Tag Archives: lami-cell

#järkipäässä

22 Mar

Aloitin ratsastusharrastuksen uudelleen noin 5,5 vuotta sitten. Näin aikuisiällä sitä tuli heti kärkeen hankittua omat ratsastusvarusteet, siis kypärä, housut ja ratsastuskengät sekä minichapsit. Koska siinä vaiheessa ei juurikaan ollut tietoa kauanko uudelleen lämmitetty innostus kestää, varusteet tuli hankittua tyyliin halvin mahdollinen joka on edes suhteellisen ok.

Kypäräksi valikoitui Prisman hevosvalikoimissa silloin saatavilla ollut ruskea Eurohunter-merkkinen kypärä. Se istui päähän ihan kivasti mutta eipä juurikaan hengittänyt. Vähitellen pehmusteet tietysti myös painuivat kun samaa kypärää tuli käytettyä kesät talvet. Lopuksi kypärästä siis tuli vähän liian isokin. Sillä kypärällä tuli tiputtua aika monta kertaa (yhdellä muuriesteellä tulin alas samalla ratsastuskerralla melko monta kertaa peräkkäin).

Tuli siis aika kun piti pakostikin jo vaihtaa uuteen kypärään, kun hirvitti jos sattuisikin tippumaan “kunnolla”. Uusi varustelinja jatkoi edellistä eli teemana pysyi aika lailla halvin mahdollinen joka on edes suhteellisen ok. Kypärän hankin Valjas-Kolmiosta ja se oli merkiltään Harry’s Horse. Kypärä oli säädettävä, mikä helpotti tosi paljon saman kypärän käyttöä kesällä ja talvella. Tällä kypärällä tuli tultua alas selästä yhden kerran niin pahasti että sain aivotärähdyksen. En meinannut toeta siitä millään – kaverit joutuivat jäähdyttelemään hevosen taluttelemalla sillä aikaa kun minä makasin kentän laidalla jalat ylhäällä ja koetin saada itseni toipumaan sen verran että pääsisin omin jaloin talliin.

Silloin tuli mieleen että ehkä sitä voisi hommata “vähän” paremman kypärän seuraavaksi kypäräksi. Aivotärähdyksen jälkeen otin kypärärahat vakuutuksesta (liiton laaja vakuutus) ja lähdin ostoksille. Kypäräksi valikoitui Veljekset Wahstenin valikoimista Lami-Cellin hieno bling-bling-kypärä. Kypärä oli edelleen säädettävä ja olikin helppo pitää kesällä ja talvella kuten edellinenkin. Kypärä istui päähän hyvin ja hengitti myös hyvin. Ja sitten se tapahtui, tulin tonttiin niin että kopsahti. Maa oli aivan jäässä eikä joustanut yhtään. Tulin alas niin kovaa, että pääsin takaisin selkään vain jakkaralta ja niin että ope työnsi takapuolesta lopun matkaa. Totesin että niin hyvin oli varmaan kypärä kopsahtanut että sitä ei enää tohtinut käyttää.

Taas tuli aika uudellen kypärälle ja nyt alkoi mielessä siintää jo ihan “oikea kypärä”. Niinpä kotiin muutti Back on Trackin EQ3 MIPS-tekniikalla varustettu kypärä. Tämä kypärä on nyt ollut käytössä 10 kuukautta ja *kopkop* kertaakaan en ole tullut hevosen selästä alas (ilman omaa halukkuutta tulla alas, siis). Että tätä kypärää voinee suositella jo siitä syystä että sen kanssa näyttäisi pysyvän selässä 😀 En siis osaa sanoa yhtään sen turvaominaisuuksista käytännössä kun en ole niitä joutunut käyttämään! Kypärästä kirjoitin viime vuonna postauksen.

