Tag Archives: suomenhevonen

Toivepostaus: Lastauskoulussa

6 May

Vuosi sitten käytiin starttaamassa pitkästä aikaa kisoissa oman tallin ulkopuolella. Oma trailerikin oltiin saatu vasta alkuvuodesta, eikä oltu ehditty (tekosyy) käydä ajelulla ennen kisoja. Kotona Cee meni mukavasti koppiin, olihan siellä kaverikin odottamassa. Kisapaikalla sitä lastattiin yli tunti ja viimein liinojen avustuksella.

Nyt kun oma traileri oli hommattu, niin oli huomattavan paljon helpompaa alkaa harjoitella. Harjoitukset viriteltiinkin tulille aika pian kisojen jälkeen. Luin jonkun artikkelin tai opuksen – harjoiteltiin niillä neuvoilla. Katsoin jonkun videon – harjoiteltiin niillä neuvoilla. Kaverilla oli toiminut feromoni – harjoiteltiin sen avulla. Taisi olla 15 itsenäistä harjoituskertaa kun tajusin, että omin neuvoin tästä ei vaan tule mitään.

Niinpä pyysin avuksi Mervin Horse&Power Trainingistä. Ensimmäisellä kerralla olin itse porkkanan syöttäjän roolissa ja hyvä niin. Cee esitti kaikki kevätjuhlaliikkeensä mitkä tiesi. Ekalla kerralla totuteltiinkin vain takaa tulevaan paineeseen – tätä en ollut opettanut Ceelle vielä ollenkaan. Edestä päin tulevan paineen kanssa se osasi toimia.

Varusteet hevoselle: naruriimu, pitkä koulutusköysi ja jalkoihin sellaiset suojat että se voi liikkua (ei kuljetussuojia)

Varusteet kouluttajille: pieniä porkkananpaloja koppiin, pitkä juoksutuspiiska takaa ohjaavalle, hyvät hanskat luukulla seisojalle 🙂

Kuvassa nahkariimu, oikeasti käytetään naruriimua.
Nahkariimua käytetään kuljetuksessa.

Idea lyhykäisyydessään menee niin, että hevosen pää ohjataan kohti traileria. Vain yksi paine kerrallaan eli jos edestä ohjataan, ei takaa tule painetta. Jos takaa paineistetaan, ei edestä saa olla vetoa. Aina kun hevonen menee askeleenkin oikeaan suuntaan, heti paine pois ja runsaat kehut. Taaksepäin ei saa tulla, silloin paine palaa (takaapäin tuleva paine).

Takaapäin tuleva paine ei tarkoita, että hevoseen koskettaisiin raipalla. Juoksutuspiiskaa käytetään aluksi sen takia, että sen liikkeen hevonen näkee ja kokee paineena. Piiskaa heilutetaan hitaassa temmossa ylös-alas sivusuunnassa, samalla kun naksutetaan kielellä. Tämä siis ohjaa hevosta eteenpäin, pois paineesta. Heti kun toivottu eteenpäin menevä liike saavutetaan, piiska laskee maahan.

Jos hevonen tekee kuten Cee, eli väistää kopin sivulle, se ei haittaa. Luukulla olija varmistaa, että pää on edelleen trailerin siltaa kohden – ei siis anneta hevosen katsoa esimerkiksi autoa kohden tai muualle. Takaa paineistava voi kävellä sivulle päin ja paineistaa sieltä käsin nostamalla piiskaa ylös-alas (ja naksuttamalla). Jos hevonen väistää toiselle puolen koppia, homma toistuu. Ainoastaan menemällä askeleenkin eteenpäin sillalle ja koppia kohden, paine lakkaa.

Luukulla olija seisoo vapaalla hevospaikalla. Näin hän ei hidasta hevosen liikettä mihinkään suuntaan ja voi vapaasti liikkua hevospaikalla edestakaisin. Lisäksi hän saa tukea vapaan hevospaikan takapuomista, jos hevonen on kovin raju alkuun väistellessään takaa tulevaa painetta. Hevonen ei saa päästä vapaaksi vaan luukulla olijan tehtävä on pitää hevosen pää traileria kohden, vaikka sen annetaankin poistua sillalta trailerin sivuun.

