteiden 1-2 väli on 6 sujuvaa askelta
– Esteiden 3-4 väli on 6 normaalia askelta
– Este 5 tulee nopeasti ja heti sen perään on kolmoissarja, eli on oltava valmis ennen ja jälkeen vitosen HETI
– Esteiden 5-6 väli on 6 askelta. Oletetun kaarrelinjan yli (liian pitkä kaarre, “muka ottaa itselleen tilaa”) ei kannata mennä, koska rytmi esteelle katoaa
– Esteiden 7-8 väli on 6 sujuvaa askelta. Koska 8 on iso okseri niin ei kannata ottaa seiskalle pienempää askelta
– Este 9-10 väli on lyhyt 6 askelta. Este 9 on kaksoissarja. Mahdollisuus olisi viiteenkin, mutta koska valkoinen pysty on heti seuraava, ei kannata tulla liian isolla laukalla.
– Esteiden 11-12 väli on 7 askelta
– Esteet 3, 7 ja 11 ovat radan suurimmat esteet
– 69 sekuntia on maksimiaika perusradalla, erillinen uusinta

Maksimiaika ei näyttänyt aiheuttavan ongelmia radalla, mutta muuten rata oli kyllä rakennettu haastavaksi. “Suosituimmat” esteet pudotuksille olivat nelonen (okseri), kolmoissarja (kutonen), seiskapysty kaarteesta, kymppi (iso okseri ennen tiukkaa kaarretta) ja 11 (Taittinger-pysty tiukan kaarteen jälkeen).

Taittinger-pystylle tultiinkin haastavalla kaarella ison okserin jälkeen. Hevoset tekivät okserille (10 este) isoja hyppyjä, joten ainoastaan ne ratsukot jotka tulivat sitä seuraavalle pystylle linjan, jossa lähes nuoltiin reunaa, selviytyivät seuraavasta esteestä virheittä.

Nelosesteen (okserin) pudottaneiden tie kolmoselta neloselle ei ehkä ollut ihan optimaalinen, vaan aika moni näytti “oikaisevan” kaarta ja hevoset jäivät sen vuoksi vähän mataliksi edestä. Osalla jäi jopa ulkolapa pullottamaan, joten hevonen hyppäsi vähän kroppa vinossa. Näitä asioitahan opetellaan ihan 60 sentinkin radoilla, joten ei ne perusasiat siitä mihinkään katoa, vaikka estekorkeus nousee metrillä!

Juulia Jyläs teki hienon ja puhtaan suorituksen perusradalla, ollen ainoa uusintaan päässyt suomalainen. Uusintaanhan on tavoitteena saada noin kolmasosa lähtijämäärästä. Tässä luokassa oli 44 ratsukkoa ja uusintaan heistä päätyi 12 eli 27%. Tavoitteeseen siis päästiin ja perusrata oli haastavuudestaan huolimatta juuri oikean tasoinen.

Uusinnassa nähtiin tiukkoja teitä, mutta vain harva jätti pois askeleita. Uusinnan kolmoseste (Longines-okseri) osoittautui vaativimmaksi ja siinä nähtiin useimmat pudotukset. Voittoon ylsi Steve Guerdat – Alamo.

Ja loppuun pakollinen HIHS-kaverikuva – tässä me ollaan. Aikuisratsastaja ja Ruuhkavuosiratsastaja.

Jos vaan mahdollista on – ensi vuonna varaan HIHSiin kaikki neljä päivää ❤ Oli ihanaa ❤

Advertisements

Ihan kiva

7 Oct

Eilisessä kouluvalkussa Cee oli “ihan kiva”. Se näytti ulospäin hyvältä – muoto oli hyvä ja tasainen, se mennä porskutti eteenpäin nätin näköisenä suklaasilmänä. Mutta. Se ei tuntunut niin hyvältä kuin olisin toivonut.

Cee oli torstaina ollut jäykkä ja haluton taipumaan. Niinpä se oli asia, johon valmennuksessa paneuduttiin heti alusta alkaen. Tehtiin töitä keskiympyrällä ja välillä pienemmillä ympyröillä. Tehtiin ravissa avotaivutuksia ja voltteja. Tehtiin kulmat huolella ja niin että niissä piti taipua.

