Tag Archives: suomenhevonen

Ruokinnan suunnittelua Hoptilla

10 Jul

Kuten ehkä vakilukijat muistavat, Ceellä oli verikokeen tuloksissa vähän moitittavaa, osittain ruokinnan osalta. Olen laskenut ruokinnan tähän mennessä Norra Menu -ruokintalaskurilla, mutta ajattelin nyt kokeilla, miten Hevostietokeskuksen Hopti-ruokintalaskuri toimii samassa tehtävässä. Näistä ensimmäinen on ilmainen ja jälkimmäisen hinta alkaen 15 euroa /viikko. Itse ostin viikon käyttöajan, joten piti varata mahdollisimman paljon laskettavia vaihtoehtoja ja rehuja jo valmiiksi esille. Ruokintalaskelma kannattaisi tehdä uusiksi ainakin silloin kun hevosen ruokintaan tulee muutos, esimerkiksi kun aletaan syöttää tämän vuoden heiniä nyt syksyllä.

Lyhyt muistilista etukäteisvalmisteluista:
– hevosen paino pitää mitata/laskea (ohjeet löytyvät täältä) ja lihavuuskunto määritellä
– hevosen käyttömuoto ja työskentelyn raskaus pitää määritellä
– karkearehun kulutus kiloina pitää selvittää ja heinäanalyysi olisi hyvä olla käytettävissä tai vähintään karkearehun korjuun ajankohta selvillä
– rehunkäyttökyky tulisi arvioida (hyvä, normaali, heikko)
– lisäksi ikä, rotu, sukupuoli ja terveydentila sekä pitopaikka (pihatto, laidun, talli) tarvitaan
– kaikkien rehujen (käytössä olevien tai käyttöön harkittujen) ravintosisällöt ja painot (kiloina) on hyvä olla käsillä (vaikka laskurissa onkin valmiina yli tuhannen rehun arvot)

Tilasin itselleni omaksi myös uusimman painoksen Ruokinnalla tuloksiin -kirjasta (Anneli Lillkvist). Ainakin omassa kirjastossani se on koko ajan lainassa. Ja jos mitään olen oppinut omasta lainaushistoriastani, niin halvemmaksi tulee AINA ostaa oma kuin maksaa niitä jäätäviä myöhästymismaksuja 😀 Kirjasta on apua ruokintalaskurin antamien tulosten tulkinnassa, mutta myös silloin kun haluaa syventyä ruokintaan tarkemmin.

Ensimmäisenä Ceen paino. Hevosvaakaa ei ole käytettävissä, joten olen käyttänyt tähän asti painomittanauhaa apuna painon määrityksessä. Painomittanauha antaa painoksi 560 kiloa. Painomittanauhan tulos voi heittää jopa +-60 kiloa, joten vertailevaa painonmääritystä varten hyödynsin myös laskukaavaa ja laskuria. Laskukaava, joka voi heittää noin +-20 kiloa, antaa painoksi 580 kiloa. Vielä kolmantena vertailevana painonmäärityskeinona hyödynsin ohje-sivustolta löytyvää rinnanympäryksen mittaukseen perustuvaa rotukohtaista taulukkoa. Tämä antaa painoksi 590 kiloa. Voitaneen siis todeta, että Ceen paino on keskimäärin näiden mittausten ja laskentojen perusteella 575 kiloa.

Ceen käyttömuoto on ratsu ja työskentelyn raskaus on kohtalainen. Työskentelyn raskauden arvioinnissa voi hyödyntää Hevostietokeskuksen taulukkoa apuna. Ratsuilla työskentely on yleisesti joko kevyttä tai kohtalaista. Ceellä arvioin työskentelyn kohtalaiseksi, koska työmäärä on 5-7 tuntia viikossa, josta hikoilua aiheuttavaa treeniä 2-3 tuntia viikossa.

Ceen karkearehun kulutus on noin 10 kiloa (riippuen heinän laadusta). Itselläni on vain vanhan heinän analyysit käytettävissä, joten käytin niiden arvoja laskurissa. Laskurin voi antaa myös täydentää heinät keskivertoarvoilla, jolloin laskurin antama tulos ei ole tarkka.

No sitten itse laskuriin. Käyttöajan tilaus on helppoa – tilasin tunnukset keskiviikkona klo 10 ja sain ne torstai-iltana klo 23. Käyttöaika alkaa kulua siitä (itselläni seuraavasta päivästä), kun tunnukset on tehty, jollei erikseen ilmoita tilausvaiheessa päivämäärää, mistä haluaa tilauksen alkavan. Kannattaa siis tehdä tilaus vasta sitten, kun on oikeasti aikaa käyttää laskuria ja kaikki tiedot (ml. mahdollisen heinäanalyysin tulokset) saatavilla. Viikonloppuisin tunnuksia ei tehdä, mikä kannattaa myös huomioida tilausta tehdessä. Hoptin käytöstä on tehty ohjevideo, jonka voi myös katsella, ennen kuin alkaa tunnuksia tilailla.