Tässä yhdistelmä lastauksista viime vuoden heinäkuun – tämän vuoden tammikuun ajalta. Nimenomaan niitä epäonnistuneita kohtia mukana, joita toivottiin 🙂

Videon viimeinen lastaus on ensimmäinen välitavoite. Siis että hevonen menee sisään ja pysyy siellä. Tämän jälkeen homma jatkuu niin, että aletaan laittaa takapuomia kiinni. Ensin hevosen täytyy sietää kolinaa eikä se saa poistua trailerista vaikka kolisee. Korjaus tehdään aina samalla tavalla – paine takaa (nyt saattaa riittää jo pelkkä naksuttaminen) ja paine poistuu kun hevonen menee takaisin sisään. Kehuja, porkkanoita ja paine pois.

Kun takapuomin saa laittaa kiinni ja hevonen on rauhallinen trailerissa eikä pyri poistumaan, voidaan alkaa harjoitella sillan kiinnilaittamista. Siltaa nostetaan aluksi vain noin 20-30 senttiä, sen verran että hevonen näkee sen nousevan. Rauhassa olevaa hevosta kehutaan ja silta lasketaan. Jos hevonen nojaa takapuomiin, silta ei laske. Vasta kun hevonen on irti takapuomista, silta laskee.

Kun siltaa voi nostella ja laskea, voidaan se laittaa aina silloin tällöin kiinni asti. Ei joka kerta, vaan aina silloin tällöin. Taas sama homma – silta avataan vasta kun hevonen on irti takapuomista. Paras olisi tilanne jossa hevosta voidaan pyytää askel eteenpäin kopissa ja heti kun se ottaa askeleen eteen, silta avataan. Näin hevonen saa palkinnon siitä, että astuu eteenpäin eikä taaksepäin.

Kun tämä on hallussa, voidaan alkaa harjoitella lähettämistä. Tähän riittää avuksi jo pidempi kouluraippa ja naruna voi käyttää pitkää riimunnarua, jonka voi sitoa myös kaulan ympärille. Tai heittää narun hevosen selän päälle. Ja kun tämä on hallussa, voidaan harjoitella lähettämistä kopin ulkopuolelta – siis että lähettäjä seisookin sillan ulkopuolella “piilossa”.

Eka harjoitus lähettämällä. Tehdään töitä vielä pitkällä piiskalla. Hevosesta kiinni pitävä käsi ei saa (saisi) vetää, koska se tuo painetta.

 

 

Lähettämisessä on sama juttu kuin muussakin harjoittelussa. Hevonen ei saa tulla päälle, se ei saa mennä taaksepäin. Paine poistuu kun menee eteenpäin, vaikka nyt tässä vaiheessa painetta pitäisikin tarvita varsin vähän. Paineena käytetään takaapäin tulevaa painetta, on toki huolehdittava että suuntaus toimii edestä. Edestä ei kuitenkaan vedetä vaan ainoastaan ohjataan kohti koppia. Vähä vähältä voi pidentää matkaa josta päästää hevosen itsenäisesti etenemään koppiin. Ainakin niin että voi jäädä itse seisomaan niin ettei tule sillalle ollenkaan.

 

 

Vielä ei olla päästy kokeilemaan näitä oppeja tositoimissa, sillä meidän tie on niin huonossa kunnossa että traileri uppoaa sinne takuuvarmasti. Muutaman henkilöauton tie on jo syönyt. Joka tapauksessa itsellä on ihan eri varmuus siihen, että Cee menee kyllä koppiin.

Advertisements

Ceen sapuskat

30 Apr

Taas on tullut aika laskea Ceen ruokinnan arvot. Ensi kuussa otetaan verikoe, joten on hyvä olla itsellä taustat selvillä, ovat verikokeen arvot sitten mitä ovatkaan. Koska tavoitteena on ihan vain suuntaa-antavat laskelmat, tein ne RaisioAgron Norra menu-laskurilla.

Käyttöaste-valikossa vaihtoehdot ovat: kevyt / kohtalainen / raskas / varsonut tamma. Cee liikkuu kuitenkin hikeen asti useamman kerran viikossa, joten mielestäni kohtalainen on oikea arvio rasitustasosta.

Laskurissa voi antaa omia arvoja tai käyttää vakioarvoja. Heinästä tallensin käytössäni olevan analyysin mukaiset arvot ja annoin laskurin täydentää puuttuvat arvot oletuksilla. Eli heinän arvot eivät ole täsmälleen oikeat – riittävän tarkat kuitenkin kertomaan, että heinä ei todellakaan riitä ruokinnaksi.