Vähitellen Cee alkoi tuntui taipuisammalta, mikä oli tietysti kiva juttu. Mutta se tuntui edelleen epämääräisen ei-kivalta. Se ikään kuin ravasi “suorin jaloin”. Ceen askel on yleensä aika keinuva ja joustava jo heti alusta lähtien. Nyt tuntui että se meni etujalat pökkelöinä eteenpäin. Emppu sanoikin valmennuksen lopussa että sen lavat eivät liikkuneet niin hyvin kuin ovat viime aikoina liikkuneet. Siitä se tunne selkäänkin sitten tietysti johtui.

Laukassa Cee oli kyllä muuten kiva, mutta painoi jonkin verran kädelle. Uskallan sanoa että suomenhevokseksi vähän 😀 mutta Ceen kohdalla se oli enemmän kuin normaalisti. Se kyllä kantoi itsensä kivasti kun katsoin videota, mutta ehkä sitten jäin itsekin taas vanhaan tapaani kannattelemaan sitä. Pitelin jalalla ja kannoin kädellä. Argh.

Vastalaukat sen sijaan olivat upeat. Onneksi saatiin ne videolle. Ne eivät olleet niin hienot kuin viimeksi, mutta aika liki yhtä hyvät. Kaiken kaikkiaan Cee oli “ihan kiva” oikein kiva – se on kehittynyt huimasti. Jotta saa perspektiiviä asioihin, pitää katsoa vanhoja videoita, joissa se on etupainoinen, liikkuu pitkässä muodossa, niska ei ole ylin kohta, se ei kanna itseään, sen takajalat jäävät kauas taakse….

Cee oli ihana ❤

Tässä video valkusta. Kiitos Oili-murulle, että jaksoit kuvata ❤ Videota on noin 20 minuuttia, mutta se on kuvattu puhelimella ja pimeässä – ei siis ole kovin korkealaatuinen mutta mutterista saa kuitenkin HD-tasoiseksi. Yksilövalmennus kestää 30 minuuttia, joten lähes kaikki harjoitukset on videolla nähtävissä.

Kouluvalmennus (video)

28 Aug

Perjantaina oli jälleen kouluvalmennus normaaliin tapaan. Torstaisen hyppysession jälkimainingeissa mietin, että kuinkahan Cee jaksaa ponnistaa koko 45-minuuttisen valmennuksen. Jaksoi se ihan ok, tosin vasen laukka oli jo aika väsyneen oloinen eikä ponnistus ollut niin ilmava kuin oikeassa.

Vasenta laukkaa ihan lopussa.

Kaveri otti lyhyet pätkät videota ihan valmennuksen lopusta. Niinpä niistä meidän highlighteista ei nyt ole todistusaineistoa… Kaikki huonolaatuiset kuvat on myös kuvankaappauksia, joten pahoittelen silmävammoja 😀

Cee oli aika kiva heti valmennuksen alusta alkaen. Se pyöristyi mukavasti ja alkoi taipuakin hyvin. Uudet kuolaimet oli ekaa kertaa suussa, joten Ceen reaktio myös niihin vähän jännitti. Kuolainkin tuntui toimivan hyvin, joten ihan hyvältä ostokselta se vaikuttaa.

Alkuun työskenneltiin kevyessä ravissa pääty-ympyrällä ja haettiin pyöreyttä sekä taipuisuutta kumpaankin kylkeen. Jatkettiin vielä työntämällä sisätakajalkaa hevosen alle niin, että lavan annettiin jopa vähän luistaa ulospäin. Pääasia oli että sisätakajalka astuu alle – vähän väistättäen hevosta ulospäin ja haluten että lapa liikkuu isosti. Tämäkin edelleen kevyessä ravissa. Cee tuntui aika kivalta tässä ja kevyeltä kädelle.

Ravailua.

Harjoitusravissa jatkettiin vielä samaa eli pyrittiin jumppaamaan Cee mahdollisimman taipuisaksi kyljistään. Itselläni harjoitusravissa tulee esille helmasyntini eli ohjan lipsuminen pidemmäksi. Mutta nykyään olen itse alkanut jo huomata milloin ohja on liian pitkä ja ehdin jopa joskus ottaa lyhyempää ohjaa ennen kuin valmentaja huomauttaa siitä.

