Tag Archives: lastaus

Toivepostaus: Lastauskoulussa

6 May

Vuosi sitten käytiin starttaamassa pitkästä aikaa kisoissa oman tallin ulkopuolella. Oma trailerikin oltiin saatu vasta alkuvuodesta, eikä oltu ehditty (tekosyy) käydä ajelulla ennen kisoja. Kotona Cee meni mukavasti koppiin, olihan siellä kaverikin odottamassa. Kisapaikalla sitä lastattiin yli tunti ja viimein liinojen avustuksella.

Nyt kun oma traileri oli hommattu, niin oli huomattavan paljon helpompaa alkaa harjoitella. Harjoitukset viriteltiinkin tulille aika pian kisojen jälkeen. Luin jonkun artikkelin tai opuksen – harjoiteltiin niillä neuvoilla. Katsoin jonkun videon – harjoiteltiin niillä neuvoilla. Kaverilla oli toiminut feromoni – harjoiteltiin sen avulla. Taisi olla 15 itsenäistä harjoituskertaa kun tajusin, että omin neuvoin tästä ei vaan tule mitään.

Niinpä pyysin avuksi Mervin Horse&Power Trainingistä. Ensimmäisellä kerralla olin itse porkkanan syöttäjän roolissa ja hyvä niin. Cee esitti kaikki kevätjuhlaliikkeensä mitkä tiesi. Ekalla kerralla totuteltiinkin vain takaa tulevaan paineeseen – tätä en ollut opettanut Ceelle vielä ollenkaan. Edestä päin tulevan paineen kanssa se osasi toimia.

Varusteet hevoselle: naruriimu, pitkä koulutusköysi ja jalkoihin sellaiset suojat että se voi liikkua (ei kuljetussuojia)

Varusteet kouluttajille: pieniä porkkananpaloja koppiin, pitkä juoksutuspiiska takaa ohjaavalle, hyvät hanskat luukulla seisojalle 🙂

Kuvassa nahkariimu, oikeasti käytetään naruriimua.
Nahkariimua käytetään kuljetuksessa.

Idea lyhykäisyydessään menee niin, että hevosen pää ohjataan kohti traileria. Vain yksi paine kerrallaan eli jos edestä ohjataan, ei takaa tule painetta. Jos takaa paineistetaan, ei edestä saa olla vetoa. Aina kun hevonen menee askeleenkin oikeaan suuntaan, heti paine pois ja runsaat kehut. Taaksepäin ei saa tulla, silloin paine palaa (takaapäin tuleva paine).

Takaapäin tuleva paine ei tarkoita, että hevoseen koskettaisiin raipalla. Juoksutuspiiskaa käytetään aluksi sen takia, että sen liikkeen hevonen näkee ja kokee paineena. Piiskaa heilutetaan hitaassa temmossa ylös-alas sivusuunnassa, samalla kun naksutetaan kielellä. Tämä siis ohjaa hevosta eteenpäin, pois paineesta. Heti kun toivottu eteenpäin menevä liike saavutetaan, piiska laskee maahan.

Jos hevonen tekee kuten Cee, eli väistää kopin sivulle, se ei haittaa. Luukulla olija varmistaa, että pää on edelleen trailerin siltaa kohden – ei siis anneta hevosen katsoa esimerkiksi autoa kohden tai muualle. Takaa paineistava voi kävellä sivulle päin ja paineistaa sieltä käsin nostamalla piiskaa ylös-alas (ja naksuttamalla). Jos hevonen väistää toiselle puolen koppia, homma toistuu. Ainoastaan menemällä askeleenkin eteenpäin sillalle ja koppia kohden, paine lakkaa.

Luukulla olija seisoo vapaalla hevospaikalla. Näin hän ei hidasta hevosen liikettä mihinkään suuntaan ja voi vapaasti liikkua hevospaikalla edestakaisin. Lisäksi hän saa tukea vapaan hevospaikan takapuomista, jos hevonen on kovin raju alkuun väistellessään takaa tulevaa painetta. Hevonen ei saa päästä vapaaksi vaan luukulla olijan tehtävä on pitää hevosen pää traileria kohden, vaikka sen annetaankin poistua sillalta trailerin sivuun.

Tässä yhdistelmä lastauksista viime vuoden heinäkuun – tämän vuoden tammikuun ajalta. Nimenomaan niitä epäonnistuneita kohtia mukana, joita toivottiin 🙂

Videon viimeinen lastaus on ensimmäinen välitavoite. Siis että hevonen menee sisään ja pysyy siellä. Tämän jälkeen homma jatkuu niin, että aletaan laittaa takapuomia kiinni. Ensin hevosen täytyy sietää kolinaa eikä se saa poistua trailerista vaikka kolisee. Korjaus tehdään aina samalla tavalla – paine takaa (nyt saattaa riittää jo pelkkä naksuttaminen) ja paine poistuu kun hevonen menee takaisin sisään. Kehuja, porkkanoita ja paine pois.