Lisäruoat tallensin hyödyntäen laskurin valmiita arvoja. Jos jälleen haluaisi täsmälllisemmän tuloksen, pitäisi kaikki tallentaa käyttäen omia arvoja (Greenline, musta kaura, pellava).

Kuten kuvasta näkyy, Cee saa laskennallisesti juuri ja juuri riittävästi energiaa ja valkuaista (SRV). Heinä ei muuten ole säilörehu vaan kuivaheinä, mutta laskuri antaa sen ainoaksi nimitykseksi säilön.

Lysiini on ehdottoman tärkeä aminohappo ja yleisimmin hevoset saavat sitä liian vähän ravinnosta. Kuvan lysiini-palkki näyttäytyy isona (heinän osuus), mutta heinäanalyysissä ei ollut lysiiniä mukana vaan arvona on käytetty laskennallista arvoa. Niinpä todellinen arvo lienee alhaisempi, kortisen heinän arvo olisi noin 50 g (laskuri antaa oletusarvoillla 58 g), kun tarve olisi 36,5 g.

Ylimääräinen lysiini poistuu virtsan mukana. Lysiinin suhteen ainoa huomioitava seikka onkin, että sitä pitää olla riittävästi, jotta proteiinisynteesi on mahdollinen. Kalsiumin ja fosforin osalta sama juttu heinän suhteen – niitä ei ollut analyysissä mukana ja laskennallisilla arvoilla mennään.

Nina Jaakkola (hevosenruokinta.blogspot.com):
Lopputuloksena tähtään siihen, että hevosen energian saanti on 110-120 % tarpeesta (koska vaikka tarkoitus ei ole kasvattaa läskiä vaan lihasta, niin silti pientä lisäenergiaa tarvitaan lisääntynyttä proteiinisynteesiä varten ja varmistamaan, että mahdollisesti lisääntyvä treeni ei aiheuta painon putoamista) ja valkuaisen saanti mahdollisimman lähellä optimia eli 100 prosenttia tarpeesta tai hieman yli.

Energian saannissa siis voisi olla Ceen tapauksessa vähän lisäämistä (numeroiden valossa). Mutta Cee on ollut virkeä, lähtenyt töihin mielellään, jaksanut tehdä hommia, palautunut hyvin, eikä ole laihtunut. Niinpä näillä ruokinnoillla mennään toistaiseksi. Ostin Ceelle tosin jo St Simon’s ToxVex -nimistä lisäravinnetta, mutta tutustun siihen ajan kanssa ja katsotaan mitä muutoksia tehdään sen myötä.

Aamuruoka:
0,5 litraa Fortinut mustaa kauraa (Tallitukku)
1 litra Sankari-rehua (RaisioAgro)
heinää

Päiväruoka:
heinää

Iltapäiväruoka:
heinää
1 litra Racing Greenlinea turvotettuna (ratsastuksen jälkeen)
vitamiinilisä Greenlinen seassa (tällä hetkellä B-vitamiini)

Iltaruoka:
0,5 litraa mustaa kauraa
1 litra Sankaria
0,5 dl Prima-kivennäistä (RaisioAgro)
1,5 dl pellavarouhetta liotettuna (BlackHorse)
elektrolyyttiä (Equine Products)
leipää, porkkanoita, omenoita, mandariinia, mitä nyt sattuu olemaankaan

Lopputulos: karva kiiltää, Cee on tyytyväisen oloinen, lihaksisto kehittyy ja Cee näyttää aika sporttiselta.

Pitäisikö kisata vai eikö pitäisi?

28 Apr

Kas siinäpä pulma.

Olin jo katsonut kalenterista kisapäivän. Saanut kisakaverinkin houkuteltua matkaan. Ja sitten iski (taas) se epävarmuus. Mitä jos Cee ei olekaan vielä valmis? Mitä jos mä sässin nyt kaiken työn mitä on tehty, sillä että mä roudaan sen puolivalmiina kisailemaan?

Ja sitten ilmestyi kisakalenteriin myöhäisempi päivä paikkaan, jonka mä tiedän olevan kiva. Ja paikka jossa Cee on jo käynyt. Ja paikka jossa ei haittaa, vaikka kaikki ei menis kuin Strömsössä. Ja ulkokenttä. Ja varmasti ihana tuomari.

