Tag Archives: suomenhevonen

Ruokinnan viilausta osa II, Sankari-rehu

20 Oct

Ceen ruokinnan viilaus aloitettiin elektrolyyteillä, niin kuin blogin seuraajat muistanevat. Uutta lyyttiä on nyt syöty viikko ja en voi uskoa, että sillä olisi niin suuri vaikutus kuin on ollut. Cee palautuu treeneistä ihan eri tavalla kuin aikaisemmin. Osa virran lisäyksestä voi johtua viilenneistä säistä, mutta kaikkea ei voi laittaa sen piikkiin. Cee on liikkunut todella halukkaasti nyt joka päivä – mielenkiinnolla seuraan tilannetta!

Tiistaina Cee aloitti saamaan Norra Sankari-rehua, pienellä totuttelumäärällä mennään toistaiseksi. Myös kivennäiset vaihdettiin samalla Norra Primaan. Yleensä en tee useampia muutoksia yhtä aikaisesti, jotta voin olla varma mistä muutos johtuu (jos muutos näkyy). Cee kuitenkin saa lisäkivennäisiä niin pienen määrän, että en usko sen muuttavan juuri suuntaan tai toiseen dramaattisesti tilannetta. Tällä hetkellä kivennäismäärä on noin neljännesdesi.

Sankari-rehu Ikea-kipossa.

Ensimmäisenä maisteluna tarjoilin pienen määrän Sankaria ihan pelkältään ruokakuppiin. Halusin nähdä, millä halukkuudella ja innolla kuiva pelletti tulee imuroiduksi 😉 Jos Cee olisi vetänyt sen vauhdilla, niin olisin ehkä harkinnut että annanko kuivaa pellettiä kuitenkaan – ihan ruokatorven tukoksen pelossa. Mutta Cee söi pelletit rauhassa, mutustellen ja maistellen (video Ceen fb-sivulla). Eli ei kun pelletin syöttöön!

Ceen aamuruokakippo näyttää siis nyt tältä (ainekset sekoitettuna).

Kauraa 1 litra, mysliä vajaa litra,
Sankaria se mitä litrasta jäi mysli vajaaksi.

Ja iltaruokakippo tältä (ainekset sekoitettuna, ilman porkkanoita ja melassileikettä).

Kauraa 1 litra, mysliä vajaa litra,
Sankaria se mitä litrasta jäi mysli vajaaksi,
Prima-kivennäisiä 2 pientä mittaa,
ruusunmarjarouhetta pieni mitta,
valkosipulia 2 vielä pienempää mittaa,
elektrolyyttiä 2 samanlaista pienempää mittaa.

Niin kauan kuin vanhaa mysliä on jäljellä, syö Cee tällaista sekoitusta ja sitten sen jälkeen siirrytään kaura-Sankari-sekoitukseen.

Kyselin rehusta myös Ruuhkavuosiratsastajalta, jonka Päde on syönyt Sankaria nyt jo pidemmän aikaa. Kiitos hyvistä vinkeistä! Huomenna ajattelin mennä HIHSissä käväisemään RaisioAgron osastolla heinäanalyysien kanssa. Katsotaan saanko jotain lisä-ajatuksia ruokinnan suhteen.

Kaveri kysyi miksi haluan vaihtaa rehun toiseen. Tästä ei ehkä ollut vielä mainintaa, mutta ensinnäkin Ceen tällä hetkellä syömä rehu on ulkomaista ja toisekseen se on hankalasti saatavaa. Koska Cee asuu “toisten nurkissa” on rehusäkkien varastointi hankalaa, joten kun niitä hakee vain kaksi kerrallaan, niin ruokinnasta tulee melko kallista (ja vaivalloista). Norra-rehut saa kotiin toimitettuna vaikka säkki kerrallaan ja kuljetus sisältyy säkin hintaan. Sitä helpommaksi ei voi enää rehujen hankinta tulla.

Kunhan Cee on syönyt jonkin aikaa uutta rehua, niin päivitetään tilannetta tännekin 🙂

Advertisements

Ihan kiva

7 Oct

Eilisessä kouluvalkussa Cee oli “ihan kiva”. Se näytti ulospäin hyvältä – muoto oli hyvä ja tasainen, se mennä porskutti eteenpäin nätin näköisenä suklaasilmänä. Mutta. Se ei tuntunut niin hyvältä kuin olisin toivonut.

