Vuoden viimeisenä päivänä on hyvä muistella kulunutta vuotta. Kovasti on tapahtunut vuodessa ja paljon on opittu. Hevostelu on siinä mielessä opettavainen harrastus, että siinä ei ole koskaan valmis. Aina löytyy uutta opeteltavaa, uutta tietoa, uusia näkökulmia. Vuosi 2018 tarjosi meille näitä kaikkia.
Tammikuussa tartuttiin uudelleen meille vaikeaan asiaan eli matkustamiseen. Koska omin neuvoineni en päässyt enää etenemään, pyysin kouluttajaa tulemaan avuksi. Aivan ihana Mervi Pakola (Horse & Power Training) tulikin ja päästiin todella hyvään alkuun harjoituksissa. Kesään mennessä Cee meni koppiin 100% varmuudella ja lähes aina suorilla sisään ja vielä pysyi sisälläkin, vaikkakaan ei täysin rentoutunut. (Video huhtikuun alusta.)
Helmikuussa aloitettiin valmistautuminen jääkeleihin laittamalla ensimmäistä kertaa etukavioihin Vettecin EquiPak täytteet. Kokemukset olivat sekä hyviä että huonoja, mutta vaaka kallistuu kyllä sinne hyvän puolelle. Hyvää täytteissä on aivan täydellinen iskunvaimennus. Näitä täytteitä käytetään mm. estehevosilla juuri siitä syystä. Huonoa täytteissä on liukkaus lumessa. Hokit siis saavat olla pidemmät silloin, kun käytetään näitä täytteitä. Ainakin meillä eteläisessä Suomessa kenttä ja maastot jossain vaiheessa menee ihan luistinradaksi ja silloin nämä täytteet ovat kyllä pelastus. Kengityksestä huolehtii meillä edelleen Antti Sulanen, kengitysseppä CE-F.
Maaliskuussa vaihdettiin esteille uusi kuolain, Visionin sylinteri. Kuolain tuntui alkuun tosi hyvältä. Cee antoi anteeksi käden epätasaisuuden ja hyppäsi mielellään. Kuolaimen ”suoruus” olikin se taikasana ja myöhemmin ostin vielä pehmeämmän suoran kuolaimen esteille. Nykyään Vision on oikeastaan maastoilukäytössä. Estevalmentajana jatkoi Henna Stolt. Estevalmennus oli pääsääntöisesti koko vuoden (säävarauksella) kerran viikossa.
Huhtikuu oli treenikuukausi siitäkin huolimatta, että kenttä oli hetken aikaa aivan jäärata. Alkukuusta paksu lumikerros, sen jälkeen paksu jääkerros, mutta loppukuusta oli jo ihan eri juttu ja sula kenttä. Ihan mahtavia treenejä mahtui kuukauteen sekä koulu- että esteratsastuksen parissa. Kouluvalmentajana jatkoi Emilia Kaikkonen. Kouluvalmennus oli muutamia poikkeuksia lukuunottamatta kerran viikossa koko vuoden.
Toukokuussa piti olla meidän kisakauden avaus Suontaan Ratsastajien kisoissa. Vaan toisin kävi. Trailerin takapuomi hajosi ja meidän matka tyssäsi kotipihaan. Suoraan sanottuna harmitti niin paljon, että traileri roudattiin pihan perälle ja kaikki kisahaaveet haudattiin sinne mihin aurinko ei paista. Harmitus kyllä poistui väheni kun päästiin maastoilemaan, jatkettiin treenejä, Cee pääsi laitumelle ja elämä voitti ylipäätään.
Kesäkuussa chillailtiin vaikka myös treenattiin. Nollattiin ajatuksia laitumella ja maastossa, nautittiin alkavasta kesästä (ja kaatosateista). Leikittiin kuraleikkejä treeneissä ja muuten vaan. Ceen vastalaukat oli paremmat kuin koskaan.
Heinäkuussa Ceelle vaihtui esteille Beriksen supersoft-kuolain (Beris Comfort Thin Loose Ring Supersoft). Treenit vain paranivat kun kuolain antoi vielä enemmän anteeksi, jos käsi sattuikin jäämään hypyissä kiinni. Cee tykkäsi kuolaimesta ja itsellekin tuli varmuutta menemiseen, kun ei tarvinnut miettiä omaa kättään liikaa. Cee uskalsi hypätä tuntumaa vasten, mikä helpotti menoa huomattavasti.
Elokuussa pääsi ratsastaja pitkästä aikaa maistamaan kentän pohjaa! Omissa ristikkoharkoissa Cee pääsi yllättämään ristikon jälkeen – veti pään alas ja pyllyn ylös ja hups, sieltä kiepahdettiin kuperkeikalla alas. Molemmat osapuolet olivat yhtä hämmästyneitä lopputuloksesta. Onneksi ei sattunut mitään vaan alastulo oli hyvinkin pehmeä. Ceestä otettiin myös kuvia elokuussa – tämä on ihan suosikkikuvani!
