Tag Archives: suomenhevonen

Kuvia, kuvia, kuvia…

22 Aug

Treenit on alkaneet pyöriä hyvin ja fiilis on ollut aivan loistava. Cee tuntuu paljon reippaammalta nyt kun on tullut viileämmät kelit. Omasta mielestäni ollaan taas päästy eteenpäin ja kovasti tekisi mieli päästä esittämään taitoja valkoisten aitojen sisäpuolelle. No, kyllä sekin aika vielä koittaa! Uskotaan siihen!

Kaivelin tähän vähän kuvia vuosien varrelta. Jokaisessa kuvassa Cee on aivan ihana, mutta on siitä kyllä kasvanut komea ruuna ❤

[Maaliskuu 2013.]

[Kesäkuu 2013.]

[Syyskuu 2013.]

[Helmikuu 2014.]

[Kesäkuu 2014.]

[Lokakuu 2014.]

[Helmikuu 2015.]

[Toukokuu 2015.]

[Elokuu 2015.]

[Marraskuu 2015.]

[Maaliskuu 2016.]

[Toukokuu 2016.]

[Heinäkuu 2016.]

[Marraskuu 2016.]

[Maaliskuu 2017.]

[Toukokuu 2017.]

[Heinäkuu 2017.]

Ceen kouluratsastus-varusteet

20 Aug

Varusteiden kakkososassa vuorossa kouluratsastusvermeet, mitä ja miksi käytetään. Uskallan väittää että näitä on vähemmän kuin estevarusteita oli (en tosin ole laskenut)!

Ihan ykkösasia on koulusatula. Ihan heti kun Ceen muoto alkoi olla siinä kuosissa (siis ruumiinmuoto) että minkäänlaista koulusatulaa siihen sai aseteltua, hommasin sellaisen. Koulusatulassa oma istunta muuttuu kertaheitolla ja apujen käyttö on mahdollista saada täsmällisemmäksi. Vuosi sitten hankin Prestige Roma -merkkisen koulusatulan, 17″ istuimella ja noin 34 leveänä. Heinäkuussa satulaan on vaihdettu aidot villat. Satulan etummainen vastinhihna kulkee satulan alta eikä siiven päältä. Tällä annetaan lisää tilaa lavalle ja satula onkin ihan irti etu-/alaosastaan hevosesta.

Jalustinhihnoina on Finn-Tackin 150 cm pitkät hihnat ja jalustimina Sprengerin Bow balancet. Nuo Bow balancet on erityisesti kouluratsastajien suosiossa ja ymmärrän kyllä miksi. Näillä jalkkareilla jalan jouston on mahdollista tulla oikeasta paikasta (nilkasta). Itselläni on ollut suuria vaikeuksia istua harjoitusravissa mutta heti nivelletyillä jalkkareilla se alkoi helpottaa. Ceen ravi on edelleen haastava istua silloin kun se oikeasti ravaa. Koulusatulan jalkkarit ovat mustat tai oikeammin antrasiitin väriset (estesatulassa teräksen väriset).

Suitset ovat Bagari-merkkiset ja kaksoisturparemmilliset. Näissäkin ratkaisevaa oli se, että löytyi riittävän isoa kokoa eli oikeasti x-full kokoiset suitset. Kun ensimmäisistä meni nahkaosa rikki niin ostin täysin samanlaiset tilalle. Suitset ovat pehmeät ja mukavat hevoselle. Aika usein tulee ratsastettua pelkällä yläturpiksella – muuten voisi ratsastaa ilman sitäkin, mutta sitä ei saa hyvin kokonaan pois, remmit jäisivät häiritsevästi roikkumaan suitsien yläosasta. Ohjat on tiheällä stopparivälillä olevat kapeat Globukset.

Kuolaimina on tällä hetkellä Sprengerin Dynamic RS aurigan -kuolaimet, siis samat kuin esteissäkin. Kokeilin hetken aikaa Sprengerin Novocontacteja (bridong-versio) mutta ne olivat Ceelle liian ohuet ja liian pienillä renkailla (ei tykännyt hevonen eikä ratsastaja). Sain kaverilta kokeiltavaksi Sprengerin KK Ultrat ja ne on nyt tilattu Ceelle seuraaviksi kuolaimiksi. Ne ovat kolmipalat, kooltaan 135 mm ja sensogan-materiaalista.

“Kakkoskuolaimina” käytössä on Beris Loose ring Comfort Soft -mallisena. Tätä kuolainta käytän aika usein silloin kun menen “vähillä varusteilla” eli ilman satulaa. Se on hyvä kuolain siitä, että siihen ei voi yhtään tukeutua vaan täytyy pitää omat kätensä todella keveinä. Kun ilman satulaa on tarkoitus kehittää omaa istuntaansa, niin siinä tulee samalla harjoiteltua itsenäistä istuntaa. Suitset ovat jotkut Ceen ihan ensimmäiset suitset, joista on poistettu turpahihnat kokonaan. Niskassa on Back on Trackin niskansuojus. Ohjat myös Globuksen.