Cee oli torstaina ollut jäykkä ja haluton taipumaan. Niinpä se oli asia, johon valmennuksessa paneuduttiin heti alusta alkaen. Tehtiin töitä keskiympyrällä ja välillä pienemmillä ympyröillä. Tehtiin ravissa avotaivutuksia ja voltteja. Tehtiin kulmat huolella ja niin että niissä piti taipua.

Vähitellen Cee alkoi tuntui taipuisammalta, mikä oli tietysti kiva juttu. Mutta se tuntui edelleen epämääräisen ei-kivalta. Se ikään kuin ravasi “suorin jaloin”. Ceen askel on yleensä aika keinuva ja joustava jo heti alusta lähtien. Nyt tuntui että se meni etujalat pökkelöinä eteenpäin. Emppu sanoikin valmennuksen lopussa että sen lavat eivät liikkuneet niin hyvin kuin ovat viime aikoina liikkuneet. Siitä se tunne selkäänkin sitten tietysti johtui.

Laukassa Cee oli kyllä muuten kiva, mutta painoi jonkin verran kädelle. Uskallan sanoa että suomenhevokseksi vähän 😀 mutta Ceen kohdalla se oli enemmän kuin normaalisti. Se kyllä kantoi itsensä kivasti kun katsoin videota, mutta ehkä sitten jäin itsekin taas vanhaan tapaani kannattelemaan sitä. Pitelin jalalla ja kannoin kädellä. Argh.

Vastalaukat sen sijaan olivat upeat. Onneksi saatiin ne videolle. Ne eivät olleet niin hienot kuin viimeksi, mutta aika liki yhtä hyvät. Kaiken kaikkiaan Cee oli “ihan kiva” oikein kiva – se on kehittynyt huimasti. Jotta saa perspektiiviä asioihin, pitää katsoa vanhoja videoita, joissa se on etupainoinen, liikkuu pitkässä muodossa, niska ei ole ylin kohta, se ei kanna itseään, sen takajalat jäävät kauas taakse….

Cee oli ihana ❤

Tässä video valkusta. Kiitos Oili-murulle, että jaksoit kuvata ❤ Videota on noin 20 minuuttia, mutta se on kuvattu puhelimella ja pimeässä – ei siis ole kovin korkealaatuinen mutta mutterista saa kuitenkin HD-tasoiseksi. Yksilövalmennus kestää 30 minuuttia, joten lähes kaikki harjoitukset on videolla nähtävissä.

Estetreenailua

25 Sep

Nyt kun jo muutamia erilaisia kokemuksia estetreeneistä on takana, on muodostunut myös jonkinlainen käsitys siitä miten erilaisia tapoja koostaa harjoitus on olemassa. Vuosien aikana on tullut käytyä ratsastuskoulun estetunneilla sekä kolmen eri valmentajan treeneissä. Tässä postauksessa muutamia havaintoja valmennuksiin pohjautuen, eivätkä ne koske ratsastuskoulun tunteja. Niitä koskevat ihan eri lainalaisuudet kuin valmennuksia.

Olipa treenien vetäjänä lähes kuka tahansa, aloitetaan harjoituskerta aina kevyessä ravissa (tietysti alkukäyntien kautta). Valmentajasta riippuen ravissa tehdään joko paljon ympyröitä, aloitetaan heti työskentely maapuomeilla tai ravissa pyritään vain saamaan hevosta lämpimäksi, ilman erityisiä tehtäviä. Yleisesti ottaen lähes kaikkien kanssa ympyröillä asetetaan alkuun ulospäin ja käännetään ulkoavuilla, vasta myöhemmin asetetaan sisäänpäin ja taivutetaan hevosta.

[Alkulaukkaa kevyessä istunnassa]

Siinä missä toisella valmentajalla aloitetaan työskentely laukassa heti kavaleteilla/maapuomeilla, toinen valmentaja teettää vielä alkuverkkana laukat kevyessä istunnassa, ilman puomeja tai kavaletteja. Kaikki valmentajat kävelyttävät hevosia väleissä reilusti. Ensin tehdään töitä ja sitten pidetään käyntitauko. Toisilla valmentajilla tauot ovat pidempiä kuin toisilla, mutta tämä on toistuva elementti jokaisella.