Laukkatyöskentely jatkoi vakioteemaa eli saada Cee kantamaan itsensä, mutta niin että laukassa on pomppua, energiaa. Emppu sanoo usein, että Ceessä on kuin kaksi hevosta – se ihan kiva ja sitten se todella hieno. Luonnollisesti tähän todella hienoon pyritään, mutta (ihan aina) ei edes joka kerta siihen päästä.

Vielä vähän laukkaa.

Loppuun tehtiin vielä koko uralla avoja pitkillä sivuilla, kulmat erityisen hyvin ratsastaen ja lyhyelle sivulle aina suoristaen, sekä laukassa että ravissa. Kulmissa Ceetä pitää vähän auttaa, jottei se valahda etupainoiseksi. Ulko-ohja on siis todella tärkeä apu tukemassa, samalla kun istunta pyytää Ceetä nostamaan etuosaansa. Ihan kohtuullisesti olen tämän oppinut, mutta eihän sitä aina muista (eikä ehdi 😀 ).

Muutaman kerran tultiin ravissa vielä keskihalkaisijalle, jossa Cee alkuun kiemurteli vähän. Tultiin niin monta kertaa, että hevonen ravasi suoraa linjaa. Helpoiten tämä onnistuu Ceellä kun antaa sen tulla vähän vauhdikkaammin – voima ei ihan riitä vielä kaarroksen jälkeen tulla linjan alkua suoraan jos kovin “koottuna” tullaan.

Loppuraveja.

Loppuraveissa Ceen askel tuntui aivan ihanalta ❤ Joustavalta ja keinuvalta ❤

Valmentajan ohjeena oli olla tarkkana laukan kanssa. Helposti se jää ponnettomaksi (minkä näkee videoltakin, se on kaukana meidän hyvästä laukasta). Toki tässä hevonen oli jo väsähtänyt, joten seli-seli, sekin vaikutti. Cee on kuitenkin niin raskasrakenteinen, että se joutuu laukkansa eteen tekemään paljon töitä.

Ja tässä se erittäin lyhyt videokin.

Ceen kouluratsastus-varusteet

20 Aug

Varusteiden kakkososassa vuorossa kouluratsastusvermeet, mitä ja miksi käytetään. Uskallan väittää että näitä on vähemmän kuin estevarusteita oli (en tosin ole laskenut)!

Ihan ykkösasia on koulusatula. Ihan heti kun Ceen muoto alkoi olla siinä kuosissa (siis ruumiinmuoto) että minkäänlaista koulusatulaa siihen sai aseteltua, hommasin sellaisen. Koulusatulassa oma istunta muuttuu kertaheitolla ja apujen käyttö on mahdollista saada täsmällisemmäksi. Vuosi sitten hankin Prestige Roma -merkkisen koulusatulan, 17″ istuimella ja noin 34 leveänä. Heinäkuussa satulaan on vaihdettu aidot villat. Satulan etummainen vastinhihna kulkee satulan alta eikä siiven päältä. Tällä annetaan lisää tilaa lavalle ja satula onkin ihan irti etu-/alaosastaan hevosesta.

Jalustinhihnoina on Finn-Tackin 150 cm pitkät hihnat ja jalustimina Sprengerin Bow balancet. Nuo Bow balancet on erityisesti kouluratsastajien suosiossa ja ymmärrän kyllä miksi. Näillä jalkkareilla jalan jouston on mahdollista tulla oikeasta paikasta (nilkasta). Itselläni on ollut suuria vaikeuksia istua harjoitusravissa mutta heti nivelletyillä jalkkareilla se alkoi helpottaa. Ceen ravi on edelleen haastava istua silloin kun se oikeasti ravaa. Koulusatulan jalkkarit ovat mustat tai oikeammin antrasiitin väriset (estesatulassa teräksen väriset).