Niinpä kisakausi startannee meidän osaltamme toukokuussa Suontaan 1-tason kisoissa (toivottavasti sinne tulee riittävästi ilmoja!). Näissä kisoissa on sama ohjelma (HeA:1) kuin viime vuonna ja tavoitteena onkin tietysti saada paremmat prossat kuin viimeksi 😀

Nyt kun asiat on alkaneet loksahdella paikoilleen, uskaltauduin katselemaan Kipaa muutenkin ”sillä silmällä”. JOS Suontaakse päästään kivasti ja päästään kivasti vielä poiskin, on kesälle useampikin kisapaikka mietittynä.

Meidän elämän ekat 2-tason kisat voisi olla Kangasalla heinäkuussa. Siellä on ainakin edellisinä vuosina ollut pitkän radan ohjelmat, eli senkin puolesta nämä kekkerit olisivat ekat tällä tasolla. Tavoitteena olisi saada hyväksytty tulos ja Happy Horse mennen tullen.

2-tasolla homma voisi jatkua elokuussa Pälkäneellä. Täälläkin pitkän radan ohjelmat, jos historia toistaa itseään. Sama tavoite kuin edellä – hyvillä mielin ja hyväksytty tulos. Kisapaikat on valikoitu aika pitkälti sen perusteella, että meiltä on kivan mittainen matka, eikä Cee toivottavasti väsähdä liikaa.

Kauden päättäjäiset voisivat koittaa Hollolassa syyskuussa. Suomenhevosten Hämeen alueen alumestaruudet (2-tason kisat) tanssitaan silloin. Ohjelmana on Helppo A FEI:n CCIP1* kenttäkilpailuohjelma poneille 2014. Jos näin pitkälle ylipäätään päästään, on tavoite jo saavutettu itselläänkin. Mutta siihen olisi kiva saada vielä kirsikka kakun päälle – hyväksytty tulos.

Siitä fiiliksestä kun aloin kirjoittaa tätä postausta maaliskuussa, on päästy aika pitkälle vaikka ollaan vasta huhtikuun lopussa. Henkisesti. Kyllä se Suomen kevät kovine tai vetisine pohjineen, heikkoine treenimahdollisuuksineen, imee sitkeimmästäkin sissistä mehut. Nyt kun aurinko paistaa ja pohjat on hyvät, alkaa vaikeammatkin asiat näyttää mahdollisilta ❤

Helsinki Horse Fair tulee taas!

12 Feb

Helsingin Horse Fairistä alkaa hevosihmisen kevät! Perinteinen maaliskuun alun tapahtuma järjestetään Messarissa ja yhteen paikkaan kerääntyvät silloin lähes kaikki liikuntaharrastajat. Samaan aikaan hevostapahtuman lisäksi järjestetään GoExpo-tapahtuma, jossa voi tutustua muihin liikuntalajeihin kiinnostuksen mukaan. Ja penkkiurheilijoillekin on oma tarjontansa – nimittäin Kuva&Kamera-messut yläkerrassa 😉

Horse Fairin ohjelma on nyt julkaistu ja tässä postauksessa katselen sitä – yllätys, yllätys – suomenhevosintoilijan silmin. Mitä messuilla siis on tarjolla tällaiselle suomenhevosia rakastavalle aikuisratsastajalle?

Aloitetaanpa ensimmäisestä messupäivästä eli perjantaista. Perjantaina kannattanee ohjelman seuraamisen lomassa käydä tutustumassa messuosastoihin. Oletettavissa on, että lauantaina ja sunnuntaina osastot ovat ruuhkaisia, perjantaina ei niinkään. Ja perjantaina saa lipun SRL:n jäsenkortilla hintaan 10 euroa!

Perjantain suosikit by Aikuisratsastaja.

Jos suomenhevosrakkaus on vahva, eikä ratsastus niinkään, kiinnostanee valjastusnäytös Talutusareenalla, jonka järjestävät yhteistyössä Työhevosharrastajat ja Suomenratsut ry. Messuohjelma ei kerro, onko suokkeja mukana näytöksessä, mutta tämä korvamerkinnällä ”saattaa sisältää suomenhevosia”.

Jälleen korvamerkinnällä ”saattaa sisältää suomenhevosia”, on tarjolla vikellystä. Jos Aimen hevosista ei olekaan jompi kumpi suomenhevonen mukana näytöksessä (vaan se ”yksi puoliverinen” 😉 ), niin ainakin suomenhevosihminen on mukana.  Vikellystä voi ihailla Ajalin Areenalla.