[Maapuomiharjoitus]

[Maapuomeja edelleen]

Varsinaiset tehtävät tietenkin vaihtelevat valmennuskerran teeman mukaan, mutta selkeitä eroja on valmentajien teettämien tehtävien välillä. Osa valmentajista on hyvin ratakeskeisiä – lähes poikkeuksetta kentällä on aina kokonainen rata rakennettuna. Erilaisia ratoja useilla eri variaatioilla tulee suoritetuksi treenin aikana, mikä tukee erityisesti kisoihin tähtäävän oppilaan tavoitteita.

[Ratalaukkaa mutta istutaan hevosen ympäri]

Osa valmentajista on tekniikkakeskeisiä. Kentällä on selkeä tekniikkatehtävä/-tehtäviä, eikä jokaisen treenikerran aikana mennä kokonaista rataa ehkä ollenkaan. Treeneissä harjoitellaan radalla tarvittavia taitoja kuten eteen, taakse, kaarteessa sujuminen jne. Tekniikkakeskeisyydellä tavoitellaan paitsi hevosen oman ajattelun kehittymistä, myös ratsastajan ratkaisujen muodostumista refleksinomaisiksi. Tekniikkakeskeisissä treeneissä korkeudella ei ole väliä vaan keskitytään esteälyn rakentamiseen.

[Tekniikkatehtävä ympyrän kaarella]

Osalla valmentajista treeni taas koostuu mitä erikoisemmista kaarteista ja linjoista eli treenit ovat uusintaratakeskeisiä. Tehdään tiukkoja kaarteita, hypätään esteitä vinoon, tehdään voltteja esteiden välissä. Tämä auttaa erityisesti aikaluokissa kisaavia miettimään koko ajan eteenpäin ja ratkaisemaan ongelmia nopeasti.

[Tuli nopeesti eteen, hyvä ilme]

Jokaiselle valmennustyylille on oma aikansa ja paikkansa ja ne tukevat mielestäni toinen toisiaan. Eri vaiheisiin ratsastajan uralla tarvitaan eri painotusta valmennuksessa, jotta ratsukko voi turvallisesti kehittyä. Osalla valmentajista harjoitustehtävät jaksottelevat kauden vaiheiden mukaan, osalla ainoastaan korkeudet vaihtelevat ja treenityyppi pysyy pääsääntöisesti samana.

[Tähän olin tyytyväisin koko treenissä]

Kaikilla valmentajilla tehdään loppuverkat, toiset jättävät ratsukot tekemään ne itse ja toiset seuraavat myös loppuverkkojen suorituksen ajan ratsukon työskentelyä. Osalla valmennus kestää vajaan tunnin, osalla ihan tasan tunnin ja osalla venyy harjoitukset jopa reilun tunnin mittaisiksi. Ratsukon kuntokin tietysti vaikuttaa tähän – miten kumpikin osapuoli jaksaa pitää kroppansa töissä. Eikä kelejäkään voi Suomen olosuhteissa väheksyä, niilläkin on iso merkitys siihen mitä ulkokentillä voidaan tehdä.

[Loppuravailua]

Postauksen kuvat ovat lauantain valmennuksesta uuden valkun kanssa. Valmennuksesta jäi hyvä mieli – tehtävät vaativat keskittymään mutta eivät olleet liian vaikeita. Korkeuksilla ei näissä tehtävissä juhlittu vaan tehtiin teknisempää settiä. Kaikista hauskinta oli huomata että olin lopussa jopa vähän pettynyt – nytkö tää jo loppui 😀 Odotankin innostuksella seuraavia harkkoja!

