Back to basics – Kyran klinikka 2.6.2019

Tänään oli Pornaisissa Master Dressagella Kyran klinikka Tulevaisuuden Toivot & Tähdet -tapahtuman yhteydessä. Paikalle oli tietenkin pakko lähteä ja itseni lisäksi oli matkaan lähtenyt noin viitisensataa muuta sadetta uhmaamaan. Ja kyllä vaan kannatti lähteä!

Ensimmäisenä klinikassa ratsasti Saana Hannula viehättävällä ponillaan. Kuten kaikkien ratsukoiden kanssa, korjattavat asiat olivat perusasioita, klinikan nimenkin mukaan. Ihastuttavaa oli huomata, että kaikki pienetkin korjaukset auttoivat ratsukoita ihan silminnähden.

1. Oikea jalustinpituus auttaa siihen, ettei ratsastaja paina kantapäätään alas vaan pikemminkin voi nostaa varpaansa jalustimeen. Paino on tällöin oikein koko jalalla eikä kantapäällä.

2. Painoapuja voidaan ja tulee hyödyntää ratsastuksessa. Hyvä harjoitus on pitkin ohjin kääntää hevosta käynnissä eri suuntiin, käyttäen pelkästään painoapuja (ei pohjetta eikä ohjaa).

3. Satulassa tulee istua keskellä hevosen selkää ja huom! myös satula voi olla vinossa, joka on huomioitava. Jälleen hyvä harjoitus: käännetään nopeasti pää katsomaan sen puolen häntää, joka ratsastajalla valuu satulasta ulospäin. Tästä käännetään hitaasti katse eteenpäin, pyrkien säilyttämään se tunne, mikä keskivartalossa oli. Tätä riittävän monta kertaa harjoiteltua, voi enää vilkaista lyhyesti ulospäin, mikä auttaa korjaamaan asentoa. Tähän vielä sellainen huomautus, että vaikka ratsastaja tuntee paremmin toisen istuinluunsa, ei se tarkoita, että ratsastajan paino on sillä puolen vaan pikemminkin ratsastajan paino on valunut toiselle puolelle, jonka vuoksi istuinluu vastakkaisella puolella tuntuu selvemmin.

4. Jalkaterien asento. Jalkaterien tulee osoittaa eteenpäin. Jos jalkaterät osoittavat sivulle, tulee jalasta levoton.

Toisena demoratsukkona näimme Sara Lehtilän upealla hevosellaan. Kyrakin ihasteli hevosta ja mainitsi iloitsevansa siitä, että Suomessa on näin hienoja hevosia nykyään. Lopussa hän sanoikin uskovansa, että hevosesta tulee vieläkin hienompi ja vannotti ratsastajaa pitämään hyvää huolta hienosta hevosestaan.

5. Jos hevonen yrittää vetää ratsastajalta ohjia, tulee ratsastajan vastustaa sitä keskivartalolla. Jaloilla ei saa jäädä puristamaan tai nojata ylävartaloa taaksepäin. Tässä kaiken avain on ratsastajan kyynärpäät. Jos ongelmana on toisen käsivarren tai molempien irtaantuminen kehosta lepattamaan, niin paras tapa palauttaa käsi oikealle paikalleen, on ajatella kyynärpäätä suoraan alaspäin. Käden asennossa on huomattava, että vaikka käsi muuten on jämäkkä, niin ranteiden tulee olla elastiset. Näin käsi ei ole kova.

6. Jotta hevosen jalat voivat toimia oikein, tulee selän pyöristyä ylöspäin. Tätä kokeiltiin ihan koko katsomon voimin. Seisten köyristetään selkää notkolle niin paljon kuin mahdollista. Tästä asennosta yritetään nostaa jalkaa ylöspäin niin paljon kuin mahdollista. Tämän jälkeen pyöristetään selkää niin paljon kuin mahdollista ja nostetaan taas jalkaa. Tästä pystyy kukin heti huomaamaan, kumpi on parempi muoto. Kuvassa Kyra esittää vieterin avulla hevosen kropan voimaa.

Kolmantena vuorossa oli Siiri Kyrö. Hevosten kanssa tulee olla valmis muuttamaan suunnitelmiaan. Tämän ratsukon kanssa Kyran oli tarkoitus näyttää sivuttaisliikkeiden tekemistä, mutta koska se spookasi niin paljon yhtä kulmaa, Kyra päätti hyödyntää mahdollisuuden kertomalla miten verryttelyssä voidaan saada spookaava hevonen rentoutumaan.