Suitset ovat Bagari-merkkiset ja kaksoisturparemmilliset. Näissäkin ratkaisevaa oli se, että löytyi riittävän isoa kokoa eli oikeasti x-full kokoiset suitset. Kun ensimmäisistä meni nahkaosa rikki niin ostin täysin samanlaiset tilalle. Suitset ovat pehmeät ja mukavat hevoselle. Aika usein tulee ratsastettua pelkällä yläturpiksella – muuten voisi ratsastaa ilman sitäkin, mutta sitä ei saa hyvin kokonaan pois, remmit jäisivät häiritsevästi roikkumaan suitsien yläosasta. Ohjat on tiheällä stopparivälillä olevat kapeat Globukset.

Kuolaimina on tällä hetkellä Sprengerin Dynamic RS aurigan -kuolaimet, siis samat kuin esteissäkin. Kokeilin hetken aikaa Sprengerin Novocontacteja (bridong-versio) mutta ne olivat Ceelle liian ohuet ja liian pienillä renkailla (ei tykännyt hevonen eikä ratsastaja). Sain kaverilta kokeiltavaksi Sprengerin KK Ultrat ja ne on nyt tilattu Ceelle seuraaviksi kuolaimiksi. Ne ovat kolmipalat, kooltaan 135 mm ja sensogan-materiaalista.

“Kakkoskuolaimina” käytössä on Beris Loose ring Comfort Soft -mallisena. Tätä kuolainta käytän aika usein silloin kun menen “vähillä varusteilla” eli ilman satulaa. Se on hyvä kuolain siitä, että siihen ei voi yhtään tukeutua vaan täytyy pitää omat kätensä todella keveinä. Kun ilman satulaa on tarkoitus kehittää omaa istuntaansa, niin siinä tulee samalla harjoiteltua itsenäistä istuntaa. Suitset ovat jotkut Ceen ihan ensimmäiset suitset, joista on poistettu turpahihnat kokonaan. Niskassa on Back on Trackin niskansuojus. Ohjat myös Globuksen.

“Kolmoskuolaimina” käytössä on kolmipala-baucherit, Gold Medal -merkkiset. Halusin kokeilla bauchereita Ceellä, mutta nivelmalli ei sovi Ceen matalaan suuhun, jossa on vielä paksu kieli täytteenä. Niinpä hommasin kolmipala-version kuolaimesta. Aika vähän sitä tulee käytettyä, sillä Cee helposti alkaa painua liian alas kuolaimen kanssa ja saattaa muuttua raskaaksi kädelle. Uusien kuolainsääntöjen mukaan tämäkin baucher-versio pitäisi olla sallittu (kaikki sallitut yksiniveliset muuttuivat sallituiksi myös kaksinivelisinä). Suitset on Ceen entiset kisasuitset, nykyisin olen käyttänyt kisoissakin Ceen perussuitsia. Myös näissä ohjat Globuksen.

Suojina käytetään aina vähintään hivutussuojia, niitä on parit Horzen cob-kokoiset ja yhdet Horse Comfortin cob/full-kokoiset (pieni full). Silloin kun oikein halutaan pynttäytyä, laitan jalkaan Back on Trackin ratsastussuojat. Cee pitää niiden tuntumasta, mutta niitä tulee enimmäkseen käytettyä talvisin (kylmällä kelillä). Jänteet ja nivelet lämpiävät nopeammin, mistä on hyötyä varsinkin kun ratsastajalle tulee nopsasti kylmä vain kävellessä niin pääsee työskentelemään nopeammin.

Satulahuopia on arkikäyttöön vain kaksi – toiveena on hankkia ainakin yksi lisää kunhan sopiva löytyy (ehkä kaksikin). Näistä ehdoton suosikki on Back on Trackin Limited edition -huopa ruskeana. Se on jämäkkää materiaalia, joka pitää muotonsa pesusta toiseen. Huopa näkyy ylemmissä ratsastuskuvissa. Hankintalistalla on sama huopa mustana.

Toinen huopa on Lemieux’n ProSport-sarjan Suede-huopa. Tämän hankin hyvältä näyttävän muotoilun ja kauniin värin vuoksi. Huopaa on nyt käytetty jo yhden pesunkin verran ja se tuntuu pitävän muotonsa sekä värinsä hyvin. Myin tämän huovan tieltä pari vanhaa ja jo kuluneempaa huopaa pois.