Lastaus nro 14

9 Sep

Lastauksessa on nyt edetty siihen, että takana on 14. harjoituskerta ja samalla toinen feromonin avustuksella. Tällä kertaa valmiste sai vaikuttaa tunnin ennen kuin lastausharjoitus aloitettiin. Vaikutus oli huomattavan paljon suurempi kuin mitä ensimmäisellä kerralla. Se toi kyllä tullessaan myös muuta kuin rauhallista olemusta, nimittäin mahdollisuuden käyttää paineistamista yhtenä lastauskeinona. Tämä oli itselleni suuri yllätys. Cee ei ole sallinut tähän mennessä juuri minkäänlaista paineistusta vaan herneenpalko on mennyt syvälle sieraimeen, jos on vähänkin yrittänyt riimunnarusta ottaa eteenpäin.

Nyt kun feromoni vaikutti näin paljon, tuntui että Cee juurtui helpommin paikoilleen. Oli tavallaan “ihan kivaa vaan seistä tässä”. Ei sillä mitään hätää ollut eikä siitä huomannut että olisi mikään asia jännittänyt. Se oli vaan aika löysän/rennon oloinen. Ja seurasi koppiin sisään kuin pieni koiranpentu ❤

Koppi oli taas vähän uudessa paikassa – paikassa josta näkyi taaksepäin paljon enemmän asioita kuin aikaisemmin. Jonkin verran Ceen mielenkiinto pyrki siis karkaamaan takana oleviin juttuihin. Mutta ei liikaa kuitenkaan. Avustaja oli tälläkin kertaa mukana ja hän enimmäkseen puuhasteli puomin kanssa kävellen, kolistellen ja kosketellen. Lisäksi hän ramppasi sillalla Ceen takana edestakaisin.

Cee söi ihan rauhassa porkkanoita eikä oikeastaan yrittänyt poistua trailerista. Mutta se ei edelleenkään seiso siellä niin rauhassa kuin haluaisin sen seisovan. Lisäksi itselleni on kyllä todella epäselvää, miten alan totuttaa sitä lastaussillan nostoon. Sitä pitäisi harjoitella seuraavaksi – kun vaan keksisi nyt hyvät harjoitukset siihen.

Testattiin myös uutta korvahuppua 😀 😀 😀 Korvataskuja pitää joko lyhentää tai keksiä joku muu ratkaisu 😀 😀 😀

Loppuun vielä yksi linkkijako, Minna Tallbergin lataama aika uusi lastausvideo. Reilut parisen vuotta sitten hän kävi pitämässä meidän tallilla lastauskurssipäivän. Päivä oli oikein kiva ja sillä pääsi alkuun harjoittelussa. Silloin meillä ei ollut vielä omaa koppia, joten harjoittelu jäi pitkäksi aikaa. (Liian pitkäksi aikaa.) Hän pitää taas lastaus- ja kuljetuskursseja, kannattaa tsekata 🙂

Mutta kyllä tämä tästä pikkuhiljaa!

Lastausta feromoneilla ja ilman

30 Aug

Viime viikonloppuna oli lastausharjoitukset 12 ja 13, vain kaksi harjoitusta tälläkin viikolla. Harjoituksen 13 jälkeen näyttäisi siltä, että Ceetä jännittää enää lastaussillan sulkeminen. Aika pitkälle on siis päästy nyt harjoituksissa – vaikka toki on vielä matkaa siihen että kopin saa laittaa rauhassa ihan kiinni asti. Itse matkan aikanahan Cee on aina ollut ihan rauhassa, tosin ei kyllä syö, mutta ei näytä myöskään jännittävän.

Harjoitus 12. Ilman feromoneja.

Sain harjoituskerralle avustajan, kiitos R ❤ Harjoituksen suunnitelmana oli, että avustaja veisi Ceen sisään koppiin ja minä hoitaisin peräpään puomijuttuja. No, Cee suostui menemään avustajan kanssa tasan kerran sisään ja sen jälkeen ei mennyt. Vaihdettiin siis rooleja – minä hoidin etupäätä ja avustaja takapäätä.

Harjoituskerta ei alkanut mitenkään erityisen hyvin. Ajattelinkin että taas joudutaan aloittamaan alusta – kun meitä oli kaksi, jännittyi Cee kovasti. Kaikki pienetkin äänet saivat sen hermostumaan, eikä se oikein löytänyt rauhaa kopissa. Kaiken kukkuraksi satoi vettä ja sadepisarat ropisivat trailerin kattoon. En ole vielä ehtinyt totuttaa Ceetä ääntä eristävään korvahuppuun, joten kaikki äänet kuuluvat Ceen mielestä edelleen isosti.