“Kolmoskuolaimina” käytössä on kolmipala-baucherit, Gold Medal -merkkiset. Halusin kokeilla bauchereita Ceellä, mutta nivelmalli ei sovi Ceen matalaan suuhun, jossa on vielä paksu kieli täytteenä. Niinpä hommasin kolmipala-version kuolaimesta. Aika vähän sitä tulee käytettyä, sillä Cee helposti alkaa painua liian alas kuolaimen kanssa ja saattaa muuttua raskaaksi kädelle. Uusien kuolainsääntöjen mukaan tämäkin baucher-versio pitäisi olla sallittu (kaikki sallitut yksiniveliset muuttuivat sallituiksi myös kaksinivelisinä). Suitset on Ceen entiset kisasuitset, nykyisin olen käyttänyt kisoissakin Ceen perussuitsia. Myös näissä ohjat Globuksen.

Suojina käytetään aina vähintään hivutussuojia, niitä on parit Horzen cob-kokoiset ja yhdet Horse Comfortin cob/full-kokoiset (pieni full). Silloin kun oikein halutaan pynttäytyä, laitan jalkaan Back on Trackin ratsastussuojat. Cee pitää niiden tuntumasta, mutta niitä tulee enimmäkseen käytettyä talvisin (kylmällä kelillä). Jänteet ja nivelet lämpiävät nopeammin, mistä on hyötyä varsinkin kun ratsastajalle tulee nopsasti kylmä vain kävellessä niin pääsee työskentelemään nopeammin.

Satulahuopia on arkikäyttöön vain kaksi – toiveena on hankkia ainakin yksi lisää kunhan sopiva löytyy (ehkä kaksikin). Näistä ehdoton suosikki on Back on Trackin Limited edition -huopa ruskeana. Se on jämäkkää materiaalia, joka pitää muotonsa pesusta toiseen. Huopa näkyy ylemmissä ratsastuskuvissa. Hankintalistalla on sama huopa mustana.

Toinen huopa on Lemieux’n ProSport-sarjan Suede-huopa. Tämän hankin hyvältä näyttävän muotoilun ja kauniin värin vuoksi. Huopaa on nyt käytetty jo yhden pesunkin verran ja se tuntuu pitävän muotonsa sekä värinsä hyvin. Myin tämän huovan tieltä pari vanhaa ja jo kuluneempaa huopaa pois.

Kisahuopa on valkoinen Back on Trackin Limited edition. Tässäkin huovassa sisäpuoli on musta, joten se näyttää aina siistiltä. Tähän eivät myöskään karvat tartu ja likakin tuntuu lähtevän todella helposti pois. Se säilyy siis siistinä kisasta toiseen.

Satulavyö on nahkaa ja se on ns. tasapainottava malli eli hihnat liikkuvat erillisinä. Näin vyö antaa tilaa sille vastinhihnalle, joka enemmän ottaa kiinni. Satula pysyy hyvin paikoillaan ja antaa hevosen liikkeelle vapauden jota satula ei rajoita. Tasapainottava vyö ei myöskään “vahingossa” vaihda satulan painopistettä liian eteen tai taakse. Ceellä oli aikaisemmin ongelmana että satulasta tuli pikkuhiljaa etupainoisempi koko ajan ja lopulta se alkoi painaa lavalle. Tällä vyö estää sen, ettei satulavyön kiristäminen aiheuta satulassa muutoksia (oma istunta voi tietysti sen tehdä edelleen).

Vyön pituus on 80 senttiä, koska sitä ei ollut tarjolla Ceen oikeassa koossa (70 cm). Sinänsä pituus ei kyllä itseäni haittaa. Vyön päällä pidän aina pehmustetta, joka paitsi pehmentää niin myös auttaa erityisesti kura-aikana pitämään varusteet kunnossa. Heitän pehmusteen aina pesuun kun siltä tuntuu ja nahkainen vyö pysyy aina puhtaana. Tätä vyötä ei käsittääkseni enää saa Horzelta.

Tässäkin varustuksessa on Horzen Harleigh -lampaankarvaromaani käytössä (samanlainen kuin estesatulassa). Joskus tulee käytettyä täytepaloilla varustettua romaania, mutta harvemmin. Lisäksi olen hankkinut yhden geelitäytteisen romaanin, jota käytin erityisesti silloin kun yhdessä aiemmassa satulassa toppaukset olivat huonossa kunnossa. Tosin myin satulan aika nopeasti pois epäsopivana, joten tätä romaania on käytetty todella vähän.

Traileri on lastattu Ceellä – päivä 10

18 Aug

Viikolla neljä on havaittavissa pientä turnausväsymystä Ratsastajan taholta. Varsinkin kun satuin lukaisemaan Tuire Kaimion Hevosen kanssa -kirjasta kuinka Lucy-tamman kanssa lastausharjoitukset olivat vieneet kuukausia (ja kymmeniä tunteja) ennen kuin se oli matkustanut edes kohtuullisen rentona. Niinpä epätoivo alkoi iskeä, kun tuntui että eihän tässä olla kuin päästy metri eteenpäin kymmenen metrin matkalla…

Päivä 10. Yksin harjoittelua.

Arvelin että koska itselläni oli havaittavissa lastausväsymystä, niin arvatenkin kaikki kaverinikin yrittävät jo vältellä avunpyyntöjäni 😉 Niinpä päätin harjoitella lastausta ihan vain itsekseni (ja Ceen kanssa tietysti).