Halusin ottaa vertailuun nykyisen ruokinnan lisäksi ainakin “yksinkertaisen ruokinnan”, “kaurattoman ruokinnan” ja “kevennetyn ruokinnan”. Lyhyellä kokeilulla sain aikaan pari erilaista laskelmaa. Nyt pitää tutustua tarkemmin näihin laskelmiin ja hakea vielä tarkemmin omien nyt käytettyjen rehujen arvot (elektrolyyttiä ei löytynyt suoraan Hoptista, niin pitää hakea se itse). Se mitä ensimmäisenä jäin ihmettelmään, on että laskuri antaisi kaliumin saanniksi Ceelle ihan hurjat lukemat (heinästä) ja verikokeen perusteella taas tiedämme, että se oli yksi niistä mistä oli vajetta… Hmm. Pitää tutustua aiheeseen lisää. Tässä kuitenkin pari maistiais-laskelmaa. (Huom. En tehnyt näitä ensimmäisiä kovin tarkkoina, joten ei kannata kaikkiin nyansseihin kiinnittää huomiota 🙂 )

Nykyisen ruokinnan arvot laskurilla.

Kaurattoman vaihtoehdon arvot laskurilla (yksi vaihtoehto).

Ensimmäinen kokemus Hoptista on, että se on todella helppokäyttöinen. Laskelmat jäävät myös talteen kahdeksi vuodeksi, vaikka tilattu aika onkin loppunut – sekin plussaa. Lisäksi laskuri antaa todella laajan kuvan ruokinnasta, joten ei tarvitse “varmuuden vuoksi” syötellä monesta purkista tavaraa. Tosin heinästä (hyvälaatuisesta) pitäisi valtaosan ravinteista tulla, heinäanalyysin teettäminen on ihan ruokinnan suunnittelun ydintä.

Advertisements

Laaja verenkuva – pieniä muutoksia

7 Jun

Ceelle on tehty säännöllisin väliajoin verianalyysi, jotta nähdään missä mennään oikeasti. Nyt toukokuussa otettiin laaja verenkuva, joka viimeksi on tehty noin kaksi vuotta sitten. Vertailuarvoja ei siis ole viime vuodelta täysin samalla tavalla, koska välissä on otettu vain perusverenkuva.

Laaja verenkuva antaa hyvän käsityksen siitä, miten hevonen voi ja miten esimerkiksi sen ruokintaa ja liikuntaa tulee säätää. Joitakin muutoksia Ceenkin verikokeen perusteella oli tarve tehdä kumpaankin. Ceellä muutokset raja-arvoista olivat aika pieniä ja pieniä säätöjä sen vuoksi tehtiinkin eläinlääkärin ohjeen mukaisesti.

Ensimmäisenä otetaan käsittelyyn kalsium. Sen raja-arvot hevosella ovat 2.6 – 3.4. Ceellä verinäyte kertoi arvoksi 2.58 eli vähän raja-arvon alle. Heinä on hevosen suurin kalsiuminlähde, joten heinäanalyysin teettäminen kannattaa. Apila, sinimailanen ja melassi ovat hyviä kalsiuminlähteitä. Kalsiumia on myös kivennäisvalmisteissa mukana.

Kalsiumin alhaiselle veriarvolle voi olla useita syitä. Hevoset menettävät kalsiumia hien, virtsan ja ulosteen mukana. Rasituksessa olevat hevoset syövät ja hikoilevat enemmän, jolloin kalsiumhukka ulostamisen ja hikoilun myötä lisääntyy. Viljapohjainen ruokinta lisää ravinnosta saatavan fosforin määrää, jolloin tarvitaan lisää kalsiumia oikean fosfori-kalsium-suhteen takaamiseksi. Ceen tapauksessa lähdetään ratkomaan ongelmaa nostamalla kivennäislisän määrää ja vaihtamalla puhdas pellava mykotoksiinieliminaattoriin (sisältää mm. kalsiumia ja E-vitamiinia). D-vitamiinia Cee saa Sankari-rehusta, jonka määrä on tarkastettava, sillä D-vitamiinin puutos voi olla yhtenä syynä kalsiumin huonoon imeytymiseen.

