Tag Archives: kouluratsastus

Pitäisikö kisata vai eikö pitäisi?

28 Apr

Kas siinäpä pulma.

Olin jo katsonut kalenterista kisapäivän. Saanut kisakaverinkin houkuteltua matkaan. Ja sitten iski (taas) se epävarmuus. Mitä jos Cee ei olekaan vielä valmis? Mitä jos mä sässin nyt kaiken työn mitä on tehty, sillä että mä roudaan sen puolivalmiina kisailemaan?

Ja sitten ilmestyi kisakalenteriin myöhäisempi päivä paikkaan, jonka mä tiedän olevan kiva. Ja paikka jossa Cee on jo käynyt. Ja paikka jossa ei haittaa, vaikka kaikki ei menis kuin Strömsössä. Ja ulkokenttä. Ja varmasti ihana tuomari.

Niinpä kisakausi startannee meidän osaltamme toukokuussa Suontaan 1-tason kisoissa (toivottavasti sinne tulee riittävästi ilmoja!). Näissä kisoissa on sama ohjelma (HeA:1) kuin viime vuonna ja tavoitteena onkin tietysti saada paremmat prossat kuin viimeksi 😀

Nyt kun asiat on alkaneet loksahdella paikoilleen, uskaltauduin katselemaan Kipaa muutenkin ”sillä silmällä”. JOS Suontaakse päästään kivasti ja päästään kivasti vielä poiskin, on kesälle useampikin kisapaikka mietittynä.

Meidän elämän ekat 2-tason kisat voisi olla Kangasalla heinäkuussa. Siellä on ainakin edellisinä vuosina ollut pitkän radan ohjelmat, eli senkin puolesta nämä kekkerit olisivat ekat tällä tasolla. Tavoitteena olisi saada hyväksytty tulos ja Happy Horse mennen tullen.

2-tasolla homma voisi jatkua elokuussa Pälkäneellä. Täälläkin pitkän radan ohjelmat, jos historia toistaa itseään. Sama tavoite kuin edellä – hyvillä mielin ja hyväksytty tulos. Kisapaikat on valikoitu aika pitkälti sen perusteella, että meiltä on kivan mittainen matka, eikä Cee toivottavasti väsähdä liikaa.

Kauden päättäjäiset voisivat koittaa Hollolassa syyskuussa. Suomenhevosten Hämeen alueen alumestaruudet (2-tason kisat) tanssitaan silloin. Ohjelmana on Helppo A FEI:n CCIP1* kenttäkilpailuohjelma poneille 2014. Jos näin pitkälle ylipäätään päästään, on tavoite jo saavutettu itselläänkin. Mutta siihen olisi kiva saada vielä kirsikka kakun päälle – hyväksytty tulos.

Siitä fiiliksestä kun aloin kirjoittaa tätä postausta maaliskuussa, on päästy aika pitkälle vaikka ollaan vasta huhtikuun lopussa. Henkisesti. Kyllä se Suomen kevät kovine tai vetisine pohjineen, heikkoine treenimahdollisuuksineen, imee sitkeimmästäkin sissistä mehut. Nyt kun aurinko paistaa ja pohjat on hyvät, alkaa vaikeammatkin asiat näyttää mahdollisilta ❤

Advertisements

Back on Trackin koulusuojat

13 Mar

Sain vihdoin hommattua Ceelle uudet koulusuojat! Ja kaiken huipuksi uskaltauduin vielä ottamaan valkoiset! Mutta on ne hienot ❤ Tuli ihan truedressagerider-fiilis jo ihan suojia kädessä pitäessä 😀

Ihan ekat Ceen koulusuojat oli BoTin ratsastussuojat. Ne istuu Ceelle todella hyvin ja on olleet myös kestävät. Yhden kerran olen korjannut takasuojien velcrot ja nykyään suojat toimivat eläketehtävässään, Ceen kuljetussuojina. Edessä on S-koon suojat ja takana M-koon suojat.

Seuraavina koulusuojina oli BoTin Royal-sarjan Work Bootsit. Ceellä on sen verran tappijalat, että nämä suojat jäivät vähän liian pitkiksi. Näissä on lisäksi vielä kovikkeet, joten sen vuoksi suojat eivät saa olla yhtään liian isot.  Suojissa materiaali oli likaa hylkivää, joten kun vaan pesi suojat joka käytön jälkeen, ne pysyivät hyvinä – valkoisesta väristä huolimatta.