Musta mattapintainen kypärä siirtyi talvikypäräksi, sillä BoTit eivät ole säädettäviä. Itse olen niin palelevainen talvella, että pidän kypärän alla vähintään buffia edelleenkin, vaikka maaliskuun loppupuolta elelläänkin. Niinpä tämä koon 57 kypärä on nyt talvikypärä ja kesäkypäräksi saapui yhtä kokoa pienempi mikrokuitupintainen ruskea ihanuus koossa 56. Kypärässä on samat turvaominaisuudet kuin aikaisemmassa mustassakin. Tätä en ole päässyt vielä isommassa mittakaavassa kokeilemaan – kesää odotellessa! Kypärä tuntuu hyvin samanlaiselta kuin musta versiokin, mutta näyttää muotoilultaan hieman kompaktimmalta (ei näytä yhtä isolta kuin musta). Se mikä tässä kypärässä erityisesti miellyttää omaa silmääni on tietysti bling-bling. Siihen ihastuin Lami-Cellissä aikoinaan ja nyt tuntui kuin olisi tullut kotiin ❤

Reilun viiden vuoden sisällä on siis tullut jonkinmoinen määrä kypäriä käytettyä ja kokeiltua. Tärkein juttu kypärää valitessa on sen turvallisuus. Tämä on tullut koettua kantapään kautta. Aivotärähdys on ikävä juttu ja pysyvä aivovamma vielä ikävämpi. Turvallisuuden jälkeen voi sitten siirtyä katsomaan niitä muita ominaisuuksia kuten hengittävyyttä, materiaalia, väriä ja bling-blingiä. Kyllähän kypärän pitää nätti olla, jotta sitä tulee sitten myös käytettyä 🙂

Advertisements

Equestrian style photoshoot

17 Mar

Last week I had my one hour as a Princess – in front of camera with Tilves photography. ❤ I had so much fun! To all of you that are no longer 25 – use a pro and you’ll enjoy being photographed also.

Here I am. All excited about the photoshoot :))

For the photoshoot I decided to go brown and black. There’s something new and something old, something Back on Track and something not. (Feeling a bit poetic, aren’t I.) So here’s a list of what I had on during the photoshoot…

Helmet: Back on Track EQ3 MIPS -helmet. This is brand new in brown suede. It has been on the market in black and navy earlier and now also in brown. LOVE this helmet! The colour is perfect for me and the fit and style match also. And there’s never too much bling for a girl… And on the plus side, my dressage bun can fit behind the helmet!

Shirt: Back on Track T-shirt Slim Fit. This has been my favourite shirt ever since I got it, about a year ago. So this is old 😉 You can use it under your competition wear, or even as-is when taking part in a riding clinic. The best part is that the fabric breathes (so no excess sweating) and still keeps your shoulders relaxed and warm.

Jacket: Pikeur. I bought this second hand maybe two years ago for 50 euros. Money well spent. The jacket had never been worn, since it was too small for the previous owner. This jacket makes me look quite slim ❤ ❤ There’s nothing high-tech about the jacket but it works well for my competition needs.

Breeches: B Vertigo Olivia Self seat. These breeches are amazing! I’ve had them for about two years now and all the bling is still there. They also were a bargain, I bought them from a showjumping competition at a sale. These breeches are made of good quality fabric that stretches but still keeps it’s form wash after wash.

Gloves: Back on Track Welltex. These gloves I just grabbed with me from home. In real life I use these gloves as undergloves for when I go cross-country skiing or during winter-time under my riding gloves. I have really cold hands and these gloves help me keep them warm. So these are old also 😉

Riding boots: Lami-Cell. I got these for my 40th birthday present. So they are now about four years old. I have already had one zipper fixed and should have the other one done also. Still the actual boots are in good condition, a bit worn yes, but still could be used for a couple of years at least. These boots are sooooooo comfortable!

And by the way, this text is number 200 in my blog! When I started writing, I never thought this could go as far as it has gone. Over four years, tens of thousands of visitors, new friends, new ideas… I have enjoyed this so much and it has been a pleasure to write to all of you out there! Hope you have enjoyed this journey also ❤ There’s still more to come…

Voitto!

30 Sep

Seuran este- ja koulukisat oli siis viime lauantaina. En ole ehkä vieläkään palannut maan pinnalle, sillä me voitettiin HeB-luokka! Ja voitettiinkin ihan reilusti, melkein 10 prosentin erolla seuraavaan. Samalla tuli voitettua koulussa myös seuranmestaruuskulta ❤

mitalitViime syksyn pronssi ja tämän vuoden kulta.