St Simon´s Tox-Vex

Toisena alhaisena arvona Ceellä oli kalium. Sen raja-arvot hevosella ovat 2.8 – 4.9. Ceellä arvo oli 2.6 eli jonkin verran raja-arvon alle. Kalium on tärkein elektrolyytti. Solujensisäiseen kalium-pitoisuuteen vaikuttavat useat hormonit, mm. aldosteroni ja kortisoli sekä elimistön pH ja natriumtasapaino. Vähäinen kaliumin määrä voi johtua mm. liiallisesta nesteytyksestä tai liiallisesta nesteen ja sitä kautta elektrolyyttien poistumisesta elimistöstä.

Ceellä on todella paksu karva ja sitä kautta myös elektrolyyttejä poistuu elimistöstä runsaasti hikoilun myötä. Tilannetta lähdetään korjaamaan siis lisäämällä elektrolyyttien syöttömäärää. Cee on saanutkin niitä alle suositusannoksen, joten vaaraa yliannostuksesta ei ole. Elektrolyyttivalmiste vaihtuu myös vähän tiukempaan tavaraan, jossa on mukana C-vitamiinilisä. C-vitamiini edesauttaa kaliumin imeytymistä.

Equine Products Restore-Lyte

Kolmantena Ceelle muutoksia aiheuttavana asiana verikokeissa oli neutrofiilien ja lymfosyyttien (molemmat valkosoluja) suhteellinen jakauma. Jakauman tulisi olla 60:40 – jos tästä on poikkeamia kumpaan tahansa suuntaan, kertoo se terveydellisistä ongelmista. Neutrofiilien ja lymfosyyttien suhdetta on yleisesti käytetty hevosen terveydentilan seurantaan. Ceellä jakauma oli 70:30.

Jos suhdeluku on vastakkainen (40:60) on kyseessä jonkinlainen akuutti stressi tai sairaustila, jonka yleensä aiheuttaa virus, kiputila, lihasongelma (tying up) tai matkustaminen. Jos suhdeluku muuttuu 70:30 tai 80:20 on se merkki kroonisesta stressistä, joka vaikuttaa suorituskykyyn. Yleisesti ottaen, jos suhdeluku on suurempi kuin 3:1 (75:25) hevonen ei voi hyvin, eikä yleensä parane ilman kilpailutaukoa, lepoa ja hoitoa. Sitkeä krooninen stressitila aiheuttaa sen, että lymfosyytit eivät uudistu hoidon myötä ja hevonen ei saavuta kykyjään vastaavaa tasoa. (1)

Neutrofiilit ovat puolustusjärjestelmän nopeasti reagoivia soluja (reagointiaika alle 4 tuntia ärsykkeeseen). Neutrofiilien tarkoitus on poistaa elimistöstä tunkeutujat ja puhdistaa elimistö nopeasti. Virustartunnoissa neutrofiilien määrä nousee nopeasti, kuten myös akuuteissa stressitilanteissa (esim. tulehdukset tai kuljetus).

Lymfosyyttien tehtävänä on tuottaa vasta-aineita ja ne kantavat mukanaan immuunipuolustuksen proteiineja. Nämä solut vähenevät jatkuvan stressin myötä – stressaavia tilanteita hevosella voivat olla mm. vamma, matkustaminen, hermostuttava tilanteet ja ylirasitus.

Ceellä neutrofiilien määrä oli raja-arvoissa eli 3.3, kun raja-arvot ovat 2.6 – 5.5. Lymfosyyttien määrä oli aivan alarajalla eli 1.4, kun hevosilla raja-arvot ovat 1.4 – 4.8. Ceellä tämä vinoutunut jakauma pyritään korjaamaan kevyemmällä kolmen viikon treenijaksolla, joka alkaa olla päätöksessään. TässäKIN huomaa sen, että kannattaa uskoa ammattilaisia. Hieroja sanoi jo jonkin aikaa sitten, että pitää muistaa myös lepo…

Ps. Nämä kaikki tulkinnat – syyt, seuraukset ja korjaukset – ovat omiani, enkä ole lääketieteen tai ravitsemustieteen ammattilainen. Kiva jos pidit lukemastasi, mutta konsultoi aina ammattilaista, jos hevosellasi on verikokeissa samanlaisia tai saman tyyppisiä arvoja.

Lähteet:

Karhunen Johanna & Kosonen Riikka, Verinäytteiden tulkinta ja hyödyntäminen kilpahevosten valmennuksessa 2011, Savonia-amk

Movet Oy, http://www.movet.fi

Luontoäidin hevoset, http://www.luontoaidinhevoset.fi

Toivepostaus: Lastauskoulussa

6 May

Vuosi sitten käytiin starttaamassa pitkästä aikaa kisoissa oman tallin ulkopuolella. Oma trailerikin oltiin saatu vasta alkuvuodesta, eikä oltu ehditty (tekosyy) käydä ajelulla ennen kisoja. Kotona Cee meni mukavasti koppiin, olihan siellä kaverikin odottamassa. Kisapaikalla sitä lastattiin yli tunti ja viimein liinojen avustuksella.