7. Heti kun ratsastaja näkee, että hevonen alkaa katsoa ”jotakin”, ratsastaja siirtää hevosen käyntiin ja tekee vastataivutusta käynnissä (asetus ulospäin, takaosa ulospäin). Tämä sen vuoksi, että hevonen mielellään siirtäisi takaosansa pelottavaa kohdetta kohden. Heti kun ratsastaja tuntee, että hevonen vähän rentoutuu, siirrytään raviin. Ja tätä toistetaan. Ja toistetaan. Ja sitten toistetaan ravissa, kun hevonen on vähän enemmän rentoutunut. Eli heti kun hevonen näyttää katsovan jotakin (höristää korvansa pelottavaa kohden), tehdään ravissa vastataivutus. Kun hevonen rentoutuu, suoristetaan. Muutamassa minuutissa ehtii verryttelyssä saada hevosen rentoutumaan niin paljon, ettei se enää vaikuta niin paljon rataan.

8. Käyttäkää kauhukahvaa. Tämän hevosen satulaan laitettiin sellainen ja siitä voi paitsi ratsastaja ottaa tukea, jos hevonen toden teolla pelästyy, mutta myös pitää toisen kätensä täysin vakaana, johon hevonen voi tukeutua. Kyra sanoi käyttävänsä joka ikisessä satulassa kauhukahvaa ja että ”aikoinaan” sellainen oli myös ihan joka ikisellä käytössä.

Viimeisenä demoratsastajana oli Ville Vaurio. Siinä on ratsastaja, jonka ratsastusta ei voi kuin ihailla! Todella kaunista katseltavaa. Vaikka tämän ratsukon kanssa tehtiinkin GP-liikkeitä, olivat opit jälleen sovitettavissa ihan mihin tahansa tasolle.

9. Hevonen joka herkästi tulee lyhyeksi kaulasta, ei oikein kestä pidätteitä ohjalla. Niinpä pidätteet (tai vastaavasti ratsastus nopeammaksi) voidaan tehdä istunnan avulla. Kevyessä ravissa kevennystä joko tihennetään (nopeammaksi) yli hevosen tarjoaman tahdin tai harvennetaan (hitaammaksi) ali hevosen tarjoaman tahdin. Ja tätä samaa voidaan tehdä laukassa siten, että ratsastaja antaa itsensä pompata satulasta laukan tahdissa, tai pikemminkin tihentämällä tai harventamalla pompahdustaan. Ja tämän saman harjoituksen avulla voidaan todellakin parantaa esimerkiksi passagea.

10. Laukka-ravisiirtymisiä voidaan tehdä esimerkiksi keskiympyrällä. Keskilinjaa ylitettäessä yritetään tehdä laukasta raviin siirtyminen. Jos hevonen ei siirry alaspäin, käännetään se vastalaukkavoltille (pienehkölle). Heti kun hevonen on siirtynyt raviin, käännetään se takaisin ympyrälle ja nostetaan laukka. Jälleen keskilinjaa yliteettäessä yritetään tehdä ravisiirtyminen ja mikäli se ei onnistu, käännetään vastalaukkavoltille kunnes saadaan raviin siirtyminen aikaiseksi. Hevoset tajusivat tämän harjoituksen avulla siirtymiset todella nopeasti.

Klinikalla tuli niin paljon asiaa, että tähän ei saa mitenkään puristettua sitä kaikkea. Mutta loppuun vielä yksi extrajuttu.

+ Älä purista jalalla. Jalkaa käytetään ja sitten jalka rentoutetaan ja sen jälkeen hevosen tulisi jatkaa niin pitkään kunnes tulee seuraava apu (eteen, taakse, sivulle). Harjoitus sellaiselle hevoselle, joka on tottunut jalalla puristamiseen. Jalalla ei tehdä mitään vaan raipalla huiskutetaan toistuvasti (hipaisemalla) sanoen ”raviin, raviin, raviin, raviin” niin pitkään kunnes hevonen siirtyy raviin. Tätä toistetaan (yllätys 🙂 ). Kun alkaa sujua, niin siirretään raippa huiskuttamaan pohkeen taakse, jälleen ”raviin, raviin, raviin”. Kun hevonen siirtyy raviin, ei tehdä mitään. Tämä herkistää hevosta siihen, että jalkaa käytetään vain lyhyesti ja sen jälkeen se apu lakkaa. Erinomainen harjoitus, jonka tulokset näki aivan saman tien.

Klinikan jälkeen jäätiin katselemaan vielä Grand Prix Freestyle -luokkaa. Kyllä nyt jaksaa reenata omakin puksuttimensa kanssa!