Cee oli käynyt aamusta hyppelemässä esteradan, joten se oli jäänyt aamusta jo sisälle karsinaan. Esteiden jälkeen se ei myöskään päässyt ulos, koska oli ruoka-aika ja ruoan jälkeen pitikin jo alkaa laittaa sitä kuntoon koulurataa varten. Cee ei siis tarhannut ollenkaan ennen kuin iltapäivästä. Mietinkin että kuinkahan villi se oikein on, vaikka olihan se päässyt puolentoista tunnin ajaksi ratsastettavaksi aamupäivästä.

Letityksessä sai käyttää vähän mielikuvitusta kun Cee on hangannut harjan keskeltä osan pois hamutessaan aidan alta heinää. Jaoin harjan kummallekin puolelle kaulaa ja tein toispuoleiset ranskalaiset letit ennen ja jälkeen hangattua kohtaa. Hangatun kohdan laitoin kumilenksuilla kiinni vasten harjamartoa. Olin ihan tyytyväinen tulokseen. Harjasta tuli siistin näköinen ja kaulakin pääsi oikeuksiinsa. Hännänkin laitoin osittain kiinni, en letille vaan ihan kumilenksuilla vaan “pikkuponnareille”.

En laittanut verkkaankaan suojia, koska arvelin etten verkkaa kuitenkaan kovin rankasti. Otin verkassa aika pitkät käynnit, vähän ravia ja laukkaa, muutamia siirtymisiä, vähän väistöjä ja pari ravilisäystä. Ja paljon käyntiä. Testasin että saan Ceen hyvin kuolaintuntumalle. Ja siinäpä se. Cee tuntui hyvältä, joten totesin että nyt lähdetään vaan kävelemään. Käveltiinkin varmaan vartti ihan vaan tietä pitkin ja kulutettiin aikaa.

Kisaradan ulkopuolelle pääsi odottelemaan siksi aikaa kun edellinen oli kouluaitojen sisäpuolella. Pidin Ceen siinä pyöreänä, tein kulmia käynnissä, pari väistöä, vähän ravautin. Ja sitten olikin jo meidän vuoro mennä sisään. Mulla oli elämäni ensimmäisen kerran jalassa kannukset 😀 mutta en ehtinyt kauheasti niitä jännittää kun keskityin vaan rataan. Jälkikäteen katsoin videolta että pari kertaa kyllä käytin kannusta turhan paljon. Ehkä siis pitäisi opetella vähän kannusten käyttöäkin.

Ohjelma oli B-merkin kouluohjelma ja saatiin siitä prossat 68,261. Aivan huikeat prossat siis! Kuulin vielä tuomarin sihteeriltä että tuomari oli sanonut että mistä näitä hienoja suokkeja oikein tulee ❤ Arvostelulapussa ei ollut yhtä ainutta negatiivista sanaa ja tuomari oli kuulemma koko ajan sanonut vaan pelkkää positiivista meidän menosta. alimmat pisteet oli 6.0 ja ylimmät 7.0 eli aika tasaista menoa läpi ohjelman.

ruusukeRuusuke ja palkinto (Veljekset Wahlsten/Lami-Cell).

Yleisvaikutelmassa kaikki viisi arvostelukohtaa oli 7.0!! Huhhuh!! Menee ihan kylmät väreet vieläkin. Olen kyllä niin tyytyväinen! Melko pitkälle on päästy kahdessa vuodessa 🙂 2013 syksyllä käytiin hakemassa hylätty helposta ceestä, viime syksynä helposta ceestä reilut 61 prossaa ja nyt beestä yli 68! On mulla aivan mahtava polle!

Tässä vielä rata kuvina. Kahdesta arvostelukohdasta ei ollutkaan kuvia, mutta onneksi ne olikin ne joista olin saanut kutoset 😀 Videokin on olemassa, mutta se on tällä hetkellä tosi huonolaatuinen kun sitä on siirrelty netin kautta. Koitan saada siitä parempilaatuisen tehtyä ja sitten voisin vaikka jakaa sen. Ehkä. 😉