Kisahuopa on valkoinen Back on Trackin Limited edition. Tässäkin huovassa sisäpuoli on musta, joten se näyttää aina siistiltä. Tähän eivät myöskään karvat tartu ja likakin tuntuu lähtevän todella helposti pois. Se säilyy siis siistinä kisasta toiseen.

Satulavyö on nahkaa ja se on ns. tasapainottava malli eli hihnat liikkuvat erillisinä. Näin vyö antaa tilaa sille vastinhihnalle, joka enemmän ottaa kiinni. Satula pysyy hyvin paikoillaan ja antaa hevosen liikkeelle vapauden jota satula ei rajoita. Tasapainottava vyö ei myöskään “vahingossa” vaihda satulan painopistettä liian eteen tai taakse. Ceellä oli aikaisemmin ongelmana että satulasta tuli pikkuhiljaa etupainoisempi koko ajan ja lopulta se alkoi painaa lavalle. Tällä vyö estää sen, ettei satulavyön kiristäminen aiheuta satulassa muutoksia (oma istunta voi tietysti sen tehdä edelleen).

Vyön pituus on 80 senttiä, koska sitä ei ollut tarjolla Ceen oikeassa koossa (70 cm). Sinänsä pituus ei kyllä itseäni haittaa. Vyön päällä pidän aina pehmustetta, joka paitsi pehmentää niin myös auttaa erityisesti kura-aikana pitämään varusteet kunnossa. Heitän pehmusteen aina pesuun kun siltä tuntuu ja nahkainen vyö pysyy aina puhtaana. Tätä vyötä ei käsittääkseni enää saa Horzelta.

Tässäkin varustuksessa on Horzen Harleigh -lampaankarvaromaani käytössä (samanlainen kuin estesatulassa). Joskus tulee käytettyä täytepaloilla varustettua romaania, mutta harvemmin. Lisäksi olen hankkinut yhden geelitäytteisen romaanin, jota käytin erityisesti silloin kun yhdessä aiemmassa satulassa toppaukset olivat huonossa kunnossa. Tosin myin satulan aika nopeasti pois epäsopivana, joten tätä romaania on käytetty todella vähän.

Kesäkuukausien harjoitukset

10 Aug

Kesä- ja heinäkuussa harjoituksia on ollut haittaamassa useampikin asia. Laidunkausi on ollut kuumimmillaan, joten osa hevosista oli useamman viikon pois kuvioista (vähemmän valmentautujia = ei valmennuksia). Kesä on myös kisojen ja kaikkien muiden tapahtumien aikaa, joten ne syövät tehokkaasti lähes puolikkaita viikkoja pois kalenterista. Niinpä näiden parin kuukauden harjoitukset ovat olleet aika paljon oman viitseliäisyyden varassa – minkälaisia harjoituksia olen itse suunnitellut ja toteuttanut.

Tässä listausta mitä parina kuukautena ollaan tehty:
– itsenäisiä kouluratsastusharjoituksia 14 (osa näistä lyhyempiä kuin toiset ja osa ei-niin-vakavasti-otettavia-harjoituksia)
– kouluvalmennuksia 6
– itsenäisiä puomi-/esteharjoituksia 7
– estevalmennuksia 4
– humputtelua ilman satulaa tai muutoin vaan haahuilua 8
– maastossa 11
– vapaapäiviä 8
– vuokraaja 3

Kirjoitan Ceen omaan mustaan kirjaan joka päivältä mitä ollaan tehty, miten pitkä harjoitus on ollut plus vielä mitkä fiilikset on jääneet. Poimin tähän muutaman päivän selostukset ja harjoitusten kuvaukset.

maanantai 5.6. Cee oli niin pehmeän tuntuinen, että se tuntui melkein liian hyvältä ollakseen totta. Tuli jopa vähän tyhjä olo, kun se oli niin kevyt ja nöyrä. Toisaalta siis kaikki hyvin 🙂

maanantai 26.6. Vettä tuli kuin aisaa! Kenttä oli iso uima-allas, silti kaikki askellajit läpi ja n. tunnin ratsastus. HYVÄ ME!