Etsiskelin monta kuukautta uusia suojia, vertailin ja pohdin. Vihdoin sain hankittua uudet, ihanat suojat ❤ Ne ovat Back on Trackin korkeat hivutussuojat ilman karvaa. Ceellä kun on jaloissa karvaa ihan omasta takaa, niin se ei enää karvallisia suojia tarvitse 😀 Edessä on S-koon suojat ja takana M-koon suojat.

Miksi päädyin näihin suojiin:
– Ne ovat edulliset hinnaltaan (110 euroa neljä suojaa) ja olen todella tyytyväinen BoTin tuotteiden laatuun
– Niitä sai valkoisena ja ilman karvaa
– Suojat istuvat hyvin jalkoihin – valtaosa koulusuojista on jäätäviä tönkköjä, jotka jäävät irti hevosen jalasta
– Suojat ovat pehmeät, en halunnut kovikkeita
– Suojat ovat hengittävää verkkokangasta, en halua että jalat kuumenevat liikaa kesällä

Tässä alla lyhyt ja heiluva videonpätkä ekasta käyttökerrasta. Käytiin kentällä tekemässä kevyt hölkkä, palataan taas rokotuksen jälkeen töihin.

Ekan käytön jälkeen fiiliset on aivan mahtavat! Suojat istui Ceelle tosi hyvin ja pysyivät koko ratsastuksen ajan paikoillaan. Suojat oli moitteettomassa kunnossa ratsin jälkeen. Pesin ne heti pieteetillä ja ripustin ilmavasti kuivamaan 😀 Yritetään ainakin pitää näitä vähän ”pyhäpäivän suojina”, katsotaan miten onnistutaan 😀 Näille kuitenkin iso peukku.

Valmentajalle

1 Nov

Henna antoi täytettäväksi kolmisivuisen paperin. Täytin sen varovaisesti lyijykynällä, niin voin kumittaa sen kokonaan tyhjäksi ja alkaa alusta – jos siltä tuntuu. Tähän mennessä ei ole tuntunut (paitsi heti kun olin saanut tämän postauksen kirjoitettua, niin kumitin juttuja pois 😀 ). Aiheena on tietenkin valmentautumista ympäröivät asiat – vahvuudet, heikkoudet, tavoitteet, unelmat…

Vaikka Henna onkin estevalmentajani, täytin paperin samalla ajatellen myös kouluratsastusta. Ilman kouluratsastusta ei ole esteratsastusta. Ja vaikka ei valmentautuisikaan niin tavoitteellisesti, niin kysymykset saivat kuitenkin ajattelemaan.

Vahvuutemme ratsukkona

Löysin useamman asian, joita pidän meidän vahvuuksina.
– Harjoittelu on kurinalaista ja suunnitelmallista.
– Me luotetaan toisiimme.
– Kummallakin on hyvä terveys.
– Kummallakin on ASENNE kohdallaan.

Heikkoutemme ratsukkona

No näitäkin löytyy, niin kuin kuuluukin löytyä. Yksikään ratsukko ei ole täydellinen. Kolme ensimmäistä kohtaa täyttyvät kummankin kohdalla, ehkä osittain myös neljäskin.
– Ajoittainen epävarmuus tekemiseen.
– Voitaisiin olla hoikempia.
– Aerobinen kunto voisi olla parempi.
– Mukavuudenhaluisuus, helppo jäädä mukavuustasolle ja tyytyä siihen.

Tavoitteeni tällä kaudella (ensi vuosi)

No tässä olikin paljon tavoitteita. Niitä on pakko laittaa tärkeysjärjestykseen.
1. Kouluratsastus: Vahva helppo A -taso (yli 60%)
2. Käsittely: Lastaus ja kuljetus sujuvaksi
3. Esteratsastus: Noin 80 cm ratana niin että saataisiin taitoratsastuksessa hyvät pisteet
4. Puhtaat yksittäiset laukanvaihdot

Miten saavutan tavoitteeni

Hirvittävän tärkeä kysymys. Jos asettaa tavoitteita, niin pitäisi miettiä myös miten tavoitteet aikoo saavuttaa. Ensimmäistä kohtaa näistä alla olevista pidän tärkeimpänä. Pitää uskaltaa harjoitella, mutta myös epäonnistua. Tästä on olemassa myös sanonta että jos ei ole epäonnistunut, ei ole koskaan edes yrittänyt.
– Harjoittelu! Uskallan epäonnistua!
– Valmennukset 1/vko/laji
– Lastauksessa 3 pvää peräkkäin harjoittelua kerran kuussa (tässä kohden tunsin piston sydämessäni, lastaus on taas ollut tauolla….)