Kun takapuomin saa laittaa kiinni ja hevonen on rauhallinen trailerissa eikä pyri poistumaan, voidaan alkaa harjoitella sillan kiinnilaittamista. Siltaa nostetaan aluksi vain noin 20-30 senttiä, sen verran että hevonen näkee sen nousevan. Rauhassa olevaa hevosta kehutaan ja silta lasketaan. Jos hevonen nojaa takapuomiin, silta ei laske. Vasta kun hevonen on irti takapuomista, silta laskee.

Kun siltaa voi nostella ja laskea, voidaan se laittaa aina silloin tällöin kiinni asti. Ei joka kerta, vaan aina silloin tällöin. Taas sama homma – silta avataan vasta kun hevonen on irti takapuomista. Paras olisi tilanne jossa hevosta voidaan pyytää askel eteenpäin kopissa ja heti kun se ottaa askeleen eteen, silta avataan. Näin hevonen saa palkinnon siitä, että astuu eteenpäin eikä taaksepäin.

Kun tämä on hallussa, voidaan alkaa harjoitella lähettämistä. Tähän riittää avuksi jo pidempi kouluraippa ja naruna voi käyttää pitkää riimunnarua, jonka voi sitoa myös kaulan ympärille. Tai heittää narun hevosen selän päälle. Ja kun tämä on hallussa, voidaan harjoitella lähettämistä kopin ulkopuolelta – siis että lähettäjä seisookin sillan ulkopuolella “piilossa”.

Eka harjoitus lähettämällä. Tehdään töitä vielä pitkällä piiskalla. Hevosesta kiinni pitävä käsi ei saa (saisi) vetää, koska se tuo painetta.

 

 

Lähettämisessä on sama juttu kuin muussakin harjoittelussa. Hevonen ei saa tulla päälle, se ei saa mennä taaksepäin. Paine poistuu kun menee eteenpäin, vaikka nyt tässä vaiheessa painetta pitäisikin tarvita varsin vähän. Paineena käytetään takaapäin tulevaa painetta, on toki huolehdittava että suuntaus toimii edestä. Edestä ei kuitenkaan vedetä vaan ainoastaan ohjataan kohti koppia. Vähä vähältä voi pidentää matkaa josta päästää hevosen itsenäisesti etenemään koppiin. Ainakin niin että voi jäädä itse seisomaan niin ettei tule sillalle ollenkaan.

 

 

Vielä ei olla päästy kokeilemaan näitä oppeja tositoimissa, sillä meidän tie on niin huonossa kunnossa että traileri uppoaa sinne takuuvarmasti. Muutaman henkilöauton tie on jo syönyt. Joka tapauksessa itsellä on ihan eri varmuus siihen, että Cee menee kyllä koppiin.

Advertisements

Lastauskoulussa

23 Jan

Ceen fb-sivua seuraavat ovat sieltä saaneet jo tutustuakin viimeisimpään lastauskouluun. Ajattelin nyt kirjoitella vähän pidemmän (pitkän!) pätkän tänne bloginkin puolelle – niille joita aihe kiinnostaa.

Hommahan eteni niin, että viime vuoden puolella harjoittelin ahkerasti lastausta Ceen kanssa, mutta ei vaan päästy eteenpäin. Kehitys junnasi ja tuli vähän takapakkiakin. Niinpä itselle tuli pieni taisteluväsymys koko hommaan ja se jäikin tauolle. Ennen puolentoista viikon takaista lastauskoulua olin harjoitellut Ceen kanssa edellisen kerran lokakuussa….

Kävin katsomassa Laineen Sepon valkkuja alkuvuodesta pariinkin eri kertaan (maneesilla) ja siitä heräsi taas palo matkustamiseen. Miten paljon helpompaa olisi kun voisi tehdä Ceen kanssa maneesimatkoja silloin, kun siltä tuntuu. Koska omat keinot oli käytetty loppuun, piti alkaa katsella apukäsiä. Lueskelin nettiä ja katselin videoita juutuubista ja osuin tähän videoon.

Video: Horse&Power Training

Videoita oli useampiakin ja ne vakuuttivat siitä, että tästä kouluttajasta saisimme meille apuja. Ainoa ongelma oli, että videon kouluttajan pääpaikka oli Nivala…. Kun etsiskelin lisää tietoa, huomasin että kouluttaja käy vetämässä hevostaitokursseja Etelä-Suomessa! Melkein vieressä (Nivalasta päin katsottuna)! Ei kun tuumasta toimeen ja kysymään apua. Mervi vastasikin nopeasti ja sovittiin koulutustreffit perjantai-illalle 12.1.

Kyllä jännitti kun perjantai-ilta koitti. Etukäteen olin varannut Ceelle samat varusteet, millä se on matkustanut aikaisemminkin. Kaikkiin jalkoihin laitetaan putsit ja suojina toimii Back on Trackin ratsastussuojat. Olin ottanut esille nahkariimun, mutta videon katsottuani myös koulutusriimun (naruriimu) ja -narun (painava köysi). Porkkanat oli pilkottu ja traileri pihassa. Näiden lisäksi Mervi otti mukaan pitkän piiskan.