Messuilla on tarjontaa myös niille, jotka eivät VIELÄ ole omaa suomenhevosta hankkineet syystä tai toisesta – eli talutusratsastusta (Talutusareena). Ja jos suomenhevonen rotuna on vielä vieras, niin sitten ensimmäiseksi suunta kohti Rotukavalkadia, jossa suomenhevonen on yhtenä esiteltävänä rotuna (Ajalin Areena).

Lauantain suosikit, yksi uusikin, by Aikuisratsastaja.

Lauantain messuohjelman kohokohdaksi saattaa muodostua kutsuesteratsastuskilpailu suomenhevosille eli Prix de Biofarm (100 cm). Kutsutuista ratsukoista ei ole vielä tietoa, sillä ratsukoita on pyydetty vahvistamaan osallistumisensa 24.2. mennessä. Jännityksellä seuraamme siis keitä on mukana! Kisa käydään Ajalin Areenalla klo 15.15 alkaen.

Sunnuntain suosikit – nyt jo kaksi uutta mukana – by Aikuisratsastaja.

Voi ihanuus! Nuoria suomenhevosia! Sunnuntaina puolen päivän jälkeen Ajalin Areenalla esiintyy kaksi 4-vuotiasta ja kaksi 5-vuotiasta suomenhevosta esteratsastusklinikassa. Klinikalla keskitytään nuorten hevosten valmistautumiseen laatuarvosteluja silmällä pitäen. Klinikan vetää Anna Kärkkäinen. Takuulla aiheuttaa ihastuneita huokailuja suokkitätien joukossa – varsinkin niiden, joilla omat kasvatit ovat valmistautumassa laatareihin…

Sunnuntaina pitää TIETENKIN mennä katsomaan kantakirjaori Salmiakki Poikaa. Lempinimeltään Mikki on toistaiseksi kirjattu II-jalostusluokkaan, mutta noussee tänä vuonna I-luokkaan kilpailutulostensa perusteella. Kun kouluratsastus ja suomenhevoset ovat lähellä sydäntä niin tässä on takuuvarma ohjelma nähtäväksi. Kouluratsastusesitys tapahtuu Ajalin Areenalla.

NO MUTTA ENTÄ SE LIPPUARVONTA! Se tulee tässä. Osallistua voit Aktiivi Cecil Ceen facebook-sivulla kommentoimalla tätä postausta koskevaa kirjoitusta. Kommentoijien kesken arvotaan yksi lippupaketti, joka sisältää 2 kertalippua messuille. Liput ovat sähköisiä, joten ehtivät varmasti perille. Arvonta suoritetaan sunnuntaina 25.2. klo 20. Nähdään messuilla!

Ceen uudet lenkkarit

4 Feb

Tänään koitti se päivä kun kengittäjä-Antti laittoi kauan odotettua iskunvaimennusta Ceen etukavioihin. Nyt odotellaan seuraavaksi mitkä on Ceen fiilikset uusista lenkkareista – pitääkö se tuntumasta vai onko mitään eroa.

Villi poni kengityksessä.
Huomaa, kuinka Cee on kiinni vain omassa kaulassaan 😀

Etukavioihin laitettiin Vettecin Equi-Pakia, nestemäistä uretaania joka jähmettyy nopeasti ”geelipohjalliseksi”. Tuote on tarkoitettu juuri Ceen tyyppisille hevosille, joilla on ohut antura ja matala kavionpohja. Kaikki pohjan epätasaisuudet (jääkököt, kivet) tuntuvat ohuen anturan läpi ja kun kavionpohja on vielä matala, tuntuvat pienetkin epätasaisuudet isosti.

Hevari/Equi-Pak.

Homma lähti liikkeelle verkosta, joka muotoillaan kengän muotoiseksi ja tulee siis kengän ja kavion väliin. Verkko pitää uretaanin paremmin paikoillaan, varsinkin kun Ceen etukengät ovat kooltaan neloset ja kenkä jää kannalta aika avoimeksi (pyöreän muotoinen kavio).

Kengän naulauksen jälkeen kengän päälle liimataan uretaanilevyn palanen. Näin Equi-Pak voidaan puristaa kavion ja uretaanilevyn väliin tasaisesti (ehkä jopa  helpommin). Hommaan on ihan oma uretaanipuristimensa, kuten verkot ja uretaanilevytkin. Kuvassa puristin.