1.1. radalle: pisteet 6.0

2.2. 10 m voltti oikealle: kaunis taivutus + asetus, pisteet 7.0

3.
3. 10 m voltti vasemmalle: hyvä tie, pisteet 7.0

4. suoristus, oikealle: pisteet 6.0

5. temponlisäys ravissa: pisteet 6.0

6.
6. pohkeenväistö: tahdikas, pisteet 7.0

7.
7. kaarto radan poikki: hyvä tie, pisteet 7.0

8.
8. käyntiä: pehmeä siirtymä, pisteet 6.5

9.
9. pohkeenväistö: tahdikas väistö, pisteet 7.0

10.
10. oikea harjoituslaukka: pisteet 7.0

11.
11. keskiympyrä: polkeva laukka, kaunis ympyrä, pisteet 7.0

12.
12. lävistäjä laukassa, siirtyminen harjoitusraviin: tahdikas, pisteet 7.0

13.
13. pääty-ympyrä, I:ssä vasen harjoituslaukka: pisteet 6.5

14.
14. temponlisäys laukassa, siirtyminen harjoitusraviin: pisteet 7.0

15.
15. lopputervehdys: pisteet 7.0

Yleisvaikutelma:
1. Istunta: pisteet 7.0
2. Apujen käyttö: pisteet 7.0
3. Tiet: pisteet 7.0
4. Harmonia: pisteet 7.0
5. Muoto ja eteenpäinpyrkimys: pisteet 7.0

 Ja loppuun vielä pari palkintojenjakokuvaa. Hih. Olen mä sitten ylpeä mun hepsustani!

Cee kouluhepsu  CeeVoitto

Tampereen Hevoset 2015 -messut osa III, ostosmahdollisuudet

18 Apr

…ja tulihan sitä jotain itsekin sieltä hankittua 🙂

Tänä vuonna messuille oli melkoisen pitkä ostoslista. Joitakin asioita oli listalta saanut ruksata yli jo Hesan HorseFairin jälkeen, mutta oli sinne uusiakin merkintöjä päässyt syntymään. Niinpä lähdin messuja kiertämään melko kovin odotuksin.

Omalla listallani ei ollut tekstiilejä enää, sillä olin kisapaidan ja -hanskat löytänyt jo Hesan messuilta. Mutta jos olisi tarvetta ollut tekstiileille, niin niitä oli ehdottomasti eniten tarjolla messuosastoilla. Oli paitaa ja housua ja takkia ja hanskaa ja sukkia ja you name it. Myös potkupukuja ja kenkiä!

kl

Myöskään hevostekstiilejä ei ollut omalla listallani sillä olin hommannut Hesan messuilta koulusatulaan huovan. Ja koitan vakuuttaa koko ajan etten tarvitse enempää huopia. No, satulahuopia oli näillä messuilla P A L J O N !!! Osa oli edullisempia kuin normisti, osa oli samaa hintaluokkaa ja osa oli oikein hienoja! Ja mitä katselin messukassien sisältöä, niin taisi satulahuopa olla useammankin hankintalistalla mukana.

huopia

Tarjolla oli myös sadoittain erilaisia loimia ja suojasettejä. Me oltaisiin tarvittu vain takasuojat ja etsittiin myös koulusuojia, mutta kummankin niiden osalta jäätiin tyhjin käsin. Putsejakin jouduin etsimään kissojen ja koirien kanssa ja loppujen lopuksi jouduin tyytymään punaisiin + oransseihin pvc-putseihin Börjes Kotimäki -osastolta. Hinta oli alta 9 euroa /pari, joka kulutustavaraksi on ihan ok. Kyllä niillä maastoilla kehtaa 😉 Vielä löysin alekorista yhdeltä osastolta 15 eurolla Globuksen putsit, jotka eivät kestä arkikäyttöä, mutta ne säästetäänkin sitten kisakäyttöön.

kamat

Hevarista löytyivät jalustimet ja kumit yhteishintaan 35 euroa, jalustinhihnat 25 euron hintaan Ravikauppa.fi -osastolta ja samasta paikasta punainen esteraippakin vitosella. Edellinen raippa oli paikattu jesarilla 🙂 Kouluvyön hommasin Valjas-Kolmion osastolta kympillä. Heppanamut taasen Eggersmann-rehujen maahantuojan osastolta vitosen kilohintaan.