Unelmani

Tähän harrastukseen liittyen mulla on monia unelmia. Tärkein niistä on että saataisiin tehdä tätä Ceen ja mun yhteistä juttua kumpikin hyvällä mielellä ja terveinä. Että meillä olisi monia vuosia yhdessä ja meillä olis hauskaa toistemme kanssa. Sitten tietysti on niitä muita unelmia, mutta ne ei ole niin tärkeitä. Niistä ehkä yhden voisi nostaa tähän. Unelmoin kolmostason startista kouluratsastuksessa, jopa vielä niin että tulos olisi hyväksytty ❤

Muita seikkoja mitä ohjaajan tulisi tietää

Tässä kohden alkoi runosuoni sykkiä ja paperiin varattu tila ei riittänyt. Taustoja kirjoittelin kummastakin, sekä Ceestä että itsestäni. Miten ollaan edetty tähän pisteeseen ja minkälaisia vastoinkäymisiäkin matkalle on mahtunut. Mutta ehkä kolme tärkeintä juttua:
– Cee on elämäni hevonen ❤
– Me ollaan molemmat herkkäsieluisia, meitä ei saa komentaa liikaa.
– Me ollaan molemmat sitkeitä suomalaisia ja yritetään kyllä parhaamme joka kerta.

Loppuun oli vielä varattu tilaa ensi vuoden kilpailusuunnitelmalle. Mä luulen, että käytän sen tilan siihen, että kirjoitan pikemminkin suunnitelman siitä, mitä harjoitellaan kunakin kuukautena. Yksi painopistealue jokaiselle kuulle. Joo, tämä kuulostaa hyvältä. Oli hyvä paperi täytettäväksi. Kun jutut kirjoittaa ylös, niin ne muuttuu arkipäiväisemmiksi ja konkreettisemmiksi.

Päivä HIHSissä

21 Oct

Päivä Helsinki International Horse Show’ssa oli aivan mielettömän ihana ❤ Olin ensimmäistä kertaa mukana median edustajana ja varustauduin ottamalla mukaan tabletin, johon kirjoittelin mietteitäni jo katsomossa istuessani. Se selkeästi auttoi – tosin nyt on tiedossa piiiiitkääää postaus. Jos et jaksa lukea näitä jorinoita, niin tässä päivä videon muodossa.

International Grand Prix Freestyle -kouluratsastusluokka

Hienoja hevosia, taitavia ratsastajia. Yksi ajatus kuitenkin iski mieleen suorituksia katsellessa. Kun hevonen on radalla pohkeen takana, niin se on vaikea tilanne. Vaikka kuinka yrität saada hevosen innostumaan ja polkemaan kunnolla, niin ei se vaan enää onnistu. Radalla innostaminen on jo myöhäistä. Esteratsastajat keskeyttävät ratojaan ihan jo turvallisuussyistä kun hevonen on pohkeen takana, mutta kouluratsastajat harvemmin keskeyttävät samasta syystä. On tietysti eri asia yrittää vaan polkea vauhtia poniin sileällä kuin lähestyttäessä puolitoistametristä estettä.

Tykkäisköhän Cee?

Spectator Judging -sovellus oli todella kiva lisä kouluratsastusluokkaan. Esitystä tulee katsottua ihan eri tavalla kun sitä arvioi samalla. Laskee vähennyksiä, arvioi liikkeitä ja ratsastajan vaikuttamista sekä taiteellisuutta, omaperäisyyttä ja mitä niitä arvostelukohtia nyt olikaan. Mielenkiintoista muuten että sovelluksen oletusarvosana on seiska eikä ns. turvakutonen. Siinä sitä olisi miettimistä myös ihan livetuomareille… Pitäisikö yleisin arvosana olla kuitenkin seiska mistä lähdetään sitten joko nostamaan tai tiputtamaan?

Yleisön 580 tuomaria arvosteli esimerkiksi Jeanna Högbergin 71,699 arvoiseksi suoritukseksi – viralliset tuomarit antoivat sille 73,125 ja itse annoin 75,000. Saman verran suunnilleen kun yleisö antoi vähemmän pisteitä kuin tuomarit, annoin minä enemmän. Mutta erot olivat sallituissa rajoissa, alle 5 prosenttia.