Kaviota pidetään 30 sekuntia ilmassa ja sen jälkeen annetaan uretaanin kovettua vähintään minuutti (hevosen seistessä uretaanilevyn päällä edelleen). Sen jälkeen uretaanilevy poistetaan ja kengitys viimeistellään normaaliin tapaan. Kuvassa uretaanilevy poistettu. Verkko näkyy uretaanin läpi.

Tilsakumeja ei siis tarvita eteen. Taakse Cee sai oranssit tilsakumit ❤

Ensimmäinen ratsastus geelilenkkareilla oli ”ihan ookoo”. Alkuun Cee oli vähän varovaisen tuntuinen, mutta rentoutui loppua kohden. Jonkin verran uutuudenliukkautta on etusissa havaittavissa lumella, mutta aika vähän kuitenkin. Ekan testin jälkeen siis varovainen kyllä tälle tuotteelle.

Equi-Pak uretaanituote maksaa Hevarissa inasen vajaat 50 euroa per pakkaus. Ceelle sitä kuluu yksi pakkaus per kavio, joten pelkkä uretaanineste kustantaa satasen verran. Siihen sitten tarveaineet ja normaali kengitys päällle. Halpaa hupia tämä ei siis ole – jos tosin ei kai hevostelu sitä ole koskaan. Näin tyytyväinen polle lähti ratsastukseen auringonpaisteessa kengityksen jälkeen.

Loppuun vielä videolinkki juutuubiin, jos kiinnostaa nähdä ”asennusvideo”.

Lastauskoulussa

23 Jan

Ceen fb-sivua seuraavat ovat sieltä saaneet jo tutustuakin viimeisimpään lastauskouluun. Ajattelin nyt kirjoitella vähän pidemmän (pitkän!) pätkän tänne bloginkin puolelle – niille joita aihe kiinnostaa.

Hommahan eteni niin, että viime vuoden puolella harjoittelin ahkerasti lastausta Ceen kanssa, mutta ei vaan päästy eteenpäin. Kehitys junnasi ja tuli vähän takapakkiakin. Niinpä itselle tuli pieni taisteluväsymys koko hommaan ja se jäikin tauolle. Ennen puolentoista viikon takaista lastauskoulua olin harjoitellut Ceen kanssa edellisen kerran lokakuussa….

Kävin katsomassa Laineen Sepon valkkuja alkuvuodesta pariinkin eri kertaan (maneesilla) ja siitä heräsi taas palo matkustamiseen. Miten paljon helpompaa olisi kun voisi tehdä Ceen kanssa maneesimatkoja silloin, kun siltä tuntuu. Koska omat keinot oli käytetty loppuun, piti alkaa katsella apukäsiä. Lueskelin nettiä ja katselin videoita juutuubista ja osuin tähän videoon.

Video: Horse&Power Training

Videoita oli useampiakin ja ne vakuuttivat siitä, että tästä kouluttajasta saisimme meille apuja. Ainoa ongelma oli, että videon kouluttajan pääpaikka oli Nivala…. Kun etsiskelin lisää tietoa, huomasin että kouluttaja käy vetämässä hevostaitokursseja Etelä-Suomessa! Melkein vieressä (Nivalasta päin katsottuna)! Ei kun tuumasta toimeen ja kysymään apua. Mervi vastasikin nopeasti ja sovittiin koulutustreffit perjantai-illalle 12.1.

Kyllä jännitti kun perjantai-ilta koitti. Etukäteen olin varannut Ceelle samat varusteet, millä se on matkustanut aikaisemminkin. Kaikkiin jalkoihin laitetaan putsit ja suojina toimii Back on Trackin ratsastussuojat. Olin ottanut esille nahkariimun, mutta videon katsottuani myös koulutusriimun (naruriimu) ja -narun (painava köysi). Porkkanat oli pilkottu ja traileri pihassa. Näiden lisäksi Mervi otti mukaan pitkän piiskan.