Ensimmäinen koulutussessio oli itselleni paitsi jonkinmoinen järkytys, myös silmiä avaava, sillä Ceehän on tavallisesti todella rauhallinen. Edestä päin tuleva paine on sille tuttu, mutta takaa tulevasta paineesta se hermostui toden teolla. Se yritti kaikki mahdolliset temput, että pääsisi eroon paineesta – paitsi koppiin meno. Se hyppi lastaussillan puolelta toiselle, se nousi pystyyn, se potki taaksepäin, se riehui kaikilla mahdollisilla tavoilla. Ja paine kuitenkin tuli kymmenen metrin päästä…

Kuten yllä olevalla videolla näkyy, valtaosa hevosista antaa periksi jo siinä puolen tunnin kohdalla. Arvaatte varmaan, että Cee ei todellakaan tehnyt niin. MINÄ olin valmis antamaan periksi puolen tunnin kohdalla, viemään hevosen takaisin karsinaan, myymään trailerin ja toteamaan että me ei matkusteta mihinkään. Onneksi Mervi ei hätkähtänyt harvinaisen itsepäisestä suomenhevosesta vaan jatkoi sitkeästi, rauhallisesti.

Reilun tunnin jälkeen alettiin edistyä. Eka koulutuskerta päättyi siihen, että Cee tuli sisään kolme kertaa, seisoi siellä kohtuullisen ajan ja peruutettiin pois. Aika ei ollut kovin pitkä, eikä hevonen todellakaan rento. Cee oli aivan hikimärkä kaikesta riehumisesta, sessio kesti puolitoista tuntia. Myös minä olin aivan väsynyt ja kylmissäni. Seuraava koulutuskerta sovittiin heti sunnuntaille.

Sunnuntai jännitti vielä enemmän. Mitä jos sama riehuminen toistuu? Mitä jos Cee ei edelleenkään halua mennä koppiin tai pysyä siellä? Mitä jos, mitä jos, mitä jos?

Cee oli selkeästi työstänyt asiaa parin vuorokauden aikana ja homma lähti ihan eri asenteella liikkeelle. Cee oli myös hierottu lauantaina, joten jos jotain jumeja oli edellisen päivän riekunnasta tullut, niin ne oli ainakin avattu. Koulutuskerta kesti reilun puolisen tuntia. Sinä aikana Cee meni koppiin noin 5-6 kertaa ja kerrallaan viitisen minuuttia se seisoi siellä. Lopussa kolisteltiin takapuomia, laitettiin puomia “kiinni”, liikuttiin kopissa toisella hevospaikalla eteen-taaksepäin…. Minäkin kokeilin kaikki eri tehtävät porkkanoiden syötön 🙂 lisäksi eli puomilla seisten hevosen ohjaamisen ja takaa paineistamisen.

Tästä tokasta kerrasta jäi todella hyvä mieli. Tajusin myös, että yksin en olisi IKINÄ saanut opetettua Ceetä lastautumaan HYVIN. Niin hyvin meni, että ehdin ottaa vähän kuvamateriaaliakin koulutuskerran aikana 😀

Siellä Cee seisoo. Puomia laitellaan “kiinni”, kolistellaan ja liikutaan hevosen takana.

Kotiläksyksi saatiin opetella olemaan rentona kopissa. Siis mennä koppiin, pysyä siellä ja rentoutua. Mitään muuta ei tässä vaiheessa tarvittaisi. Ensimmäinen itsenäinen harjoituskerta jännitti taas aika lailla. Olin saanut kaksi kaveriani avustamaan ja kerroin heille aluksi mitkä heidän tehtävänsä ovat. Kaverit oli nappivalinta! Kumpikin hoiti hommansa juuri niin kuin piti ja koulutuskerta oli todella onnistunut.

Cee kokeili ensimmäisellä kerralla, onko pakko mennä ja väisti kopin sivuun, mutta siihen se sitten jäi. Sen jälkeen Cee toimi juuri kuten pitikin. Ehkä vähän itse hätiköin, koulutuskerta olisi voinut olla hitusen pidempi. Mutta toisaalta – kun kaikki meni niin hyvin, niin ei haitanne että nyt tuli lyhyempi sessio tähän väliin.

Vikalla kerralla toin Ceen kopille, annoin narun M:lle, käännyin ja rapsutin Ceetä kun kävelin pois lastaussillalta. Kun olin kävellyt muutaman metrin, kuulin kuinka Cee käveli selän takana itse koppiin ❤ Pari kertaa se liikautti jalkaansa, että mahtaisiko peruuttaa pois – naksautin kerran, pari ja se palasin takaisin etupuomille. Siinä vaiheessa kun kuulin kuinka Cee söi porkkanaa ja se vielä alkoi lepuuttaa toista takajalkaansa, totesin että tähän me lopetetaan. Cee rentoutui, eikä olisi halunnut peruuttaa pois kopilta.

Tässä vielä video itsenäisestä harjoituskerrasta. Koko harjoitus näkyy videolla, pois lukien tauko. On kyllä ihan eri fiilikset taas tässä hommassa! Kiitokset Horse&Power Trainingin Merville ❤ jo tässä vaiheessa. Vielä on tekemistä mm. rentouden ja vieraiden paikkojen kanssa, mutta nyt on taas uutta motivaatiota jatkaa harjoituksia!