Syyskuussa päätin extempore osallistua tallin koulukisoihin. Niistä ei saatu kuin kokemusta. Verkkakenttä oli sula ja Cee oli aivan superhyvä! Kun päästiin kisakentälle joka oli osittain jäässä, hyytyi ihan kaikki liike. Olin tuomarin kanssa monesta liikkeestä ihan täysin eri mieltä arvostelun suhteen. Valmentajani Emppu katsoi hänkin videon ja vertasi arvostelupaperiin ja totesi ihan samaa – arvostelulinja oli hapuileva. Mutta kokemusta rikkaampana eteenpäin!
Syyskuussa kokeiltiin lyhyesti myös Acavallo Sensitive Bit -kuolainta. Kuolain lähti yhden käyttökerran jälkeen uudelle omistajalle – Ceelle se ei sopinut lainkaan. Kiropraktikko Linda Telford kävi myös hoitamassa Ceen rankaa, kuten on tehnyt jo useamman vuoden noin kolmen – neljän kuukauden välein.
Lokakuussa Ceelle vaihtui väkkäreiksi Krafftin vähätärkkelyksiset ja -sokeriset Performance Low Starch -rehut. Cee on nyt syönyt niitä kolmisen kuukautta ja aivan ilmiselvää on, että ne toimivat Ceelle hyvin. Verikokeiden tulokset joulukuussa olivat ensimmäistä kertaa hyvät!
Cee sai lokakuussa myös uuden estekuolaimen. Kuolaimen, joka toimii aivan fantastisen hyvin! Beris Prime Loose Ring Supersoft -kuolain on todella taipuisa ja pehmeä kuolain, jossa tutit ovat kiinteät. Cee tykkää siitä tosi paljon!
Lokakuu oli muutenkin tapahtumarikas kuukausi. Lastaustreenit kaivettiin naftaliinista uusin voimin. Avuksi riensi Horse Training Teamin Mia Jurvala. Takapuomiongelmaa lähdettiin selättämään kolmen session voimin ja päästiinkin hyvään vauhtiin. Toisessa treenissä tuli todettua, että kyllä se takapuomi kestää, vaikka hevonen istuisi sen päälle… Omissa treeneissä marraskuun alussa oltiin näin hyvissä tunnelmissa – tästä on hyvä jatkaa!
Marraskuussa vietettiin Pyhäinpäivää tuttuun tapaan pukuratsastuksen merkeissä. On mukava välillä kokoontua kavereiden kanssa yhteen ja piristää ratsastuskertaa laittamalla ylle jotain hauskaa. Tänä vuonna oltiin noitia!
Joulukuussa tiimiin liittyi koulutettu hevoshieroja Anneli Kekki. Hän saapui apuun hoitamaan Ceen lihaksistoa, joka olikin jumissa erityisesti lantiosta. Ihan jo yhden hoitokerran jälkeen tulokset olivat erinomaiset! Cee nautti hoidosta tosi paljon, vaikka ihan selkeästi se myös tuntui.
Toki hyvään fiilikseen vaikutti myös se, että Ceen molemmat satulat topattiin joulukuussa uusiksi. Satulaseppä Minna Korpi-Salo Tawastia Dressagesta vaihtoi estesatulan villat kokonaan ja koulusatulaan lisättiin villaa. Koulusatula oli ehtinyt mennä etupainoiseksi ja estesatulan villat olivat kadonneet lähes kokonaan.
Eläinlääkäri Talvikki Järvinen kävi joulukuussa raspaamassa Ceen hampaat ja otti verikokeet. Jos verikokeen hyvät tulokset aiheuttivatkin iloa, niin raspatessa vasemmassa poskessa odotti epämieluisa yllätys. Puolen vuoden välein tehtävästä raspauksesta huolimatta poski oli ehtinyt mennä rikki ja suu oli varmasti ollut kipeä. Onneksi haavauma oli aika pieni ja parani nopeasti.
Vuotta 2018 ei oikein voi yrittää tiivistää mihinkään yhteen lauseeseen. Niin paljon tapahtui ja niin paljon tuli muutoksia kaikkeen. Jos yksi asia pitäisi nostaa esille, niin se on varmasti voima. Ceelle on tullut vuodessa lisää voimaa ihan todella paljon. Se jaksaa kantaa itsensä pidempään ja paremmin. Se jaksaa hypätä kolmois- ja jumppasarjoja. Se jaksaa työskennellä koottuna – sulkutaivutukset ravissa (GP-liike!) on lisätty kouluvalmennuksiin. Näin kun sen tähän auki kirjoittaa, niin wow! Hyvillä mielin voidaan paketoida vuosi 2018 muistojen arkkuun. Kiitos kun olittte mukana!
Tilastoja vuodelta 2018:
– blogitekstit tavoittivat vuoden aikana noin 35 tuhatta yksilöllistä lukijaa
– fb-sivulla @aktiivicecilcee oli 372 seuraajaa ja vuoden 2018 jorinat tavoittivat kiinnostuneet noin 100 tuhatta kertaa
– insta-seuraajia @tarjitak-tililllä oli 443 ja vuoden 2018 kuvia oli täpätty sydämellä noin 30 tuhatta kertaa
Aikuisratsastaja 
Jätä kommentti