Ensimmäinen koulutussessio oli itselleni paitsi jonkinmoinen järkytys, myös silmiä avaava, sillä Ceehän on tavallisesti todella rauhallinen. Edestä päin tuleva paine on sille tuttu, mutta takaa tulevasta paineesta se hermostui toden teolla. Se yritti kaikki mahdolliset temput, että pääsisi eroon paineesta – paitsi koppiin meno. Se hyppi lastaussillan puolelta toiselle, se nousi pystyyn, se potki taaksepäin, se riehui kaikilla mahdollisilla tavoilla. Ja paine kuitenkin tuli kymmenen metrin päästä…

Kuten yllä olevalla videolla näkyy, valtaosa hevosista antaa periksi jo siinä puolen tunnin kohdalla. Arvaatte varmaan, että Cee ei todellakaan tehnyt niin. MINÄ olin valmis antamaan periksi puolen tunnin kohdalla, viemään hevosen takaisin karsinaan, myymään trailerin ja toteamaan että me ei matkusteta mihinkään. Onneksi Mervi ei hätkähtänyt harvinaisen itsepäisestä suomenhevosesta vaan jatkoi sitkeästi, rauhallisesti.

Reilun tunnin jälkeen alettiin edistyä. Eka koulutuskerta päättyi siihen, että Cee tuli sisään kolme kertaa, seisoi siellä kohtuullisen ajan ja peruutettiin pois. Aika ei ollut kovin pitkä, eikä hevonen todellakaan rento. Cee oli aivan hikimärkä kaikesta riehumisesta, sessio kesti puolitoista tuntia. Myös minä olin aivan väsynyt ja kylmissäni. Seuraava koulutuskerta sovittiin heti sunnuntaille.

Sunnuntai jännitti vielä enemmän. Mitä jos sama riehuminen toistuu? Mitä jos Cee ei edelleenkään halua mennä koppiin tai pysyä siellä? Mitä jos, mitä jos, mitä jos?

Cee oli selkeästi työstänyt asiaa parin vuorokauden aikana ja homma lähti ihan eri asenteella liikkeelle. Cee oli myös hierottu lauantaina, joten jos jotain jumeja oli edellisen päivän riekunnasta tullut, niin ne oli ainakin avattu. Koulutuskerta kesti reilun puolisen tuntia. Sinä aikana Cee meni koppiin noin 5-6 kertaa ja kerrallaan viitisen minuuttia se seisoi siellä. Lopussa kolisteltiin takapuomia, laitettiin puomia “kiinni”, liikuttiin kopissa toisella hevospaikalla eteen-taaksepäin…. Minäkin kokeilin kaikki eri tehtävät porkkanoiden syötön 🙂 lisäksi eli puomilla seisten hevosen ohjaamisen ja takaa paineistamisen.

Tästä tokasta kerrasta jäi todella hyvä mieli. Tajusin myös, että yksin en olisi IKINÄ saanut opetettua Ceetä lastautumaan HYVIN. Niin hyvin meni, että ehdin ottaa vähän kuvamateriaaliakin koulutuskerran aikana 😀

Siellä Cee seisoo. Puomia laitellaan “kiinni”, kolistellaan ja liikutaan hevosen takana.

Kotiläksyksi saatiin opetella olemaan rentona kopissa. Siis mennä koppiin, pysyä siellä ja rentoutua. Mitään muuta ei tässä vaiheessa tarvittaisi. Ensimmäinen itsenäinen harjoituskerta jännitti taas aika lailla. Olin saanut kaksi kaveriani avustamaan ja kerroin heille aluksi mitkä heidän tehtävänsä ovat. Kaverit oli nappivalinta! Kumpikin hoiti hommansa juuri niin kuin piti ja koulutuskerta oli todella onnistunut.

Cee kokeili ensimmäisellä kerralla, onko pakko mennä ja väisti kopin sivuun, mutta siihen se sitten jäi. Sen jälkeen Cee toimi juuri kuten pitikin. Ehkä vähän itse hätiköin, koulutuskerta olisi voinut olla hitusen pidempi. Mutta toisaalta – kun kaikki meni niin hyvin, niin ei haitanne että nyt tuli lyhyempi sessio tähän väliin.

Vikalla kerralla toin Ceen kopille, annoin narun M:lle, käännyin ja rapsutin Ceetä kun kävelin pois lastaussillalta. Kun olin kävellyt muutaman metrin, kuulin kuinka Cee käveli selän takana itse koppiin ❤ Pari kertaa se liikautti jalkaansa, että mahtaisiko peruuttaa pois – naksautin kerran, pari ja se palasin takaisin etupuomille. Siinä vaiheessa kun kuulin kuinka Cee söi porkkanaa ja se vielä alkoi lepuuttaa toista takajalkaansa, totesin että tähän me lopetetaan. Cee rentoutui, eikä olisi halunnut peruuttaa pois kopilta.