Joka ikinen ikkunan avaus tai liikehdintä sai Ceen peruuttamaan taaksepäin. Jossain vaiheessa Ceelle tuli taas mitta täyteen, mutta siitäkin huolimatta se suostui vielä leikkimään trailerileikkiä. Voi Cee-kulta. Aina välillä sitä miettii, että onko reilua vaatia siltä tällaista asiaa, mikä selkeästi on sille hankala. Toisaalta, niin kauan kun harjoittelussa mennään hevosen ehdoilla eikä rajoja ylitetä, on tämä varmaan Ceenkin mielestä ihan ok vaihtelua.

[Tällä hetkellä kaikki harjoituskerrat on tehty lantalan päädyssä, jossa sillan saa parhaiten maata vasten.]

Jonain aikaisempana kertana olin vahingossa tiputtanut porkkanan trailerin lattialle ja kun Cee oli laskenut päänsä, tuli se pää alhaalla rentona traileriin. Sen jälkeen kun Ceetä ei oikein olisi enää harjoittelu huvittanut, hyödynsinkin tätä tekniikkaa. Tiputin porkkanoita lattialle, Cee laski päänsä ja tuli traileriin ja annoin sitten porkkanat normitapaan etuosassa. Siinä vaiheessa kun Cee uhkasi juurtua sillalle, annoin sen syödä kerran pari porkkanaa trailerin lattialta ja sen jälkeen se tuli sisään ihan hyvin. Pään laskeminenhan rentouttaa hevosta.

Puomijuttujen kanssa päästiin myös eteenpäin. R keksi että puomilla on hyvä rapsuttaa Ceetä. Niinpä avustaja kulki Ceen takana ja raaputti menemään puomilla. Jos Cee jumahti, paineisti avustaja vähän takaa puomilla ja minä pyysin eteen. Ja taas puomi rapsutti heti kun mentiin eteenpäin.

Harjoitus päättyi siihen, että Cee meni koppiin, puomi liikkui Ceen takana kolisten + koskien ja sitten Cee peruutettiin käskystä pois. Meni ihan hyvin, varsinkin kun miettii miten harjoitus alkoi. Tätä ennen oltiin oleskeltu kopissa aika pitkään, joten harjoituksen kesto oli reilut puoli tuntia.

Harjoitus 13. Feromoneilla.

Tähän harjoitukseen käytettiin Confidence EQ -merkkistä feromonivalmistetta. Tätä on käyttänyt yksi kaverini oman huonosti lastautuvan poninsa kanssa. Noin kahden laatikollisen jälkeen poni lastautui nyt jo ilman sitä. Ajattelin siis että ei se mitään ota jos ei annakaan – ei kun kokeilemaan!

[Annospussi.]

Confidence EQ on FEI:n hyväksymä valmiste, eli sitä voi käyttää jopa kilpailujen aikana. Käyttötarkoituksia on monia: kuljetus, eläinlääkärin hoitotoimenpiteet, kengitys, uudet ympäristöt, varsan vieroitus, klippaus, räjähdykset, ilotulitteet, ylipäätään kaikki stressaavat tilanteeet.

Confidence EQ sisältää luontaisen kaltaista feromonia, joka vastaa tamman nisäalueella varsomisen jälkeen muodostuvaa feromonia. Confidence EQ rahoittaa hevosta ja luo sille turvallisuuden tunteen: koulutus ja oppiminen helpottuu, hevonen on keskittyneempi. Confidence EQ:lla on dokumentoitu ja nopea stressiä hallitseva vaikutus ilman sivuvaikutuksia tai vaikutusta hevosen suorituskykyyn.

Kun valmistetta levitetään, tulee hevosen olla rauhallinen. Se pitää siis antaa ennen kuin hevonen ehtii stressaantua. Valmisteen vaikutus kestää noin 2 – 2,5 tuntia. Ohjeen mukaan valmiste alkaa vaikuttaa noin 30 minuutin kuluttua, Ceellä se alkoi parhaiten toimia ehkä lähempänä kolmea varttia – tuntia. Geeli levitetään hevosen sieraimiin ja siitä johtuen hevosella tulee usein Flehmen-reaktio (kuten Ceelläkin tuli).