Nyt kun oma traileri oli hommattu, niin oli huomattavan paljon helpompaa alkaa harjoitella. Harjoitukset viriteltiinkin tulille aika pian kisojen jälkeen. Luin jonkun artikkelin tai opuksen – harjoiteltiin niillä neuvoilla. Katsoin jonkun videon – harjoiteltiin niillä neuvoilla. Kaverilla oli toiminut feromoni – harjoiteltiin sen avulla. Taisi olla 15 itsenäistä harjoituskertaa kun tajusin, että omin neuvoin tästä ei vaan tule mitään.

Niinpä pyysin avuksi Mervin Horse&Power Trainingistä. Ensimmäisellä kerralla olin itse porkkanan syöttäjän roolissa ja hyvä niin. Cee esitti kaikki kevätjuhlaliikkeensä mitkä tiesi. Ekalla kerralla totuteltiinkin vain takaa tulevaan paineeseen – tätä en ollut opettanut Ceelle vielä ollenkaan. Edestä päin tulevan paineen kanssa se osasi toimia.

Varusteet hevoselle: naruriimu, pitkä koulutusköysi ja jalkoihin sellaiset suojat että se voi liikkua (ei kuljetussuojia)

Varusteet kouluttajille: pieniä porkkananpaloja koppiin, pitkä juoksutuspiiska takaa ohjaavalle, hyvät hanskat luukulla seisojalle 🙂

Kuvassa nahkariimu, oikeasti käytetään naruriimua.
Nahkariimua käytetään kuljetuksessa.

Idea lyhykäisyydessään menee niin, että hevosen pää ohjataan kohti traileria. Vain yksi paine kerrallaan eli jos edestä ohjataan, ei takaa tule painetta. Jos takaa paineistetaan, ei edestä saa olla vetoa. Aina kun hevonen menee askeleenkin oikeaan suuntaan, heti paine pois ja runsaat kehut. Taaksepäin ei saa tulla, silloin paine palaa (takaapäin tuleva paine).

Takaapäin tuleva paine ei tarkoita, että hevoseen koskettaisiin raipalla. Juoksutuspiiskaa käytetään aluksi sen takia, että sen liikkeen hevonen näkee ja kokee paineena. Piiskaa heilutetaan hitaassa temmossa ylös-alas sivusuunnassa, samalla kun naksutetaan kielellä. Tämä siis ohjaa hevosta eteenpäin, pois paineesta. Heti kun toivottu eteenpäin menevä liike saavutetaan, piiska laskee maahan.

Jos hevonen tekee kuten Cee, eli väistää kopin sivulle, se ei haittaa. Luukulla olija varmistaa, että pää on edelleen trailerin siltaa kohden – ei siis anneta hevosen katsoa esimerkiksi autoa kohden tai muualle. Takaa paineistava voi kävellä sivulle päin ja paineistaa sieltä käsin nostamalla piiskaa ylös-alas (ja naksuttamalla). Jos hevonen väistää toiselle puolen koppia, homma toistuu. Ainoastaan menemällä askeleenkin eteenpäin sillalle ja koppia kohden, paine lakkaa.

Luukulla olija seisoo vapaalla hevospaikalla. Näin hän ei hidasta hevosen liikettä mihinkään suuntaan ja voi vapaasti liikkua hevospaikalla edestakaisin. Lisäksi hän saa tukea vapaan hevospaikan takapuomista, jos hevonen on kovin raju alkuun väistellessään takaa tulevaa painetta. Hevonen ei saa päästä vapaaksi vaan luukulla olijan tehtävä on pitää hevosen pää traileria kohden, vaikka sen annetaankin poistua sillalta trailerin sivuun.

Tässä yhdistelmä lastauksista viime vuoden heinäkuun – tämän vuoden tammikuun ajalta. Nimenomaan niitä epäonnistuneita kohtia mukana, joita toivottiin 🙂

Videon viimeinen lastaus on ensimmäinen välitavoite. Siis että hevonen menee sisään ja pysyy siellä. Tämän jälkeen homma jatkuu niin, että aletaan laittaa takapuomia kiinni. Ensin hevosen täytyy sietää kolinaa eikä se saa poistua trailerista vaikka kolisee. Korjaus tehdään aina samalla tavalla – paine takaa (nyt saattaa riittää jo pelkkä naksuttaminen) ja paine poistuu kun hevonen menee takaisin sisään. Kehuja, porkkanoita ja paine pois.