Dressage Mini Klinikka

Kansainvälisellä tuomarilla Peter Hollerilla oli 15 minuuttia aikaa kertoa kaiken tietämänsä kouluratsastuksesta. Demoratsastajina olivat Anna Kärkkäinen ja Elisabeth Ehrnroth.

Videolla näkyy klinikasta pari pätkää, tässä vähän Peterin kommentteja kummastakin hevosesta, aloitetaan Ettanista:
– Ettanin hevosen ravi on kiva ja elastinen
– Hevosen muoto on hyvä – ei liian alhaalla tai ylhäällä
– Lisätty ravi ei heti lähtenyt kunnolla eteen ja nenää pitäisi saada vähän eteenpäin
– Koottu laukka on hyvä, mutta saisi olla takaosalla enemmän
– Puolipiruetissa ei ollut tarpeeksi eteenpäinpyrkimystä
– Laukanvaihtosarjoissa hevonen voisi olla enemmän ylämäkeen ja saisi olla suorempi

Ettanin hevoselle ykköset olivat todella vaikeat – hevonen hermostui kun ei onnistunut, joten harjoitus piti jättää tältä osin kesken. Hevonen ei myöskään ollut niin valmis piaffen osalta kuin Annan – mutta Peterin loppukommenttina: tässä hevosessa näkyy korkea laatu.

Annan hevosen osalta ensimmäisenä arvioitiin koottu ravi.
– Hevosen pitäisi olla suorempi, vinoudella se pyrkii helpottamaan tehtävää
– Ravi jää liikaa paikoilleen ja kaula on liian lyhyt
– Lisätty ravi oli yllättävän hyvä – oletus oli että se ei ole niin hyvä, koska kootussa ravissa oli jonkin verran toivomisen varaa
– Anna valmisteli lisätyn ravin erittäin hyvin, ensin suoristi hevosen ja sitten vasta pyysi eteen

– Koottu laukka, siinä pitäisi olla enemmän pomppua
– Myös laukassa lisää ohjaspituutta, jotta kaula venyisi lisää

Puolipiruetti oli liian pieni ensimmäisellä kerralla, toisella kerralla Anna suoritti sen paremmin. Laukanvaihtosarjoissa hevosen pitäisi olla enemmän takaosallaan. Ykkösvaihdoissa ensimmäinen sarja meni rikki, mutta seuraavassa ratsukko sai jopa neljä perättäistä puhdasta laukanvaihtoa, mikä on tälle tasolle oikein hyvä. Piaffe oli valmiimpi Annan hevosella kuin Ettanin.

Land Rover Helsinki Grand Prix

Radankävely Anna-Julia Kontion kanssa, alku löytyy videolta. Tässä Juulin ajatus siitä miten rata tulisi suorittaa (videolla näkyy myös suorituksia, joten niistä voinee arvioida, että miten sen olisi itse ratsastanut).

– Ykköselle sisään oikeasta kierroksesta
– Esteiden 1-2 väli on 6 sujuvaa askelta
– Esteiden 3-4 väli on 6 normaalia askelta
– Este 5 tulee nopeasti ja heti sen perään on kolmoissarja, eli on oltava valmis ennen ja jälkeen vitosen HETI
– Esteiden 5-6 väli on 6 askelta. Oletetun kaarrelinjan yli (liian pitkä kaarre, “muka ottaa itselleen tilaa”) ei kannata mennä, koska rytmi esteelle katoaa
– Esteiden 7-8 väli on 6 sujuvaa askelta. Koska 8 on iso okseri niin ei kannata ottaa seiskalle pienempää askelta
– Este 9-10 väli on lyhyt 6 askelta. Este 9 on kaksoissarja. Mahdollisuus olisi viiteenkin, mutta koska valkoinen pysty on heti seuraava, ei kannata tulla liian isolla laukalla.
– Esteiden 11-12 väli on 7 askelta
– Esteet 3, 7 ja 11 ovat radan suurimmat esteet
– 69 sekuntia on maksimiaika perusradalla, erillinen uusinta

Maksimiaika ei näyttänyt aiheuttavan ongelmia radalla, mutta muuten rata oli kyllä rakennettu haastavaksi. “Suosituimmat” esteet pudotuksille olivat nelonen (okseri), kolmoissarja (kutonen), seiskapysty kaarteesta, kymppi (iso okseri ennen tiukkaa kaarretta) ja 11 (Taittinger-pysty tiukan kaarteen jälkeen).