Tämä tarkoitti pariakin asiaa: 1) pitää harjoitella lähettämistä  ja 2) jos harjoitellaan tavallista lastausta, pitää harjoituksen olla oikeastaan vaan sitä, että ollaan trailerissa pitkä aika ja että trailerissa voi ihminen liikuskella (ja Cee on rauhassa ilman peruuttamista pois).

Valitsin ensimmäiseksi harjoitukseksi kohdan kaksi. Niinpä traileri piti saada houkuttelevaan sijaintiin (=lantalan päätyyn, josta näkee kummastakin ikkunasta hevosia). Tavoitteena oli olla VIISI kokonaista minuuttia trailerissa sisällä, siten että pystyisin liikkumaan etuosassa ja Cee odottaisi rauhassa. Kelloa tai videota ei ollut mukana, joten mutu-tuntumalla mentiin 😉

Cee oli kovin rauhaton jo kun hain sen tarhasta, eikä se oikein rauhoittunut missään vaiheessa. Vielä kun harjoituksen jälkeen vein sitä takaisin talliin, säikähti se silloinkin jotain, vaikka en nähnyt kyllä mitään erityistä missään. Mietin että olikohan joku metsän eläin aiheuttanut jännitystä. Näillä seuduin on ilveksiä ja yhden kerran ilves onkin istuskellut keskellä ratsastuskenttää…

Olin laittanut Ceelle “hunaja-ansan” traileriin. Kuvassa näkyy sininen astia roikkumassa trailerin sisällä. Se oli lastattu porkkanan paloilla. Ideana oli tutustuttaa Cee ajatukseen että trailerissa saa syödä porkkanaa suoraan astiasta. Astiaan yltää vain jos tulee ihan perille asti hevospaikalle. Tämä auttaisi sitten jatkossa myös lähetysharjoituksissa.

Harjoitus meni näin:
1. Ceen kanssa yhdessä traileriin sisään, tutustuttaminen porkkana-ansaan (oli lyhyt, ehkä vain minuutti). Nam. Peruutus pois.
2. Kokeilu miten lähettämisen voisi tehdä. Ei ole todellista, Ceehän meni lähettämällä sisään! Hämmennyksissäni kävelin perässä toisen hevospaikan kautta sisään etuosaan, vaikka piti jäädä sinne taakse 😀 Porkkana-ansan antimista nautiskelua useamman minuutin ajan. Cee katselee ikkunasta ulos, tiellä menee autoja, liikuskelen ja kyykistelen etuosassa, pidän vähän etupuomimelua, availen etuikkunoita. Peruutus pois. Cee ei halua peruuttaa pois, koska porkkanoita on vielä.
3. Ceen kanssa yhdessä traileriin sisään, porkkanoita ihan vain lyhyt aika. Peruutus pois. Cee ei halua peruuttaa vaan haluaa jäädä traileriin.

Olin tutustunut tähän lähettämisen ideaan (myönnetään, netissä) ja valtaosassa ohjeita neuvotaan lähettämään traileriin sisään niin, että itse jää trailerin ulkopuolelle kokonaan. Siis että ei astuta lastaussillalle lainkaan. Koska lastaan Ceetä aina vasemmalle puolelle (tien keskiviivan puolelle), tarkoittaisi se, että menisin itse siis trailerin vasemmalle puolelle (takaa päin katsottuna). Tämä tuntui itsestäni vähän hassulta, koska silloinhan jäisin nimenomaan hevoselta piiloon. Enkä oikein ymmärrä miten saisin edes takapuomia kiinni sieltä maasta asti… Ehkä neuvo on tarkoitettu pidempikätisille ihmisille 😀

Niinpä päätin kokeilla lähettämistä siten, että kävelisin Ceen kanssa trailerin takasillalle, mutta taluttaen oikealta puolelta. Sen jälkeen kun Cee olisi omalla paikallaan, haluaisin sen pysyvän paikoillaan vaikka kävelisinkin trailerissa toisella hevospaikalla. Tavoitteeksi asetin, että saisin Ceen ylipäätään menemään itse toiselle paikalle, kun minä kävelen vieressä toisella paikalla. Tämä tavoite ylitettiin koska lähettäessä jäin seisomaan lastaussillalle ja Cee käveli itsenäisesti sisään traileriin. Plus samaan harjoitukseen yhdistettiin vielä pitkä aika trailerissa seisomista. ❤ ❤ ❤

Tästä alle vartin harjoituskerrasta Cee sai palkkioksi ruhtinaalliset rapsutukset ja kehut ja Ratsastaja hyvän mielen 🙂

Ceen esteratsastus-varusteet

16 Aug

Nyt kun vihdoin! alkaa Ceen varusteasiat olla kunnossa, ajattelin esitellä mitä varusteita sillä käytetään ja vähän siitä, miksi. Ensimmäisenä esittelyyn pääsevät estevarusteet. Kuvan näkyvät vihreät estesuojat on jo myyty eteenpäin uuteen kotiin 🙂 Pyrin hankkimaan Ceelle ainoastaan sellaisia varusteita, joita se oikeasti tarvitsee. Kun sitten varusteessa on liikaa kulumaa omaan makuuni, myyn ne eteenpäin kovemmalle käyttäjälle tai lahjoitan ratsastuskoulun hevosille loppuun kulutettavaksi.