Kun takapuomin saa laittaa kiinni ja hevonen on rauhallinen trailerissa eikä pyri poistumaan, voidaan alkaa harjoitella sillan kiinnilaittamista. Siltaa nostetaan aluksi vain noin 20-30 senttiä, sen verran että hevonen näkee sen nousevan. Rauhassa olevaa hevosta kehutaan ja silta lasketaan. Jos hevonen nojaa takapuomiin, silta ei laske. Vasta kun hevonen on irti takapuomista, silta laskee.

Kun siltaa voi nostella ja laskea, voidaan se laittaa aina silloin tällöin kiinni asti. Ei joka kerta, vaan aina silloin tällöin. Taas sama homma – silta avataan vasta kun hevonen on irti takapuomista. Paras olisi tilanne jossa hevosta voidaan pyytää askel eteenpäin kopissa ja heti kun se ottaa askeleen eteen, silta avataan. Näin hevonen saa palkinnon siitä, että astuu eteenpäin eikä taaksepäin.

Kun tämä on hallussa, voidaan alkaa harjoitella lähettämistä. Tähän riittää avuksi jo pidempi kouluraippa ja naruna voi käyttää pitkää riimunnarua, jonka voi sitoa myös kaulan ympärille. Tai heittää narun hevosen selän päälle. Ja kun tämä on hallussa, voidaan harjoitella lähettämistä kopin ulkopuolelta – siis että lähettäjä seisookin sillan ulkopuolella “piilossa”.

Eka harjoitus lähettämällä. Tehdään töitä vielä pitkällä piiskalla. Hevosesta kiinni pitävä käsi ei saa (saisi) vetää, koska se tuo painetta.

 

 

Lähettämisessä on sama juttu kuin muussakin harjoittelussa. Hevonen ei saa tulla päälle, se ei saa mennä taaksepäin. Paine poistuu kun menee eteenpäin, vaikka nyt tässä vaiheessa painetta pitäisikin tarvita varsin vähän. Paineena käytetään takaapäin tulevaa painetta, on toki huolehdittava että suuntaus toimii edestä. Edestä ei kuitenkaan vedetä vaan ainoastaan ohjataan kohti koppia. Vähä vähältä voi pidentää matkaa josta päästää hevosen itsenäisesti etenemään koppiin. Ainakin niin että voi jäädä itse seisomaan niin ettei tule sillalle ollenkaan.

 

 

Vielä ei olla päästy kokeilemaan näitä oppeja tositoimissa, sillä meidän tie on niin huonossa kunnossa että traileri uppoaa sinne takuuvarmasti. Muutaman henkilöauton tie on jo syönyt. Joka tapauksessa itsellä on ihan eri varmuus siihen, että Cee menee kyllä koppiin.

Ceen sapuskat

30 Apr

Taas on tullut aika laskea Ceen ruokinnan arvot. Ensi kuussa otetaan verikoe, joten on hyvä olla itsellä taustat selvillä, ovat verikokeen arvot sitten mitä ovatkaan. Koska tavoitteena on ihan vain suuntaa-antavat laskelmat, tein ne RaisioAgron Norra menu-laskurilla.

Käyttöaste-valikossa vaihtoehdot ovat: kevyt / kohtalainen / raskas / varsonut tamma. Cee liikkuu kuitenkin hikeen asti useamman kerran viikossa, joten mielestäni kohtalainen on oikea arvio rasitustasosta.

Laskurissa voi antaa omia arvoja tai käyttää vakioarvoja. Heinästä tallensin käytössäni olevan analyysin mukaiset arvot ja annoin laskurin täydentää puuttuvat arvot oletuksilla. Eli heinän arvot eivät ole täsmälleen oikeat – riittävän tarkat kuitenkin kertomaan, että heinä ei todellakaan riitä ruokinnaksi.

Lisäruoat tallensin hyödyntäen laskurin valmiita arvoja. Jos jälleen haluaisi täsmälllisemmän tuloksen, pitäisi kaikki tallentaa käyttäen omia arvoja (Greenline, musta kaura, pellava).

Kuten kuvasta näkyy, Cee saa laskennallisesti juuri ja juuri riittävästi energiaa ja valkuaista (SRV). Heinä ei muuten ole säilörehu vaan kuivaheinä, mutta laskuri antaa sen ainoaksi nimitykseksi säilön.