Valmentajalle

1 Nov

Henna antoi täytettäväksi kolmisivuisen paperin. Täytin sen varovaisesti lyijykynällä, niin voin kumittaa sen kokonaan tyhjäksi ja alkaa alusta – jos siltä tuntuu. Tähän mennessä ei ole tuntunut (paitsi heti kun olin saanut tämän postauksen kirjoitettua, niin kumitin juttuja pois 😀 ). Aiheena on tietenkin valmentautumista ympäröivät asiat – vahvuudet, heikkoudet, tavoitteet, unelmat…

Vaikka Henna onkin estevalmentajani, täytin paperin samalla ajatellen myös kouluratsastusta. Ilman kouluratsastusta ei ole esteratsastusta. Ja vaikka ei valmentautuisikaan niin tavoitteellisesti, niin kysymykset saivat kuitenkin ajattelemaan.

Vahvuutemme ratsukkona

Löysin useamman asian, joita pidän meidän vahvuuksina.
– Harjoittelu on kurinalaista ja suunnitelmallista.
– Me luotetaan toisiimme.
– Kummallakin on hyvä terveys.
– Kummallakin on ASENNE kohdallaan.

Heikkoutemme ratsukkona

No näitäkin löytyy, niin kuin kuuluukin löytyä. Yksikään ratsukko ei ole täydellinen. Kolme ensimmäistä kohtaa täyttyvät kummankin kohdalla, ehkä osittain myös neljäskin.
– Ajoittainen epävarmuus tekemiseen.
– Voitaisiin olla hoikempia.
– Aerobinen kunto voisi olla parempi.
– Mukavuudenhaluisuus, helppo jäädä mukavuustasolle ja tyytyä siihen.

Tavoitteeni tällä kaudella (ensi vuosi)

No tässä olikin paljon tavoitteita. Niitä on pakko laittaa tärkeysjärjestykseen.
1. Kouluratsastus: Vahva helppo A -taso (yli 60%)
2. Käsittely: Lastaus ja kuljetus sujuvaksi
3. Esteratsastus: Noin 80 cm ratana niin että saataisiin taitoratsastuksessa hyvät pisteet
4. Puhtaat yksittäiset laukanvaihdot

Miten saavutan tavoitteeni

Hirvittävän tärkeä kysymys. Jos asettaa tavoitteita, niin pitäisi miettiä myös miten tavoitteet aikoo saavuttaa. Ensimmäistä kohtaa näistä alla olevista pidän tärkeimpänä. Pitää uskaltaa harjoitella, mutta myös epäonnistua. Tästä on olemassa myös sanonta että jos ei ole epäonnistunut, ei ole koskaan edes yrittänyt.
– Harjoittelu! Uskallan epäonnistua!
– Valmennukset 1/vko/laji
– Lastauksessa 3 pvää peräkkäin harjoittelua kerran kuussa (tässä kohden tunsin piston sydämessäni, lastaus on taas ollut tauolla….)

Unelmani

Tähän harrastukseen liittyen mulla on monia unelmia. Tärkein niistä on että saataisiin tehdä tätä Ceen ja mun yhteistä juttua kumpikin hyvällä mielellä ja terveinä. Että meillä olisi monia vuosia yhdessä ja meillä olis hauskaa toistemme kanssa. Sitten tietysti on niitä muita unelmia, mutta ne ei ole niin tärkeitä. Niistä ehkä yhden voisi nostaa tähän. Unelmoin kolmostason startista kouluratsastuksessa, jopa vielä niin että tulos olisi hyväksytty ❤

Muita seikkoja mitä ohjaajan tulisi tietää

Tässä kohden alkoi runosuoni sykkiä ja paperiin varattu tila ei riittänyt. Taustoja kirjoittelin kummastakin, sekä Ceestä että itsestäni. Miten ollaan edetty tähän pisteeseen ja minkälaisia vastoinkäymisiäkin matkalle on mahtunut. Mutta ehkä kolme tärkeintä juttua:
– Cee on elämäni hevonen ❤
– Me ollaan molemmat herkkäsieluisia, meitä ei saa komentaa liikaa.
– Me ollaan molemmat sitkeitä suomalaisia ja yritetään kyllä parhaamme joka kerta.

Loppuun oli vielä varattu tilaa ensi vuoden kilpailusuunnitelmalle. Mä luulen, että käytän sen tilan siihen, että kirjoitan pikemminkin suunnitelman siitä, mitä harjoitellaan kunakin kuukautena. Yksi painopistealue jokaiselle kuulle. Joo, tämä kuulostaa hyvältä. Oli hyvä paperi täytettäväksi. Kun jutut kirjoittaa ylös, niin ne muuttuu arkipäiväisemmiksi ja konkreettisemmiksi.