Koska aloitettiin harjoittelu jo vajaan puolen tunnin kohdalla, alku ei ollut kovin hyvä. Seuraavalla kerralla pitää antaa valmisteen vaikuttaa pidempään ennen kuin aletaan harjoitella. Tälläkin harjoittelukerralla avustaja R oli apuna. Cee juurtui sillalle eikä sitä olisi kiinnostanut harjoittelu pätkän vertaa. Tehtiin muutamia toistoja kuitenkin ihan vaan sisään ja ulos ja porkkanoiden syöttöä aina sisällä. Puomilla kosketeltiin, mutta ei mitään isompaa.

Kesken harjoituksen tuli sopivasti tauko kun trailerin viereen tuli pakettiauto-peräkärry-yhdistelmä kolistelemaan ja mentiin siksi aikaa kentälle silittelemään Ceetä. Tässä tuli noin 10 minuutin paussi harjoitteluun, jona aikana kaikki nautiskelimme vaan auringonpaisteesta. Ceekin seisoi ihan paikallaan ja antoi meidän halailla sitä kahden naisen voimin ❤

Kun jatkettiin harjoituksia, oli Cee ehkä himpun verran rauhallisemman oloinen. Se ei nokkaissut porkkanoita nopeasti vaan odotti rauhassa että kaivelen pussia. Muutamaan kertaan se pohti että peruuttaisiko pois trailerista ja otti miniaskeleen taaksepäin, mutta astui sitten saman tien heti takaisin eteenpäin. Ihan itse, ilman että sitä olisi pyydetty eteen.

Tähän uskallettiin lisätä puomi niin, että jos Cee lähti taaksepäin, niin puomi olikin takana sanomassa että eteenpäin. Pari kertaa tässä onnistuttiinkin, josta Cee sai kovasti kiitoksia äänellä, porkkanalla ja takaa puomirapsutuksella. Kolistelin ikkunoita, avustaja liikuskeli takana ja minä edessä. Huomattavan paljon rauhallisempi hevonen  meillä oli tässä vaiheessa.

Viimeinen toisto tehtiin niin että otin Ceen sisään, avustaja kosketti puomilla takaa niin että se oli poikittain, nosti sen näkyvästi pois ja minä peruutin käskystä Ceen ulos. Kokemus oli niin hyvä että seuraavat lastauskerrat tehdään ehdottomasti feromonin avulla. Kävinkin hakemassa sitä kaverilta lisää. Valmistetta saa ostaa eläinlääkäreiltä, mutta myös netistä/apteekista. Eläinlääkärin kautta valmiste on hieman edullisempi (n. 3 euroa / kerta) kuin netistä (n. 5 euroa / kerta).

Lastauksen jälkeen harjoiteltiin vielä takasillan nostelua ja laskua. Ensimmäisen kerran kun nostin sen ylös ja hiekka alkoi valua sitä pitkin, Cee ihan hätkähti sitä ääntä. Nyt näyttää siis siltä, että jäljellä on enää sillan nostaminen. Tähän voi vähän auttaa myös ääntäeristävä korvahuppu, joka onkin jo ostettuna. Ehkä vähän paremmalla mielellä mennään kohti tämän viikon lastausharjoituksia 🙂

Kouluvalmennus (video)

28 Aug

Perjantaina oli jälleen kouluvalmennus normaaliin tapaan. Torstaisen hyppysession jälkimainingeissa mietin, että kuinkahan Cee jaksaa ponnistaa koko 45-minuuttisen valmennuksen. Jaksoi se ihan ok, tosin vasen laukka oli jo aika väsyneen oloinen eikä ponnistus ollut niin ilmava kuin oikeassa.

Vasenta laukkaa ihan lopussa.

Kaveri otti lyhyet pätkät videota ihan valmennuksen lopusta. Niinpä niistä meidän highlighteista ei nyt ole todistusaineistoa… Kaikki huonolaatuiset kuvat on myös kuvankaappauksia, joten pahoittelen silmävammoja 😀

Cee oli aika kiva heti valmennuksen alusta alkaen. Se pyöristyi mukavasti ja alkoi taipuakin hyvin. Uudet kuolaimet oli ekaa kertaa suussa, joten Ceen reaktio myös niihin vähän jännitti. Kuolainkin tuntui toimivan hyvin, joten ihan hyvältä ostokselta se vaikuttaa.