Tärkein asia itselleni on estesatula, sitä käytän esteharjoitusten lisäksi myös aina maastossa. Ceellä on käytössä (Prestige) Appaloosa Golden Star, istuinkooltaan 17″ ja leveydeltään noin 34. Tämä satulamalli oli oikeastaan ainoa mikä ei tule lavan päälle, kuten estesatuloiden kanssa tuppaa olemaan. Satulassa on hyvät etu- ja takatuet ja jonkin verran takakaartakin istuimessa. Vaikka satula onkin jo aika vanha, se on kestänyt kulutusta erittäin hyvin. Molemmilla puolilla on edelleen tallella solkisuojat siiven alla, mikä on suojannut siipeä varmasti tosi paljon kulumasta puhki.

Suitset ovat Horzen Nevada-malliset meksikolaiset. Kun hommasin meksikolaisia, oli vain tuossa mallissa x-full -kokoisia tarjolla. Olisin halunnut Schockemöhlen suitset, mutta niitä ei ollut tarjolla x-full -kokoisina ja kun tiedustelin että riittäisivätkö full-kokoiset, niin myyjä epäili että eivät riitä. Koska Cee käyttää kuitenkin normikuolainta esteillä, tuo meksikolainen suitsitus hieman “terävyyttä” apuihin. Ohjat tulivat suitsien mukana ja ovat kumiset.

Kuolaimena Ceellä on Sprengerin Dynamic RS aurigan -kuolain koossa 135 mm, 16 mm paksuisena. Aurigan-materiaali tekee siitä hevosen suutuntumalle miellyttävämmän (takaa syljen erityksen). Tätä samaa kuolainta olen käyttänyt jo vuosia Ceellä myös kouluratsastuksessa. Ihan alkuun Ceellä oli käytössä olympia-kuolain, mutta siitä onneksi älysin siirtyä melko pian pois. Cee on herkkäsuinen, kuten valtaosa suomenhevosista. Näin jälkikäteen ajatellen olympia-kuolain oli sille aivan liikaa rautaa suuhun.Jalustinhihnoina on Schockemöhlen 135 cm pitkät jalkkarit. Näihin päädyin mm. anatomisen solkien muotoilun vuoksi, jolloin ne eivät paina reiteen. Kokemusta oli myös saman merkin rintaremmi-martingaalista, joten tiesin merkin laadukkaaksi. Nämä ovat olleet nyt aika pitkään käytössä ja ovat pysyneet kohtuullisen hyvin kuosissaan.

Jalustimiksi olen hankkinut Sprengerin Bow balancet (itse asiassa molemmissa satuloissa on samanlaiset, mutta eri väriset). Hukkasin helposti jalkkarit aikaisemmin hypätessä – nyt se on historiaa. Jalkkarit pysyy jalassa leveän jalustimen pohjan ja nivellyksen ansiosta. Aiemmin polvet kipeytyivät hyppäämisestä ja pidemmistä maastolenkeistä. Tämäkin vaiva katosi näiden jalkkareiden ansiosta. Jalkkarit ovat kokoa 12 cm ja teräksen väriset metalliosistaan.

Kuten tuli jo mainittuakin, Ceellä on käytössä rintaremmi-martingaali.  Eniten se vaikuttaa ratsastettavuuteen mutta se myös tuo vakautta hevoselle. Jonkin verran Cee nostaa päätään hypätessä, mutta martingaali ei Ceellä juuri koskaan “ota kiinni” eli rajoita pään tai kaulan liikettä. Panssaria pidettäessä rintaremmi-osuus myös auttaa pitämään satulaa paikallaan. Martsari on merkiltään Schockemöhlen Pro jump plus ja kooltaan x-full.Vatsapanssaria käytetään aina yli 60 senttisillä esteillä, muuten käytän enimmäkseen normisatulavyötä. Panssari on myös Schockemöhlen, Oregon-malliltaan ja 130 cm pitkä. Alkuun Ceellä hypättiin myös isommat ilman panssaria, mutta sitten huomasin kuvia katsellessa, että joskus kaviot kävivät aika liki mahaa. Kun hommasin panssarin, niin aika nopeasti siihen tuli jälkiä – tarpeellinen varuste siis. Hankintalistalla on saman valmistajan satulavyö nahkaisena, Schockemöhle Pallas Premium sports (anatomisesti muotoiltu).

Estesuojia Ceellä on kaksi settiä. Cee hivuttaa takajaloillaan jonkin verran, joten takana sillä on aina suojat, sileälläkin. Hypätessä ja maastoillessa käytän suojia sekä etu- että takajaloissa. Toinen estesuojasetti on kisakäyttöön ja toinen arkikäyttöön. Kisoissa jalkoihin puetaan Back on Trackin Royal -sarjan suojat, ne ovat kokoa full. Nämä istuvat Ceelle todella hyvin ja näyttävätkin vielä hienoilta!