Taittinger-pystylle tultiinkin haastavalla kaarella ison okserin jälkeen. Hevoset tekivät okserille (10 este) isoja hyppyjä, joten ainoastaan ne ratsukot jotka tulivat sitä seuraavalle pystylle linjan, jossa lähes nuoltiin reunaa, selviytyivät seuraavasta esteestä virheittä.

Nelosesteen (okserin) pudottaneiden tie kolmoselta neloselle ei ehkä ollut ihan optimaalinen, vaan aika moni näytti “oikaisevan” kaarta ja hevoset jäivät sen vuoksi vähän mataliksi edestä. Osalla jäi jopa ulkolapa pullottamaan, joten hevonen hyppäsi vähän kroppa vinossa. Näitä asioitahan opetellaan ihan 60 sentinkin radoilla, joten ei ne perusasiat siitä mihinkään katoa, vaikka estekorkeus nousee metrillä!

Juulia Jyläs teki hienon ja puhtaan suorituksen perusradalla, ollen ainoa uusintaan päässyt suomalainen. Uusintaanhan on tavoitteena saada noin kolmasosa lähtijämäärästä. Tässä luokassa oli 44 ratsukkoa ja uusintaan heistä päätyi 12 eli 27%. Tavoitteeseen siis päästiin ja perusrata oli haastavuudestaan huolimatta juuri oikean tasoinen.

Uusinnassa nähtiin tiukkoja teitä, mutta vain harva jätti pois askeleita. Uusinnan kolmoseste (Longines-okseri) osoittautui vaativimmaksi ja siinä nähtiin useimmat pudotukset. Voittoon ylsi Steve Guerdat – Alamo.

Ja loppuun pakollinen HIHS-kaverikuva – tässä me ollaan. Aikuisratsastaja ja Ruuhkavuosiratsastaja.

Jos vaan mahdollista on – ensi vuonna varaan HIHSiin kaikki neljä päivää ❤ Oli ihanaa ❤

Ihan kiva

7 Oct

Eilisessä kouluvalkussa Cee oli “ihan kiva”. Se näytti ulospäin hyvältä – muoto oli hyvä ja tasainen, se mennä porskutti eteenpäin nätin näköisenä suklaasilmänä. Mutta. Se ei tuntunut niin hyvältä kuin olisin toivonut.

Cee oli torstaina ollut jäykkä ja haluton taipumaan. Niinpä se oli asia, johon valmennuksessa paneuduttiin heti alusta alkaen. Tehtiin töitä keskiympyrällä ja välillä pienemmillä ympyröillä. Tehtiin ravissa avotaivutuksia ja voltteja. Tehtiin kulmat huolella ja niin että niissä piti taipua.

Vähitellen Cee alkoi tuntui taipuisammalta, mikä oli tietysti kiva juttu. Mutta se tuntui edelleen epämääräisen ei-kivalta. Se ikään kuin ravasi “suorin jaloin”. Ceen askel on yleensä aika keinuva ja joustava jo heti alusta lähtien. Nyt tuntui että se meni etujalat pökkelöinä eteenpäin. Emppu sanoikin valmennuksen lopussa että sen lavat eivät liikkuneet niin hyvin kuin ovat viime aikoina liikkuneet. Siitä se tunne selkäänkin sitten tietysti johtui.

Laukassa Cee oli kyllä muuten kiva, mutta painoi jonkin verran kädelle. Uskallan sanoa että suomenhevokseksi vähän 😀 mutta Ceen kohdalla se oli enemmän kuin normaalisti. Se kyllä kantoi itsensä kivasti kun katsoin videota, mutta ehkä sitten jäin itsekin taas vanhaan tapaani kannattelemaan sitä. Pitelin jalalla ja kannoin kädellä. Argh.

Vastalaukat sen sijaan olivat upeat. Onneksi saatiin ne videolle. Ne eivät olleet niin hienot kuin viimeksi, mutta aika liki yhtä hyvät. Kaiken kaikkiaan Cee oli “ihan kiva” oikein kiva – se on kehittynyt huimasti. Jotta saa perspektiiviä asioihin, pitää katsoa vanhoja videoita, joissa se on etupainoinen, liikkuu pitkässä muodossa, niska ei ole ylin kohta, se ei kanna itseään, sen takajalat jäävät kauas taakse….