Kuolaimet olivat hankintalistalla (baucherit) mutta kuolaimista oli esillä vain kalliita merkkejä tai olympioita (tai suoria kuolaimia). Olen kerran kokeillut Ceellä bauchereita ja ne voisivat toimia sileällä. Mutta en kokeilun takia maksa puoltatoista sataa euroa. Ceen ykköskuolain on kuitenkin Sprengerin Aurigan-kolmipala, joka on maksanut ihan tarpeeksi 🙂

kuolaimia

Bling-blingiä oli tarjolla messuilla ehkä vielä jopa enemmän kuin aikaisempina kertoina. Sitä oli ratsastajan tekstiileissä, kypärissä, saappaissa, hevosen suitsissa, suojissa, riimuissa… Vaikka pakko myöntää, että itselläkin on B Vertigon ratsarit bling-blingeillä varustettuna ja samoin Lami-Cellin swarowski-kypärä. (Ainakin.) Hups.

bling

Messuilla kun on harrastajaväen lisäksi ammattilaisia pyörimässä, oli heitä varten tarjolla ammattilaiskamaa. Kuten karsinaelementtejä. Ihan joka harrastaja ei olohuoneeseensa karsinaa osta. Mutta enpä kyllä tiedä kuinka moni ammattilainen ostaa tallin täyteen Merivirta-karsinoita pinkin värisinä 😀

merivirta

Kevät kun on tullut, alkaa hännät taas kutista hepoilla. Olen tähän mennessä käyttänyt Ceellä AVS 14 -rasvaa, jota saa mm. Agrista noin 25 euron putelihintaan. Sain kaveriltani testattavaksi yhden kerran Relaxant Animal -tassuvoidetta ja se tuntui toimivan todella hyvin. Niinpä pysähdyinkin melko pitkäksi ajaksi tälle osastolle kyselemään ja putelikin oli jo kädessä, kunnes… piheys iski. Pitääkin katsoa onko voide vielä tarjouksessa kun sain alekoodin messujen jälkeen spostiin. Vaikutti nimittäin todella hyvältä tuotteelta ja haluaisinkin sitä kokeilla Ceelle pidemmän aikaa (kuin kerran kaverin pullosta).

relaxant

Vielä sokerina pohjalla…. Hesan HorseFairissähän meikäläinen pääsi ihan vähän ihastumaan siihen Umesläpet B60-sarjan traileriin. Nyt oli mies messumatkalla mukana ja Mies EI ihastunut siihen. Eli se on nyt holdissa. SEN SIJAAN. Käytiin Christin traikkua katsomassa uudemman kerran. Sitähän käytiin kerran jo Tuusulassa katsomassa viime kesänä. Silloin oli näytillä vain Coral-traikku, joka oli mielestäni vähän pienen oloinen. Nyt oli näytillä Comet ja Carat kakkoset. Ja oma mieli halajais vaihtoehtoisena joko Mega Coralia tai Championia. Mega Coralissa on satulakaappi ja siitä huolimatta etupuomin ja satulakaapin seinän väliin jää yli 70 senttiä hevosen etuosalle tilaa. Championissa on ruokintapöytä ja iso satulakaappi. Ja onhan se iso.

christ
Iso traileri tarvii ison vetoauton. Meillä se on jo hallussa – Mitsubishi Outlander odottaa pihassa. Se hommattiin nimenomaan vetojuhdaksi korvaamaan lähes 10 vuotta vanhaa Kia Sorentoa. Mutta jos tarvetta olisi, niin Kian haastajaksi on tullut markkinoille SsangYong -merkkiset maasturit. Ilokseni sain tältä maahantuojalta myös kaksi lippua messuille, vaikka itselläni oli mielenkiintoa tutustua autoihin muutenkin. Korando vastaa noin about Kian Sportagea ja Rexton taasen Kia Sorentoa. Hintaluokka näillä kiitureilla on samaa luokkaa kuin Kialla oli silloin kun minä oman Sorentoni ostin. Nythän Kian hinta on noussut tosi paljon ja tilaa näin ollen edullisemmalle mutta hyvälaatuiselle maasturille on taas olemassa. En ole itse päässyt koeajamaan SsangYongia, mutta voisin kuvitella koeajon kannattavan, jos etsii vetoautoa. Korandolla saa vetää 2 000 kilon kuormaa! Mikä on tosi paljon nykymittapuulla!

korando

rexton
Ps. Kaikki postauksen kuvat ovat courtesy of Tilves Photography 🙂