Arkikäytössä on tällä hetkellä Horze Advanced ProTec -suojasetti, kooltaan cob. Horzen suojat ovat niin jäätävän kokoiset, että kaikista Horzen suojista Cee käyttää cob-kokoisia. Käytän näitä suojia myös maapuomiharjoituksissa. Takasuojia kaipaisin erikseen ostettavina, sillä ne kuluvat Ceeltä ensimmäisenä puhki hivutuksen vuoksi. Tosin kuluma on kosmeettinen eikä haittaa hevosta, enemmänkin Ratsastajaa 😉

Estesatulan huopia Ceellä on neljä arkikäyttöön tarkoitettua ja yksi kisahuopa. Kisakäyttöön on hommattu Back on Trackin Limited edition -mallin valkoinen huopa. BoTin huovat ovat jämäkkiä ja niiden sisäpuoli on musta, mikä pitää niiden ulkonäön siistinä kovankin käytön jälkeen. Niiden muotoilu sopii Ceelle todella hyvin.

Arkikäytössä Ceen lempihuopa on myös Back on Trackin Limited edition -mallin huopa mutta harmaana. Harmaa väri sopii Ceelle aika kivasti. Alkuun pidin tätä huopaa vain valmennuksissa, mutta vähitellen se on tullut käyttöön ihan arkenakin. Huopa on aina ratsastuksen jälkeen täysin samassa kohdassa ja asennossa kuin oli ennen treeniä selkään laitettaessa.

Vanhin Ceen estehuovista on Lami-Cellin oranssi, pehmeä Mirage-mallinen huopa. Se on ihan hyvä huopa, mutta nykyään pidän enemmän jämäköistä huovista, joten tämä on enimmäkseen käytössä silloin kun muut on pesussa. Maastossa värinsä takia huopa on tietysti enemmän kuin hyvä.

Toinen Lami-Cellin huopa on kisoista palkinnoksi (1. sijasta) saamani polo-mallinen huopa, joten sillä on tunnemerkitystä. Myös tämä huopa on pehmeä ja paksuhko, joten ei tällä hetkellä ole meidän suosikkihuopamme varsinaisesti käyttöön. Lami-Cellin huovissa sisäpuoli on kyllä aivan mahtavaa teknistä kangasta, joka kuivuu hetkessä ja on miellyttävä hevosta vasten hikisenäkin.

Kaverilta sain lahjaksi vaaleansini-harmaan huovan ❤ Huopa näkyy satulakuvassa ja se on lähinnä varahuopana meillä käytössä. Se on myös jämäkähkö huopa, mutta satulavyön pidike ei ole täysin optimaalisessa paikassa Ceen kannalta ja huopa valuu herkästi satulan takaa liian kiinni hevoseen. Siksi käytän sitä ehkä vähiten huovista.

Molemmissa satuloissa Ceellä on lisäksi käytössä lampaankarvaromaani. Se on Horzen Harleigh-mallinen, jossa on “ilmastointiverkko” selkärangan kohdalla. Molemmat romaanit ovat ilman täytepaloja. Ceen estesatula on vanhempaa mallia, joten sen runko ei jousta juurikaan. Lampaankarvaromaanilla satulan alle tuodaan välttämättä tarvittavaa joustoa, joten ilman karvaa ei satulaa voi käyttää.Satulan sopivuuden vaihdellessa, olen hankkinut näitä hetkiä ajatellen pari erilaista romaania. Täytepalaromaani on Horse Comfortin ja siinä lisätäytteet ovat huopamateriaalia. Tätä tulee käytettyä satunnaisesti, jos haluan kokeilla olisiko tarvetta muuttaa satulan painopistettä. Enimmäkseen tämä on kyllä ollut lainassa kavereilla kun heillä on ollut satulaongelmia 🙂

Painetta tasaava romaani on Equi-Guardin X-pert airthrough -mallinen. Sen tarkoitus on toimia iskunvaimentimena satulan ja hevosen välissä. Tätä käytin erityisesti silloin kun Ceellä oli lateksitopattu satula. Alustaa ei näyttäisi enää olevan Hööksin valikoimissa.

Lastausviikko kolme – vähän takapakkia

13 Aug

Lastausharjoittelu on edennyt rauhallisessa tahdissa viikkoon kolme. Tämän viikon tavoite oli päästä jo matkaan, mutta tämä tavoite ei toteutunut. Liian vähän on harjoiteltu trailerissa olemista, siis puomien kiinnilaittamista ja sillan sulkemista. Tämä siksi että Amatööriratsastaja kuvitteli, ettei niissä osissa lastausta ollut mitään ongelmaa 😉 Tämä luulo osoittautui todella vääräksi.

Päivä 7. Koppi kiinni. Takapakkia.

Olin saanut avustajan paikalle ja tavoitteena oli laittaa koppi kiinni asti, olla sisällä hetki ja sitten tulla rauhassa ulos. No ihan ei mennyt niin kuin Strömsössä tämä harjoitus sitten kuitenkaan…

Harjoitus alkoi hyvin. Lastaus tehtiin tallin etupihalla. Avasin kopin vasta kun Cee oli jo kädessä ja kaikki oli hyvin. Cee oli rauhallinen ja kiinnostunut. Käytiin läpi avustajan kanssa mitä tehdään ja missä vaiheessa, kaikki selvää.

Cee tuli heti sisään koppiin ja avustaja kolautti takapuomia ja käänsi sen Ceen takapuolen taakse. Näin toistettiin muutamia kertoja ja Cee vain seisoi trailerissa, ei minkäänlaista reaktiota.