Lastaus nro 14

9 Sep

Lastauksessa on nyt edetty siihen, että takana on 14. harjoituskerta ja samalla toinen feromonin avustuksella. Tällä kertaa valmiste sai vaikuttaa tunnin ennen kuin lastausharjoitus aloitettiin. Vaikutus oli huomattavan paljon suurempi kuin mitä ensimmäisellä kerralla. Se toi kyllä tullessaan myös muuta kuin rauhallista olemusta, nimittäin mahdollisuuden käyttää paineistamista yhtenä lastauskeinona. Tämä oli itselleni suuri yllätys. Cee ei ole sallinut tähän mennessä juuri minkäänlaista paineistusta vaan herneenpalko on mennyt syvälle sieraimeen, jos on vähänkin yrittänyt riimunnarusta ottaa eteenpäin.

Nyt kun feromoni vaikutti näin paljon, tuntui että Cee juurtui helpommin paikoilleen. Oli tavallaan “ihan kivaa vaan seistä tässä”. Ei sillä mitään hätää ollut eikä siitä huomannut että olisi mikään asia jännittänyt. Se oli vaan aika löysän/rennon oloinen. Ja seurasi koppiin sisään kuin pieni koiranpentu ❤

Koppi oli taas vähän uudessa paikassa – paikassa josta näkyi taaksepäin paljon enemmän asioita kuin aikaisemmin. Jonkin verran Ceen mielenkiinto pyrki siis karkaamaan takana oleviin juttuihin. Mutta ei liikaa kuitenkaan. Avustaja oli tälläkin kertaa mukana ja hän enimmäkseen puuhasteli puomin kanssa kävellen, kolistellen ja kosketellen. Lisäksi hän ramppasi sillalla Ceen takana edestakaisin.

Cee söi ihan rauhassa porkkanoita eikä oikeastaan yrittänyt poistua trailerista. Mutta se ei edelleenkään seiso siellä niin rauhassa kuin haluaisin sen seisovan. Lisäksi itselleni on kyllä todella epäselvää, miten alan totuttaa sitä lastaussillan nostoon. Sitä pitäisi harjoitella seuraavaksi – kun vaan keksisi nyt hyvät harjoitukset siihen.

Testattiin myös uutta korvahuppua 😀 😀 😀 Korvataskuja pitää joko lyhentää tai keksiä joku muu ratkaisu 😀 😀 😀

Loppuun vielä yksi linkkijako, Minna Tallbergin lataama aika uusi lastausvideo. Reilut parisen vuotta sitten hän kävi pitämässä meidän tallilla lastauskurssipäivän. Päivä oli oikein kiva ja sillä pääsi alkuun harjoittelussa. Silloin meillä ei ollut vielä omaa koppia, joten harjoittelu jäi pitkäksi aikaa. (Liian pitkäksi aikaa.) Hän pitää taas lastaus- ja kuljetuskursseja, kannattaa tsekata 🙂

Mutta kyllä tämä tästä pikkuhiljaa!

Lastausta feromoneilla ja ilman

30 Aug

Viime viikonloppuna oli lastausharjoitukset 12 ja 13, vain kaksi harjoitusta tälläkin viikolla. Harjoituksen 13 jälkeen näyttäisi siltä, että Ceetä jännittää enää lastaussillan sulkeminen. Aika pitkälle on siis päästy nyt harjoituksissa – vaikka toki on vielä matkaa siihen että kopin saa laittaa rauhassa ihan kiinni asti. Itse matkan aikanahan Cee on aina ollut ihan rauhassa, tosin ei kyllä syö, mutta ei näytä myöskään jännittävän.

Harjoitus 12. Ilman feromoneja.

Sain harjoituskerralle avustajan, kiitos R ❤ Harjoituksen suunnitelmana oli, että avustaja veisi Ceen sisään koppiin ja minä hoitaisin peräpään puomijuttuja. No, Cee suostui menemään avustajan kanssa tasan kerran sisään ja sen jälkeen ei mennyt. Vaihdettiin siis rooleja – minä hoidin etupäätä ja avustaja takapäätä.

Harjoituskerta ei alkanut mitenkään erityisen hyvin. Ajattelinkin että taas joudutaan aloittamaan alusta – kun meitä oli kaksi, jännittyi Cee kovasti. Kaikki pienetkin äänet saivat sen hermostumaan, eikä se oikein löytänyt rauhaa kopissa. Kaiken kukkuraksi satoi vettä ja sadepisarat ropisivat trailerin kattoon. En ole vielä ehtinyt totuttaa Ceetä ääntä eristävään korvahuppuun, joten kaikki äänet kuuluvat Ceen mielestä edelleen isosti.

Joka ikinen ikkunan avaus tai liikehdintä sai Ceen peruuttamaan taaksepäin. Jossain vaiheessa Ceelle tuli taas mitta täyteen, mutta siitäkin huolimatta se suostui vielä leikkimään trailerileikkiä. Voi Cee-kulta. Aina välillä sitä miettii, että onko reilua vaatia siltä tällaista asiaa, mikä selkeästi on sille hankala. Toisaalta, niin kauan kun harjoittelussa mennään hevosen ehdoilla eikä rajoja ylitetä, on tämä varmaan Ceenkin mielestä ihan ok vaihtelua.