Lysiini on ehdottoman tärkeä aminohappo ja yleisimmin hevoset saavat sitä liian vähän ravinnosta. Kuvan lysiini-palkki näyttäytyy isona (heinän osuus), mutta heinäanalyysissä ei ollut lysiiniä mukana vaan arvona on käytetty laskennallista arvoa. Niinpä todellinen arvo lienee alhaisempi, kortisen heinän arvo olisi noin 50 g (laskuri antaa oletusarvoillla 58 g), kun tarve olisi 36,5 g.

Ylimääräinen lysiini poistuu virtsan mukana. Lysiinin suhteen ainoa huomioitava seikka onkin, että sitä pitää olla riittävästi, jotta proteiinisynteesi on mahdollinen. Kalsiumin ja fosforin osalta sama juttu heinän suhteen – niitä ei ollut analyysissä mukana ja laskennallisilla arvoilla mennään.

Nina Jaakkola (hevosenruokinta.blogspot.com):
Lopputuloksena tähtään siihen, että hevosen energian saanti on 110-120 % tarpeesta (koska vaikka tarkoitus ei ole kasvattaa läskiä vaan lihasta, niin silti pientä lisäenergiaa tarvitaan lisääntynyttä proteiinisynteesiä varten ja varmistamaan, että mahdollisesti lisääntyvä treeni ei aiheuta painon putoamista) ja valkuaisen saanti mahdollisimman lähellä optimia eli 100 prosenttia tarpeesta tai hieman yli.

Energian saannissa siis voisi olla Ceen tapauksessa vähän lisäämistä (numeroiden valossa). Mutta Cee on ollut virkeä, lähtenyt töihin mielellään, jaksanut tehdä hommia, palautunut hyvin, eikä ole laihtunut. Niinpä näillä ruokinnoillla mennään toistaiseksi. Ostin Ceelle tosin jo St Simon’s ToxVex -nimistä lisäravinnetta, mutta tutustun siihen ajan kanssa ja katsotaan mitä muutoksia tehdään sen myötä.

Aamuruoka:
0,5 litraa Fortinut mustaa kauraa (Tallitukku)
1 litra Sankari-rehua (RaisioAgro)
heinää

Päiväruoka:
heinää

Iltapäiväruoka:
heinää
1 litra Racing Greenlinea turvotettuna (ratsastuksen jälkeen)
vitamiinilisä Greenlinen seassa (tällä hetkellä B-vitamiini)

Iltaruoka:
0,5 litraa mustaa kauraa
1 litra Sankaria
0,5 dl Prima-kivennäistä (RaisioAgro)
1,5 dl pellavarouhetta liotettuna (BlackHorse)
elektrolyyttiä (Equine Products)
leipää, porkkanoita, omenoita, mandariinia, mitä nyt sattuu olemaankaan

Lopputulos: karva kiiltää, Cee on tyytyväisen oloinen, lihaksisto kehittyy ja Cee näyttää aika sporttiselta.

Pitäisikö kisata vai eikö pitäisi?

28 Apr

Kas siinäpä pulma.

Olin jo katsonut kalenterista kisapäivän. Saanut kisakaverinkin houkuteltua matkaan. Ja sitten iski (taas) se epävarmuus. Mitä jos Cee ei olekaan vielä valmis? Mitä jos mä sässin nyt kaiken työn mitä on tehty, sillä että mä roudaan sen puolivalmiina kisailemaan?

Ja sitten ilmestyi kisakalenteriin myöhäisempi päivä paikkaan, jonka mä tiedän olevan kiva. Ja paikka jossa Cee on jo käynyt. Ja paikka jossa ei haittaa, vaikka kaikki ei menis kuin Strömsössä. Ja ulkokenttä. Ja varmasti ihana tuomari.

Niinpä kisakausi startannee meidän osaltamme toukokuussa Suontaan 1-tason kisoissa (toivottavasti sinne tulee riittävästi ilmoja!). Näissä kisoissa on sama ohjelma (HeA:1) kuin viime vuonna ja tavoitteena onkin tietysti saada paremmat prossat kuin viimeksi 😀

Nyt kun asiat on alkaneet loksahdella paikoilleen, uskaltauduin katselemaan Kipaa muutenkin ”sillä silmällä”. JOS Suontaakse päästään kivasti ja päästään kivasti vielä poiskin, on kesälle useampikin kisapaikka mietittynä.

Meidän elämän ekat 2-tason kisat voisi olla Kangasalla heinäkuussa. Siellä on ainakin edellisinä vuosina ollut pitkän radan ohjelmat, eli senkin puolesta nämä kekkerit olisivat ekat tällä tasolla. Tavoitteena olisi saada hyväksytty tulos ja Happy Horse mennen tullen.