Cee oli ihana ❤

Tässä video valkusta. Kiitos Oili-murulle, että jaksoit kuvata ❤ Videota on noin 20 minuuttia, mutta se on kuvattu puhelimella ja pimeässä – ei siis ole kovin korkealaatuinen mutta mutterista saa kuitenkin HD-tasoiseksi. Yksilövalmennus kestää 30 minuuttia, joten lähes kaikki harjoitukset on videolla nähtävissä.

Kouluvalmennus (video)

28 Aug

Perjantaina oli jälleen kouluvalmennus normaaliin tapaan. Torstaisen hyppysession jälkimainingeissa mietin, että kuinkahan Cee jaksaa ponnistaa koko 45-minuuttisen valmennuksen. Jaksoi se ihan ok, tosin vasen laukka oli jo aika väsyneen oloinen eikä ponnistus ollut niin ilmava kuin oikeassa.

Vasenta laukkaa ihan lopussa.

Kaveri otti lyhyet pätkät videota ihan valmennuksen lopusta. Niinpä niistä meidän highlighteista ei nyt ole todistusaineistoa… Kaikki huonolaatuiset kuvat on myös kuvankaappauksia, joten pahoittelen silmävammoja 😀

Cee oli aika kiva heti valmennuksen alusta alkaen. Se pyöristyi mukavasti ja alkoi taipuakin hyvin. Uudet kuolaimet oli ekaa kertaa suussa, joten Ceen reaktio myös niihin vähän jännitti. Kuolainkin tuntui toimivan hyvin, joten ihan hyvältä ostokselta se vaikuttaa.

Alkuun työskenneltiin kevyessä ravissa pääty-ympyrällä ja haettiin pyöreyttä sekä taipuisuutta kumpaankin kylkeen. Jatkettiin vielä työntämällä sisätakajalkaa hevosen alle niin, että lavan annettiin jopa vähän luistaa ulospäin. Pääasia oli että sisätakajalka astuu alle – vähän väistättäen hevosta ulospäin ja haluten että lapa liikkuu isosti. Tämäkin edelleen kevyessä ravissa. Cee tuntui aika kivalta tässä ja kevyeltä kädelle.

Ravailua.

Harjoitusravissa jatkettiin vielä samaa eli pyrittiin jumppaamaan Cee mahdollisimman taipuisaksi kyljistään. Itselläni harjoitusravissa tulee esille helmasyntini eli ohjan lipsuminen pidemmäksi. Mutta nykyään olen itse alkanut jo huomata milloin ohja on liian pitkä ja ehdin jopa joskus ottaa lyhyempää ohjaa ennen kuin valmentaja huomauttaa siitä.

Laukkatyöskentely jatkoi vakioteemaa eli saada Cee kantamaan itsensä, mutta niin että laukassa on pomppua, energiaa. Emppu sanoo usein, että Ceessä on kuin kaksi hevosta – se ihan kiva ja sitten se todella hieno. Luonnollisesti tähän todella hienoon pyritään, mutta (ihan aina) ei edes joka kerta siihen päästä.

Vielä vähän laukkaa.

Loppuun tehtiin vielä koko uralla avoja pitkillä sivuilla, kulmat erityisen hyvin ratsastaen ja lyhyelle sivulle aina suoristaen, sekä laukassa että ravissa. Kulmissa Ceetä pitää vähän auttaa, jottei se valahda etupainoiseksi. Ulko-ohja on siis todella tärkeä apu tukemassa, samalla kun istunta pyytää Ceetä nostamaan etuosaansa. Ihan kohtuullisesti olen tämän oppinut, mutta eihän sitä aina muista (eikä ehdi 😀 ).

Muutaman kerran tultiin ravissa vielä keskihalkaisijalle, jossa Cee alkuun kiemurteli vähän. Tultiin niin monta kertaa, että hevonen ravasi suoraa linjaa. Helpoiten tämä onnistuu Ceellä kun antaa sen tulla vähän vauhdikkaammin – voima ei ihan riitä vielä kaarroksen jälkeen tulla linjan alkua suoraan jos kovin “koottuna” tullaan.

Loppuraveja.