[Tällä hetkellä kaikki harjoituskerrat on tehty lantalan päädyssä, jossa sillan saa parhaiten maata vasten.]

Jonain aikaisempana kertana olin vahingossa tiputtanut porkkanan trailerin lattialle ja kun Cee oli laskenut päänsä, tuli se pää alhaalla rentona traileriin. Sen jälkeen kun Ceetä ei oikein olisi enää harjoittelu huvittanut, hyödynsinkin tätä tekniikkaa. Tiputin porkkanoita lattialle, Cee laski päänsä ja tuli traileriin ja annoin sitten porkkanat normitapaan etuosassa. Siinä vaiheessa kun Cee uhkasi juurtua sillalle, annoin sen syödä kerran pari porkkanaa trailerin lattialta ja sen jälkeen se tuli sisään ihan hyvin. Pään laskeminenhan rentouttaa hevosta.

Puomijuttujen kanssa päästiin myös eteenpäin. R keksi että puomilla on hyvä rapsuttaa Ceetä. Niinpä avustaja kulki Ceen takana ja raaputti menemään puomilla. Jos Cee jumahti, paineisti avustaja vähän takaa puomilla ja minä pyysin eteen. Ja taas puomi rapsutti heti kun mentiin eteenpäin.

Harjoitus päättyi siihen, että Cee meni koppiin, puomi liikkui Ceen takana kolisten + koskien ja sitten Cee peruutettiin käskystä pois. Meni ihan hyvin, varsinkin kun miettii miten harjoitus alkoi. Tätä ennen oltiin oleskeltu kopissa aika pitkään, joten harjoituksen kesto oli reilut puoli tuntia.

Harjoitus 13. Feromoneilla.

Tähän harjoitukseen käytettiin Confidence EQ -merkkistä feromonivalmistetta. Tätä on käyttänyt yksi kaverini oman huonosti lastautuvan poninsa kanssa. Noin kahden laatikollisen jälkeen poni lastautui nyt jo ilman sitä. Ajattelin siis että ei se mitään ota jos ei annakaan – ei kun kokeilemaan!

[Annospussi.]

Confidence EQ on FEI:n hyväksymä valmiste, eli sitä voi käyttää jopa kilpailujen aikana. Käyttötarkoituksia on monia: kuljetus, eläinlääkärin hoitotoimenpiteet, kengitys, uudet ympäristöt, varsan vieroitus, klippaus, räjähdykset, ilotulitteet, ylipäätään kaikki stressaavat tilanteeet.

Confidence EQ sisältää luontaisen kaltaista feromonia, joka vastaa tamman nisäalueella varsomisen jälkeen muodostuvaa feromonia. Confidence EQ rahoittaa hevosta ja luo sille turvallisuuden tunteen: koulutus ja oppiminen helpottuu, hevonen on keskittyneempi. Confidence EQ:lla on dokumentoitu ja nopea stressiä hallitseva vaikutus ilman sivuvaikutuksia tai vaikutusta hevosen suorituskykyyn.

Kun valmistetta levitetään, tulee hevosen olla rauhallinen. Se pitää siis antaa ennen kuin hevonen ehtii stressaantua. Valmisteen vaikutus kestää noin 2 – 2,5 tuntia. Ohjeen mukaan valmiste alkaa vaikuttaa noin 30 minuutin kuluttua, Ceellä se alkoi parhaiten toimia ehkä lähempänä kolmea varttia – tuntia. Geeli levitetään hevosen sieraimiin ja siitä johtuen hevosella tulee usein Flehmen-reaktio (kuten Ceelläkin tuli).

Koska aloitettiin harjoittelu jo vajaan puolen tunnin kohdalla, alku ei ollut kovin hyvä. Seuraavalla kerralla pitää antaa valmisteen vaikuttaa pidempään ennen kuin aletaan harjoitella. Tälläkin harjoittelukerralla avustaja R oli apuna. Cee juurtui sillalle eikä sitä olisi kiinnostanut harjoittelu pätkän vertaa. Tehtiin muutamia toistoja kuitenkin ihan vaan sisään ja ulos ja porkkanoiden syöttöä aina sisällä. Puomilla kosketeltiin, mutta ei mitään isompaa.

Kesken harjoituksen tuli sopivasti tauko kun trailerin viereen tuli pakettiauto-peräkärry-yhdistelmä kolistelemaan ja mentiin siksi aikaa kentälle silittelemään Ceetä. Tässä tuli noin 10 minuutin paussi harjoitteluun, jona aikana kaikki nautiskelimme vaan auringonpaisteesta. Ceekin seisoi ihan paikallaan ja antoi meidän halailla sitä kahden naisen voimin ❤

Kun jatkettiin harjoituksia, oli Cee ehkä himpun verran rauhallisemman oloinen. Se ei nokkaissut porkkanoita nopeasti vaan odotti rauhassa että kaivelen pussia. Muutamaan kertaan se pohti että peruuttaisiko pois trailerista ja otti miniaskeleen taaksepäin, mutta astui sitten saman tien heti takaisin eteenpäin. Ihan itse, ilman että sitä olisi pyydetty eteen.