perjantai 7.7. Kouluvalkku 30 min /yksilö. Cee oli aivan MAHTAVA! Kantoi itsensä hienosti ❤ ❤ ❤ Alkoi tehdä mieli lähteä kisoihin 🙂

tiistai 18.7. 1,5 tunnin kävelymaasto (lyhyt ravipätkä). Cee oli reipas – paljon autoja, peräkärryjä, postilaatikoita ja kiviä 🙂 ei haitannut mikään, vaikka mentiin ihan uutta reittiä.

lauantai 22.7. Estevalmennus noin 1 h 15 min. Cee oli aivan mahtava ❤ ❤ ❤ Hypättiin lopussa rataa 70 – 75 cm korkeudella. Harjoitus sopi Ceelle tosi hyvin. Ihana Cee ❤ ❤ ❤

sunnuntai 23.7. Maastossa X kanssa. Kaikkia askellajeja mutta myös TOSI vauhdikasta laukkaa. Ihan maasto, ihana ilma, reippaat hevoset, hyvä seura!! Cee oli hyvällä tuulella!

Kaiken kaikkiaan kesä- ja heinäkuu on menty aika rennolla asenteella. Ollaan tehty määrällisesti ehkä vähemmän, mutta vaadittu vähän enemmän laatua. Vasta viime viikolla (elokuussa) ollaan aloiteltu koulukisoja varten kouluohjelman treenit tauon jälkeen. Tosin täytyy sanoa, että vastalaukat olivatkin sitten ihan parhaat mitä ollaan tähän mennessä saatu aikaiseksi ❤

Pohkeen vaikutus laukkaan

22 Jul

Ratsastin torstaina itsenäisesti kentällä. Vasen pohje kaikui taas kuuroille korville. Työstin sitä kuitenkin sitkeästi uudelleen ja uudelleen ja lopussa vasen pohjekin alkoi mennä perille. Lähes tunnin ratsastuksesta 5 minuuttia tuntui hyvältä. Näissä ristiriitaisissa tunnelmissa lähdettiin viikottaiseen kouluvalmennukseen perjantaina.

Kerroin Emilialle tästä torstaisesta ongelmasta, joten lähdettiinkin heti alkuravien jälkeen työstämään sitä. Kierros siis vasempaan suuntaan ja tekemään väistöjä pois vasemmasta pohkeesta (oikealle), kevyessä ravissa. Väistettiin jopa takaosaa edelle, jotta saatiin takajalat oikeasti väistämään pohjetta.

Alkuravailua.

Alkuun Cee punkesi samalla tavalla pohjetta vasten kuin torstainakin. Lisättiin sitten väistön perään heti voltti, jossa taivutettiin liioitellen sisäpohkeen (vasemman) ympärille. Voltilla edelleen siirrettiin pohkeesta takajalkoja ulospäin ja etuosaa sisälle päin. Varmistuen siitä, että kaula ei taivu liikaa – tämähän on myös Ceen perisynti vasempaan suuntaan.

Ravailua vieläkin.

Ihan jo muutaman toiston jälkeen vasen pohje alkoikin löytyä ja pystyin vaikuttamaan pienillä avuilla. Tuli ihan superhyvä fiilis. Tästä tulikin oivallus (vai muistutus), että kun Ceellä puoliero on kuitenkin näin iso, niin sitä vasenta on vaan työstettävä eri tavalla kuin oikeata.

Takajalkaa alle.

Toistettiin sama homma oikeaan kierrokseen (väistö vasemmalle) joka vahvempana puolena meni heti alusta alkaen valtavan hienosti.

Väistöä vasemmalle.

Siirryttäessä laukkatyöskentelyyn se isoin oivallus vasta tulikin! Miten suuri merkitys olikaan sillä että oli heti alkuun käyttänyt aikaa vasemman puolen suoristamiseen/taivuttamiseen! Vasen laukka oli vain hiuksenhienosti huonompi kuin oikea (vaiko jopa parempi kuin oikea?!), vaikka aikaisemmin siinä on ollut aikamoinen ero.

Oikea laukka eli ns. vahvempi laukka.

Vasen laukka eli ns. heikompi laukka.

Sain Ceen heti hyvin pohkeen eteen ja eteenpäinpyrkimys oli todella hyvä. Pääsin siis työstämään laukan laatua ihan heti.