2-tasolla homma voisi jatkua elokuussa Pälkäneellä. Täälläkin pitkän radan ohjelmat, jos historia toistaa itseään. Sama tavoite kuin edellä – hyvillä mielin ja hyväksytty tulos. Kisapaikat on valikoitu aika pitkälti sen perusteella, että meiltä on kivan mittainen matka, eikä Cee toivottavasti väsähdä liikaa.

Kauden päättäjäiset voisivat koittaa Hollolassa syyskuussa. Suomenhevosten Hämeen alueen alumestaruudet (2-tason kisat) tanssitaan silloin. Ohjelmana on Helppo A FEI:n CCIP1* kenttäkilpailuohjelma poneille 2014. Jos näin pitkälle ylipäätään päästään, on tavoite jo saavutettu itselläänkin. Mutta siihen olisi kiva saada vielä kirsikka kakun päälle – hyväksytty tulos.

Siitä fiiliksestä kun aloin kirjoittaa tätä postausta maaliskuussa, on päästy aika pitkälle vaikka ollaan vasta huhtikuun lopussa. Henkisesti. Kyllä se Suomen kevät kovine tai vetisine pohjineen, heikkoine treenimahdollisuuksineen, imee sitkeimmästäkin sissistä mehut. Nyt kun aurinko paistaa ja pohjat on hyvät, alkaa vaikeammatkin asiat näyttää mahdollisilta ❤

Helsinki Horse Fair tulee taas!

12 Feb

Helsingin Horse Fairistä alkaa hevosihmisen kevät! Perinteinen maaliskuun alun tapahtuma järjestetään Messarissa ja yhteen paikkaan kerääntyvät silloin lähes kaikki liikuntaharrastajat. Samaan aikaan hevostapahtuman lisäksi järjestetään GoExpo-tapahtuma, jossa voi tutustua muihin liikuntalajeihin kiinnostuksen mukaan. Ja penkkiurheilijoillekin on oma tarjontansa – nimittäin Kuva&Kamera-messut yläkerrassa 😉

Horse Fairin ohjelma on nyt julkaistu ja tässä postauksessa katselen sitä – yllätys, yllätys – suomenhevosintoilijan silmin. Mitä messuilla siis on tarjolla tällaiselle suomenhevosia rakastavalle aikuisratsastajalle?

Aloitetaanpa ensimmäisestä messupäivästä eli perjantaista. Perjantaina kannattanee ohjelman seuraamisen lomassa käydä tutustumassa messuosastoihin. Oletettavissa on, että lauantaina ja sunnuntaina osastot ovat ruuhkaisia, perjantaina ei niinkään. Ja perjantaina saa lipun SRL:n jäsenkortilla hintaan 10 euroa!

Perjantain suosikit by Aikuisratsastaja.

Jos suomenhevosrakkaus on vahva, eikä ratsastus niinkään, kiinnostanee valjastusnäytös Talutusareenalla, jonka järjestävät yhteistyössä Työhevosharrastajat ja Suomenratsut ry. Messuohjelma ei kerro, onko suokkeja mukana näytöksessä, mutta tämä korvamerkinnällä ”saattaa sisältää suomenhevosia”.

Jälleen korvamerkinnällä ”saattaa sisältää suomenhevosia”, on tarjolla vikellystä. Jos Aimen hevosista ei olekaan jompi kumpi suomenhevonen mukana näytöksessä (vaan se ”yksi puoliverinen” 😉 ), niin ainakin suomenhevosihminen on mukana.  Vikellystä voi ihailla Ajalin Areenalla.

Messuilla on tarjontaa myös niille, jotka eivät VIELÄ ole omaa suomenhevosta hankkineet syystä tai toisesta – eli talutusratsastusta (Talutusareena). Ja jos suomenhevonen rotuna on vielä vieras, niin sitten ensimmäiseksi suunta kohti Rotukavalkadia, jossa suomenhevonen on yhtenä esiteltävänä rotuna (Ajalin Areena).

Lauantain suosikit, yksi uusikin, by Aikuisratsastaja.

Lauantain messuohjelman kohokohdaksi saattaa muodostua kutsuesteratsastuskilpailu suomenhevosille eli Prix de Biofarm (100 cm). Kutsutuista ratsukoista ei ole vielä tietoa, sillä ratsukoita on pyydetty vahvistamaan osallistumisensa 24.2. mennessä. Jännityksellä seuraamme siis keitä on mukana! Kisa käydään Ajalin Areenalla klo 15.15 alkaen.

Sunnuntain suosikit – nyt jo kaksi uutta mukana – by Aikuisratsastaja.