Tähän uskallettiin lisätä puomi niin, että jos Cee lähti taaksepäin, niin puomi olikin takana sanomassa että eteenpäin. Pari kertaa tässä onnistuttiinkin, josta Cee sai kovasti kiitoksia äänellä, porkkanalla ja takaa puomirapsutuksella. Kolistelin ikkunoita, avustaja liikuskeli takana ja minä edessä. Huomattavan paljon rauhallisempi hevonen  meillä oli tässä vaiheessa.

Viimeinen toisto tehtiin niin että otin Ceen sisään, avustaja kosketti puomilla takaa niin että se oli poikittain, nosti sen näkyvästi pois ja minä peruutin käskystä Ceen ulos. Kokemus oli niin hyvä että seuraavat lastauskerrat tehdään ehdottomasti feromonin avulla. Kävinkin hakemassa sitä kaverilta lisää. Valmistetta saa ostaa eläinlääkäreiltä, mutta myös netistä/apteekista. Eläinlääkärin kautta valmiste on hieman edullisempi (n. 3 euroa / kerta) kuin netistä (n. 5 euroa / kerta).

Lastauksen jälkeen harjoiteltiin vielä takasillan nostelua ja laskua. Ensimmäisen kerran kun nostin sen ylös ja hiekka alkoi valua sitä pitkin, Cee ihan hätkähti sitä ääntä. Nyt näyttää siis siltä, että jäljellä on enää sillan nostaminen. Tähän voi vähän auttaa myös ääntäeristävä korvahuppu, joka onkin jo ostettuna. Ehkä vähän paremmalla mielellä mennään kohti tämän viikon lastausharjoituksia 🙂

Lastauspäivä 11 – perusharjoitus

24 Aug

Viikolla neljä tehtiin ainoastaan kaksi lastausharjoitusta, aika ei vaan antanut myöten isommalle määrälle. Viikon toisen harjoituspäivän (päivä 11) teemaksi valikoitui ainoastaan yhden asian harjoittelu. Seistään trailerissa ja syödään porkkanaa. Toistetaan. Ajatuksena oli ettei oteta mitään uutta asiaa tälle kerralle vaan otetaan rennosti.

Cee oli taas oikein hyväntuulinen kun aloin laittaa sille karsinassa suojia jalkoihin. Kovin innokkaasti se asteli kohti traileria ja mentiinkin sitten aika lailla suorilla sisään. Olin täyttänyt porkkana-ansan ja Cee menikin heti syömään. Annoin sen syödä, availin taas ikkunoita, kyykistelin etuosassa ja kuljeskelin siinä muutenkin.

Hetken päästä Cee peruutti muutaman askeleen, mutta ei mennyt ulos trailerista. Pyysin sen astumaan eteenpäin ja se tulikin. Syötiin taas vähän aikaa ja sitten peruutettiin pois. Cee ei olisi millään halunnut peruuttaa pois porkkana-ansan luota. Jouduin pyytämään jo vähän kovemmalla äänellä että se suostui lähtemään ulos.

Päätin siinä samassa muuttaa vähän harjoitusta. Koska Cee tulee hyvin sisälle ja peruuttaa hyvin ulos, päätin harjoitella askel kerrallaan etenemistä eteen ja taakse. Pyysin sitä siis aina yhden askeleen kerrallaan tulemaan eteenpäin ja sitten pysähdyttiin hetkeksi. Pyysin sitä peruuttamaan yhden askeleen ja taas pysähdyttiin. Tätä toistettiin muutama kerta kunnes oltiin taas ihan kiinni etupuomissa. Annoin Ceen syödä pitkän aikaa porkkanoita ja totesin että tässä oli meille harjoitusta riittämiin. Jälleen Cee ei olisi millään peruuttanut pois porkkanoiden luota.

Näihin yllä näkyviin korviin on nyt hankittu myös alla näkyvä korvahuppu (ääntäeristävä). Sitä sovitellaan tulevana viikonloppuna. Samoin saan yhdeltä kaverilta erästä rentouttavaa (FEI:n sallimaa) valmistetta, jota aion kokeilla samoin viikonloppuna. Kerron siitä lisää myöhemmin – katsotaan miten sen käyttö sujuu.

Aletaan pikkuhiljaa olla siinä vaiheessa että puomilla pitäisi päästä koskettelemaan takaa samaan aikaan kun joku syöttää edestä porkkanoita. Tarvitsen siis välttämättä apukäsiä. Heti kun kysyin apuja, niin yksi kaveri ilmoittautui sekä lauantaiksi että sunnuntaiksi  auttamaan ja toinenkin sanoi olevansa käytettävissä kun vaan pyydän ❤ Onni on hyvät ystävät ❤

Traileri on lastattu Ceellä – päivä 10

18 Aug

Viikolla neljä on havaittavissa pientä turnausväsymystä Ratsastajan taholta. Varsinkin kun satuin lukaisemaan Tuire Kaimion Hevosen kanssa -kirjasta kuinka Lucy-tamman kanssa lastausharjoitukset olivat vieneet kuukausia (ja kymmeniä tunteja) ennen kuin se oli matkustanut edes kohtuullisen rentona. Niinpä epätoivo alkoi iskeä, kun tuntui että eihän tässä olla kuin päästy metri eteenpäin kymmenen metrin matkalla…

Päivä 10. Yksin harjoittelua.