Ajattelin (väärin!) että no laitetaan sitten takapuomi kiinni. Näin tehtiin. Cee seisoi edelleen ilman minkäänlaista reaktiota.

Ajattelin (todella väärin!) että no laitetaan sitten takasilta kiinni. Noin 20-30 senttiä ehti avustaja nostaa takasiltaa, kun Cee säikähti sitä. Se peruutti voimalla kohti takapuomia ja säikähti kun se olikin kiinni. Otti askeleen eteenpäin ja peruutti nyt takapuoli alaspäin suuntautuneena kohti takapuomia.

Takapuomia ei oltu laitettu kiinni sokalla – onneksi ei, en halua edes ajatella mitä olisi tapahtunut jos se olisi ollut kiinni. Takapuomi pomppasi auki ylöspäin ja Cee peruutti trailerista ulos. Takapuomi oli asetettuna ylempiin kiinnityksiin, mutta tulihan todettua että se pitää olla alemmissa…

Säikähdys oli todella kova – mitä olisi voinut tapahtua hevoselle ja vielä enemmänkin avustajalle, joka oli nostamassa siltaa! Säikähdyksellä onneksi selvittiin, mutta pakitettiin myös vähän harjoitusten suhteen.

Käytin Ceen vielä kerran kopissa. Se tuli sinne hetken emmittyään, selkeästi se epäili että sitä yritetään laittaa puomien kanssa kiinni. Mutta tuli kuitenkin ❤

Harjoiteltiin sen jälkeen vielä puomilla kosketusta ihan vaan pihalla. Avustaja syötti etupäästä porkkanaa aina kun takapuoleen sai koskea puomilla ilman reaktiota. Loppuun vielä ihmeteltiin sitä takasiltaa – avattiin ja suljettiin ja kosketeltiin turvalla. Nyt laitetaan matkasuunnitelmat toistaiseksi jäihin ja seuraavat pari päivää harjoitellaan lähes ainoastaan puomikosketuksia.

Päivä 8. Puomikosketukset osa I

Olin saanut jälleen avustajan paikalle. Harjoituksen ensimmäisessä osassa en avustajaa tarvinnut. Käytiin vain kopissa syömässä porkkanoita mahdollisimman monta kertaa. Senkin jälkeen vaikka Ceetä alkoi harjoitus kyllästyttää, niin mentiin koppiin.

Viimeisessä toistossa sain sen tuloksen, mitä toivoinkin. Cee ei olisi halunnut peruuttaa pois kopista ollenkaan. Sain oikein tomakasti pyytää sen astumaan taakse, jotta se peruutti ulos kopista. Ehkä eilinen ei sittenkään ollut tehnyt sille kovin paljon hallaa. Tämä harjoitus oli helpotettu sillä, että väliseinä oli auki.

Harjoituksen toinen osa oli puomilla koskettelu. Avustaja hoiti taas etupään hommat eli hevosen pitelyn ja porkkanan syötön. Aina kun minä sanoin “hyvä”, avustaja tuuppasi porkkanaa suuhun.

Alkuun palkkioon riitti se, että sain koskettaa puomilla. Sen jälkeen palkkion sai kun puomia sai hangata takapuoleen. Lopulta palkkion sai siitä, että puomilla sai työntää oikein kunnolla takapuolesta (eikä hevonen painanut vastaan tai reagoinut).

Viimeinen toisto toi tässäkin harjoituksessa sen tuloksen, mitä toivoin. Ceen etujalat olivat trailerin sillalla, se katseli kiinnostuneesti traileriin päin ja minä työnsin puomilla oikein kunnolla takapuolesta. Cee ei reagoinut, ainoastaan seisoi paikoillaan sillalla. Tähän oli hyvä lopettaa päivän harjoitus ja huomenna uudelleen…

Päivä 9. Puomikosketukset osa II

Jälleen avustajan kanssa hommissa. Sama harjoitus kuin eilen eli 1) lastautuminen traileriin porkkanoita syömään ja 2) puomilla koskettelu, mutta nyt heti siten, että ollaan suuntautuneina traileriin päin.

Ceetä ei olisi huvittanut lastausharjoitus ollenkaan. Normaalisti se on kävellyt aika suorilla heti koppiin, mutta ei tällä kertaa. Nyt seistä nökötettiin ja ihmeteltiin hetki. Tällä viikolla kaikki kolme harjoituskertaa olivat peräkkäisinä päivinä, joten sillä voi olla merkitys innokkuuden suhteen.

Lopulta kopissa käytiin noin viisi kertaa ja sen jälkeen siirryttiin kakkosharjoitukseen. Avustaja otti hevosen ja porkkanat käteensä ja asettui niin että Ceen pää oli kohti traileria. No Ceehän yllätti (ainakin Ratsastajan) ja lähti heti avustajan kanssa kävelemään sisäänpäin. Jäi kyllä vielä sillalle.

Minä olin takapäässä ja hieroin ja työnsin takapuomilla Ceetä takapuolesta. Kun aloin taputella puomilla takapuoleen, Cee ottikin askeleita sisäänpäin! Aika nopeasti se meni avustajan kanssa koppiin asti ja siihen lopetettiin tältä päivältä.