Alkuun työskenneltiin kevyessä ravissa pääty-ympyrällä ja haettiin pyöreyttä sekä taipuisuutta kumpaankin kylkeen. Jatkettiin vielä työntämällä sisätakajalkaa hevosen alle niin, että lavan annettiin jopa vähän luistaa ulospäin. Pääasia oli että sisätakajalka astuu alle – vähän väistättäen hevosta ulospäin ja haluten että lapa liikkuu isosti. Tämäkin edelleen kevyessä ravissa. Cee tuntui aika kivalta tässä ja kevyeltä kädelle.

Ravailua.

Harjoitusravissa jatkettiin vielä samaa eli pyrittiin jumppaamaan Cee mahdollisimman taipuisaksi kyljistään. Itselläni harjoitusravissa tulee esille helmasyntini eli ohjan lipsuminen pidemmäksi. Mutta nykyään olen itse alkanut jo huomata milloin ohja on liian pitkä ja ehdin jopa joskus ottaa lyhyempää ohjaa ennen kuin valmentaja huomauttaa siitä.

Laukkatyöskentely jatkoi vakioteemaa eli saada Cee kantamaan itsensä, mutta niin että laukassa on pomppua, energiaa. Emppu sanoo usein, että Ceessä on kuin kaksi hevosta – se ihan kiva ja sitten se todella hieno. Luonnollisesti tähän todella hienoon pyritään, mutta (ihan aina) ei edes joka kerta siihen päästä.

Vielä vähän laukkaa.

Loppuun tehtiin vielä koko uralla avoja pitkillä sivuilla, kulmat erityisen hyvin ratsastaen ja lyhyelle sivulle aina suoristaen, sekä laukassa että ravissa. Kulmissa Ceetä pitää vähän auttaa, jottei se valahda etupainoiseksi. Ulko-ohja on siis todella tärkeä apu tukemassa, samalla kun istunta pyytää Ceetä nostamaan etuosaansa. Ihan kohtuullisesti olen tämän oppinut, mutta eihän sitä aina muista (eikä ehdi 😀 ).

Muutaman kerran tultiin ravissa vielä keskihalkaisijalle, jossa Cee alkuun kiemurteli vähän. Tultiin niin monta kertaa, että hevonen ravasi suoraa linjaa. Helpoiten tämä onnistuu Ceellä kun antaa sen tulla vähän vauhdikkaammin – voima ei ihan riitä vielä kaarroksen jälkeen tulla linjan alkua suoraan jos kovin “koottuna” tullaan.

Loppuraveja.

Loppuraveissa Ceen askel tuntui aivan ihanalta ❤ Joustavalta ja keinuvalta ❤

Valmentajan ohjeena oli olla tarkkana laukan kanssa. Helposti se jää ponnettomaksi (minkä näkee videoltakin, se on kaukana meidän hyvästä laukasta). Toki tässä hevonen oli jo väsähtänyt, joten seli-seli, sekin vaikutti. Cee on kuitenkin niin raskasrakenteinen, että se joutuu laukkansa eteen tekemään paljon töitä.

Ja tässä se erittäin lyhyt videokin.

250. postaus

26 Aug

Olen helposti innostuvaa sorttia. Yhtä nopeasti kun innostun, voi kiinnostukseni myös hiipua. Blogin perustaminenkin tuli tehtyä innostuksen puuskassa, saunakeskustelun jälkeen. Tekstejä on nyt tullut kirjoitettua 4,5 vuoden ajan, tosin heti ensimmäisenä vuonna tuli pitkähkö tauko kirjoitteluun. Hämmästyttävän pitkä aika siis, eikä se tunnukaan kyllä yhtään niin pitkältä.

Tammikuu 2013, blogin ensimmäisten postausten kuva.
Raika, nyt jo taivaslaitumilla.