Arvelin että koska itselläni oli havaittavissa lastausväsymystä, niin arvatenkin kaikki kaverinikin yrittävät jo vältellä avunpyyntöjäni 😉 Niinpä päätin harjoitella lastausta ihan vain itsekseni (ja Ceen kanssa tietysti).

Tämä tarkoitti pariakin asiaa: 1) pitää harjoitella lähettämistä  ja 2) jos harjoitellaan tavallista lastausta, pitää harjoituksen olla oikeastaan vaan sitä, että ollaan trailerissa pitkä aika ja että trailerissa voi ihminen liikuskella (ja Cee on rauhassa ilman peruuttamista pois).

Valitsin ensimmäiseksi harjoitukseksi kohdan kaksi. Niinpä traileri piti saada houkuttelevaan sijaintiin (=lantalan päätyyn, josta näkee kummastakin ikkunasta hevosia). Tavoitteena oli olla VIISI kokonaista minuuttia trailerissa sisällä, siten että pystyisin liikkumaan etuosassa ja Cee odottaisi rauhassa. Kelloa tai videota ei ollut mukana, joten mutu-tuntumalla mentiin 😉

Cee oli kovin rauhaton jo kun hain sen tarhasta, eikä se oikein rauhoittunut missään vaiheessa. Vielä kun harjoituksen jälkeen vein sitä takaisin talliin, säikähti se silloinkin jotain, vaikka en nähnyt kyllä mitään erityistä missään. Mietin että olikohan joku metsän eläin aiheuttanut jännitystä. Näillä seuduin on ilveksiä ja yhden kerran ilves onkin istuskellut keskellä ratsastuskenttää…

Olin laittanut Ceelle “hunaja-ansan” traileriin. Kuvassa näkyy sininen astia roikkumassa trailerin sisällä. Se oli lastattu porkkanan paloilla. Ideana oli tutustuttaa Cee ajatukseen että trailerissa saa syödä porkkanaa suoraan astiasta. Astiaan yltää vain jos tulee ihan perille asti hevospaikalle. Tämä auttaisi sitten jatkossa myös lähetysharjoituksissa.

Harjoitus meni näin:
1. Ceen kanssa yhdessä traileriin sisään, tutustuttaminen porkkana-ansaan (oli lyhyt, ehkä vain minuutti). Nam. Peruutus pois.
2. Kokeilu miten lähettämisen voisi tehdä. Ei ole todellista, Ceehän meni lähettämällä sisään! Hämmennyksissäni kävelin perässä toisen hevospaikan kautta sisään etuosaan, vaikka piti jäädä sinne taakse 😀 Porkkana-ansan antimista nautiskelua useamman minuutin ajan. Cee katselee ikkunasta ulos, tiellä menee autoja, liikuskelen ja kyykistelen etuosassa, pidän vähän etupuomimelua, availen etuikkunoita. Peruutus pois. Cee ei halua peruuttaa pois, koska porkkanoita on vielä.
3. Ceen kanssa yhdessä traileriin sisään, porkkanoita ihan vain lyhyt aika. Peruutus pois. Cee ei halua peruuttaa vaan haluaa jäädä traileriin.

Olin tutustunut tähän lähettämisen ideaan (myönnetään, netissä) ja valtaosassa ohjeita neuvotaan lähettämään traileriin sisään niin, että itse jää trailerin ulkopuolelle kokonaan. Siis että ei astuta lastaussillalle lainkaan. Koska lastaan Ceetä aina vasemmalle puolelle (tien keskiviivan puolelle), tarkoittaisi se, että menisin itse siis trailerin vasemmalle puolelle (takaa päin katsottuna). Tämä tuntui itsestäni vähän hassulta, koska silloinhan jäisin nimenomaan hevoselta piiloon. Enkä oikein ymmärrä miten saisin edes takapuomia kiinni sieltä maasta asti… Ehkä neuvo on tarkoitettu pidempikätisille ihmisille 😀

Niinpä päätin kokeilla lähettämistä siten, että kävelisin Ceen kanssa trailerin takasillalle, mutta taluttaen oikealta puolelta. Sen jälkeen kun Cee olisi omalla paikallaan, haluaisin sen pysyvän paikoillaan vaikka kävelisinkin trailerissa toisella hevospaikalla. Tavoitteeksi asetin, että saisin Ceen ylipäätään menemään itse toiselle paikalle, kun minä kävelen vieressä toisella paikalla. Tämä tavoite ylitettiin koska lähettäessä jäin seisomaan lastaussillalle ja Cee käveli itsenäisesti sisään traileriin. Plus samaan harjoitukseen yhdistettiin vielä pitkä aika trailerissa seisomista. ❤ ❤ ❤

Tästä alle vartin harjoituskerrasta Cee sai palkkioksi ruhtinaalliset rapsutukset ja kehut ja Ratsastaja hyvän mielen 🙂