Harjoituksen tulos oli parempi kuin olin edes osannut toivoa. Ensinnäkin Cee meni avustajan kanssa rennosti koppiin ja toisekseen ei olisi taaskaan halunnut tulla pois trailerista. Kolmanneksi puomilla sai taputella ja työntää ihan rauhassa, eikä Cee sanonut siitä mitään. Oikein hyvä tulos. Nyt pidetään taas pari päivää taukoa ja sitten vaikeutetaan harjoituksia. Harjoitellaan nyt rauhassa, niin toivottavasti kuljetuksesta tulee Ceelle positiivinen kokemus.

Kuvia tai videota ei tämän viikon harjoituksista ole, mutta kevennykseksi tässä lyhyt video ensimmäisestä yrityksestä lastata lähettämällä viikko sitten. Aika laimea yritys – nyt onnistuisi jo paremmin. Ehkä pitää kokeilla sitäkin joku päivä. Aikaahan on vaikka kuinka paljon 🙂

Kesäkuukausien harjoitukset

10 Aug

Kesä- ja heinäkuussa harjoituksia on ollut haittaamassa useampikin asia. Laidunkausi on ollut kuumimmillaan, joten osa hevosista oli useamman viikon pois kuvioista (vähemmän valmentautujia = ei valmennuksia). Kesä on myös kisojen ja kaikkien muiden tapahtumien aikaa, joten ne syövät tehokkaasti lähes puolikkaita viikkoja pois kalenterista. Niinpä näiden parin kuukauden harjoitukset ovat olleet aika paljon oman viitseliäisyyden varassa – minkälaisia harjoituksia olen itse suunnitellut ja toteuttanut.

Tässä listausta mitä parina kuukautena ollaan tehty:
– itsenäisiä kouluratsastusharjoituksia 14 (osa näistä lyhyempiä kuin toiset ja osa ei-niin-vakavasti-otettavia-harjoituksia)
– kouluvalmennuksia 6
– itsenäisiä puomi-/esteharjoituksia 7
– estevalmennuksia 4
– humputtelua ilman satulaa tai muutoin vaan haahuilua 8
– maastossa 11
– vapaapäiviä 8
– vuokraaja 3

Kirjoitan Ceen omaan mustaan kirjaan joka päivältä mitä ollaan tehty, miten pitkä harjoitus on ollut plus vielä mitkä fiilikset on jääneet. Poimin tähän muutaman päivän selostukset ja harjoitusten kuvaukset.

maanantai 5.6. Cee oli niin pehmeän tuntuinen, että se tuntui melkein liian hyvältä ollakseen totta. Tuli jopa vähän tyhjä olo, kun se oli niin kevyt ja nöyrä. Toisaalta siis kaikki hyvin 🙂

maanantai 26.6. Vettä tuli kuin aisaa! Kenttä oli iso uima-allas, silti kaikki askellajit läpi ja n. tunnin ratsastus. HYVÄ ME!

perjantai 7.7. Kouluvalkku 30 min /yksilö. Cee oli aivan MAHTAVA! Kantoi itsensä hienosti ❤ ❤ ❤ Alkoi tehdä mieli lähteä kisoihin 🙂

tiistai 18.7. 1,5 tunnin kävelymaasto (lyhyt ravipätkä). Cee oli reipas – paljon autoja, peräkärryjä, postilaatikoita ja kiviä 🙂 ei haitannut mikään, vaikka mentiin ihan uutta reittiä.

lauantai 22.7. Estevalmennus noin 1 h 15 min. Cee oli aivan mahtava ❤ ❤ ❤ Hypättiin lopussa rataa 70 – 75 cm korkeudella. Harjoitus sopi Ceelle tosi hyvin. Ihana Cee ❤ ❤ ❤

sunnuntai 23.7. Maastossa X kanssa. Kaikkia askellajeja mutta myös TOSI vauhdikasta laukkaa. Ihan maasto, ihana ilma, reippaat hevoset, hyvä seura!! Cee oli hyvällä tuulella!

Kaiken kaikkiaan kesä- ja heinäkuu on menty aika rennolla asenteella. Ollaan tehty määrällisesti ehkä vähemmän, mutta vaadittu vähän enemmän laatua. Vasta viime viikolla (elokuussa) ollaan aloiteltu koulukisoja varten kouluohjelman treenit tauon jälkeen. Tosin täytyy sanoa, että vastalaukat olivatkin sitten ihan parhaat mitä ollaan tähän mennessä saatu aikaiseksi ❤

Lastausviikko kaksi

6 Aug

No nin, lastausviikko numero kaksi vuorossa ja harjoitukset tehtynä.  Kaikki kolme ensimmäisen viikon lastausta tehtiin tallin etupihalla. Siitä normaalisti lähdetään liikenteeseen, joten se oli luonnollinen paikkavalinta. Toisen viikon teemana oli lastautuminen muissa paikoissa kuin ns. vakiopaikassa.

Päivä 4. Lastaus “lantalan päädyssä”.