Loppuraveissa Ceen askel tuntui aivan ihanalta ❤ Joustavalta ja keinuvalta ❤

Valmentajan ohjeena oli olla tarkkana laukan kanssa. Helposti se jää ponnettomaksi (minkä näkee videoltakin, se on kaukana meidän hyvästä laukasta). Toki tässä hevonen oli jo väsähtänyt, joten seli-seli, sekin vaikutti. Cee on kuitenkin niin raskasrakenteinen, että se joutuu laukkansa eteen tekemään paljon töitä.

Ja tässä se erittäin lyhyt videokin.

Ceen kouluratsastus-varusteet

20 Aug

Varusteiden kakkososassa vuorossa kouluratsastusvermeet, mitä ja miksi käytetään. Uskallan väittää että näitä on vähemmän kuin estevarusteita oli (en tosin ole laskenut)!

Ihan ykkösasia on koulusatula. Ihan heti kun Ceen muoto alkoi olla siinä kuosissa (siis ruumiinmuoto) että minkäänlaista koulusatulaa siihen sai aseteltua, hommasin sellaisen. Koulusatulassa oma istunta muuttuu kertaheitolla ja apujen käyttö on mahdollista saada täsmällisemmäksi. Vuosi sitten hankin Prestige Roma -merkkisen koulusatulan, 17″ istuimella ja noin 34 leveänä. Heinäkuussa satulaan on vaihdettu aidot villat. Satulan etummainen vastinhihna kulkee satulan alta eikä siiven päältä. Tällä annetaan lisää tilaa lavalle ja satula onkin ihan irti etu-/alaosastaan hevosesta.

Jalustinhihnoina on Finn-Tackin 150 cm pitkät hihnat ja jalustimina Sprengerin Bow balancet. Nuo Bow balancet on erityisesti kouluratsastajien suosiossa ja ymmärrän kyllä miksi. Näillä jalkkareilla jalan jouston on mahdollista tulla oikeasta paikasta (nilkasta). Itselläni on ollut suuria vaikeuksia istua harjoitusravissa mutta heti nivelletyillä jalkkareilla se alkoi helpottaa. Ceen ravi on edelleen haastava istua silloin kun se oikeasti ravaa. Koulusatulan jalkkarit ovat mustat tai oikeammin antrasiitin väriset (estesatulassa teräksen väriset).

Suitset ovat Bagari-merkkiset ja kaksoisturparemmilliset. Näissäkin ratkaisevaa oli se, että löytyi riittävän isoa kokoa eli oikeasti x-full kokoiset suitset. Kun ensimmäisistä meni nahkaosa rikki niin ostin täysin samanlaiset tilalle. Suitset ovat pehmeät ja mukavat hevoselle. Aika usein tulee ratsastettua pelkällä yläturpiksella – muuten voisi ratsastaa ilman sitäkin, mutta sitä ei saa hyvin kokonaan pois, remmit jäisivät häiritsevästi roikkumaan suitsien yläosasta. Ohjat on tiheällä stopparivälillä olevat kapeat Globukset.

Kuolaimina on tällä hetkellä Sprengerin Dynamic RS aurigan -kuolaimet, siis samat kuin esteissäkin. Kokeilin hetken aikaa Sprengerin Novocontacteja (bridong-versio) mutta ne olivat Ceelle liian ohuet ja liian pienillä renkailla (ei tykännyt hevonen eikä ratsastaja). Sain kaverilta kokeiltavaksi Sprengerin KK Ultrat ja ne on nyt tilattu Ceelle seuraaviksi kuolaimiksi. Ne ovat kolmipalat, kooltaan 135 mm ja sensogan-materiaalista.

“Kakkoskuolaimina” käytössä on Beris Loose ring Comfort Soft -mallisena. Tätä kuolainta käytän aika usein silloin kun menen “vähillä varusteilla” eli ilman satulaa. Se on hyvä kuolain siitä, että siihen ei voi yhtään tukeutua vaan täytyy pitää omat kätensä todella keveinä. Kun ilman satulaa on tarkoitus kehittää omaa istuntaansa, niin siinä tulee samalla harjoiteltua itsenäistä istuntaa. Suitset ovat jotkut Ceen ihan ensimmäiset suitset, joista on poistettu turpahihnat kokonaan. Niskassa on Back on Trackin niskansuojus. Ohjat myös Globuksen.