Voi ihanuus! Nuoria suomenhevosia! Sunnuntaina puolen päivän jälkeen Ajalin Areenalla esiintyy kaksi 4-vuotiasta ja kaksi 5-vuotiasta suomenhevosta esteratsastusklinikassa. Klinikalla keskitytään nuorten hevosten valmistautumiseen laatuarvosteluja silmällä pitäen. Klinikan vetää Anna Kärkkäinen. Takuulla aiheuttaa ihastuneita huokailuja suokkitätien joukossa – varsinkin niiden, joilla omat kasvatit ovat valmistautumassa laatareihin…

Sunnuntaina pitää TIETENKIN mennä katsomaan kantakirjaori Salmiakki Poikaa. Lempinimeltään Mikki on toistaiseksi kirjattu II-jalostusluokkaan, mutta noussee tänä vuonna I-luokkaan kilpailutulostensa perusteella. Kun kouluratsastus ja suomenhevoset ovat lähellä sydäntä niin tässä on takuuvarma ohjelma nähtäväksi. Kouluratsastusesitys tapahtuu Ajalin Areenalla.

NO MUTTA ENTÄ SE LIPPUARVONTA! Se tulee tässä. Osallistua voit Aktiivi Cecil Ceen facebook-sivulla kommentoimalla tätä postausta koskevaa kirjoitusta. Kommentoijien kesken arvotaan yksi lippupaketti, joka sisältää 2 kertalippua messuille. Liput ovat sähköisiä, joten ehtivät varmasti perille. Arvonta suoritetaan sunnuntaina 25.2. klo 20. Nähdään messuilla!

Ceen uudet lenkkarit

4 Feb

Tänään koitti se päivä kun kengittäjä-Antti laittoi kauan odotettua iskunvaimennusta Ceen etukavioihin. Nyt odotellaan seuraavaksi mitkä on Ceen fiilikset uusista lenkkareista – pitääkö se tuntumasta vai onko mitään eroa.

Villi poni kengityksessä.
Huomaa, kuinka Cee on kiinni vain omassa kaulassaan 😀

Etukavioihin laitettiin Vettecin Equi-Pakia, nestemäistä uretaania joka jähmettyy nopeasti ”geelipohjalliseksi”. Tuote on tarkoitettu juuri Ceen tyyppisille hevosille, joilla on ohut antura ja matala kavionpohja. Kaikki pohjan epätasaisuudet (jääkököt, kivet) tuntuvat ohuen anturan läpi ja kun kavionpohja on vielä matala, tuntuvat pienetkin epätasaisuudet isosti.

Hevari/Equi-Pak.

Homma lähti liikkeelle verkosta, joka muotoillaan kengän muotoiseksi ja tulee siis kengän ja kavion väliin. Verkko pitää uretaanin paremmin paikoillaan, varsinkin kun Ceen etukengät ovat kooltaan neloset ja kenkä jää kannalta aika avoimeksi (pyöreän muotoinen kavio).

Kengän naulauksen jälkeen kengän päälle liimataan uretaanilevyn palanen. Näin Equi-Pak voidaan puristaa kavion ja uretaanilevyn väliin tasaisesti (ehkä jopa  helpommin). Hommaan on ihan oma uretaanipuristimensa, kuten verkot ja uretaanilevytkin. Kuvassa puristin.

Kaviota pidetään 30 sekuntia ilmassa ja sen jälkeen annetaan uretaanin kovettua vähintään minuutti (hevosen seistessä uretaanilevyn päällä edelleen). Sen jälkeen uretaanilevy poistetaan ja kengitys viimeistellään normaaliin tapaan. Kuvassa uretaanilevy poistettu. Verkko näkyy uretaanin läpi.

Tilsakumeja ei siis tarvita eteen. Taakse Cee sai oranssit tilsakumit ❤

Ensimmäinen ratsastus geelilenkkareilla oli ”ihan ookoo”. Alkuun Cee oli vähän varovaisen tuntuinen, mutta rentoutui loppua kohden. Jonkin verran uutuudenliukkautta on etusissa havaittavissa lumella, mutta aika vähän kuitenkin. Ekan testin jälkeen siis varovainen kyllä tälle tuotteelle.

Equi-Pak uretaanituote maksaa Hevarissa inasen vajaat 50 euroa per pakkaus. Ceelle sitä kuluu yksi pakkaus per kavio, joten pelkkä uretaanineste kustantaa satasen verran. Siihen sitten tarveaineet ja normaali kengitys päällle. Halpaa hupia tämä ei siis ole – jos tosin ei kai hevostelu sitä ole koskaan. Näin tyytyväinen polle lähti ratsastukseen auringonpaisteessa kengityksen jälkeen.

Loppuun vielä videolinkki juutuubiin, jos kiinnostaa nähdä ”asennusvideo”.