Tässä vielä video itsenäisestä harjoituskerrasta. Koko harjoitus näkyy videolla, pois lukien tauko. On kyllä ihan eri fiilikset taas tässä hommassa! Kiitokset Horse&Power Trainingin Merville ❤ jo tässä vaiheessa. Vielä on tekemistä mm. rentouden ja vieraiden paikkojen kanssa, mutta nyt on taas uutta motivaatiota jatkaa harjoituksia!

Ceen vuosi 2017

4 Jan

Eikö se ole aika perinteistä että uuden vuoden alussa muistellaan vielä tovi edellistä vuotta 🙂 Niin mekin tehdään ja palataan hetkeksi vuoteen 2017.

[Kuva maaliskuulta.]

Pääasiassa vuosi kului treenaten ihan kotioloissa, mutta kolmet kisat mahtui vuoteen – yhdet koulukisat käytiin ”ulkonakin”. Upouusi traileri saapui alkuvuodesta, joten päästiin aloittamaan lastausharjoitukset. Omalla traikulla mentiin kisoihinkin ❤ Koulukisoissa vakiinnutettiin HeA-taso. Estepuolella Cee hyppäsi 90 senttiä osana jumppaa. Olisi varmaan mennyt saman ratanakin, jos olisi kokeiltu.

[Kuva toukokuun kouluharkkakisoista.]

Muita viime vuoden isompia juttuja oli, että heinäkuun puolivälistä lähtien Ceellä on käynyt kerran viikossa vuokraaja. Näin Ratsastaja pääsi aloittamaan joogaharrastuksen. Mieleen jäi myös alkuvuoden epämääräinen epäpuhtaus-episodi. Viitisen viikkoa Cee oli epämääräisen epäpuhdas – välillä oli, välillä ei. Mitään muuta vikaa ei löytynyt kuin kengitys, jota sitten muutettiinkin.

No mitä me sitten tehtiin:
– kouluvalmennuksia 42 kertaa
– estevalmennuksia 19 kertaa
– koulukisoissa 2 kertaa
– Cee estekisoissa lainakuskin kanssa kerran
– Cee ratsutus (esteet) 6 kertaa
– harjoituskisoja ja rataharjoituksia 4 kertaa
– omia treenejä, humputteluja, maastoiluja, talutuslenkkejä, vapaapäiviä, laiduntamista….

[Kuva toukokuun estekisoista.]

Mihin käytettiin euroja viime vuonna:
– traileri 10 500 euroa
– tallimaksut 5 130 euroa
– valmennukset ja ratsutukset 2 120 euroa
– varusteet (satuloiden toppaukset, hankinnat hevoselle ja itselle) 1 680 euroa
– kiropraktikko ja hieroja 880 euroa
– kengitys 730 euroa
– vakuutus 490 euroa (vakuutuksesta sain yhden eläinlääkärin käynnin takaisin)
– eläinlääkäri (rokotus, raspaus, alkuvuoden ongelmat) 460 euroa
– lisärehut 370 euroa
– jäsenmaksut, kilpailuluvat ja kisamaksut 300 euroa

Satuloita topattiin uusiksi, ruokinta vaihdettiin. Muutoksia Ceen henkilökunnassa tapahtui: uusi hieroja ja uusi kengittäjä. Estetreeneissä käytettiin myös toista valmentajaa.

[Kuva pääsiäiskuvauksista.]

[Kuva esteharkoista elokuussa.]

Cee otti viime vuonna taas harppauksen eteenpäin. Mun kanssa se hyppäsi noin 75 cm radan. Koottuja askellajeja alettiin kokeilla ja varsinkin laukassa saatiin aika makeita askelia aikaiseksi. Vähän lisää vaihteita askellajien sisällä saatiin haettua – isompia askeleita, pienempiä askeleita. Ihan superhieno vuosi, vaikka olikin vähän vastoinkäymisiä alkuvuodesta. Paljon siis odotuksia vuodelle 2018!

Tässä vielä videokooste viime vuodesta. Kaikki videomatsku ei mahtunut mukaan – otin joka kuukaudelta vain yhden videon mukaan. Kiitos kun olitte mukana meidän matkassa viime vuonna – toivottavasti viihdytte myös tänä vuonna!