“Kolmoskuolaimina” käytössä on kolmipala-baucherit, Gold Medal -merkkiset. Halusin kokeilla bauchereita Ceellä, mutta nivelmalli ei sovi Ceen matalaan suuhun, jossa on vielä paksu kieli täytteenä. Niinpä hommasin kolmipala-version kuolaimesta. Aika vähän sitä tulee käytettyä, sillä Cee helposti alkaa painua liian alas kuolaimen kanssa ja saattaa muuttua raskaaksi kädelle. Uusien kuolainsääntöjen mukaan tämäkin baucher-versio pitäisi olla sallittu (kaikki sallitut yksiniveliset muuttuivat sallituiksi myös kaksinivelisinä). Suitset on Ceen entiset kisasuitset, nykyisin olen käyttänyt kisoissakin Ceen perussuitsia. Myös näissä ohjat Globuksen.

Suojina käytetään aina vähintään hivutussuojia, niitä on parit Horzen cob-kokoiset ja yhdet Horse Comfortin cob/full-kokoiset (pieni full). Silloin kun oikein halutaan pynttäytyä, laitan jalkaan Back on Trackin ratsastussuojat. Cee pitää niiden tuntumasta, mutta niitä tulee enimmäkseen käytettyä talvisin (kylmällä kelillä). Jänteet ja nivelet lämpiävät nopeammin, mistä on hyötyä varsinkin kun ratsastajalle tulee nopsasti kylmä vain kävellessä niin pääsee työskentelemään nopeammin.

Satulahuopia on arkikäyttöön vain kaksi – toiveena on hankkia ainakin yksi lisää kunhan sopiva löytyy (ehkä kaksikin). Näistä ehdoton suosikki on Back on Trackin Limited edition -huopa ruskeana. Se on jämäkkää materiaalia, joka pitää muotonsa pesusta toiseen. Huopa näkyy ylemmissä ratsastuskuvissa. Hankintalistalla on sama huopa mustana.

Toinen huopa on Lemieux’n ProSport-sarjan Suede-huopa. Tämän hankin hyvältä näyttävän muotoilun ja kauniin värin vuoksi. Huopaa on nyt käytetty jo yhden pesunkin verran ja se tuntuu pitävän muotonsa sekä värinsä hyvin. Myin tämän huovan tieltä pari vanhaa ja jo kuluneempaa huopaa pois.

Kisahuopa on valkoinen Back on Trackin Limited edition. Tässäkin huovassa sisäpuoli on musta, joten se näyttää aina siistiltä. Tähän eivät myöskään karvat tartu ja likakin tuntuu lähtevän todella helposti pois. Se säilyy siis siistinä kisasta toiseen.

Satulavyö on nahkaa ja se on ns. tasapainottava malli eli hihnat liikkuvat erillisinä. Näin vyö antaa tilaa sille vastinhihnalle, joka enemmän ottaa kiinni. Satula pysyy hyvin paikoillaan ja antaa hevosen liikkeelle vapauden jota satula ei rajoita. Tasapainottava vyö ei myöskään “vahingossa” vaihda satulan painopistettä liian eteen tai taakse. Ceellä oli aikaisemmin ongelmana että satulasta tuli pikkuhiljaa etupainoisempi koko ajan ja lopulta se alkoi painaa lavalle. Tällä vyö estää sen, ettei satulavyön kiristäminen aiheuta satulassa muutoksia (oma istunta voi tietysti sen tehdä edelleen).

Vyön pituus on 80 senttiä, koska sitä ei ollut tarjolla Ceen oikeassa koossa (70 cm). Sinänsä pituus ei kyllä itseäni haittaa. Vyön päällä pidän aina pehmustetta, joka paitsi pehmentää niin myös auttaa erityisesti kura-aikana pitämään varusteet kunnossa. Heitän pehmusteen aina pesuun kun siltä tuntuu ja nahkainen vyö pysyy aina puhtaana. Tätä vyötä ei käsittääkseni enää saa Horzelta.

Tässäkin varustuksessa on Horzen Harleigh -lampaankarvaromaani käytössä (samanlainen kuin estesatulassa). Joskus tulee käytettyä täytepaloilla varustettua romaania, mutta harvemmin. Lisäksi olen hankkinut yhden geelitäytteisen romaanin, jota käytin erityisesti silloin kun yhdessä aiemmassa satulassa toppaukset olivat huonossa kunnossa. Tosin myin satulan aika nopeasti pois epäsopivana, joten tätä romaania on käytetty todella vähän.