Ensimmäiseksi tallin ympäristön lastauspaikoista valikoitui lantalan pääty. Tässä paikassa on enemmän häiriötekijöitä: yläkenttä ja autotie jäävät trailerin taakse, osa tarhoista hevosineen jäävät trailerin eteen. Lastauspäivä oli aika tuulinen, joten mietin etukäteen onko sillä vaikutusta vai ei. Tarhoissa oli myös lastauksen aikana hevosia, jotka vähän juoksentelivat ja hirnuivatkin, joten kiitokset karvaisille avustajille 🙂

Takapuomit olivat jälleen kiinni kun tulimme trailerin luokse ja niiden avaaminen (kolina) sai Ceen värähtämään. Vaikuttaisi siltä että Cee yhdistää kolinaan epämukavia kokemuksia.

Harjoitus eteni hyvin samanlaisesti kuin aikaisemminkin. Avasin puomit ja siirsin väliseinän. Cee odotti rauhassa löysällä narulla. Otin porkkanapussin käteen, Cee tuli traileriin, mutta peruutti melkein saman tien pois.

Lyhyen odotuksen jälkeen Cee tuli takaisin traileriin ja seisoi siellä neljän porkkanapalan syönnin ajan. Huomasin että se katseli ulos sivuikkunasta – sieltä näkyi yksi hevonen tarhassaan. Peruutin Ceen pois kun se oli rauhassa ja oli seissyt mielestäni riittävän kauan trailerissa.

Summa summarum. Tässä paikassa Ceetä ei oltu lastattu ikinä ja lastausaika oli silti vain noin minuutti. Paikassa oli pieniä häiriötekijöitä ja silti Cee lastautui hyvin. Puomikolina sai Ceen sen sijaan varautuneeksi. Sitä pitää siis harjoitella lisää, paikkavalinta ei todennäköisesti ole meidän ongelmamme.

Päivä 5. Lastaus tallin takaisella tiellä, avustajan kanssa.

Sain viikon toiselle lastauskerralle avustajan. Suunnitelmana oli lastata tallin ympäristössä edelleen. Tallin ympäristössä ei kauheasti ole lastauspaikkoja, tämä oli kolmas ja siten viimeinen mahdollinen paikka – tallin takana tiellä. Tietä pitkin pääsee yhdelle mökille, joten se olisi sitten huonoa tuuria jos sieltä juuri lastauksen aikaan tulisi auto.

Avustajan tehtävänä oli seistä lastaussillalla, kolauttaa puomia ja sen jälkeen koskettaa kädellä Ceetä takapuoleen silloin, kun Cee on sisällä trailerissa. Väliseinä pidettiin edelleen auki. Harjoitus meni hyvin, Ceetä sai rauhassa koskettaa takapuolesta ja kolistella puomia. Harjoituksen kesto oli noin viitisen minuuttia, josta neljä minuuttia oltiin kopissa.

Tässä lastauspaikassa Ceetä on kerran yritetty lastata kun oltiin menossa kisoihin – ei menty. Lastauksen kesto oli tuolloin noin tunti, eikä sitä saatu lastattua tässä sijainnissa vaan traileri siirrettiin toiseen paikkaan, jotta hevonen saatiin ylipäätään sisään. Käytiin sitten ajelemassa vaan lyhyt pyörähdys ja purettiin kisakamat. Tällä kertaa siis vähän toisenlainen tulos ❤

Päivä 6. Lastaus kotipihassa.

Toin Ceen laitumelle lauantaina ratsastuksen jälkeen. Cee sai olla laitumella noin reilut nelisen tuntia ennen lastausharjoitusta. Videolla on koko harjoitus nähtävissä – pahoittelen jälleen kerran pölinää 😀 Kamera sentään oli paremmassa paikassa tällä kertaa.

Tämän kerran pointteja oli kaksi: jälleen uudessa paikassa lastaaminen ja väliseinän kiinni oleminen. En itsekään muistanut että väliseinä oli kiinni kun aloin lastata, kuten ei Ceekään. Se törmäsi ekalla yrityksellä siihen 😀 No, seuraavalla yrityksellä pääsi sitten jo hevospaikallekin.

Tämäkin harjoitus meni hyvin. Cee ei olisi halunnut poistua porkkanoiden luota takaisin laitumelle vaan yritti kahteenkin kertaan kääntyä takaisin traileria kohti 🙂 Harjoitus oli aika lyhyt, mutta mitä sitä hinkkaamaan, kun kerran menee hyvin.

Ensi viikon lastauksissa taas vaikeutetaan tehtäviä kerta kerralta. Niihin tarvitsenkin kaikkiin avustajan, mutta täytyy yrittää sovitella harjoitukset sellaisiin ajankohtiin että se on mahdollista.

Kauhean tyytyväinen olen tähän meidän tähänastiseen edistykseen. Tähän  mennessä harjoituksia on tehty kuutena päivänä, eikä niiden kesto ole ylittänyt tuntia yhteensä. Kuuden harjoituksen tuloksena Cee on lastattu useita kertoja neljässä eri paikassa, se sietää kohtuullisen hyvin puomimelua ja hyvin kosketusta takaa, väliseinä voi olla kiinni lastatessa ja Cee pysyy kopissa niin kauan että takapuomi on mahdollista saada kiinni. Se myös liikkuu kopissa eteen ja taakse ja tärkeintä kaikessa, pysyy kohtuullisen rentona häiriötekijöistä huolimatta. Tästä on hyvä jatkaa harjoituksia!