Aiheet on vaihdelleet aikojen saatossa, aina tee-se-itse-teemasta treenivideoihin. Kaikista suosituin juttu on ollut ja on edelleen tee-se-itse lämmitettävä vesiastia hevosille. Taisin olla edelläkävijöiden joukossa itse tehdyissä vesiastioissa. Sen jälkeen vesiastioista onkin kirjoitettu monen monta juttua ja ohjetta muilla sivustoilla. TSI-teemassa ollaan tehty heinäastiaa, vesimattoa ja laidunkatostakin!

Marraskuussa 2013 tehtiin lämmitettävää vesiastiaa.

Treenivideoita haluaisin julkaista enemmänkin, sillä liikkuvaa kuvaa seuraamalla oppii paljon. Niistä olisi hyötyä paitsi itselle, myös muille (ainakin “älä tee näin” -vinkkien takia). Niiden osalta vaan on se tyypillinen kuvaajapula. Joskus tulee  laitettua kamera yksin kuvaamaan aitaan kiinni, mutta varsinkin jos kentällä on muita samaan aikaan, on videossa aikamoinen muokkaaminen. Kiitokset Tilves photographyn, on kuitenkin kuvia ja videoita jonkin verran ylipäätään olemassa ❤

Estevalkku elokuussa 2014. Videon laatu on heikompi kuin nykylaitteilla, mutta ihanaa että vanhempiakin videoita olemassa.

Aika monta postausta on tullut tehtyä Back on Trackin tuotteista. Olen saanut niitä testattavaksi ja tästä yhteistyöstä olen kiitollinen ❤ Paitsi että olen huomannut että BoTin tuotteet ovat oikeasti hyviä, on postausten valmistelussa saanut tutustua moniin tutkimuksiin, jotka olisivat saattaneet muuten jäädä lukematta. Vaikka tieto lisää tuskaa, ei ilman tietoa voi tehdä (harkittuja) päätöksiä. Mutu-tuntumallakin voi selvitä, mutta allekirjoitan täysin sanonnan “lukeminen kannattaa aina”. Samanlaista taustojen selvittelyä on tullut tehtyä mm. ruokinnasta, hevosen kehonhoidosta, trailereista jne.

Blogin eka tuotetesti kesäkuussa 2015. Laitettiin heti BoTin ratsastussuojat tosi toimiin eli kuraiselle hiekkakentälle. Hyvin toimi ja samat suojat käytössä edelleen. Satulahuopakin on edelleen muuten käytössä 😀

Pitkät pätkät on tullut kirjoiteltua estetuomari- ja ratamestari-koulutuksista sekä kilpailujen järjestämisestä ja radoista. Kun olen lukenut hyvän kirjan, siitäkin on tullut mainittua teksteissä. Tekstejä on ollut laidasta laitaan, aina oman kiinnostukseni mukaan. Tämä onkin ollut kantava voima – kirjoitan siitä mikä kiinnostaa itseäni. Blogin laitoin tulillekin alunperin nimensä mukaisesti virkistämään omaa muistiani. Päiväkirjaksi / muistivihkoksi.

Kyra ja ratsastuksen taito on kouluratsastuksen must-have-kirja. Omasta mielestäni George Morriksen Taitava ratsastaja on esteratsastuksen vastaava. Kesälomalukemista vuodelta 2015.

Vaikka tästä kirjoituksesta voisi nyt saada käsityksen, että muistellaan vaan vanhoja, laitetaan pillit pussiin ja tämä oli tässä, niin ehei! Aihioita kirjoituksille on tallennettuna, odottamassa viimeistelyä. Muutamia toivepostauksiakin on vielä odottamassa vuoroaan, lähes valmiina. Ja eilisestä kouluvalmennuksestakin on tulossa postaus, kun kaveri otti hetken videota ❤

Koska nyt on kaikella tapaa juhlavuosi, juhlistetaan sitä vielä isommin! Cee täytti toukokuussa pyöreitä vuosia (10), suomenhevosen kantakirjan syntymisestä on 110 vuotta ja Suomi täyttää 100 vuotta. Niinpä päätin teettää Ceelle fanipaidan 😀 Suunnitelma ei ole ihan täysin valmis, mutta jollain näillä linjoilla sen kanssa mennään…

Kiva kun olette mukana – toivottavasti seuraavienkin 250 postauksen ajan ❤