Mielestäni paras kuva valkusta.

Perisyntini ohjien lipsuminen pidemmiksi näyttäytyi myös valmennuksen aikana. On se kumma kuinka niitä ohjia ei saa pidettyä käsissä vaikka siitä sanotaan (ja monta kertaa)…

Pitkällä ohjalla tsumpailua.

Valmennus toi paljon ajateltavaa ja olin todella tyytyväinen. On ihanaa, että olemme Ceen kanssa saaneet valmentajan, joka jaksaa puurtaa meidän perusongelmien kanssa. Tämän valmentajan kanssa ollaan tähän mennessä päästy HeD-tasolta HeA-tasolle, hitaasti mutta varmasti. Jos olisin itse parempi ratsastaja, olisi Ceekin varmasti kehittynyt nopeammin. Nyt ollaan opeteltu asioita yhdessä, osin kantapäänkin kautta.

Loppuravailua.

Kaikki postauksen kuvat (c) Tilves photography.

Kouluvalmennus perjantaina

16 Jul

Onnen päivä koitti viime viikon keskiviikkona kun sain hakea satulat toppauksesta kotiin. Ensimmäisenä testiajoon lähti koulupenkki torstaina, koska perjantaina oli jo kouluvalmennus.

Ensimmäinen tuntuma topattuun satulaan oli kummallinen. En saanut aikaiseksi hyvää istuntaa mitenkään! Ceekin tuntui kummastelevan, eikä liikkunut mihinkään. Olin aivan epätoivoinen torstain ratsastuksen jälkeen – oliko satulasta tullutkin epäsopiva vaikka haettiin nimenomaan hevoselle parempaa istuvuutta toppauksella?

Perjantaina laittelin koulusatulaa Ceen selkään kun huomasin että jahas – jalustimet olivat väärin päin kiinni satulassa. Minullahan on kummassakin satulassa Sprengerin Bow balance -jalustimet, joissa on merkittynä kummalle puolelle jalustin kuuluu. No ne olivat ristissä. Innoissani olin torstaina laittanut ne väärin päin. Huonolle istuintuntumalle löytyi siis osasyy.

Kuvassa Bow balancet esteillä tositoimissa.

Aloin laittaa satulavyötä kiinni ja huomasin että kappas – etummainen vastinhihna olikin pujotettuna ns. standardihevosen mukaan eli tuli satulan alta siiven päälle. Ceellä etummainen vastinhihna kulkee aina kokonaan satulan alta, jotta siiven etuosa jää vapaaksi ja lapa pääsee liikkumaan paremmin. Huonolle liikkumiselle löytyi siis osasyy.

Viimeisen satulavyön kiristyksen tein myös vasemmalta puolelta enkä oikealta kuten torstaina. Aloin jo kiristää sitä oikealta kun tuli tunne että nyt satula kyllä vähän valahtaa siihen suuntaan. Löysäsinkin vyön takaisin ja kiristin vasemmalta puolelta ja satula tuntui pysyvän suorassa.

Lähdin kouluvalmennukseen paremmin mielin, sillä nyt uskoin että homma voisi toimia vähän paremmin kuin edellisenä päivänä, näillä pienillä muutoksilla. Valmentaja Emilia katsoi että satula makaa vähän alhaalla (vaikka siinä on karva välissä) mutta muuten näytti olevan ok. Satulan toppaushintaan kuuluu täyttötoppaus 1-3 kuukauden päästä, noin kuukaudessa toppaukset ovat laskeneet ja toppauksen voi tehdä aikaisintaan. Pitää seurailla miten satula alkaa asettua selkään kun sitä pääsee nyt käyttämään.

Laitoin videon tallentamaan valmennusta kentän laidalle (vähän huonoon kohtaan näemmä, koska olimme näkyvissä aika vähän aikaa :). Olin itse tyytyväinen videolta näkemääni. Oma istuntani oli aika hyvä ja Ceekin alkoi aueta mukavasti loppua kohden. Tästä on hyvä jatkaa harjoituksia!

Ps. Video loppuu vähän kesken valmennuksen, se kun kuvaa vain 29 minuuttia kerrallaan.